VEU:n vuosikokous: Liittovaltiokehitys on uhka demokratialle

Vaihtoehto EU:lle piti vuosikokouksensa 17.6.2015 Matinkylän pirtillä Espoossa. Kokouksessa käytiin laajaa keskustelua EU-politiikan ja suomalaisen yhteiskunnan suhteesta sekä tiedotus- ja kansalaisjärjestötoiminnan mahdollisuuksista.

EU:n ilmeinen liittovaltiokehitys, jota eräät sen jäsenmaat ajavat, kaventaa Suomen itsenäisyyttä ja vaikutusmahdollisuuksia sen kansalaisia koskeviin asioihin yhä enemmän.

EU-jäsenyydestä johtuvat Suomen ja sen veronmaksajien menot ovat huomattavan suuret ja selkeässä kasvusuunnassa, viime vuonna pelkkä bruttojäsenmaksu oli jo yli 2 miljardia euroa. Jäsenyyden välilliset menot jäävät piiloon julkiselta arvioinnilta ja kansalaiskeskustelulta, koska enempää Suomen valtio kuin EU eivät halua niitä selkeästi kertoa. Kun samaan aikaan Suomessa asuvien ihmisten yhteiskunnallisia palveluja koko ajan verotulojen kuihtumisen vuoksi leikataan, veroja ja maksuja nostetaan ja ylipäätään yhteiskunnan roolia pienennetään EU:n perusarvon eli vapaan kilpailun ja markkinatalouden noudattamiseksi, tulevat yhä merkittävämmiksi kysymykset, miksi Suomen menoja EU:lle ja EU:n vuoksi muualle ei myös leikata ja mitä suomalaiset saavat vastineeksi korkeista EU-menoistaan. Vapaa kilpailu ja halpatyövoiman vapaa liikkuvuus ovat omiaan lisäämään Suomessa työttömyyttä ja alentamaan yhteiskunnan verotuloja. EU:n suunnitelmat pääomien ja investointien vapaan liikkuvuuden tehostamiseksi eivät nekään uskottavasti ole parantamassa työpaikkojen lisääntymistä Suomessa.

EU-jäsenyys kytkeytyy myös yhä enemmän sodan ja rauhan kysymyksiin, kun EU:n johto ajaa aggressiivista laajentumispolitiikkaa kauppasodan ja sotilaallisen toiminnan tukemisen muodossa. Uhkana on avoimen suursodan puhkeaminen Euroopassa, jossa sodassa EU on sodan osapuoli ja Suomi sitä kautta mukana vielä eturintamassa. EU on kovasti etääntynyt puheistaan rauhanjärjestönä toimimisesta. EU:n päätäntävallan kasvu jäsenmaihinsa nähden on huomattava uhka demokratialle ja kansalaisten osallistumiselle yhteisten asioitten hoitamiseen.

Vaihtoehto EU:lle tiedotuskeskus r.y.:n vaihtoehtoisina tavoitteina, jotka eivät sulje pois toisiaan, on näissä oloissa pyrkiä informaationsa avulla vaikuttamaan mm. EU:n arvoihin ja politiikkaan, Suomen maksuihin EU:lle ja jäsenyydestä aiheutuviin menoihin, EU:n pankkiunionin toimintaan ja pankkiunionin aiheuttamaan Suomen menorasitukseen, mutta myös vaikuttamaan Suomen irrottamiseen EU:sta ja vaihtoehtojen esittämiseen EU:lle ja EMU:lle.

Vuoden 2015 toimintakaudella VEU ylläpitää omaa toimistoa, yhtä puolipäivästä työntekijää, kehittää kotisivujaan ja Facebook-sivuaan, toimintaa YouTubessa ja Twitterissä, julkaisee omaa VEU-lehteä tavoitteenaan 2-4 numeroa toimikaudella, järjestää omia tilaisuuksia ja tukee taloudellisesti ja muutoin paikallisten toimintaryhmien EU-kriittisten tilaisuuksien järjestämistä, pyrkii järjestämään radiohaastatteluja tai selostuksia ja saamaan niistä myös taloudellista tuottoa, jatkaa kansainvälistä yhteistyötä EU-kriittisten ja vastaisten voimien, kuten TEAMin kanssa, jatkaa kriittistä toimintaa ja vaikuttamista EU:n ja USA:n TTIP ja TiSA- ja muitten vastaavien EU:n uusien vapaakauppasopimusten teon estämiseksi, pyrkii edistämään rauhaa ja säilyttämään Suomen liittoutumattomuuden sotilasliittoihin kuten NATO:on ja edistämään Suomen irrottautumista NATO:n kanssa tehdystä isäntämaatukisopimuksesta.

Toimintavuonna VEU:n hallitus myös aloittaa myöhemmin toteutettavan kansalaisaloitekeräyksen valmistelun.

