Kansanäänestyksiä tulossa

– Irlannissa äänestetään toisen kerran Nizzan sopimuksesta 19.10.2002

– Jos tulos Irlannissa on tällä kertaa kyllä, Maltan kansanäänestys EU-jäsenyydestä järjestetään todennäköisesti jo ennen joulua.

– Saksalaisen Handelsblattin mukaan Unkari suunnittelee kansanäänestysä EU-jäsenyydestä maaliskuussa 2003. Unkarissa yli 80 % kansalaisista suhtautuu myönteisesti EU-jäsenyyteen. Sen takia kuten Suomen tapauksessa 1994, Unkari pitää ensimmäisenä itäisen Euroopan hakijamaana kansanäänestyksen.

– Samassa yhteydessä ovat remmissä myös Puola, Slovakia ja Tsekin Tasavalta joiden kansan-äänestysten ajankohta on todennäköisesti kevät 2003

– Viimeisten tietojen mukaan Virossa, Latviassa ja Liettuassa pidetään yhtä aikaa kansan-äänestyksiä EU-jäsenyydestä elokuussa 2003.

– Vaalien jälkeen Ruotsissa jatkava pääministeri Göran Persson ilmoitti, että kansanäänestys Ruotsin EMU-jäsenyydestä pidetään syksyllä 2003.

Tämä tiukka aikataulu asettaa paineita EU-kriittisille liikkeille ympäri Eurooppaa. Ja tilanne on tuttu. Kaikilla EU-kriittisillä liikkeillä on erittäin vähän rahaa ja lähes koko poliittinen ja talous-elämän eliitti vastassaan.

Yhteiskuntakeskustelussa tarvitaan vaihtoehtoja

Suomen hallituspuolueilla ei ole omaa aatetta. Erityisesti tämä koskee vasemmistoa ja Vihreitä. Hallitukseen osallistuvilla puolueilla on yhteinen EU-ideologia. Ne ovat kaikki valmiita vaihtamaan perusoikeudet ja kansanvallan markkinoiden vapauteen, kasvuun ja kilpailuun markkinavoimien ehdoilla.

Kansalaisille ja äänestäjille on sama mitä näistä puolueista äänestää – mikään ei muutu. Vaaliohjelmat kirjoitetaan tavalla, joka jättää tulkinnat puolueiden johtajille ja vaalien jälkeen ne määrää hallituskipeys.

Viime viikonloppuna Vasemmistoliiton ja Vihreiden puoluekokousten pääkysymys oli, miten olla mukana seuraavassakin hallituksessa. Samalla ne mahdollisimman selkeästi ilmoittivat tukevansa nykyistä menoa. Mitään jälkiä näiden puolueiden periaatteista ei nykyisen hallituksen politiikassa voi havaita. Sosiaalinen eriarvoisuus lisääntyy, työttömyys ei alene kuin tilastotempuilla, Suomen-lahden leväkukinnan edessä ollaan voimattomia ja vihreä ympäristöministeri rukoilee Suomelle poikkeuksia Kioton ilmastosopimuksesta. Seuraavassa hallitusneuvotteluissa kumpikaan puolue ei tule kaatamaan osallistumistaan hallitukseen ydinvoiman lisärakentamiseen – päätöksistään huolimatta!

Molemmille puolueille on hallituksen osallistumisesta tullut itseisarvo. Se on merkinnyt ja merkitsee omien periaatteiden ja aatteellisten arvojen myymistä ja kannattajiensa pettämistä. Perusteluksi ei riitä mukanaolo siellä, missä päätöksiä tehdään. Hyödyn tilanteesta noukkivat nyt samassa rintamassa olevat entiset poliittiset vastustajat. Sen mahdollistaa todellisen opposition puuttuminen.

Vain pääoma hyötyy tilanteesta, jossa politiikka on alistettu sen tahdon toteuttamiseen. Vapaiden markkinoiden nimeen vannovat puolueet ovat samalla menettäneet vaikutusvaltansa yhteiskunnan ohjaamiseen ja niiden ja myös ay-liikkeen toimintamahdollisuudet on pakotettu markkinoiden globaaleiden tavoitteiden määräämiin raameihin. Tilaa jää korruptiolle, rikollisuudelle ja uusille mafiamaisille verkostoille, jossa puolueet ha hallitukset ovat suurteollisuuden ja markkinavoimien panttivankeja.

