Kategoria: Yleisesti
VEU-lehti 2/2016
Vallonian ”väärä” äänestystulos äänestettiin uudestaan EU:n ”oikeaksi.
EU:n ja USA:n kesken pitkään hierotun laajan vapaakauppa- ja investointisuojasopimuksen TTIP:n kenraaliharjoituksena pidetyn EU:n ja Kanadan vastaavan vapaakauppa- ja investointisuojasopimuksen CETA:n allekirjoitus lykkääntyi, kun Belgian Vallonian alueparlamentti kahteen kertaan torjui sopimuksen hyväksymisen. Sen jälkeen EU:n vääristyneen demokratiakäsityksen hengessä käynnistyi EU:n jäsenvaltioitten ja EU:n johdon sekä näitä myötäilevän median voimakas syyttely ja painostus Valloniaa vastaan, joka tuottikin tulosta niin, että EU:n johto saattoi riemuita Vallonian vielä uudessa äänestyksessä muuttaneen sopimuksen torjuntansa lähes yksimielisesti. EU:n rujossa demokratiassa ei saa olla erimieltä johtajien kanssa.
EU:n parlamentaarikot tuskin ovat jaksaneet edes lukea CETA-sopimuksen kilometrin pituista tekstiä, joka tarkoituksella EU-tapaan on laadittu niin väsyttävän pitkäksi, ettei siihen juuri kukaan viitsi paneutua.
Kansainvälinen suurpääoma sai taas uuden sulan hattuunsa, kun EU-poliitikot ovat valmiita supistamaan jäsenvaltioittensa demokraattista päätöksentekovaltaa ja EU:n valtaa ja luomaan yhteiskuntiin pysähtyneisyyden ajan, jossa jäsenvaltiot eivät saa käyttää lainsäädäntövaltaansa maahan sijoittautunutta isoa yritystä vastaan, esimerkiksi asettamalla sen toiminnalle uusia rajoituksia tai uusia velvoitteita, koska status quo:n eli olemassa olevan tilanteen horjuttaminen olisi todennäköisesti sopimusrikkomus, ja sen vuoksi asiaa ei voitaisi ratkaista jäsenvaltion parlamentissa lakia muuttamalla tai uutta säätämällä, vaan kansainvälisessä kolmijäsenisessä välimiesoikeudessa. Kolme kallispalkkaista juristia, jotka valittaisiin pienestä joukosta auktorisoituja välimiesjuristeja, ratkaisisivat tällaiset riidat ja kuinka ollakaan, todennäköisimmin yritykset lähes aina voittaisivat. Demokraattisilla vaaleilla ei olisi tulevaisuudessa olennaisilta osin merkitystä, kun suuri osa päätöksentekokentästä olisi luovutettu yritysmaailman sopimuskikkailulle.
Ihmiset joutuisivat vaalien ja lainsäädännön tilalle keksimään uusia tapoja puolustaakseen itseään ja perheitään yritysmaailman ahneutta ja voitontavoittelua vastaan.
VEU:n puheenjohtaja Arjo Suonperä Espoossa 4.10.2016: Brexit – mitä sen jälkeen?
Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus r.y.
Puheenjohtaja Arjo Suonperä
Brexit
Englanti päätti järjestämässään kansanäänestyksessä erota EU:n jäsenyydestä.
Ero kulkee nimellä Brexit.
Englannilla oli jo EU:n jäsenenä erivapauksia, kuten alennettu jäsenmaksu. Alennuksen maksoivat EU:lle muut jäsenmaat. Ennen kansanäänestystä Englannin silloinen pääministeri Cameron oli neuvotellut EU:n kanssa sopimusluonnoksen, jolla Englanti olisi saanut lisää helpotuksia, kuten sitoumuksen, ettei se joutuisi yhteisvastuuseen EU:n rahaunionin vastuista ja että Englanti voisi EU:n jäsenehdoista huolimatta kiristää maahanmuuttajiensa kohtelua, mm. rajoittaa näitten sosiaaliturvaa. Neuvotellut helpotukset eivät vakuuttaneet englantilaisten enemmistöä pysymään EU:ssa. Kun EU:n jäsenyyssopimuksen ehtoihin on kirjattu säännöksiä, joitten perusteella eroavan jäsenen ja EU:n välillä tulee käydä määräajassa neuvottelut eron järjestelyistä ja ehdoista, on Englanti vasta nyt saanut ilmoitettua ajankohdan, johon mennessä virallinen eroilmoitus EU:lle toimitetaan. Näin tehdään viimeistään tulevassa maaliskuussa.