Welfare Finland – Gone with the EU

TEAM, International Conference 24.3.2007 Wil, Schwitzerland

Thank you very much for inviting me to this conference in Wil. I have to apologize that I cannot stay until Sunday, but I have to be in Helsinki early on Sunday.

We are living very interesting times. Tomorrow, on the 25th of March there will be a lot of celebrations of the 50th anniversary of the Treaty of Rome, which was the foundation of European integration.

At the same time there is a growing amount of people that say no the European Union. According to the opinion polls 71 % of the Finnish people oppose the EU.

The population of Finland is now 5,2 million around 8,7 % of the EU. We do not have much to say in EU, even if our politicians say that Finland is in the hard core.

Our unemployment rate is still high, its 7,3 %. For young people less than 25 years it is 17.8 %

(Fig.1, Eurostat, jan. 07).
We have a labour force of 2.575.000.

Finland is paying to EU 930,8 million Euro during 2006 – 2007. During the 13 years we have been members of EU we have paid a total of 2,55 milliard Euro. The depression from the 90’s has not improved as fast and on all the sectors where it should do. We still have enormous problems with elderly care, children’s day care, the seriously disabled and public health services (a shortage of doctors and nurses). Some of these problems could have been helped with the money we have paid to EU.

Finland is now richer than ever

Last year’s economic growth in Finland was the best over the last ten years. The growth of GDP was 5,5 %. The average growth is 3 % in the euro-zone. (Fig. 2. Statistical Central Office, HBL 2.3.07). The main reason to this growth is that the export grew 11 %. A very ironic fact is that the forest- and paper industry that really shows a big growth, nearly 20 %, has just in the end of last year closed down two big mills in Finland. One mill is in Voikkaa and the other one in Kuusankoski. These areas are in the eastern part of Finland where the unemployment has been high and is getting even higher now. There are no other jobs for people in these areas.

At the same time the Finnish households have bigger loans than ever. The households are taking year after year bigger loans and they show now a deficit of 5,4 milliard Euro. A great deal of the loans are for housing and now, when the European Central Bank, ECB is increasing the interest rate, which they did already once this year, people are struggling. The banks in Finland are expecting an increase of the interest rates still two or three times this year. The situation is going to be very serious for a lot of families.

The poverty in Finland

Last Sunday we had the parliamentarian election. Unfortunately there was hardly any public debate on EU and only 67,8 % of Finns voted. Centre Party is still the biggest party, Matti Vanhanen is starting the Governmental discussions and most probably we are getting a right wing Government. Maybe Antti Pesonen will tell you more about the election tomorrow.

The big parties promised less taxes and more money for the students, elderly care, child day care and health services. Everyone can understand that this is not possible.

Before the election campaign started the director general of the economic department at Ministry of Finance Jukka Pekkarinen warned the politicians not to let the economical growth bluff them. He said that the labour force in Finland is decreasing very fast, in fact fastest in EU, because of the ageing.

(Fig 3. EU:n talouspoliittisen komitean ikääntymistyöryhmä).
In 2008 the need of the labour force is decreasing very rapidly And the critical period is going to be during these coming four years. The structural changes have to be done very fast.

Income disparity has grown during the last years in Finland

Vappu Taipale, general director of the National Research and Development Center for Welfare and Health (STAKES) is very worried about the poverty in Finland. It does not seem to be enough that a country has a good economy. The real problems are still there, we have the long term unemployment, single parents, parents with more then three children, mentally ill people. These categories seem to be very stable and nothing is done for them, says Vappu Taipale.

(Fig. 4. Social assistance and poverty, Stakes and Statistical Centre)
(Poverty in %, poverty under 18 years,
red = persons who get social assistance,
blue= children in families that get the social assistance)

The poverty in Finland has increased. We have now 600.000 people below the risk-of-poverty threshold, which is 12 % of the population; in EU25 the per cent is 16 % and a total of 72 million people.
Who are the ones that live at risk-of-poverty in Finland? They are:

  1. single parent households 27 %
  2. families with three or more children 26 %
  3. one-person households + 65 years 24 % and
  4. one-person households under 35 years 41 %

(Fig. 5. Pasi Moisio/Yhteiskuntapolitiikka 71/2006:6, Stakes)
During the period from 1990 to 2004 all the other figures have increased, but not the one-person household over 65 years.

(Fig. 6. Eurostat, At-risk-of-poverty rate after social transfers)
Here one can see that at-risk-of-poverty has increased in Finland with 4 % from the year 1996.

This so called welfare Finland has long bread queues all around the country. The church and different organisations distribute food for free to people. In these queues one can find also working people. Working poor has also grown in Finland. Working poor are often women that are working part time or/and even full time but have very low salary. Some of the people have two or three jobs, which means that they do not have any time for their families.

