Avainsana: kansanäänestys

Ryhmä tutkijoita ja aktivisteja mukaan kansanäänestysaloitteeseen eurojäsenyydestä

Joukko tutkijoita ja asiantuntija­-aktivisteja ilmoittaa allekirjoittaneensa Paavo Väyrysen esittämän kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa.

He kehottavat kaikkia kansanvaltaisen EU-­politiikan ystäviä tekemään samoin, jotta voidaan varmistaa, että eduskunnan enemmistö asettuu kansanäänestyksen järjestämisen kannalle. (Ks. https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1372)

Samalla he tuovat esille omat perustelunsa kansanäänestyksen puolesta. Allekirjoittajien keskeinen yhteinen perustelu on kansanvallan vaaliminen. Suomen EU-­jäsenyyden demokraattinen perusta on vuoden 1994 kansanäänestys. Tämän jälkeen Euroopan unioni on kuitenkin peruskirjamuutosten myötä voimakkaasti muuttunut. Eurokriisin puhjettua vuonna 2008 unionin luonteeseen ovat merkittävästi vaikuttaneet niin sanotut kriisinhoitotoimenpiteet. Suomen jäsenehtoja on kansanäänestyksen jälkeen lisäksi voimakkaasti muuttanut päätös liittyä ainoana Pohjoismaana euro­alueeseen. Näiden muutosten johdosta on käynyt epäselväksi, nauttiiko Euroopan unioni ja Suomen tapa osallistua siihen enää kansalaisten tukea.

”Allekirjoittajat eivät kaikilta osin, tai välttämättä edes pääosin, yhdy Väyrysen perusteluihin aloitteelleen”, toteaa allekirjoituksia kerännyt filosofian dosentti, SDP:n kaupunginvaltuutettu Thomas Wallgren, ”mutta meitä yhdistää arvio, että hyvä Eurooppa­politiikka on mahdollinen vain jos kansalaiset saadaan mukaan keskustelemaan ja tekemään valintoja.”

”Allekirjoittaminen teki minulle tiukkaa” sanoo akatemiatutkija Johanna Oksala ja jatkaa: ”Halusin olla mukana muistuttamassa siitä, että kansanäänestystä eurojäsenyydestä voi kannattaa muistakin kuin nationalistisista lähtökohdista.”

Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen, maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki korostaa, että vaikka euroäänestys olisi syytä järjestää kaikissa jäsenmaissa utopiaa ei pidä jäädä odottamaan. ”Tavoitteena on nykymuotoisen EMUn politisointi ja solidaarinen, tulonjaot mahdollistava fiskaalinen unioni, jonka toimielimet olisi demokratisoitu, ja jossa talouskuri olisi korvattu ekologisen uudelleenteollistamisen ohjelmalla”, sanoo Patomäki.

Keskustalaisen kaupunginvaltuuston jäsen Vantaalta, lakimies Johannes Hirvaskoski korostaa, että euron olemassaolo edellyttää tulonsiirtounionia tai yhdenmukaistettua finanssipolitiikkaa. ”Ensimmäiseen ei ole poliittisia edellytyksiä, toinen johtaa jo kolmannen suvereenin valtion peruspilarin menettämiseen ­ siis lainsäädäntövallan ja rahapoliittisen vallan lisäksi nyt myös finanssipoliittisen vallan” Hirvaskoski arvioi.

Tietokirjaliija Risto Isomäki yhtyy myös Väyrysen aloitteeseen. ”Pakkohan meidän on jollakin tavalla päästä eroon nykyisen kaltaisesta euroalueesta, muuten tässä käy todella huonosti”, sanoo Isomäki.

Tampereelta vihreän liikkeen aktivisti Marko Ulvila, jonka aloitteesta tutkija-­aktivistien nimien keräys alkoi, korostaa poikkipoliittisen yhteistyön tarvetta. ”Euroopalle ja Suomelle on vaarallista jos globaalia yhteisvastuuta kannattavat ihmiset jättävät Euroopan unionin perusteellisen kritiikin äärioikeiston yksinoikeudeksi”, Ulvila toteaa.

Aloitteessa mukana

Jaana Airaksinen, kustantaja, Helsinki
Yrjö Hakanen, kaupunginvaltuutettu, Helsinki
Outi Hakkarainen, tutkija­aktivisti, Helsinki
Johannes Hirvaskoski, kaupunginvaltuutettu, Vantaa
Risto Isomäki, kirjailija, Helsinki
Johannes Kananen, yliopistonlehtori, Helsinki
Joel Kaitila, jatko­opiskelija, Jyväskylä
Marianne Laxén, fredsaktivist, Helsingfors
Joona Mielonen, kaupunginvaltuutettu, Kotka
Johanna Oksala, akatemiatutkija, Helsinki
Heikki Patomäki, professori, Helsinki
Antti Ronkainen, jatko­opiskelija, Helsinki
JP Roos, professori, Helsinki
Marko Ulvila, tietokirjailija, Tampere
Thomas Wallgren, filosofian dosentti, Helsinki

Lisätietoja

Thomas Wallgren: 0504154808, thomas.wallgren (ät) iki.fi
Marko Ulvila: 0445332368, marko.ulvila (ät) iki.fi

​Euron ja EU:n perustaminen suuren rahan markkinoiden vapauden pohjalle on johtanut kriisiin, joka on iskenyt kovimmin työntekijöihin, työllisyyteen, julkisiin palveluihin, sosiaaliturvaan ja demokratiaan. Samalla kriisiä käytetään oikeistolaisen talouskurin ja autoritaarisen liittovaltion voimistamiseen. Tarvitaan toisenlainen Eurooppa, jossa ihmisten ja luonnon hyvinvointi asetetaan liikevoittojen sijasta tärkeimmäksi. Kansanäänestys tarjoaa mahdollisuuden laajalle keskustelulle vaihtoehdoista sekä aloitteille demokraattisen ja solidaarisen Euroopan rakentamiseksi.
— Yrjö Hakanen