Eroäänestyksen tuloksen selvittyä EU:n päättävissä piireissä puhkesi pettyneitä raivonpuuskia ja Englanti on käytännössä jo suljettu EU:n merkittävän toiminnan ulkopuolelle. Eroneuvottelut voivat kestää muutaman vuoden.
Miksi Englanti eroaa?
-Saksa on kasvanut EU:n johtavaksi valtioksi ja pyrkii kasvattamaan valtaansa kehittämällä EU:a yhä enemmän liittovaltioksi eli kasvattamaan EU:n toimivaltaa yhä uusiin asioihin ja säilyttämään vallankeskityksen EU:ssa itsellään. Aikanaan Englanti oikeastaan oli liittynyt EU:n jäseneksi huolehtiakseen siellä, ettei mikään muu jäsenmaa nousisi kukkulan kuninkaaksi Euroopassa. Vanha Euroopan kaupan keskus ja johtava siirtomaavalta ei pidä kilpailijoista.
– vaikka Englanti on saanut EU:n jäsenmaksuista alennusta, se on ollut kuitenkin EU:n toiseksi suurin nettomaksaja ja bruttojäsenmaksutkin on ollut ensin maksettava, ennen kuin Bryssel ”palauttaa” ilman korkoja erilaisten avustusten ja tukien muodossa osan jäsenmaksuista takaisin. Kun kapitalismin ideologian mukaan valtion ja yhteiskunnan roolia on pitkään supistettu yksityistämisen ja pääomapiirien suosimista ja verohelpotuksia jatkettu, valtiolla on Englannissakin vaikeuksia saada tarvittavat tulot menojen maksamiseen eli saada budjettinsa tasapainoon. EU:n jäsenmaksujen ja jäsenyyden muiden menojen säästöt ovat huomattava erä budjettipolitiikan kannalta, vaikka tästä ei puhuta;
-EU:n vapausoikeuksista Englanti oli jo saanut sen, mitä oli tarvinnut, ja suunnat niitten osalta olivat kääntymässä negatiiviseen suuntaan. Esimerkiksi halpaa työvoimaa oli tullut jo liikaakin ja tulijoitten määrä ja heidän sosiaalikustannuksensa uhkasivat nousta kestämättömiin määriin. Pääomavirtoja oli aikanaan tullut mukavasti, mutta nyt pääomat olivat alkaneet huolestuttavasti etsiytyä halvempiin maihin. Englanti ei myöskään pitänyt todennäköisenä, että EU:n neljää perusvapautta eli pääomien, tuotteitten, palveluitten ja työvoiman liikkumisvapautta tultaisiin EU-eron vuoksi rajoittamaan eli kääntämään historian pyörää taaksepäin;
-kun pääomilla on taipumusta etsiytyä maihin, joissa niillä on suuremmat tuotto-odotukset ja vähemmän rajoituksia, uskottiin, että eron jälkeisen alkukiihtymyksen jälkeen pääomia alkaisi päinvastoin virrata Euroopasta Englantiin suurten tuotto-odotusten vuoksi, kun pääomapiirit uskoisivat eron köyhdyttämässä Englannissa voitavan tehdä pienentyvien kulujen vuoksi paremmin voittoja kuin enemmän säännellyn EU:n alueella;
– eron vuoksi Englanti voisi rajoittaa maahanmuuttoa ja muuttajien oikeuksia ja sosiaaliturvaa ja näin saada budjettiinsa säästöjä ja istuva konservatiivihallitus lisää poliittista kannatusta maahanmuuttajia vastustavilta piireiltä;
-eron aiheuttamien taloudellisten menetysten varjolla konservatiivihallitus ajatteli voivansa muuttaa tulonjakoa entistä enemmän pääomien eduksi palkansaajien ja tavallisen kansan kustannuksella, ”kun olisi pakko leikata”. Tavallisen kansan menetyksistä voitaisiin pitkään syyttää EU:ta ja Saksaa ja niitten ahneutta;
-jos EU ja Saksa alkaisivat oikein ”kukkoilemaan”, Englanti voisi katsoa toisella tapaa myös kapitalismiin siirtyneen Venäjän korttia eli yhteistyötä sen kanssa ja rynnätä sen varjolla Venäjän markkinoille.