The social expenditure has grown year after year. In 1995 34.644 million Euro and 2005 it was 42.001 million Euro.
(Fig. 7. OSF Statistical Summary 4/2007)

Financing of this social expenditure comes mainly from the local authorities and state, total of 45 %. The local authorities pay now 19,2 % as they paid in 1995 16, 7 % and the state paid 29,3 % as they pay now 24,8 %. There has also been an increase on the amount that the employers pay; it is now 38,5 % as it was 33,7 % in 1995.
(Fig. 8. OSF Statistical Summary 4/2007)

Lisbon Strategy and the ‘Paras’ Project/Framework Act in Finland

The Lisbon Strategy that adopted in 2000 by European Council is an action and development plan for the EU. It aims to “make Europe, by 2010, the most competitive and most dynamic knowledge – based economy in the world”. Wonderful words!

The Lisbon strategy is heavily based on the economic concepts.

The Deputy Managing Director of The Association of Finnish Local and Regional Authorities, Mr. Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma said in one of his speeches during the Finnish EU presidency, that “the European competitiveness comparisons have proven that the Nordic countries have succeeded in carrying out structural reforms without giving up their high quality welfare services.” He also said that the Lisbon Strategy has been put in practise the best in countries in which administration is decentralised.

I do not agree with him at all. The situation in Finland looks serious in many areas.

A project to restructure local government and services is in progress in Finland. The Council of State launched the project titled ‘Paras’ Project in spring 2005. (The word ‘paras’ means `best´ in Finnish, and is shortening of service and structural changes). A proposal for the Framework Act was forged in June 2006 and it came in force in February this year and expires at the end of 2012.

The aim is to:

  • improve the productivity of operations of local governments
  • restrain the growth of local government expenses
  • ensure that municipal welfare services remain of good quality and are available for all Finns
  • maintain municipal democracy close to municipal citizen

Finland has been a country with a good reputation of its social security work. Finland has now 416 municipalities; only 54 of them have 20.000 inhabitants, and only 19 that have over 40.000 inhabitants. It says in the Framework Act that health services are to be taking care of in areas that have a population of at least 20.000.

I would say that this Framework Act means that all services that are now close to people, such as

  • health services
  • schools
  • child day care
  • elderly care

are not possible after 2012.

We have already seen a lot of action towards this so far. Last year over 300 schools were closed. This has been a trend already for some years and we cannot see an end to it. The schools are getting bigger and bigger and the teachers are having more pupils in their classes.

Another example is merging from the health centres. Some of the health centres in the capital areas of Finland are not open 24 hours a day. This means that one has to fall ill only during the daytime, not before 8.00 a.m. and not after 4.00 p.m.

As this Framework Act requires a population ground of 20.000 for the health centres we can count that in future Finland we will have only a few health centres. As you know Finland is very sparsely populated country, with long distances. Now all the people have to move to the centres (Fig. 9. map), which in fact has been introduced in this Framework Act. The Government has put forward to the 15 regions to make their plans to merging municipalities.

This also means privatising of the services. Already now the municipalities buy some of services from private sector. Merging of the municipalities and working in bigger units, also means reducing the democratic rights of the citizens.

Privatising the services means that fewer people are making the decisions. One of the aims of the Framework Act is also to increase the productivity. In Finnish this means less labour force, more unemployed people and bigger profits for the private companies.

There is also a great fear that once the social services are privatised, there is no way to have employees on the municipal sectors if needed.

The Lisbon strategy says that the decisions are to be taken to the local level. But already this Framework Act in Finland shows that the decisions have been made by our Government and the local municipalities, and the local councils have had very little to say. This privatisation is narrowing the democracy and people don’t have anything to say. The social services are moving further away from the people.

More than 60 % of the population in Finland would like that the local authorities take care of the social services. People are even ready to pay more tax if they are sure that they can get the services.

There is no guarantee that the private sector gives a better value or has a better productivity of labour in the social service field. In fact researches show that in the private health service the productivity of labour and the value added has been declining all the time since 1975.
(Fig. 10. Olli Savela, Kuntapuntari 2/2006).


Lea Launokari
production manager, activist, Alternative to EU Information Centre, chair person
Kaksosmäki 24, 02400 Kirkkonummi, Finland
+358-9-298 1588 home, +358-50-5522330 mbl. Job
e-mail: lea.launokari(a)nettilinja.fi

Kaikki EU-sopimukset on ratifioitava yksimielisesti

Anthony Coughlan, pääsihteeri, The National Platform, Irlanti
Eurooppalaisen EU-kriittisten Liikkeiden Alliansin (the European Alliance of EU-Critical Movements) hallituksen jäsen
Vanhempi emeritus yhteiskuntatieteen dosentti, Trinity College Dublin

Helsinki, Suomi 5 joulukuuta 2001

KAIKKI EU-SOPIMUKSET ON RATIFIOITAVA YKSIMIELISESTI … MUIDEN EU-MAIDEN HALLITUSTEN TULEE SEN TAKIA KUNNIOITTAA IRLANNIN KANSAN ANTAMAA EI ÄÄNTÄ NIZZAN SOPIMUKSELLE

