Avainsana: europarlamentti

Valta karkaa eduskunnan käsistä

Suomen hallituksen selonteko EU:n hallitustenvälisestä konferenssista, joka alkaa Torinossa 29.3.96, on määräenemmistöpäätösten kautta siirtämässä huomattavasti enemmän valtaa EU:lle. Selonteko puhuu määräenemmistöpäätösten puolesta jopa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, joka ennen EU-kansanäänestystä pidettiin pyhänä yksimielisyysalueena.
Vaikka hallituksen selonteossa edelleen puhutaan EU-yhteistyöstä hallitustuen välisenä yhteistyönä selonteossa siis puolletaan luopumista veto-oikeudesta, joka on määräävin piirre itsenäisten valtioiden yhteistyössä. Täten avataan tietä vahvan liittovaltiomallin kehittämiselle mutta sellaiselle liittovaltiomallille, josta kansanvalta on kadonnut. Sillä selonteon mukaan vallan harjoittajat eivät tule olemaan kansan valitsemia edustajia vaan selonteko puoltaa aloiteoikeuden pitämistä edelleen komissiolla ja puhuu jopa komission aloitevallan laajentamisen puolesta.

Selonteossa Suomen hallitus pyrkii edelleen liittovaltiomallin hämärtämiseen puhumalla läheisyys-periaatteen tärkeydestä tarkentamatta kuitenkaan miten se tullaan toteuttamaan. Hallitus viittaa Edinburghin Eurooppa-neuvoston kokoukseen 1992 jolloin hyväksyttiin läheisyysperiaatteen jatkoksi myös toimenpiteet läpinäkyvyyden ja avoimuuden lisäämiseksi unionin päätöksenteossa. Äskettäin tehty tanskalainen tutkimus osoittaa kuitenkin, että Edinburgh-kokouksen asettamat tavoitteet eivät ole toteutuneet.
Tanskasta löytyy räikeä esimerkki läheisyysperiaatteen häpäisemisestä. Tanska kansankäräjien edustaja vastustivat nimittäin parisen vuotta sitten yksimielisesti sellaista EU-lisäainedirektiiviä, joka sallii jo kauan pohjoismaissa kiellettyjen, allergiaa aiheuttavien atso-värien käyttöä. Tästä yksi-mielisyydestä huolimatta EU:ssa lisäainedirektiivi hyväksyttiin tanskalaisten (ja nyt myös muiden pohjoismaiden) kuluttajien kauhuksi.

Veto-oikeutta käyttämällä Tanskan hallitus olisi voinut estää tämän päätöksen. Jostain syystä veto-oikeutta kuitenkaan ei käytetty.

Kun lähes kaikilla toimialueilla siirrytään määräenemmistöpäätöksiin pienellä jäsenmaalla ei ole enää mitään todellisia mahdollisuuksia estää tämäntyyppisiä päätöksiä.
Tanskassa onkin laskettu, että valta on karannut kansankäräjien käsistä. Eduskuntakautena 1990 – 1991 joka kuudes Tanskan kansankäräjien hyväksymä laki oli peräisin EU:sta. Eduskuntakautena 1994 – 1995 jo joka kolmas laki oli EU-laki.

Kun nyt ollaan siirtämässä vielä enemmän päätösvaltaa EU:lle olisi ensisijaisen tärkeätä, että läheisyysperiaatteesta ei ainoastaan puhuta vaan, että sille myös luodaan toimintaedellytykset. Kaksi vaihtoehtoa on olemassa: Joko kansanvalta toteutuu EU:ssa tai jäsenmaassa.

Jos se halutaan toteuttaa liittovaltiomuotoisena EU-parlamentille on annettava todellista valtaa, siis aloiteoikeutta ja todellista päätösvaltaa. Tämä ei toteudu tällä hetkellä eikä se tule toteutumaan Suomen hallituksen selonteon ehdotusten perusteella.
Jos kansanvalta halutaan edelleen toteuttaa jäsenmaiden kautta ei riitä, että jokin eduskunnan valio-kunta voi käsitellä EU-asioita, vaan Suomen eduskunnan on myöskin voitava äänestää direktiiveistä ja asetuksista ennen kun ne viedään eteenpäin EU:lle päätettäviksi. EU-sopimukseen olisi selvästi kirjattava ne toimivalta-alueet, joissa jäsenmailla on oikeus kansallisen enemmistöpäätöksen nojalla vaatia itselleen kansallisella tasolla eri-vapauksia. Tämä koskee erityisesti kuluttajasuojaa, ympäristönsuojelua, työllisyyttä sekä työnsuojelua, joissa on kyse ihmisten perusoikeudesta turvalliseen elämään.

2.3. 1996

1995 petettyjen lupausten vuosi

Suomen ensimmäinen vuosi EU-jäsenmaana on ohi.

Jäsenyyttä edeltävässä keskustelussa suomalaisille luvattiin paljon.

Presidenttimme Martti Ahtisaari uhkaili, ettei suurtyöttömyys poistu ilman EU:ta. Pääministeri Paavo Lipponen puhui miljardi-investoinneista. Suomalaisille vannottiin ettei sosiaaliturvaa leikata. Puhuttiin elintarvikkeiden jopa 20 %:in hinnanlaskusta.