Mitä EU Brexitin jälkeen?
-Saksa käyttää syntynyttä tilaisuutta hyväkseen kasvattaakseen valtaansa EU:ssa ja Euroopassa ja pyrkii kehittämään EU:a liittovaltioksi, jonka johtavana voimana Saksa säilyisi;
-EU:n muitten jäsenmaitten jäsenmaksurasitus kasvaa, koska Englannin jättämä suuri aukko EU:n tuloissa on paikattava, eikä EU pystyne tekemään sitä vain menojaan supistamalla;
-EU:n pankkiunionin vaikeudet jatkuvat ja syvenevät, kun EU:lla on aiempaa pienemmät mahdollisuudet syytää lisää rahaa uusin euro- ja pankkikriisien hoitoon. Pankkiunionin vaikeudet kysyvät lisää rahapanostuksia EU-mailta;
-EU-kriittisten voimien kannatus kasvaa eri puolilla EU:a ja johtaa muittenkin maitten pyrkimyksiin kiristää jäsenyydestä helpotuksia tai saada lisäetuja tai jopa pyrkimyksiin EU:sta eroamiseksi;
-Saksan on ehkä vaikeampaa hallita EU:a, kun tyytymättömyys sitä kohtaan kasvaa, kun uusillekaan jäsenmaille ei ole enää varaa jakaa tukia entiseen malliin;
-rasittava sotatila ja sen voimistuminen EU:n reunoilla Venäjän ja lähi-idän suunnilla, maahanmuuttajapaineet, terrorismin kasvu kuluttavat EU:n resursseja enemmän kuin siitä eronneen Englannin;
-jo historiallisista ja kielipoliittisista syistä Englanti on Saksaa tärkeämpi liittolainen johtavalle imperialistivallalle USA:lle;
Tervetuloa VEU:n vuosikokoukseen
Vuosikokouskutsu
VAIHTOEHTO EU:LLE TIEDOTUSKESKUS RY:N VUOSIKOKOUS
PIDETÄÄN 10.4. 2016 KELLO 15:00 MATINKYLÄN PIRTIN KAHVIOSSA
Keskipäivänkuja 4, 02210 Espoo. Kokouksessa käsitellään sääntöjen mukaise vuosikokousasiat. Vuosikokous on kaikille jäsenille avoin.
Sääntöjen mukaan niiden, jotka aikovat käyttää kokouksessa äänivaltaa, tulee ilmoittaa osallistumisestaan kaksi viikkoa ennen kokousta kirjallisesti toimistolle.
ILMOITTAUTUMISET 27.3.2016 mennessä, kirjeitse osoitteeseen
VEU, Mäkelänkatu 15, 00550 Helsinki tai sähköpostilla veu@co.inet.fi
TERVETULOA!
-Hallitus-
MAI, WTO, EU:n palveludirektiivi ja kuntapalvelut
Suomen hallitus on käynnistänyt hallitusohjelmaan kuulumattoman kunta- ja palvelurannehankkeen, jonka tavoitteena on kuntien määrän radikaali vähentäminen ja julkisten palvelujen entistä laajempi kilpailuttaminen ja yksityistäminen. ”Uudistusta” esitellään ikään kuin meidän oma etumme kaipaisi tällaista suurta remonttia. Päämedioissa hanketta on kiitetty ja lopputulos selitetty hyväksi jo ennen kuin koko asiasta on tiedetty juuri mitään.
Muodostamalla suurempia yksiköitä luodaan pohjaa palvelujen yksityistämiselle. Suuremmat markkina-alueet ovat palvelualojen suuryritysten vaatima edellytys.
Sanotaan, että kuntia ei pakoteta yhdistymään. Kuitenkin hanke johtaa uuteen lainsäädäntöön ja kuntatalouden kerrotaan olevan tiukoilla jatkossakin. Kuntia on jo kiristetty mm. leikkaamalla niiden valtionosuuksista vuositasolla noin 5 miljardia euroa. Demokratia ja kuntalaisten tarpeet eivät ole kovin korkeassa kurssissa.