Kaikki Euroopan Unionin sopimukset tulee olla yksimielisiä. Sen takia Nizzan sopimusta ei voida ratifioida eikä se voi astua voimaan ennen kuin kaikki 15 EU:n jäsenmaata ovat ratifioineet sen. Irlannin Tasavallan kansa kieltäytyi ratifioimasta tätä sopimusta valtiomuodon mukaisessa kansanäänestyksessä viime kesäkuussa äänin 54 % ei ja 46 % kyllä. Kaikkien EU jäsenmaiden tulisi kunnioittaa tätä äänestystä ja pysäyttää Nizzan sopimuksen ratifiointiprosessi. Se, että EU jäsenmaiden hallitukset nyt jatkavat tämän sopimuksen ratifiointiprosessia vaikka irlantilaiset äänestäjät ovat tästä kieltäytyneet, osoittaa täydellistä halveksuntaa irlantilaisia kohtaan. Se osoittaa myöskin halveksuntaa niitä demokraattisia normeja kohtaan jotka ohjaavat sopimusten ratifiointia. Se tarkoittaa, että EU jäsenmaiden hallitusten taholta osallistutaan Irlannin hallitukseen ja kansaan suunnattuun painostamisprosessiin pakottamalla irlantilaiset järjestämään uuden valtiomuodon mukaisen kansanäänestyksen täysin samasta Nizzan sopimuksesta ja Ei-äänestyksen muuttamiseksi Kyllä-äänestykseksi.

Kaikkien EU-maiden demokraattien tulisi vastustaa tätä vahingollista pakottamissuunnitelmaa, erityisesti Skandinavian maiden demokraattien, jotka tulevat pienistä maista joilla on vahvat edistykselliset perinteet.

THE NATIONAL PLATFORM

The National Platform on tutkimus- ja tiedottamisjärjestö joka vastustaa syvempää EU-integraatiota demokraattisista ja kansainvälisistä syistä. Se tuottaa kriittistä informaatiota EU:sta poliittisen kentän vasemmalla, oikealla sekä keskellä oleville demokraateille. Se kuuluu Eurooppalaiseen EU-Kriittisten Liikkeiden Allianssiin (TEAM). TEAM-verkosto koostuu noin 40 poliittisesta puolueesta sekä kansalaisjärjestöstä 14. Euroopan maasta sekä EU-maista että EU:n ulkopuolelta, jotka vastustavat syvempää EU-integraatiota.

IRLANTILAISET EIVÄT VASTUSTA ITÄLAAJENTUMISTA

Mikään niistä järjestöistä jotka kamppanjoivat Nizzan sopimusta vastaan Irlannin kansanääestyksessä eivät olleet itä-laajentumista vastaan. Jotkut olivat avoimesti sen puolesta. Toiset sanoivat etteivät olleet itä-laajentumista vastaan kunhan vaan hakijamaille turvattaisiin oikeudenmukainen sopimus niiden yksilöllisissä jäsenyyssopimuksissa ja kunhan tämä sopimus olisi heidän kansalaistensa hyväksymä oikeudenmukaisissa ja vapaissa kansanäänestyksissä.

IRLANTILAISET EIVÄT VASTUSTANEET EU MINISTERINEUVOSTON ÄÄNIMÄÄRIÄ EIKÄ EU-PARLAMENTIN PAIKKAMÄÄRIÄ 12 EU HAKIJAMAALLE KUN HE ÄÄNESTIVÄT EI NIZZAN SOPIMUKSELLE

Nämä määritellään laajentumista käsittelevässä julistuksessa 20, joka on liitetty sopimukseen. Tämä julistus kertoo nykyisten 15 EU jäsenmaan ”yhteisestä kannasta” koskien hakijamaiden jäsenyysneuvotteluja. Tämä julistus ei ole laillisesti sitova Hakijamaille ja koska se ei ole laillinen osa sopimusta, voidaan todeta että irlantilaiset eivät vastustaneet sitä Nizzan sopimuksen kansanäänestyksessä.