​Suomeen tarvitaan lisää kriittistä keskustelua taloudesta, etenkin talouskasvun hegemonian sekä ekologisen kestävyyden ja ihmisten hyvinvoinnin välisestä ristiriidasta. Ihmiskunta tarvitsee jo nyt 1,5 maapallon verran luonnonvaroja, luku olisi yli kaksinkertainen jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset. Ihmisten tasa­arvoisen hyvinvoinnin ja tulevien sukupolvien toimeentulon asettaminen aidosti talouspolitiikan tavoitteeksi tarkoittaa kasvun ylivallan kyseenalaistamista, ympäristön kantokyvyn kunnioittamista sekä taloussuunnittelun mittareiden muuttamista. Tarkka arviointi euroalueeseen kuulumisesta on tärkeä osa kriittistä keskustelua ja kansanäänestys erinomainen sysäys asialle. Kyse on myös demokratiasta. Suomen liittyminen euroalueeseen tehtiin pelkällä valtioneuvoston tiedonannolla. Melkoinen määrä suomalaisia ei varmaankaan ymmärtänyt antaneensa vuoden 1994 kansanäänestyksessä ääntänsä Euroopan unioniin liittymisen lisäksi myös rahaliitolle. Nyt on aika antaa kansalaisten äänen kuulua.
— Outi Hakkarainen

​Euroopan unioniin ja euroon liittyvät sopimukset pakottavat tällä hetkellä myös Suomen hallituksen toimimaan laskusuhdannetta syventävällä tavalla, eli leikkaamaan ihmisten ostovoimaa ja omaa kulutustaan aikana, jolloin lama uhkaa muutenkin painaa päälle. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että asioita ei jaksettu miettiä loppuun saakka silloin kun euroaluetta perustettiin. Nykyisen kaltainen järjestelmä on todennäköisesti pakko
purkaa. Jos näin ei tehdä, seurauksena on todennäköisesti vielä pahempi lama kuin 1930­-luvulla. Valtioille täytyy jälleen antaa lupa siirtää osa veloistaan keskuspankeille ja meidän täytyy päästä eroon tilanteesta jossa meillä on virallisesti vain yksi euro mutta sen sisällä 19 eri valtion joukkovelkakirjoja. Nykyinen järjestelmä on liian altis keinottelulle.
— Risto Isomäki

Miksi eurojäsenyydestä pitää järjestää kansanäänestys
— Johannes Kananen

Eurojärjestelmä on luotu pankkien ja suuryhtiöiden ehdoilla ja demokratian kustannuksella. Pelatessaan jäsenmaat toisiaan vastaan sekä julkistalouden sääntöjen että kilpailukykyideologian kautta, euro itsessään ruokkii epäluuloja ja nationalismia jäsenmaissa. Eurojärjestelmä sisältää epäterveitä kannustimia. Koska se pakottaa varmistamaan julkistalouden rahoitusaseman vientiylijäämällä, järjestelmän institutionaalinen logiikka ohjaa jäsenmaat ”nuijimaan naapureitaan”. Keino tähän on kampittaa työväestöä ja vähäväkisiä palkkojen, julkispalveluiden, sosiaaliturvan, ja eläkkeiden leikkauksilla. Jäsenmaiden keskinäinen kilpailu murentaa sisämarkkinoita ja estää eri maiden työväestön välisen solidaarisuuden syntymistä. Todella olemassa oleva euro on siten omien tavoitteidensa kanssa ristiriidassa. Mutta ennen kaikkea se on ristiriidassa eurooppalaisten hyvinvoinnin ja ja demokratian kanssa. Eurojäsenyydestä on vihdoin käytävä älyllisesti rehellinen
keskustelu.
— Joel Kaitila

​I Sverige arrangerades en folkomröstning om Euron och diskussionen var intensiv. Även i vårt land behöver vi en öppen och demokratisk diskussion, så att medborgarna förstår att de har ett inflytande och ett ansvar.
— Marianne Laxén

​Eurokriisi on antanut troikalle tekosyyn kiristää otettaan jäsenvaltioihin demokratian kustannuksella. Suomenkin talouspoliittista liikkumavaraa ja itsenäisyyttä on rajoitettu viime vuosina suoraan usealla eri tavalla mm. budjettikurisopimuksella. Kansalaisten demokraattista valtaa talouspolitiikkaan on kavennettu ilman, että toimille on haettu kansalaisten mandaattia. Oli EMU­-jäsenyydestä mitä mieltä tahansa, on kansanvallan
näkökulmasta välttämätöntä antaa kansalaisten ilmaista haluaako se jatkaa itsenäistä päätösvaltaa rajoittavassa rahaliitossa. Suomessa kansanäänestykset eivät valitettavasti sido eduskuntaa, mutta kansanäänestyksen järjestäminen käynnistäisi jo itsessään tärkeän keskustelun rahaliiton tulevaisuudesta ja kehittämisestä.
— Joona Mielonen