Seuraavalta hallitukselta vaatii EMU:n kolmas vaihe ja siihen liitetty vakaussopimus, yhdistettynä paineisiin verotuksen harmonisoimiseksi, lisää leikkauksia. Länsi-Euroopan unionin, WEU:n ja EU:n yhdistäminen tulee ajankohtaiseksi ja painostus Suomen liittymiseksi NATO:n jäsenyyteen kasvaa.

EU:n itälaajentumisen myötä käynnistyvät keskustelut institutionaalisista muutoksista pienten maiden ”ylisuuren” vallan kaventamiseksi. Kokoomus tulee demareiden tukemana vaatimaan ydinvoiman lisärakentamista.

Kansalaisilta ei Suomessa kysytä juuri mitään. Eletään edustuksellisen demokratian pakkopaidassa. Nykyisellä menolla ei äänestäjille kukaan edes tarjoa vaihtoehtoa. Yhden totuuden maa voi olla myös yhden ja saman valheen maa. Yhteiskunnallinen keskustelu ja parlamentarismi edellyttävät, että kansalaisilla on mahdollisuus olla eri mieltä poliittisen eliitin kanssa ja, että heillä myös on kanavia käytettävissä protestinsa esittämiseen. Nykyisellä tavalla kuilu kansalaisten ja päättäjien välillä kasvaa ja johtaa passivoitumiseen ja välinpitämättömyyteen. Se puolestaan tarjoaa elintilaa erilaisille ääriliikkeille, kuten nationalismille ja rasismille.

Tarvitaan vaihtoehtoa. Vaihtoehto ei synny perinteisten nykypolitiikan sisäistäneistä puolueista tai niiden näennäisestä oppositiosta, vaan tavallisten kansalaisten aktivoitumisesta. Niiden, joiden mielipidettä ei enää kysytä. Siksi tarvitaan liikettä, jota MUUTOS 99 tavoittelee.

27.5.1998

Hallitusten välinen konferenssi – Mahdollisuus vai uhka?

Maaliskuun 29 päivänä 1996 alkaa Torinossa, Italiassa EU:n hallitustenvälinen konferenssi (HVK), jonka tehtävänä joulukuussa Madridissa pidetyn EU-huippukokouksen mukaan on ”luoda poliittiset ja institutionaaliset edellytykset Euroopan Unionin sopeuttamiseksi tämän päivän ja huomisen tarpeisiin erityisesti tulevaa laajentumista ajatellen”.

HVK:ta on valmisteltu kesäkuusta 1995 lähtien valmisteluryhmässä, joka on koostunut yhdeksästä edustajasta jokaisen jäsenmaan ulkoministeriöstä, yhdestä komission edustajasta sekä kahdesta EU-parlamentin edustajasta, josta toinen oli saksalainen kristillisdemokraatti ja toinen oli ranskalainen sosialisti. Valmisteluryhmä jätti raporttinsa joulukuussa Madridin EU-huippukokoukslle jatko-valmisteluja varten.

Valmisteluryhmän raportissa kiinnitetään erityistä huomiota Maastrichtin sopimuksen niihin kohtiin, jotka mahdollistavat EU:n instituutioiden poliittisen syventämisen kohti vahvaa liittovaltio-mallia. Näistä kohdista ei paljon keskusteltu Suomessa ennen kansanäänestystä. Raportissa viitataan mm. seuraavaan artikloihin:

– artiklaan B (5), jolla unioni asettaa tavoitteeksi pitää kaikilta osin voimassa yhteisön säännöstö ja kehittää sitä yhteisön menetelmien ja toimielimien tehokkuuden turvaamiseksi. (Tämä mahdollistaa EU:n kehittämisen liittovaltioksi, jota esim. Saksan pankkimaailma on pitänyt välttämättömänä yhteisen valuutan perustana)

– artiklaan 189b (8), joka mahdollistaa uusien toimialueiden siirtämisen EU:lle

– artikloihin J.4 (6) ja J.10, joissa mahdollistetaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudistamisen siten, että se johtaa yhteiseen puolustukseen.