NIZZA EI OLE LAILLISESTI VÄLTTÄMÄTÖN EU:N LAAJENTUMISELLE, SANOO PRODI

EU-komission puheenjohtaja Romano Prodi myönsi julkisesti The Irish Times-lehdessä 21.6.01, ettei Nizzan sopimus ollut laillisesti välttämätön EU laajentumiselle. Hän totesi mm: ”Laillisesti, Nizzan sopimuksen ratifioiminen ei ole välttämätön laajentumiselle. EU voi laajentua 20:een ongelmatta, ja ne jäsenmaat, jotka ylittävät 20 rajan voivat ainoastaan lisätä muutamia lauseita jäsenyyssopimukseen. Mutta laillisesti se ei ole välttämätöntä……. Tämä ei tarkoita ettei Irlannin kansanäänestys ole tärkeä. Mutta tältä erityiseltä kannalta katsoen laajentuminen on mahdollinen ilman Nizzan sopimusta.” Vuoden 1998 Amsterdam sopimus sallii laajentumisen 15:sta maasta 20:een maahan ilman lisämuutoksia EU sopimuksiin. Amsterdam sopimuksen pöytäkirja laajentumisesta sanoo, että laajentuminen voi tapahtua yksinkertaisella lisämuutoksella koskien EU Ministerineuvoston äänimääriä jotta uudet jäsenet voidaan ottaa vastaan jäsenyyssopimuksissa ilman tarvetta erityiseen EU sopimukseen vanhojen jäsenmaiden välillä. Näin tapahtui myöskin aikaisempien laajentumisien kohdalla. Sitä vastoin Nizzan sopimuksen laajentumispöytäkirja kumoaa Amsterdamin sopimuksen. Se korvaa tiettyjä määräyksiä siirtäen valtaa ja äänestyspainoa EU:ssa pieniltä jäsenmailta suurille – esim. tuplaamalla edellisten äänimäärät mutta kolminkertaistamalla viimeksi mainittujen laajentuneessa EU:ssa – ja tämä tapahtuu tiettynä ajankohtana huolimatta laajentumisesta. Nizzan sopimus myöskin sallii ydinryhmän koostuen 8 jäsenmaasta käyttämään EU-instituutioita omiin tarkoituksiinsa, vaikka muut jäsenmaat olisivat tätä vastaan. Ja se kumoaa kansallisen veto-oikeuden 30:llä uudella aluella laajentaen täten merkittävästi EU-komission lainsäädäntövaltaa. Huomattavaa on, että tämä tapahtuu vaikka EU ei laajentuisi lainkaan, ja huolimatta siitä miten monta hakijamaata lopullisesti liittyvät EU:hun. Siten on selvää, että Amsterdamin sopimus on huomattavasti avuliaampi realistiselle EU-laajentumiselle kun Nizzan sopimus.

IRLANNIN EI-ÄÄNI NIZZAN SOPIMUKSELLE AUTTAA PITÄMÄÄN EU:TA YHDESSÄ

Päivä Irish Timesin haastattelun jälkeen Romano Prodi yritti korjata omia sanomisia toteamalla, että vaikka Nizzan sopimus ei ollut laillisesti välttämätön, se oli poliittisesti välttämätön. Tämä aiheutti luonnollisen kysymyksen: poliittiseti välttämätön kenelle? Ja vastaus on yhtä luonnollinen: poliittisesti välttämätön suurille jäsenmaille, erityisesti Saksalle ja Ranskalle, jotka eivät salli EU:n kasvavan merkittävällä lukumäärällä uusia ja suhteellisen köyhiä hakijamaita samoin laillisin tasaverto-ehdoin kuin heillä itsellään on. Tästä syystä isot jäsenmaat ovat Nizzan sopimuksessa muuttaneet EU-konseptia laillisesti tasa-vertaisena kumppanuusprojektina. Tähän asti tämän tasavertaisuus-periaatteen tarkoitus on ollut, että jokaisella EU:n jäsenmaalla on ollut veto-oikeus koskien perustavanlaatuisia muutoksia. Nizzan sopimus kumoaa tämän sallimalla ydinryhmän, koostuen 8:sta jäsenmaasta – käytännöllisesti katsoen alkuperäiset EEC 6 sekä pari muuta – tekemään ”omat projektinsa” vaikka kaikki muut olisivat eri mieltä. 8 jäsenmaata 15:sta tänään, tai 8 jäsenmaata 20:stä tai 27:stä laajentuneessa EU:ssa.

Tämä on Nizzan sopimuksen nk. joustavuus (tiiviimpi yhteistyö) joka avaa välttämättömän laillisen tien jakaa EU:n laillisesti tasavertainen ”klubi” kahteen klubiin synnyttäen täten ”kahden-vauhdin EU:n”, eli EU:n sisä- ja ulkopiirin. Nizzan sopimuksen tiiviimpi yhteistyö mahdollistaa sen, että tämä 8:n jäsenmaan sisäpiiriryhmä Saksan ja Ranskan johtamina, voivat käytännöllisesti katsoen siepata EU:n instituutiot omiin tarkoituksiinsa ja sitten asettaa muut jäsenmaat jo valmiiksi päätettyjen poliittisten ja taloudellisten tosiasioiden eteen. Se mahdollistaa poliittisen direktoraatin perustamisen alistamaan muita. Käyttämällä Nizzan sopimuksen mahdollisuuksia, tämä 8:n jäsenmaan sisäpiiriryhmä voisi hyväksyä EU:lle valtiollisen perustuslain, muodostaa liittovaltion, harmonisoida verot keskenään sekä siirtää kansalaisia koskevaa laillista tuomiovaltaa koskien ihmisoikeusasioita EU-oikeudelle alistamalla EU:n perussoikeussopimuksen tälle oikeuslaitokselle. Saksa, Ranska ja muut ovat tehneet aivan selväksi, että tämä on heidän poliittinen tarkoituksensa. Herrat Schröder ja Chirac ilmoittivat yhteisessä lausunnossaan Nantesissa 10 päivää sitten tukevansa EU:lle valtiollista perustuslakia. He haluavat, että ehdotettu EU konventio julistetaan Laekenissa valmistamaan EU:lle perustuslakia.