Hanketta ajetaan kovalla kiireellä siksi, että EU:n palveludirektiivi tulee mitä ilmeisimmin päätettäväksi Suomen puheenjohtajuuskaudella tämän vuoden loppupuoliskolla. Palveludirektiivillä ajetaan palvelukaupan ulottamista entistä laajemmin myös julkisiin palveluihin. Julkiset palvelut muutettaisiin kauppatavaraksi. Myös kansainväliset yritykset voisivat EU:n palveludirektiivin perusteella tavoitella markkinaosuuksia Suomeen luotavilta palvelumarkkinoilta.
Palveludirektiivin perusteella ulkomaille rekisteröity yritys voisi tuoda myös työvoimaa Suomeen niin palvelualoille kuin palveluiden nimissä rakennuksille ja teollisuuteenkin. Näihin työntekijöihin sovellettaisiin lähettäjämaan työehtoja, jotka monissa tapauksissa ovat paljon suomalaisia heikommat. Kyse on työvoiman dumppaamisesta.
Kuntapalveluja koskeva hanke on osa laajempaa EU:n ja USA:n WTO:ssa ajamaa palvelukaupan vapauttamiseen liittyvää tavoitetta, jota Suomen EU-eliitti pyrkii viemään käytäntöön ennakoiden ja paavillisemmin kuin itse paavi. Hyväksyihän hallituksen ministerivaliokunta aikoinaan ns. MAI-sopimuksenkin, mikä kaatui mielenosoituksiin ulkomailla.
Vaihtoehto EU:lle tiedotuskeskus järjestää Sosiaalifoorumissa keskustelutilaisuuden EU:n palveludirektiivistä ja kunta- ja palvelurakennehankkeesta.
VEU:n puolesta
Mauri Nygård ja Arto Viitaniemi
”Artikla vahvistaa merkittävästi unionimaiden keskinäistä solidaarisuutta ja samalla myös Suomen turvallisuuspoliittista asemaa jäsenmaiden nykyisiä turvallisuuspoliittisia linjauksia kunnioittaen.”
— Presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan julkilausuma 11.12.2003
Suomalaiset ja EU:n tulevaisuus
Suomen hallitus on saanut eduskunnalta ohjeet, miten menetellä hallitusten välisessä konferenssissa kun siellä käsitellään Euroopan unionin perustuslakisopimusta. Konferenssissa näytään oltavan valmiita käsittelemään eräitä Suomelle kipeitä kysymyksiä avoimesti ja rakentavasti. On siis toivoa, että oma komission jäsen voidaan tulevaisuudessa turvata ja että puolustusyhteistyötä koskevat säännökset muuttuvat asiallisiksi.
Samalla EU:n perustuslakisopimuksen vähättely jatkuu julkisuudessa. Nykyisin konsulttina toimiva Esko Aho sanoi viikolla, ettei kukaan havaitsisikaan sen mahdollista voimaan tuloa. Useasti väitetään, ettei EU olennaisesti muutu siitä unionista, johon Suomi liittyi vuoden 1995 alusta.
Tästä olen eri mieltä. Kansleri Kauko Sipponen on juuri julkaissut sopimusluonnosta koskevan kirjan otsikolla ”Jyrätäänkö meidät ?”, Lainvoima.2003, ( www.lainvoima.fi). Hänkin on eri mieltä vähättelijöiden kanssa.
Uuden perustuslakisopimuksen mukaan EU:lle tulisi oma lippu, oma hymni, yhteisesti juhlittava Eurooppa-päivä ja oma tunnus, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja toimisi eräänlaisena presidenttinä, lisäksi EU:lle valittaisiin ulkoministeri. Nykyisellään on jo olemassa oma raha, keskuspankki, komissio, parlamentti ja ministerineuvosto, tuomioistuin, muita virastoja ja EU-kansalaisuus.
EU:n Nizzassa hyväksytty perusoikeusasiakirja tulee sitovaksi. EU saisi myös mahdollisuuden liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Näitä asioita suomalaiset ajoivat päättäväisesti ja menestyksellä konventissa.
Euroopan unioni muuttuisi myös oikeushenkilöksi eli se olisi oikeudellinen yhteisö, jolla olisi oikeus säätää kaikkia EU:n kansalaisia koskevia lakeja.