Joulukuussa pidettiin Madridissa Eurooppa-neuvoston huippukokous. Päätelmä-asiakirjassaan neuvosto toteaa, että jäsenvaltiot ovat tehneet monivuotisia työllisyysohjelmia, jotka jo ovat alkaneet tuottaa tuloksia.

Kuva on erittäin paljon synkempi EU-parlamentin päätöslauselmassa komission vuosikertomuksesta ”Työllisyys Euroopassa – 1995” (KOM(95)0396-C4-0384/95). Parlamentti toteaa, että se on huolissaan siitä, että vuosien 1991 ja 1994 välillä menetettiin 6 000 000 työpaikkaa minkä vuoksi 18 000 000 ihmistä joutui työttömiksi, että työllisyysaste laski alle 60 %:in ja, että pitkäaikaistyöttömiä on tällä hetkellä 48 % työttömistä. Tähän päätöslauselmaan nähden Madridin asiakirjasta ei löydy yhtään konkreettista ehdotusta työttömyyden lievittämiseksi.

Madridin kokouksen konkreettisin päätös oli EMU:n kolmannen vaiheen toteuttaminen jo päätetyn aikataulun mukaisesti.

Tämä vaatii, kaikkien jäsenmaiden kohdalla, leikkauksia jäsenmaiden budjeteissa mikä tulee johtamaan sosiaaliturvan heikkenemiseen.
Suomessa poliitikot pelaavat vaarallista peliä kun edelleen väittävät, ettei valtion budjetin leikkaukset johdu EMU:sta. Ranskassa valheiden aika on ohi ja kansa on raivoissaan.

Suomalaisten huijaaminen EU-jäsenyyden taakse lupauksilla elinkustannusten alentumisesta elin-tarvikkeiden halpenemisen johdosta oli taitava temppu.
Nyt kuitenkin hintojen aleneminen maksetaan kaksin verroin takaisin arvonlisäverona, työttömyytenä ja sosiaaliturvan heikkenemisellä.

Koskien EU:n sisäistä kehitystä vannottiin ennen kansanäänestystä, että pienten maiden vaikutusvalta pysyy vahvana veto-oikeuden kautta.

Pidettiin itsestään selvänä, että Suomi pysyy EU:ssa liittoutumattomana ja mahdollisesta yhteisestä puolustuksesta ei edes keskusteltu.

Luvattiin, että EMU:sta vielä keskustellaan ja, että viime kädessä eduskunta päättää liittyykö Suomi EMU:n kolmanteen vaiheeseen vai ei.

29. maaliskuuta 1996 alkaa EU:n hallitustenvälinen konferenssi (HVK). Sen valmisteluryhmän raportista, joka hyväksyttiin Brysselissä 5.12.1995, käy selvästi ilmi, että veto-oikeudesta ollaan luopumassa melkein kaikissa asioissa ja, että pienten maiden vaikutusvalta ollaan kaventamassa ministerineuvoston äänimääriä muuttamalla, komisaarien lukumäärää pienentämällä sekä todennäköisesti siirtymällä sellaiseen enemmistöpäätösjärjestelmään jossa otetaan huomioon myös jäsenmaiden asukasmäärät.

Puhuminen Suomen eduskunnan todellisesta mahdollisuudesta päättää Suomen siirtymisestä EMU:n kolmanteen vaiheeseen on syytä lopettaa. Suomen hallituksen nimittämän HVK:n neuvottelukunnan kokouksessa 18.12.1995 pääministeri Paavo Lipponen totesi avoimesti, että ”EU-jäsenyyttä koskeva kansanäänestystulos on sitova, ollen myös Emu-päätösten taustalla. Sen tukena on laajapohjaisen hallituksen yksimielinen kanta asiassa.”

Puolustuspolitiikasta muistutetaan HVK:n valmisteluryhmän raportissa, että uusi kansainvälinen tilanne vaatii kollektiivista vastuuta ja, että HVK:n tulisi tutkia menetelmiä edelleen kehittää eurooppalaista identiteettiä mukaan lukien turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alueet.

Vuoden 1995 aikana tuli yhä selvemmäksi, että kansa ja poliittiset päättäjät eivät puhu yhteistä kieltä ja, että EU-asioissa kansalle edelleen myydään pilvilinnoja.

Olisi erittäin toivottavaa, että nyt alkavan vuoden politiikka muuttuisi ratkaisevasti rehellisempään suuntaan jotta yhteiskunnallisista levottomuuksista ei tulisi ainoa väline vaikuttaa yhteisiin asioihin.

Jos Suomen hallituksella on puhtaat jauhot pussissaan niin sen tulisi voida luvata uutta kansanäänestystä EU:sta HVK:n jälkeen. Tämä vaatimus tulee nousemaan monessa EU-jäsenmaassa kuten vaadittiin Madridissa järjestetyssä huippukokouksen varjokonferenssissa johon osallistui eri kansalaisjärjestöjen edustajia 25 eri maasta.

Tämän vaatimuksen toteuttaminen kuuluu kansalaisten perusoikeuksiin.

1.1.1996