Demokraattien tulisi vaatia EU-jäsenmaissa, että tämän konvention tehtävänä tulisi olla suunnitelman laatiminen Euroopalle, joka koostuu itsenäisistä kansakunnista ja valtioista yhtä lailla kuin useimpien EU-hallitusten haluama eurofederalistisen perustuslain laatiminen vaikka suuri enemmistö Euroopan kansalaisista eivät sitä halua.

Äänestämällä Ei Nizzan sopimukselle Irlannin tasavallan äänestäjät, ainoa kansa joka sai kansanäänestyksen tästä sopimuksesta, äänestivät tosiasiassa EU:n pitämisestä yhdessä, EU:n säilyttämisestä laillisesti tasavertaisten kumppanuusprojektina sekä estääkseen EU:ta tulemasta kaapatuksi suurten jäsenmaiden toimesta. Irlantilaiset siis osoittivat olevansa ”hyviä eurooppalaisia” vastakohdaksi EU hallituksille jotka ajoivat sopimusta, joka mahdollistaisi suurten valtioiden vallankaappauksen EU:ssa omien päämäärien saavuttamiseksi. Viime kesäkuun Nizzan sopimuksen kansanäänestyksessä Irlannin tasavallan äänestäjät äänestivät itse asiassa kaikkien EU-kansalaisten puolesta sellaisen kehityksen estämiseksi.

IRLANNIN SEKALAISET TALOUDELLISET HYÖDYT EU JÄSENENÄ

Irlannin poliitikot korostavat laajasti, että tasavallan nykyinen hyvinvointi johtuu EU jäsenyydestä. Vilahdus tosiasioihin osoittaa tämä olevan väärä johtopäätös. 1980-luvulla, vuosikymmen sen jälkeen kun Irlanti liittyi EEC:hen, Irlannin tasavalta kärsi 1/6 työvoiman maastamuutosta toisen 1/6 kärsiessä työttömyydestä kotona. Tasavallalla on ollut taloudellinen nousukausi vuodesta 1993/4 keskivuosikasvun ollessa 7 %.

Suurin syy siihen, että Irlannin kasvu kaksinkertaistui vuotuisesta 3-4 % kasvusta, jossa se oli pysynyt 1970 ja 1980-luvuilla 7 % tasolle jossa se on pysynyt vuosista 1993/4 on se tosiasia, että vuodet 1993 -1999 on ollut ainoa aika Irlannin historiassa, jolloin se antoi valuuttansa kellua mikä antoi sille erittäin kilpailukykyisen vaihtokurssin. Tämä auttoi Irlantia suuresti kasvattamaan tuotantonsa ja vientinsä. Näin esim. Irlannin punta putosi 110 pence sterlingistä vuonna 1993, 79 pence:iin tänä päivänä. Se putosi samalla tavalla dollarin suhteen – Britannian ja USA:n ollessa tasavallan tärkeimpiä markkinoita. Odottamaton euron pudotus verrattuna dollariin EU valuutan syntymisen jälkeen 1999 on vielä lisännyt Irlannin kilpailukykyä, mutta tämä on luultavasti ohimenevää. Irlannin taloudellinen nousukausi sitten vuoden 1993 johtuu suuremmaksi osaksi siitä, että se käyttää itsenäisen valuuttansa kasvattamaan omia taloudellisia etujaan.

Anthony Coughlan
Trinity College, Dublin 2, Ireland
Puh: +353-1-830 5792, +358-1-608 1898
Sähköposti: jcoughln@tcd.ie


Hanne Dahl, Tanskan Junibevaegelsenin puhemies

Helsinki 5.12.2001

Hyvät naiset ja herrat. Nimeni on Hanne Dahl, ja olen Tanskan Junibevaegelsenin (Kesäkuun liike EU:ta vastaan) puhemies. Junibevaegelsen kokoaa ihmisiä jotka suhtautuvat skeptisesti Eurooppalaisen Unionin kehittämiseen.

Tanskassa meillä on pitkä kansanäänestysperinne EU asioista. Menetin poliittisen viattomuuteni erään tällaisen kansanäänestyksen yhteydessä. Menetin uskoni Tanskan demokratian erehtymättömyyteen. Vuonna 1992 järjestettiin kansanäänestys Tanskan osallistumisesta Maastrichtin sopimukseen. Tanskalaiset äänestivät ensin ei, mutta vuotta myöhemmin, vuonna 1993 meillä oli uusi kansanäänestys tällä kertaa sopimuksesta, jota Tanskassa kutsutaan Edinburghin sopimukseksi. Edinburghin sopimus oli kompromissi tanskalaisten puolueiden välillä joille myönnettiin poikkeuksia Maastrichtin sopimuksen yhteisestä valuutasta, yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta, poliisiyhteistyöstä, EU-kansalaisuudesta sekä EU-armeijan kehittämisestä.