​Talouden asiantuntijat ovat melko yksimielisiä siitä, että Suomen eurojäsenyys on ollut virhe. Perusteluni kannattaa tätä aloitetta eivät kuitenkaan ole ensisijassa talouspoliittiset eivätkä nationalistiset. Uskon eurooppalaiseen solidaarisuuteen ja suhtaudun kriittisesti ekologisesti kestämättömään kasvutalouteen. Tunnistan myös ylikansallisten hallintorakenteiden tärkeyden globalisoituneessa maailmassa. Näiden hallintorakenteiden on kuitenkin perustuttava vahvalle demokratialle. Jotta voimme rakentaa aitoa solidaarisuutta sekä tasa­arvoista ja ekologisesti kestävää Eurooppaa, nykyinen EU vaatii radikaalia uudistamista sen demokratiavajeen korjaamiseksi. Kansanäänestys Suomen jäsenyydestä euroalueessa olisi askel tätä tavoitetta kohden ainakin kolmella tavalla: 1) se ratkaisisi tällä hetkellä epäselvän kysymyksen Suomen eurojäsenyyden demokraattisesta perustasta 2) se tekisi välttämättömäksi laajan julkisen keskustelun talouskuripolitiikasta, EU:n tulevaisuudesta sekä Suomen roolista siinä 3) se voisi toimia sysäyksenä EU:n demokraattiselle uudistamiselle myös Euroopan laajuisesti.
— Johanna Oksala

EU-muutos: toivo on kansalaisaloitteissa ja kansanäänestyksissä
— Heikki Patomäki

Cosmopolitan Futures for Europe — Thomas Wallgren

Tarvitaan kansanäänestys

Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus vaatii kansanäänestystä EMU:sta. Sen mielestä Suomen hallituksen tulisi ottaa uudelleen harkintaan onko ollut viisasta mennä mukaan talous- ja rahaliittoon EMUun. Alusta alkaen ovat olleet tiedossa ne riskit, jotka yhteiseen valuuttaan liittyvät. Asiasta päätettäessä ne vain eivät painaneet, vaan hallitus ajoi varoituksista huolimatta maan mukaan tähän kokeiluun.

Maat, jotka ovat rakenteeltaan ja kulttuuriltaan niin erilaisia kuin EU:n jäsenet ovat, eivät kerta kaikkiaan voi onnistua rahaliiton kaltaisessa pakkopaidassa.

Viime vuonna oli ”syyllisenä” Kreikka ja nyt on samoihin ongelmiin ajautuneet tai joutuneet jo Irlanti ja Portugali. Eivätkä autettavat jää näihin. Näiden maiden pitäisi omista lähtökohdistaan ymmärtää jo pelkkää viisauttaan erota EMU järjestelmästä. Silloin niillä olisi edes joitain välineitä laittaa omat asiansa kuntoon!

Innokkaimmat EU kannattajat näkevät tilanteessa loistavan mahdollisuuden syventää integraatiota ja viedä EU:n kehitystä yhä pidemmälle liittovaltion suuntaan. Tämä tapahtuu jälleen ilman minkäänlaista kansalaisten osallistumista. EU:lle ominainen pakkodemokratia toimii! Virheellinen EMU päätös aiotaan paikata uusilla virheillä.

Suomessa käytiin eduskuntavaalit, jossa ne puolueet, jotka suhtautuivat kriittisesti tämänkaltaisen tukipolitiikan jatkamiseen, jossa hyötyjinä ovat ahneet pankit, saavutti enemmistön eduskuntaan. Suomalaisten usko vaikuttamiseen vaaleilla kuitenkin romuttuu, kun osittain samojen kritiikkiä esittäneiden puolueiden tuella nykyistä EU-politiikkaa aiotaan jatkaa.

VEU vaatii kansanäänestystä rahaliiton jäsenyydestä. On aika kysyä tavallisen ihmisen mielipidettä halutaanko jatkaa nykymenoa.

Helsinki 14.5.2011

Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus ry
Vuosikokous

Tarvitaan kansanäänestys

Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskuksen mielestä Suomen hallituksen tulisi ottaa uudelleen harkintaan onko ollut viisasta mennä mukaan talous- ja rahaliittoon EMUun. Alusta alkaen ovat olleet tiedossa ne riskit, jotka yhteiseen valuuttaan liittyvät. Asiasta päätettäessä ne vain eivät painaneet, vaan eurointoilijat ajoivat varoituksista huolimatta maan mukaan tähän kokeiluun.

Maat, jotka ovat rakenteeltaan ja kulttuuriltaan niin erilaisia kuin EU:n jäsenet ovat, eivät kerta kaikkiaan voi onnistua rahaliiton kaltaisessa pakkopaidassa.

Tämänkertaisen ”syyllisen” Kreikan pitäisi omista lähtökohdistaan ymmärtää jo pelkkää viisauttaan erota EMU järjestelmästä. Silloin sillä olisi edes joitain välineitä laittaa omat asiansa kuntoon!

Innokkaimmat EU kannattajat näkevät tilanteessa loistavan mahdollisuuden yllättäen syventää integraatiota ja viedä EU:n kehitystä yhä pidemmälle liittovaltion suuntaan. Tämä tapahtuu jälleen ilman minkäänlaista kansalaisten osallistumista. Voi vain todeta, että virheellinen EMU päätös aiotaan paikata uudella virheellä.

”Suomen jäsenyyden kannalta olisi luonnollista ja Suomen EU-politiikan aktivoimisen kannalta erinomaisen myönteistä järjestää nyt kansanäänestys jäsenyydestä. Kansanäänestyksen kohteena voisi olla kolme vaihtoehtoa: (1) ero unionista; (2) jäsenyyden pitäminen ennallaan; (3) jäsenehtojen muuttaminen: kyllä – ei vaihtoehdot ainakin euro-jäsenyyden ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön osalta.”

Nyt on aika kysyä tavallisen ihmisen mielipidettä. Sitä paitsi monivalintaiset kansan-äänestykset ovat uudemman tutkimuksen ja käytännön kokemuksen mukaan varsin kiinnostava päätöksentekoväline.

Helsinki 22.5.2010

Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus ry
Vuosikokous

Miksi kansalaisia tarvitaan vain vaaleissa?