Raportissa korostetaan, että Euroopan uusien turvallisuuspoliittisten haasteiden takia on välttämätöntä mahdollistaa unionin eteneminen kohti mahdollista yhteistä puolustus-politiikkaa, mikä voi aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen. (Moni vaikutusvaltainen EU-poliitikko on esittänyt samanlaisia vaatimuksia omissa puheenvuoroissaan, joissa he ovat myöskin korostaneet Nato-jäsenyyden tärkeyttä)

– julistukseen väestösuojelusta, energiasta ja turismista, jolla mahdollistetaan näiden toimi-alueiden siirtäminen EU:n päätösvallan alaisiksi.

Kysymyksissä, jotka koskevat institutionaalisia kysymyksiä, kuten EU-komissaarien lukumäärää, äänimääriä ministerineuvostossa jne., viitataan valmisteluryhmän raportissa jäsenyysneuvottelujen ”Ioannina kompromissiin” sekä Korfun huippukokoukseen, joiden tuloksena Suomi ja muut samanaikaisesti jäsenyyttä hakeneet maat ovat periaatteessa antaneet EU:lle vapaat kädet edetä kohti liittovaltion rakentamista.

Koska suomalaiset hyväksyivät lokakuun kansanäänestyksessä 1994 EU-jäsenyyden neuvottelu-tuloksen mukaisesti, olemme siis myös antaneet suostumuksemme Suomen vaikutusvallan huomattavaan kaventamiseen. Tätä ei kuitenkaan selvästi kerrottu ennen kansanäänestystä.

Joulukuussa EU:n Madridin huippukokouksessa hyväksyttiin kuitenkin paljon laimeampi päätös-asiakirja, joka pääasiallisesti on eräänlainen ”lähihistoriallinen läpileikkaus” siitä miten hyvin EU on onnistunut eri tehtävissä.

Asiakirjasta löytyy kuitenkin muutama asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota.

Surkuhupaisin kirjoitus löytyy työllisyydestä, josta päätösasiakirjassa todetaan mm. että ”jäsen-valtiot ovat muuttaneet Essenin suositukset käytännön monivuotisiksi työllisyysohjelmiksi, joissa on otettu käyttöön uusia toimenpiteitä, jotka jo ovat alkaneet tuottaa tuloksia”.

Tämä siis joulukuussa 1995.

Joulukuussa työttömyys oli EU:n tilastokeskuksen, Eurostatin, mukaan lisääntymässä ainakin Luxemburgissa, Irlannissa, Saksassa, Belgiassa, Ranskassa ja Ruotsissa. Se lisääntyy myös Suomessa. Herää kysymys, eivätkö EU:n virkamiehet ja johtavat poliitikot seuraa omien elintensä raportteja?

Huippukokouksen asiakirjassa todetaan, että ”Eurooppa-neuvosto panee mielenkiinnolla merkille komission aikomuksen esittää vuonna 1996 budjettikurin ja rahaliiton koordinoinnin takaamisen keinoista perussopimuksen menettelyjen ja periaatteiden mukaisesti.”
Tähänastinen EMU-kuri on toistaiseksi johtanut tilanteeseen, joka on saanut ranskalaiset ja belgialaiset kaduille osoittamaan mieltä julkisen sektorin ja työolosuhteiden heikkenemistä vastaan. Ruotsissa palkansaajalehden (LO-tidningen) otsikko 8.12.95 kertoi, että ”EU-valuutta aiheuttaa suurtyöttömyyttä”.

Saksan pankkiirit taas vuorostaan moittivat EU-johtajia liian lepsuista otteista. He moittivat, että ennen kun ruvettiin puuhaamaan yhteistä valuuttaa olisi pitänyt kehittää vahva poliittinen unioni, eli liittovaltio.

Liittovaltioajatus on kuitenkin mahdoton ainakin Ruotsissa ja Tanskassa, luultavasti Englannissa, Itävallassa ja Suomessakin. Jää nähtäväksi miten HVK selviytyy tästä syvästä ristiriidasta kansalaisten ja pankkimaailman välillä.

EU:n laajentumisesta Madridin loppuasiakirja toteaa, että ”Eurooppa-neuvosto kehottaa komissiota arvioimaan tarkemmin laajentumisen vaikutuksia yhteisön politiikkaan, erityisesti maatalous- ja rakennepolitiikan osalta”.