Tämä vuoden 1993 kansanäänestys johti Kyllä-tulokseen ja Tanskan hallitus allekirjoitti Maastrichtin sopimuksen niillä poikkeuksilla, jotka meille myönnettiin.

Rintama tiivistyy

Poliittinen eliitti kuvittelee, että EMU-ratkaisun jälkeen voidaan jatkaa entistä helpommin integraatiopolitiikkaa. Tähän propagandaan tarvitaan valtion historian suurin mainosbudjetti – peräti 12 miljoonaa markkaa. Sen rinnalla kalpenevat kansalaisjärjestöjen muutamat sadat tuhannet – Eurooppalainen Suomi järjestöä lukuun ottamatta.

Mutta vastavoimia on edelleen. Vaihtoehto EU:lle kansalaisliike vaatii kansanäänestyksiä jokaisesta uudesta askeleesta kohti liittovaltiota ja itsemääräämisoikeuden kaventamisesta. Äänestyksiä on järjestettävä itä-laajentumisesta ja siihen liittyvästä pienten maiden vaikutusvallan kaventamisesta. EU:n ja Länsi-Euroopan Unionin WEU:n yhtyeensulauttamisesta, suhteesta NATO:on sekä EU:n yhteisestä puolustusvoimista.

Ennen kansanäänestystä Suomen sanottiin olevan ja pysyvän liittoutumattomana. Länsi-Euroopan unionin WEU:n 50-vuotisjuhlissa Brysselissä EU:n ulkopolitiikasta vastaava komissaari van den Broek totesi, että nyt lienee aika pyytää niitä maita, jotka eivät ole WEU:n täysjäseniä arvioimaan tilannetta uudestaan. Tosiasiassa Suomen täysjäsenyys WEU:ssa ja WEU:n sulauttaminen EU:hun sekä yhteisen puolustuksen kehittäminen ovat paraikaa toteutumassa.

Nyt tehty EMU-päätös on vain alkua. Euroopassa puhutaan jo avoimesti yhteisestä vero-, sosiaali- ja palkkapolitiikasta. Saksan vahva liittokansleriehdokas Gerhard Schröder (SDP) on toistanut useasti, että ”Euro-kokeilu onnistuu vain, jos mahdollisimman pian myöskin harmonisoidaan euro-jäsenten finanssi-, vero- ja sosiaalipolitiikka sekä työehdot”.

Rintama tiivistyy koko Euroopan tasolla. Vaihtoehto EU:lle kansalaisliike on aktiivinen koko Euroopan kattavassa Anti-Maastricht Allianssissa eli TEAM:issa. Sen perustivat vuosi sitten muutamat englantilaiset ja pohjoismaiset EU:ta vastustavat järjestöt. Nyt TEAM:issa on lähes 30 jäsenjärjestöä eri puolilta EU:ta ja joitakin sen ulkopuoleltakin. TEAM:issa yhteistyö on ennakko-luulotonta ja se koostuu hyvinkin erilaisista poliittisista voimista. Päämääränä on estää EU:n kehittäminen liittovaltioksi.

Yhteistyö Baltian ja Keskisen Itä-Euroopan maiden kanssa aloitettiin viime vuonna. Se tiivistyi EU:ta ja NATO:a kritisoivan Varsovan konferenssissa viime kesänä. Kokouksen aloitteentekijänä oli VEU. Toinen yhteisen konferenssi järjestetään ensi kesänä Budapestissä.

Viroon on perustettu EU:n vastainen liike ja Latviassa, Liettuassa ja Puolassa niitä ollaan perustamassa. Puolassa ainakin maanviljelijät ovat vähitellen havahtumassa. Muutama viikko sitten he polttivat EU:n lipun mielenosoituksessa maan valtiovarainministeriön edustalla.

Kesäkuussa EU:n päämiehet kokoontuvat Cardiffiin Englantiin. Suunnitteilla on räväkkä kansalais-liikkeiden kokous viimekesäisen Amsterdamin HVK-varjokokouksen malliin.

Suomen, kuten monen muunkin EU-maan puolueilla on yhteinen EU-ideologia. Kaikki ovat valmiit vaihtamaan perusoikeudet ja kansanvallan markkinoiden vapauteen, kasvuun ja kilpailuun markkinavoimien ehdoilla. Kansalaisista ollaan tekemässä markkinoiden globaaleiden vapauksien myötä kansainvälisten suuryhtiöiden orjia.