Kesäkuun 7. päivänä maassamme järjestetään EU:n parlamenttivaalit. Vaaleissa korostetaan sitä, miten pienikin maa voi vaikuttaa EU:n toimintaan, jos sillä on pätevät edustajat. Vaalit ovatkin sitten olleetkin ainoa asia, johon kansalaiset on ollut pakko ottaa mukaan!

Vuosien mittaan Vaihtoehto EU:lle -kansalaisliike on yrittänyt saada aikaan keskustelua vaikkapa Maastrichtin sopimuksen sisällöstä ja myöskin laajempaa keskustelua siitä, mihin suuntaan Euroopan Unionia ollaan kehittämässä. Aikanaan annettiin johtavien politiikkojen taholta ymmärtää, että esimerkiksi Rahaunionista tullaan päättämään erikseen myöhemmin ja moni suomalainen sai sen käsityksen, että EMU:sta tullaan järjestämään uusi kansanäänestys.

Silloisessa keskustelussa annettiin myös ymmärtää, että vaikka Maastrichtin sopimuksessa avattiin tie yhteiselle puolustukselle se ei tule toteutumaan lähitulevaisuudessa. Viimeisimmästä kansanäänestyksestä on kulunut vuosia. Euro on toteutunut – ilman kansanäänestystä – vaikka enemmistö suomalaisista suhtautui kielteisesti yhteiseen valuuttaan.

Eduskuntamme on ratifioinut uuden EU-sopimuksen – Lissabonin sopimuksen ja sitä ennen jo kaatuneen Perustuslakiesityksen – ilman kansanäänestystä, vaikka sopimusten luonne on selvästi liittovaltiokehitystä edistävä ja siten kaventaa edelleen kansallista päätösvaltaa. EU:n militarisointi etenee yhtä jalkaa NATOn kanssa. Sille laadittu sotilaallinen toimeksianto sisältää kaikki sotilasliiton elementit mukaan lukien toimimisen ilman YK:n oikeutusta.

Merkittävä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on siirtynyt EU:n päätöksenteon alaisuuteen, ja noin 80 prosenttia kansallisesta lainsäädännöstä tulee nykyään EU:sta, – ilman että suomalaiset ovat käyneet avointa, rehellistä ja tasa-puolista keskustelua näin suuren vallankäytön luovuttamisesta EU:lle.

Vaihtoehto EU:lle vaatii, että kansalaiset ja heidän näkemyksensä otetaan mukaan siihen prosessiin, jota kutsutaan eurooppalaiseksi integraatioksi ja joka julistaa olevansa demokratian, vakauden ja rauhan asialla.

VEU:n vuosikokous 16.5.2009

Meppielämää 24.06.2008

EU oli tänään puoliunessa ja väsähtänyt, sammahtamaisillaan.

Neuvottomuuden kruunasi ehdotus EU:n omasta jalkapallomaajoukkueesta.
Tällainen vaikutelma syntyi, kun puheenjohtajamaan Jansa ja komission Barroso esittelivät aamulla europarlamentille juhannusaaton huippukokouksen tuloksia. Jansaa hämmensi se, että jalkapallo on Euroopassa korkeammassa kurssissa kuin EU.

Ylistettiin huippukokouksen suuria saavutuksia ruuan ja energian hinnannousun hillitsemisessä. Kumpaakaan EU ei kuitenkaan voi estää, jos ne ovat edelleen kallistuakseen maailman markkinoilla. Varsinkin sähkön hintaa EU on omilla toimillaan nostamassa taivaisiin suuryhtiöiden voittoja kasvattamaan.

Irlannin kansanäänestyksen tulokseen ei herroilla ollut muuta kommenttia kuin että jäsenmaiden pitää jatkaa sen ratifiointia. Toivotaan tilannetta, että kaikki muut 26 maata, joissa ei ole uskallettu kysyä kansan mielipidettä, hyväksyttävät parlamenteillaan sopimuksen ja että Irlanti jää yksin. Se tekee helpommaksi Irlannin kansanäänestyksen tuloksen mitätöimisen.

EU:lla on vain yksi tavoite: perustuslaki on saatava voimaan kunnioittamatta Irlannin päätöstä, joka perussopimusten mukaan ja siis laillisesti yksin riittää koko sopimuksen hylkyyn.

Irlanti ei kuitenkaan ole yksin!

Tshekin oikeistolainen presidentti Vaclav Klaus vaatii laillisuuden kunnioitusta poliittista mielivaltaa ja painostusta vastaan, ja Tshekki on tulossa Irlannin tueksi.

Haastattelussa (http://www.freenations.freeuk.com) hän sanoo, että ”koko Euroopan pitäisi kiittää Irlannin kansaa sellaisten nykyisten virheellisten prosessien hidastamisesta, jotka lisäävät unionistamista, kansallisvaltioiden alasajoa, ”alueiden Eurooppaa” ja ylhäältä alas tapahtuvaa keskittämistä. Ne oli kirjoitettu Lissabonin sopimukseen. Kansanäänestys oli täydellinen esimerkki siitä, mitä tavalliset ihmiset ajattelevat tästä kehityksestä.”

”Ratifiointia ei voida jatkaa eikä sopimus voi enää tulla voimaan.”

En ole Klausin poliittisia hengenheimolaisia enkä kannata haastattelun julkaisseen ”Freenationsin” yleistä retoriikkaa, mutta siinä asiassa olemme samanmielisiä, että EU:n pitää perustua lailliseen menoon olemassa olevien sopimusten pohjalta.

Toiseltakin suunnalta tulee tukea irlantilaisille, eritoten maan työläisille.

Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (ETUC) ruotsalainen puheenjohtaja Wanja Lundby-Wedin ja pääsihteeri John Monks vaativat (The European Voice 19.6) Lissabonin sopimusta täydennettäväksi erityisellä sosiaalisella pöytäkirjalla. Kun pöytäkirja on laillisesti sitova asiakirja, sen hyväksyminen merkitsisi ratifioinnin aloittamista alusta.

