Missä mennään?

On kulunut jo yli 100 vuotta siitä, kun kansalaiset saivat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat sittemmin jääneet lähes pelkästään äänioikeudeksi vaaleissa. Kaiken lisäksi vaalien yhteydessä on rahan ja mainonnan merkitys ratkaisevaa, eivät suinkaan asiat. Kehitys on merkinnyt sitä, että melkein kaikki puolueet ovat omaksuneet samanlaiset tai ainakin samankaltaiset teemat. Vieläkin suositumpaa taitaa olla se, ettei kerrota mitä aiotaan tehdä, jos valtaan päästään. Vai mitä on sanottava siitä, ettei vaalimelskeissä kerrottu esimerkiksi nyt esillä olevasta kunta- ja palveluremontista sanallakaan, esillä ei myöskään ollut EU:n palveludirektiiviesitys tai että olisi kerrottu mitä pitää sisällään mantran tavoin hoettu tilaaja – tuottajamalli kuntien toiminnoissa.

Onkohan meidät suomalaiset opetettu ottamaan nöyrästi vastaan mitä ylhäältä annetaan? Liiankin usein kuulee sanottavan, kuinka on parasta antaa ”valittujen” edustajien päättää puolestamme asioista, koska heillä kuitenkin on parhaat tiedot asioista. Yhä useammin sen kuulee nykyisin juuri näiltä päättäjiltä.

Joku on sanonut, että olemme vasta nyt siirtyneet puhtaaseen kapitalismiin. Näin kai on, koska valtiovallan ainoaksi tehtäväksi näyttää jääneen vain yksityisen yritystoiminnan edellytysten vaaliminen. Yhä useampi asia on joutunut kategoriaan, jonka tunnuksena on ” ainoa vaihtoehto´´. Mitäpä ihmiset turhaan haikailevat vaihtoehtojen perään! Tosiasiassa meille vain uskotellaan erilaisia pakkoja ja välttämättömyyksiä. Vanha viisaus on syytä saattaa kunniaan ja kysyttävä: Kuka tästä hyötyy?

Hyötyvätkö UPM:n työntekijät paperitehtaan sulkemisesta niin kuin johtajat väittävät? Lakkautuspäätöshän tehtiin vain UPM:n muiden työpaikkojen pelastamiseksi tai siksi, että markkinat sitä vaativat ja ahneet eläkesäätiöt!

Meidän oli ratifioitava käytännössä kuollut EU:n perustuslaki, sillä Suomen täytyy näyttää hyvää esimerkkiä ja antaa positiivinen signaali koko muulle EU:lle.

Me muutimme rauhanturvalakimme kriisinhallintalaiksi, koska meidän täytyy vapautua YK:n mandaatista ja suomalaisille sotilaille on annettava mahdollisuus oikeisiin sotatoimiin. Näin olemme mukana militarisoimassa EU:ta ja tekemässä siitä suurvaltaa. Suomen liittyessä EY:n jäseneksi eivät edes jäsenvaltioiden puolustusministerit pitäneet keskinäisiä palavereitaan, koska sotilaallinen puoli ei kuulunut EY:n toimivaltaan. Militarisointi on edennyt kovaa vauhtia ja ilman että kansalaisilta olisi asiasta kysytty mitään!

Esimerkkejä löytyy lukematon määrä. Jossain kohtaa on pantava piste nykymenolle.

Juhani Lilja 25.11.2008

MAI, WTO, EU:n palveludirektiivi ja kuntapalvelut

Suomen hallitus on käynnistänyt hallitusohjelmaan kuulumattoman kunta- ja palvelurannehankkeen, jonka tavoitteena on kuntien määrän radikaali vähentäminen ja julkisten palvelujen entistä laajempi kilpailuttaminen ja yksityistäminen. ”Uudistusta” esitellään ikään kuin meidän oma etumme kaipaisi tällaista suurta remonttia. Päämedioissa hanketta on kiitetty ja lopputulos selitetty hyväksi jo ennen kuin koko asiasta on tiedetty juuri mitään.
Muodostamalla suurempia yksiköitä luodaan pohjaa palvelujen yksityistämiselle. Suuremmat markkina-alueet ovat palvelualojen suuryritysten vaatima edellytys.

Sanotaan, että kuntia ei pakoteta yhdistymään. Kuitenkin hanke johtaa uuteen lainsäädäntöön ja kuntatalouden kerrotaan olevan tiukoilla jatkossakin. Kuntia on jo kiristetty mm. leikkaamalla niiden valtionosuuksista vuositasolla noin 5 miljardia euroa. Demokratia ja kuntalaisten tarpeet eivät ole kovin korkeassa kurssissa.

Hanketta ajetaan kovalla kiireellä siksi, että EU:n palveludirektiivi tulee mitä ilmeisimmin päätettäväksi Suomen puheenjohtajuuskaudella tämän vuoden loppupuoliskolla. Palveludirektiivillä ajetaan palvelukaupan ulottamista entistä laajemmin myös julkisiin palveluihin. Julkiset palvelut muutettaisiin kauppatavaraksi. Myös kansainväliset yritykset voisivat EU:n palveludirektiivin perusteella tavoitella markkinaosuuksia Suomeen luotavilta palvelumarkkinoilta.

Palveludirektiivin perusteella ulkomaille rekisteröity yritys voisi tuoda myös työvoimaa Suomeen niin palvelualoille kuin palveluiden nimissä rakennuksille ja teollisuuteenkin. Näihin työntekijöihin sovellettaisiin lähettäjämaan työehtoja, jotka monissa tapauksissa ovat paljon suomalaisia heikommat. Kyse on työvoiman dumppaamisesta.

Kuntapalveluja koskeva hanke on osa laajempaa EU:n ja USA:n WTO:ssa ajamaa palvelukaupan vapauttamiseen liittyvää tavoitetta, jota Suomen EU-eliitti pyrkii viemään käytäntöön ennakoiden ja paavillisemmin kuin itse paavi. Hyväksyihän hallituksen ministerivaliokunta aikoinaan ns. MAI-sopimuksenkin, mikä kaatui mielenosoituksiin ulkomailla.

Vaihtoehto EU:lle tiedotuskeskus järjestää Sosiaalifoorumissa keskustelutilaisuuden EU:n palveludirektiivistä ja kunta- ja palvelurakennehankkeesta.

VEU:n puolesta
Mauri Nygård ja Arto Viitaniemi

”KTV:n puheenjohtaja Jouni Riskilä näki suuren ja todellisen vaaran siinä, että Suomessa valtion ja kuntien työntekijät joutuisivat supistuspaineiden alla joustopuskureiksi siten, että pätkätyöt ja muut epätyypilliset työsuhteet joustaisivat tilanteiden mukaan.”

Jouni Riskilä, Kunta-alan ammattiliiton KTV:n puheenjohtaja (HS 11.3.97)