Suomessa on jo nyt kerrottu, että maatilojen lukumäärä on vähennettävä 115 000:sta n. 70 000:een jotta kilpailukyky säilyisi.
Laajentuminen vauhdittaisi huomattavasti tätä alasajoa ja johtaisi todennäköisesti lopetettavien maatilojen lukumäärän kasvuun. Tämä heijastuisi suoraan elintarviketeollisuuteen, joka on jo nyt osoittanut halukkuutensa rakentaa uusia tuotantolaitoksia entisiin Itä-Euroopan maihin lähelle raaka-ainetuotantoa ja uusia markkinoita.

Näin syntyisi taas uusia työttömiä Suomessa, Ruotsissa, ja muissa EU:n reunavaltioissa. HVK:ssa tästä tulee arka keskustelunaihe, ellei pystytä osoittamaan korvaavia työllistämiskeinoja.

18.2.1996

Norjassa kansanliike voitti

Kuinka Norjassa kansanliikkeen voitto EU-äänestyksessä oli mahdollinen? Oliko tilanne Norjassa ratkaisevasti erilainen kuin Suomessa ja Ruotsissa?

Ensinnäkin EY/EU-jäsenyys oli Norjassa esillä jo neljättä kertaa. Jo 1960-luvulla oli hallitus hakenut jäsenyyttä kaksi kertaa ja asia tyrmättiin silloin EY:n puolelta. Vuonna 1972 EEC:n vastainen kansanliike voitti kansanäänestyksen jo kerran. Nyt oli helppo päästä tehokkaasti liikkeelle vuoden 1972 kokemusten pohjalta.

Norjassa ei syntynyt samanlaista yhteiskunnan valtaryhmittymien totaalista allianssia kuin Suomessa ja paljolti myös Ruotsissa. Norjassa oli koko ajan merkittävä osa puoluekentästä – keskustapuolue, sosialistit ja työväenpuolueen vahva EU-oppositio – määrätietoisesti jäsenyyttä vastaan. Ammattiliittojen keskusjärjestö LO oli kriittinen koko ajan ja asettui loppuvaiheessa virallisesti jäsenyyttä vastaan. Tuottajajärjestöt rahoittivat Ei EU:lle -liikettä merkittävästi koko kampanjan ajan.

Norjan Ei EU:lle -liikkeen menestys perustui ratkaisevasti myös sen tehokkaaseen organisaatioon. Sillä oli alusta alkaen tehokkaat organisaattorit. Liikkeessä oli lähes 150 000 maksavaa jäsentä ja luja järjestöverkko kautta maan. Jokaisessa kunnassa oli paikallisyhdistys, jokaisessa läänissä piirijärjestö ja valtakunnallisella tasolla vahva palkattu sihteeristö. Varoja kertyi jo pelkistä jäsenmaksuista yli 20 miljoonaa kruunua vuodessa.

Norjalaisten Ei EU:lle -kampanjassa yhtenä keskeisenä argumenttina oli kansainvälinen solidaarisuus. Haluttiin säilyttää Norja itsenäisenä maana, jotta voidaan edelleenkin päättää itse suhteista kehitysmaihin ja rakentaa tasa-arvoisempaa ja oikeudenmukaisempaa maailmaa. Tällä puheella on Norjassa todellista katetta, se ei ole mikään fraasi.

Näistä syistä Norjassa kansanliike voitti, itsenäisyys, kansanvalta ja kansainvälisyys voittivat. Taustaan, voimaan ja olosuhteisiin nähden voitto oli kuitenkin hämmästyttävän niukka. 52,2 % ”Ei” ja 47,9 % ”Jaa”. Se osoittaa, miten kova oli rahan ja vallan painostus myös Norjassa.

EU-kuplat puhkeavat

EU-jäsenyyttä kannattaneella väellä on suurten pettymysten aika. He kun uskoivat ne lupaukset, joilla EU:ta Suomen kansalle myytiin. Nyt lupaukset pettävät yksi toisensa jälkeen. Lähes päivittäin tulee esiin tietoa, joka osoittaa, että EU-puoli tiesi paremmin.

Investoinnit ja työpaikat

Ennen kansanäänestystä luvattiin suuria investointeja – sekä suomalaisilta yrityksiltä, että ulkomaalaisilta – heti kun vain EU-jäsenyydelle sanotaan kyllä.