Vaatimus perustuu EY-tuomioistuimen päätöksiin ns. Viking Line, Vaxholm (Laval) ja Rüffert-tuomioissa.

Uusin päätös samassa ay-liikkeen toimintaoikeuksia kaventavassa sarjassa tuli 19.6.2008. Se löytyy tuomioistuimen kotisivuilta http://curia.europa.eu ja on päätös asiassa komissio vastaan Luxemburg.
Lissabonin sopimus ei lisää ay-liikkeen toimintaoikeuksia tai laillista työtaistelutoimia. Suomen ay-pomojen sopimusretoriikalta on tuomioistuimen jäsenmaiden lakeja ylemmillä päätöksillä pudonnut pohja pois.

Lähiaikoina muuten julkistetaan mielipidetutkimus, jonka mukaan suurempi osuus suomalaisistakin olisi hylännyt kuin hyväksynyt Lissabonin sopimuksen, jos meillä olisi ollut kansanäänestys.

Esko Seppänen

Vaihtoehto EU:lle -kansanliike: Irlanti on ainoa poikkeus

Irlannin kansalaisia on syytä onnitella heille tarjoutuvasta tilaisuudesta päättää EU:n perustuslakiesityksestä eli Lissabonin sopimuksesta kuluvan kuun 12. päivänä. Näyttää siltä, että minkään muun Euroopan unionin jäsenvaltion poliittinen johto ei halua kuulla kansalaisiaan.

Me suomalaiset emme voi muuta kuin toivoa, että irlantilaiset käyttävät viisaasti valtaansa ja päättävät hylätä esityksen. Vähättelevistä puheista huolimatta esitys jatkaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien mitätöimistä, voimistaa EU:n militarisointia ja tekee siitä käytännössä sotilasliiton ja perustuslain hyväksyvistä maista sen jäseniä.

Lissabonin sopimus jatkaa Euroopan unionin liittovaltiokehitystä luomalla yhä lisää ylikansallista lainsäädäntöä. Se voimistaa kaiken kaupallistamista ja uhkaa selvästi kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa sosiaali-, terveys- ja koulutuspolitiikkaan.

Se tuo suomalaiseen työelämään uuden elementin, jonka mukaan työehtosopimusten tulkintaan vaikuttavat pääoman kaupalliseen ja kilpailun vapauteen perustuvat intressit, joiden tulkinta alistetaan Ey-tuomioistuimen päätösvaltaan.

Kaikkialla tavalliset kansalaiset ovat eri mielipidemittauksissa olleet toista mieltä näistä ”uudistuksista”, mutta heidän mielipiteitään ei haluta kuulla.

Olemme varmoja, että kehitys, jota ihmiset eivät halua, ei voi olla kestävää.

Tiedotusvälineille 10.6.2008

Lisätietoja: Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus ry puh. 09 682 3422, veu@co.inet.fi

Urho Kittilän puhe Eduskunnan portailla 9.5.2006

Arvoisat eduskuntaryhmien edustajat, hyvät läsnäolijat.

Valitettavasti en voi toivottaa tervetulleeksi pääministeriä, ulkoministeriä enkä eduskunnan puhemiestä ja varapuhemiestä, jotka myös olimme kutsuneet tähän tilaisuuteen. He eivät ole täällä tänään.

Joulukuussa 2003 perustetun Kansanäänestystoimikunnan tarkoituksena oli kerätä nimiä kansalaisadressiin. Kansanäänestystoimikunta koostui kansalaisjärjestöistä, poliittisista nuorisojärjestöistä ja yksityisistä ihmisistä. Adressin tarkoituksena oli vedota poliittisiin päättäjiin niin, ettei EU:n uutta perustuslakia ratifioitaisi ilman poliittisesti sitovaa kansanäänestystä.

Perustelemme kansanäänestystä asian suurella merkityksellä, sillä EU:n peruslaki tulisi Suomen peruslain yläpuolelle. Tämä puolestaan merkitsisi sinettiä sille kehitykselle, jolla luovutamme päätösvaltaamme ylikansalliselle tasolle. Samalla mahdollisuus päättää omista asioistamme vähenisi. Tämä on ristiriidassa itsenäisen kansallisvaltion periaatteen kanssa.

Toinen tärkeä perustelu on se, että kansanäänestys antaisi oivan mahdollisuuden käydä laaja kansalaiskeskustelu EU:n perustuslain sisällöstä ja sen suuresta vaikutuksesta kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja tulevaisuuteen.

Nämä pääperustelut kansanäänestyksen puolesta ovat tänään yhtä ajankohtaisia kuin toimikuntaa perustettaessa kaksi ja puoli vuotta sitten.

EU:n perustuslain merkityksestä ja oikeutuksesta taustaryhmien ja toimikunnan jäsenten mielipiteet ovat jakautuneet alusta asti.

Itse edustan Vaihtoehto EU:ta. Meidän kantamme EU:n perustuslain ratifiointiin on kielteinen. Mielestämme on ajanhukkaa tuhlata aikaa perustuslakiin, jota ei ole olemassa. Globalisaation paineessa eduskunnalla ja hallituksella on paljon tärkeämpiäkin asioita pohdittavana. Tavallisille kansalaisille tällainen ”show” antaa huonon kuvan ”vallasväen” asioiden tärkeysjärjestyksestä. Se osoittaa vain turhaa nöyryyttä ja kunnioittavaa alamaisuutta Brysselin valtakoneistoa kohtaan. Kun tätä näytelmää peilaa Suomen tasavallan itsenäisyyden kunniakkaaseen historiaan, niin saamme hävetä. Ei siis ole ihme, miksi gallupit näyttävät, että suomalaisten enemmistö kokee EU:n negatiivisena. Tähän asiaan kiinnitti huomiota Presidentti Tarja Halonen eilisessä kannanotossaan.