Siksi meidän on tiivistettävä yhteistyötämme. On rakennettava uusia verkostoja ja otettava käyttöön uusia toimintatapoja. On muodostettava koko Euroopan kattava opposition, joka puolustaa ihmisten oikeuksia työhön, toimeentuloon ja puhtaaseen ympäristöön. Oppositio, jonka tavoitteena on tasa-arvo ja ihmisten ehdoilla toimiminen sekä solidaarisuus muuta maailmaa kohtaan. Meidän kansalaisten on opittava puolustamaan etujamme uudella tavalla.

17.4.1998

EMU:n ja EU:n vastustaminen on laajentunut yleiseurooppalaiseksi liikkeeksi

Helsingin Kauppakorkeakoulun ja Kuluttajatutkimuskeskuksen selvityksessä väitetään, että suomalaiset ratkaisevat EMU-kantansa kansallishenkisin perustein. Tämä on kuitenkin väite, joka ei läheskään pidä paikkansa kaikkien EMU- ja EU-vastustajien kohdalla. Vaihtoehto EU:lle kansalais-liike on jo vuosia ollut erittäin tiiviissä yhteistyössä muiden Pohjoismaiden EMU:un ja EU:hun kriittisesti suhtautuvien järjestöjen kanssa ja jäsenistön keskuudesta löytyy monta henkilöä, jotka jo vuosia ovat olleet aktiivisia maailmanlaajuista yhteistyötä harrastavissa ympäristö-, rauhan- ja kehitysmaaliikkeissä.

Vaihtoehto EU:lle kansalaisliike toimii myöskin jäsenenä koko Eurooppaa kattavassa Anti-Maastricht Allianssissa, TEAM:issa, joka perustettiin muutaman pohjoismaisen ja brittiläisen EU:ta vastustavan järjestön aloitteesta Kööpenhaminassa maaliskuussa vuosi sitten. Kun pidettiin Allianssin vuosikokous Lontoossa tämän vuoden maaliskuun alussa jäsenjärjestöjä oli yli kolmekymmentä 11 Euroopan maasta sekä EU-alueen sisä- että ulkopuolelta.
EU-kriittisiä järjestöjä ollaan perustamassa kaikkiin Baltian, Itä- ja Keski-Euroopan maihin ja niiden aikomuksena on liittyä TEAM:in jäseniksi.

TEAM:in toiminta rikkoo paitsi kansallisia ja EU-rajoja ennen kaikkea perinteisiä poliittisia rajoja. Toiminta on täysin poikkipoliittinen ja saman pöydän ääressä EU:n toimintaa ja sen seurauksia yhteiskunnalle pohtivat sekä kommunistit että konservatiivit sekä muut siitä välistä. TEAM:in jäsenjärjestöt ovat sitoutuneet vastustamaan kaikkia autoritaarisia hallintojärjestelmiä, rasismia, byrokraattista keskittämistä Euroopassa ja pyrkimystä kohti Euroopan Unionin liittovaltion luomista.

Koko Euroopan laajuinen verkostointi ja tiedonkulku on erittäin vilkasta ja Emu-kriteereiden kiihdyttämä kuiluyhteiskunnan syventyminen nopeuttaa entisestään kriittisyyden kasvua. Moni TEAM:in jäsenjärjestön edustaja osallistui viime kesäkuussa Amsterdamin huippukokouksen yhteydessä järjestettyyn varjokokoukseen, johon osallistui lähes 2 000 kansalaisjärjestöjen edustajaa ympäri Eurooppaa ja jonka yhteydessä järjestettiin lähes 70 000 ihmistä käsittävä mielenosoitus työttömyyttä vastaan.
Eräiden TEAM:in jäsenjärjestöjen edustajat osallistuivat myös viime kesänä Varsovassa pidettyyn EU- ja NATO-kriittiseen konferenssin, jota edelsi kansainvälisen ryhmän matka Baltian maiden läpi. Matkan aikana jaettiin materiaalia EU:sta ja NATO:sta sekä järjestettiin tiedotustilaisuuksia. Brysselissä marraskuussa TEAM:in neuvoston yhteydessä pidettyyn EU:ta käsittelevään kokoukseen osallistui lähes 400 EU-kriitikkoa eri Euroopan maista. Ensi kesänä TEAM:in jäsenjärjestöjen edustajat osallistuvat EU:n Cardiff huippukokouksen yhteydessä pidettävään kansalaisjärjestöjen varjotapahtumaan sekä Euroopan kehitystä pohtivaan konferenssiin Budapestissa.

Suomessa EMU:n ja EU:n vastustamiseen saattaa vielä liittyä kansallishenkisiä piirteitä jossain piireissä.

Muualla Euroopassa EMU- ja EU-vastustajat yleensä toimivat erittäin kansainvälisesti pohtien EU:n toimintaa maailmanlaajuisesta näkökulmasta. Näiden kansalaisaktivistien tavoitteena on Eurooppa joka toimii yhteistyötä tekevien vapaiden maiden ja monien erilaisten yhteiskunnallisten ja taloudellisten järjestelmien puitteissa.

19.3.1998