– Päivää jälkeen kansanäänestyksen 17.10. kolmetoista suurinta yritystä Suomessa ilmoitti, että uusia investointeja ei ole suunniteltu, uusia työpaikkoja ei tule. Pörssissä ei ole havaittu minkäänlaisia suuria rahavirtoja ulkomailta. Korotkaan eivät ole laskeneet.

Ruuan laatu

Ennen kansanäänestystä Ei-puoli varoitti niin ruuan laadun heikkenemisestä ja tarkan suomalaisen laaduntarkkailun häviämisestä. Tätä pidettiin silloin vain EU-vastustajien pelotteluna.

– Jo joulukuun puolivälissä julisti Suomen Kuvalehti, että EU-maista Suomeen yritetään päivittäin ujuttaa pilaantuneita elintarvikkeita. Vuoden 1995 alusta ne pääsevät vapaasti maahan, kun ”rajavalvonta on kiellettyä ja tulli miltei kirosana”.

Suomen viimeinen mahdollisuus

Ennen kansanäänestystä vannottiin koko ajan, että nyt Suomella on viimeinen mahdollisuus päästä mukaan suurten ja rikkaiden Euroopan Unioniin, siihen seuraan, johon me aina olemme halunneet. Nyt on kiire, jos ei nyt sanota ”kyllä”, ovet sulkeutuvat vuosikausiksi, aina ensi vuosituhannelle saakka. EU-parlamentin puhemies Klaus Hänsch uhkasi etukäteen niin Suomea kuin Norjaakin ovien sulkeutumisesta vuosikausiksi.

– Kun Norja sanoi Ei EU:lle marraskuussa, ilmoitti EU:n puheenjohtaja Jacques Delors heti seuraavana päivänä, että Norjalle EU:n ovet ovat aina auki, niin kuin kaikille demokraattisille maille, jotka haluavat rakentaa Eurooppaa! Joulukuussa Saksan liittokansleri Helmut Kohl ja ulkoministeri Klaus Kinkel vakuuttivat, että EU pitää Norjalle ovea auki jäsenyyteen.

Sotilaallinen liittoutumattomuus ja itsenäinen puolustus

Suomen hallitus vannoi lähes kaikkien ministerien suulla kerta toisensa jälkeen, että ”EU:n jäsenenäkin Suomi pysyy sotilasliittojen ulkopuolella ja vastaa itse omasta puolustuksestaan”. Ei tule kysymykseenkään, että suomalaisia miehiä lähetetään sotimaan oman maan ulkopuolelle. Lisäksi korostettiin koko ajan, että yhteinen turvallisuuspolitiikkahan tulee tarkemmin harkittavaksi vasta EU:n hallitusten välisessä konferenssissa 1996. Kun Suomi silloin on EU:n jäsen, voimme estää sellaisten päätösten syntymisen, jotka eivät meille sovi.

– Heti EU-päätösten jälkeen tuli ilmi, että Saksassa ja WEU:ssa halutaan kehittää EU:n sotilaallista kapasiteettia nyt eikä vasta 1996. Yksi WEU:n tavoitteista ja pääperiaatteista on ”suora vastuu jäsenmaiden turvallisuudesta ja puolustuksesta”. Jäsenmaiden on oltava valmiita ottamaan osavastuunsa ”turvallisuuden, vakauden ja demokraattisten arvojen edistämisestä muuallakin maailmassa”. Sitä varten on ylläpidettävä ”soveltuvia, kunnollisesti varustettuja ja koulutettuja joukkoja”.

Kuukausi EU-kansanäänestyksen jälkeen puolustusvoimain uusi komentaja Gustav Hägglund esittikin suomalaisen ”kriisinhallintaprikaatin” perustamista ja kouluttamista, jotta suomalaisia sotilaita voidaan lähettää ulkomaille ”terästettyihin tehtäviin”.

Valheiden jäljet ja kansan muisti

EU:n kannattajia ei näytä ollenkaan vaivaavan se, että he ovat jo nyt joutuneet lukemattomista valheistaan kiinni. Vanha sanonta, että valheella on lyhyet jäljet, pitää paikkansa. Mutta luulevatko EU:n kannattajat, että myös kansalaisten muisti on yhtä lyhyt? Saa nähdä!