EU:n perustuslaki on kuollut. Sen kaatoi Ranskan ja Hollannin kansat hallituksiaan sitovilla kansanäänestyksillä. Tämä EU:n sydänmailta tullut tuomio on loppu paitsi perustuslaille, myös sille kehitykselle, jolla Euroopan kansallisvaltioilta on viety valtaa ylikansalliselle päätöksenteolle. Syrjäisen Suomen kansallinen etu on vastustaa tätä kansallisvaltioiden hävittämistä.

Arvoisat Eduskuntaryhmien edustajat, saatte kohta puheenvuoron, jossa mielellämme kuulisimme kantanne EU:n perustuslain ratifiointiin ja siihen, mikä on henkilökohtainen kantanne kansanäänestyksen järjestämiseen.

Politikernas motto – kuva och härska!

Då man ser tillbaka på vad som skett i Finland under de senaste tio åren kan man inte låta bli att förvåna sig över hur det har varit möjligt att, på så kort tid och utan att det har förekommit några störra protester, genomföra en så total nedkörning av vår en gång så uppskattade, och för många länder avundsvärda samhällsmodell.

Kanske har finländarna helt enkelt varit alltför godtrogna och tacksamma objekt för den politiska härskarklassen som i rekordfart har omfattat en häpnadsväckande förljugenhet, ett nonchalant bagatelliserande av medborgarnas oro och bekymmer, och ett direkt förakt för demokratin och folkets rättigheter.

Då finländarna röstade om EU-medlemskapet år 1994 röstade många ja eftersom vi blev utlovade säkrare arbetsplatser, bättre utvecklingsmöjligheter för näringslivet och större säkerhetspolitisk trygghet. Dessutom skulle vår stora uppgift bli att införa nordiska värderingar i EU.

Idag säljs de finländska företagen till utlandet i slutförsäljningstakt. Få familjer har undgått arbetslöshetens gissel. Otrygga och mentalt stressande korttidsanställningar drabbar i ökande takt främst de unga och kvinnorna. Ungdomarna har så gott som inga möjligheter att bilda familj under trygga förhållanden. Barn omhändertas av samhället i ökande takt. Vår social- och hälsovård är på portugisisk nivå. I skolorna växer klasserna och lärarnas ansvar, medan lönen minskar. Utbrändheten bland lärare, sjuksköterskor och socialvårdspersonal är ett dagligt problem. En stor del av finländarna mår dåligt.

Men det händer ingenting. Vi jobbar på i ännu snabbare takt i rädsla för att förlora det lilla som finns kvar. Vi för ingen debatt om ämnen som på 70- och 80-talet utgjorde grunderna till den nordiska värdegemenskapen; miljö, fred, nedrustning, ansvar för utvecklingsländerna, social jämställdhet. Den nordiska rösten har tystnat i internationella forum. Vi tiger om globaliseringens förödande inverkan. Vi talar inte om nedrustning. Istället understöder vi Europas och därmed hela världens militarisering. Miljö-debatten har förstummats. Vi bygger kärnkraft och protesterar inte mot att redan förbjudna hälso- och miljöfarliga bekämpningsmedel åter får tas i bruk. Vi ser stillatigande på medan vårt lantbruk avvecklas.

Och utan nämnvärd kritisk debatt skall vi nu underkastas en EU-grundlag. Men tack vare fiaskot under toppmötet i Bryssel får vi nu lite mera betänketid. Förslaget kommer inte att förändras i nämnvärd grad för de små medlemsländerna. Spelet som nu pågår är de stora ländernas maktkamp.

För finländarnas del vore det nu viktigt att utnyttja andrummet till att föra en öppen debatt om vad en dylik grundlag skulle betyda för oss och att hålla i minnet vad som hände under folkomröstningskampanjen 1994. EU-kritikernas farhågor avfärdades då som skrämselpropaganda.
Även denna gång bagatelliserar våra politiska ”ledare” alla farhågor och all kritik.

Statsminister Matti Vanhanen och utrikesminister Erkki Tuomioja upprepar utan skrupler att alliansfriheten består trots att högt uppsatta militärer i Finland och utomlands är av annan åsikt. Lilleputtdelstaten Finlands storfurste Paavo Lipponen stöder öppet ett NATO-medlemskap och ett deltagande i EU:s militära kärna. Han förkastar på sitt envåldshärskarmanér finländarnas krav på folkomröstning.

Man framhäver vikten av att alla medlemsländer får sin egen komissionär. En uppenbar teater för folket eftersom komissionärerna enligt grundlagen (artikel 25) förpliktar sig att inte mottaga några som helst råd eller direktiv från sina forna nationalstater utan skall handla helt i EU:s intressen. Hur många gånger har vi sett Erkki Liikanen hälsa på i Finland på sistone? Var gömde han sig när det finländska lantbruket nyligen fick ytterligare en dödsstöt?

Vad vår politiska elit inte vill diskutera är att EU får ensamrätt att tala för medlemsländerna i internationella forum såsom t.ex. Världshandelsorganisationen, att EU:s grundlag står över all nationell rätt, även Finlands grundlag, att vi förpliktar oss att förverkliga unionens mål och främja (på finska puolustaa) unionens värderingar, att vi i grundlagen förpliktar oss att öka militärbudgeten och att EU i avsevärd grad får inflytande över vår sysselsättnings- och socialpolitik etc. etc.

Erfarenheten visar dessutom att vi upprepade gånger kommer att bli överkörda av de stora medlemsländernas skrupellösa politik som är helt inriktad på egna intressen och fördelar.

Och vi bör hålla i minnet att EU integrationen inte slutar här. Den försvarspolitik som nu eventuellt blir ogenomförd kommer åter upp på EU:s agenda inom en snar framtid.
Det gemensamma skattesystem som Tysklands finansminister omnämnde i The Sunday Times 23.12.01 hör även till de ärenden som man kommer att återkomma till. Även EU-komissionens ordförande Romano Prodi uttryckte sig helt klart i ärendet i Financial Times 4.12.01 då han konstaterade att euron kommer att tvinga EU att ta i bruk olika ekonomiska styrmekanismer. Mekanismer som det är politiskt omöjligt att tala om för tillfället men som kommer att tvingas fram då EU en dag står inför en krissituation.

Även EU-konventets viceordförande Jean-Luc Dehaene, f.d. belgisk statsminister uttalade sig i European Voice 3-9/72003 för en gemensam EU-inkomstskatt för finansierandet av framtida verksamhet. Dehaene förutspår att EU:s grundlag i det här hänseendet måste ändras redan inom 3 år efter ikraftträdandet.

Vad skall vi finansiera med en sådan EU-inkomstskatt? Militär upprustning? Korrupta EU-projekt?

Fransk vinodling? Utplåningen av polska familjejordbruk till förmån för holländska och tyska gigant-lantbruk? Privatiseringen av den offentliga sektorn?

I flera medlemsländer har framträdande politiker och uppskattade intellektuella kritiserat både EU-konventets arbetsmetoder och grundlagens innehåll.

Hos oss hörs det mycket lite kritik från den politiska eliten. Helst skulle man se att hela grundlagen tigs ihjäl. För dem som ännu är beredda att tänka själva, och som inte ser EU:s framtid så problemfri som våra politiska ”ledare”, finns det inga andra alternativ än att yrka på en folkomröstning. Detta kan man göra genom att skriva namnet på appellen för en folkomröstning www.kansanaanestys.fi

Det är nu det gäller! Efter att EU:s grundlag har trätt i kraft gäller det bara att tiga och lyda. Men vi har ju förstås legat i hård träning redan en längre tid så vi har mycket goda förutsättningar att lyckas med det även inom ramarna för super-förbundsstaten EU.

Ulla Klötzer, lärare

Ordförande för folkrörelsen Alternativ till EU

Poliitikkojen mottona alista ja hallitse!

Kun katsotaan taaksepäin mitä on tapahtunut Suomessa viimeisten kymmenen vuoden aikana ei voi olla ihmettelemättä miten on ollut mahdollista niin lyhyessä ajassa ja ilman että on esiintynyt minkäänlaisia isompia mielenilmaisuja, suorittaa lähes täydellistä alasajoa koskien meidän aikoinaan niin korkeasti arvostettua ja monen muun maan kadehtimaa yhteiskuntamallia.
Ehkä suomalaiset ovat olleet liian hyväuskoisia ja näin ollen kiitollisia kohteita poliittiselle eliitille, joka ennätysvauhdissa on omaksunut hämmästyttävän valheellisuuden, ylimielisen vähättelyn kansalaisten huolestuneisuutta ja ongelmia kohtaan sekä suoranaisen halveksunnan demokratiaa ja kansalaisten oikeuksia kohtaan.

Kun suomalaiset äänestivät EU-jäsenyydestä vuonna 1994 moni äänesti kyllä koska meille luvattiin turvallisempia työpaikkoja, parempia kehitysmahdollisuuksia elinkeinoelämälle sekä suurempaa turvallisuuspoliittista turvallisuutta. Sen lisäksi suuri tehtävämme oli viedä pohjoismaisia arvoja EU:hun.

Tänään suomalaisia yhtiöitä myydään loppuunmyyntivauhdilla ulkomaille. Harva perhe on välttynyt työttömyyden kiroukselta. Turvattomat ja psyykkisesti rasittavat pätkätyöt ovat yhä kiihtyvässä tahdissa etenkin nuorten ja naisten kohtalo. Nuorilla ei ole lähes minkäänlaisia mahdollisuuksia perustaa perhettä turvallisissa olosuhteissa. Lapsia otetaan huostaan enenevässä määrin. Sosiaali- ja terveyshuoltomme ovat Portugalin tasolla. Kouluissa luokat ja opettajien vastuu kasvavat samalla kun palkka pienenee. Opettajien, sairaanhoitajien ja sosiaalihuollon henkilökunnan loppuunpalaminen on päivittäinen ongelma. Suuri osa suomalaisista voi pahoin.

Mutta mitään ei tapahdu. Jatkamme työntekoa yhä kiihtyvässä tahdissa siinä pelossa, että muuten menetämme senkin vähän mitä on jäljellä. Emme enää keskustele aiheista jotka 70- ja 80-luvulla muodostivat perustan pohjoismaiselle arvoyhteisyydelle; ympäristö, rauha, aseidenriisunta, vastuu, kehitysmaista, sosiaalinen tasa-arvo. Pohjoismainen ääni on vaiennut kansainvälisissä foorumeissa.

Emme puhu globalisaation tuhoisista seurauksista emmekä aseidenriisunnasta. Sen sijaan tuemme Euroopan ja samalla koko maailman militarisointia. Ympäristö-keskustelua ei käydä. Rakennamme uutta ydinvoimaa emmekä protestoi kun jo kiellettyjä terveydelle ja ympäristölle haitallisia torjunta-aineita otetaan taas käyttöön. Katsomme hiljaisina vierestä kun maanviljely ajetaan alas.

Ja ilman suurempaa kriittistä keskustelua meidät aiotaan nyt alistaa EU-perustuslakiin. Mutta kiitos Brysselin huippukokouksen fiaskon saamme nyt lisää miettimisaikaa. Luonnos ei tule muuttumaan merkittävästi pienten jäsenmaiden kohdalla. Peli joka nyt pelataan on suurten jäsenmaiden valtataistelu. Suomalaisten kohdalla olisi nyt viisasta käyttää hengähdystaukoa hyväkseen avoimen keskustelun käymiseksi siitä mitä tämä perustuslaki tulisi merkitsemään meille ja pitämään muistissa miten kävi kansanäänestyksen kohdalla vuonna 1994. EU-kriittisten huolestumisen aiheet pidettiin silloin kauhupropagandana.

Tälläkin kertaa poliittiset ”johtajamme” vähättelevät kaikkia pelkoja ja kaikkea kritiikkiä.

Pääministeri Matti Vanhanen ja ulkoministeri Erkki Tuomioja toistavat häikäilemättömästi että puolueettomuus säilyy vaikka korkeat sotilashenkilöt Suomessa ja ulkomailla ovat toista mieltä.

Lilliputtiosavaltion Suomen suuriruhtinas Paavo Lipponen tukee avoimesti NATO-jäsenyyttä ja osallistumista EU:n sotilaalliseen ytimeen. Hän torjuu yksinvaltijatapansa mukaan suomalaisten vaatimukset kansanäänestyksen pitämisestä.

Korostetaan kaikkien jäsenmaiden omien komissaaripaikkojen tärkeyttä. Ilmiselvää teatteria kansalle sillä komissaarit ovat perustuslain artikla 25 mukaan velvoitettuja olla ottamatta vastaan minkäänlaisia ohjeita tai neuvoja entisiltä kansallisvaltioilta, vaan heidän tulee toimia pelkästään EU:n etujen mukaisesti. Ja kuinka monta kertaa olemme nähneet Erkki Liikasen vanhassa kotimaassaan viime aikoina? Missä hän piileskeli kun Suomen maatalous vähän aikaa sitten sai taas uuden kuoliniskun?

Mistä poliittinen eliittimme ei halua keskustella? Siitä, että EU:lle tulee yksinomainen oikeus puhua jäsenvaltioiden puolesta kansainvälisissä foorumeissa kuten esim. Maailmankauppajärjestössä, että EU:n perustuslaki käy kaikkien lakien – myös Suomen perustuslain edelle, että sitoudumme toteuttamaan ja puolustamaan unionin arvoja, että perustuslain mukaan sitoudumme nostamaan puolustusbudjetimme ja, että EU:n vaikutusvalta työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaamme kasvaa ratkaisevasti jne., jne…

Tämän lisäksi kokemukset osoittavat, että suuret jäsenmaat tulevat toistuvasti ajamaan meidän yli ajaessaan omaa häikäilemätöntä politiikkaansa jossa omat intressit ja edut ovat etusijalla.

Ja meidän tulee muistaa, että EU:n integraatio ei lopu tähän. Se puolustuspolitiikka joka nyt mahdollisesti jää toteutumatta tulee ilmestymään EU:n agendalle uudestaan lähitulevaisuudessa.
Saksan valtiovarainministerin The Sunday Times-lehdessä 23.12.01 mainitsema yhteinen verojärjestelmä kuuluu myös niihin asioihin joihin tullaan palaamaan. Myös EU-komission puheenjohtaja Romano Prodi otti selvästi kantaa asiaan Financial Times -lehdessä 4.12.01 kun hän sanoi, että euro tulee pakottamaan EU:ta ottamaan käyttöön erilaisia taloudellisia ohjausmekanismeja. Mekanismeja joista on poliittisesti mahdotonta puhua tällä hetkellä mutta jotka

pakotetusti tulevat ajankohtaisiksi kun EU eräänä päivänä on kriisin edessä.
Myös EU-konventin varapuheenjohtaja Jean-Luc Dehaene, ent. Belgian pääministeri, puhui European Voice-numerossa 3-9/7/2003 EU:n yhteisen tuloveron puolesta tulevien toimintojen rahoittamiseksi. Dehaene ennusti, että EU:n perustuslaki tässä mielessä on korjattava jo 3 vuoden kuluttua perustuslain voimaanastumisesta.

Mitä meidän on rahoitettava tällaisella EU-tuloverolla? Sotilaallista varustelua? EU:n korruptio-projekteja? Puolalaisten perheviljelmien tuhoamista hollantilaisten ja saksalaisten tehoviljelmien tieltä? Julkisen sektorin yksityistämistä?

Monessa jäsenmaassa tunnetut poliitikot ja arvostetut älymystön edustajat ovat kritisoineet sekä EU-konventin työskentelytapoja että perustuslain sisältöä.

Suomessa poliittinen eliitti ei ole vielä ainakaan esittänyt suurempaa kritiikkiä projektia kohtaan.

Mieluiten nähtäisiin, että se vaiennettaisiin kuoliaaksi. Niiden kohdalla, joilla on vielä valmiudet tallella ajatella itsenäisesti ja jotka eivät näe EU:n tulevaisuutta yhtä ruusuisena kun poliittiset ”johtajamme” ei ole muuta vaihtoehtoa kun vaatia asiasta kansanäänestystä. Sen voi tehdä kirjoittamalla nimensä kansanäänestysvaatimukseen kotisivulla www.kansanaanestys.fi.

Nyt on toiminnan aikaa! Sen jälkeen kun EU:n perustuslaki on astunut voimaan ei ole mitään muuta tehtävissä kun vaieta ja totella. Mutta mehän olemme olleet kovassa harjoituksessa jo pitemmän aikaa jotenka meillä on erittäin hyvät edellytykset onnistua siinä myös superliittovaltio EU:n puitteissa.

Ulla Klötzer, opettaja

Vaihtoehto EU:lle kansanliikkeen puheenjohtaj