Arvioidaan että 60 – 80 prosenttia maamme lainsäädännöstä on EU:sta lähtöisin. Sopimuksessa tulisi EU:n piiriin uusia aloja, erityisesti sisä- ja oikeuspolitiikan alalla. Perinteisesti on katsottu itsenäisen valtion tunnusmerkkinä olevan, että ne alat, joissa valtio voi käyttää pakkoa, kuten esim.. poliisin, rajavartioston tai syyttäjän tai tuomioistuimen osalta, tulisi kuulua yksinomaan itsenäiselle valtiolle. Tulevaisuudessa EU voi puuttua niihinkin esimerkiksi terrorismin, korruption, järjestäytyneen rikollisuuden tai ihmissalakuljetuksen torjumiseksi.
Jos syntyy EU-lain ja maamme lain tai perustuslain välinen ristiriita, EU-laki on voimakkaampi. EU-lakien ylimpänä tulkitsijana toimii EU-tuomioistuin Luxemburgissa.
Komission aloitteesta se voi velvoittaa jäsenmaan noudattamaan EU:n oikeutta, tarvittaessa tuntuvan sakon nojalla.
EU:lla on yksinoikeus säätää lakeja esim. tullien, kauppapolitiikan, rahapolitiikan, kilpailulainsäädännön tai kalastuksen osalta. Niillä aloilla taas, joilla on jaettu toimivalta jäsenmaiden kanssa, kuten esimerkiksi sisämarkkinoiden, maatalouden, liikenteen, kuluttaja-asioiden tai ympäristöasioiden osalta, EU voi ottaa käsiteltäväkseen minkä tahansa tätä alaa koskevan aiheen ja säätää siitä laki.
Suomalaiset voivat vaikuttaa lakien syntyyn EU:n parlamentissa ja ministerineuvostossa. Uusi sopimus tosin helpottaisi EU:n mahdollisuuksia tehdä päätöksiä jonkin maan vastustaessa, koska määräenemmistösäännöksiä lievennetään ja jäsenmaiden mahdollisuudet käyttää veto-oikeuttaan vähenevät.
Mikä uusi EU on ? Onko se valtio, liittovaltio tai valtioliitto tai joku muu. Valitettavasti asiaan ei voi vastata, koska EU on niin omaperäisesti rakennettu, ettei sillä ole historiassa vastinetta. Jonkun mielestä EU on prosessi, jonka loppuasema on vielä tuntematon. Aina kun prosessi etenee, EU:lle tulee lisää tehtäviä.
Minulla on melkein kahdeksan vuoden kokemus EU-viran hoitamisesta. Kokemukset ovat pääosin myönteisiä. Siellä on paljon ihmisiä jotka vilpittömästi työskentelevät Euroopan kansalaisten hyväksi. Silti minua kiusaa se, että monen EU-asiantuntijan pääasiallinen huoli on siitä, miten EU voisi toimia paremmin. Heidän osoittamansa mielenkiinto suomalaisten asioiden turvaamiseen on ollut vähäistä.
Kävin Kolumbian pääkaupungissa Bogotassa puhumassa. Siellä tapasin Suomessa aikaisemmin työskennelleen diplomaatin, joka kutsui minut kotiinsa. Hän oli kirjoittanut kirjan, jossa ylisti vuosiaan Suomessa. Hän kysyi voisinko mitenkään järjestää hänelle oleskeluluvan maahamme. Olisi ihana palata Suomeen, hän sanoi.
Strasbourgissa vietin iltaa uuden oikeusasiamiehen kotona, jossa oli hänen kreikkalainen perheensä ja heidän ystäviään. Eräs kreikkalainen naisdiplomaatti, joka oli ollut miehensä kanssa Helsingissä sanoi haikeudella, että Suomi on parhaiten organisoitu maa, jossa hän on ikinä ollut.
Suomen on vuosien ajan katsottu olevan maailman vähiten korruptoitunut maa. Kansainvälisten lehtimiesjärjestöjen mukaan olemme sananvapauden esimerkkimaa. Jossakin yhteydessä Suomen on todettu olevan hyvin kilpailukykyinen. Meidän lukiolaisemme voitti äskettäin alansa eurooppalaisen tietokilpailun. Suomalaiset lukevan eniten lehtiä EU:n alueella. Voisi ehkä olla aika hieman ryhdistäytyä kun esille tulee itsenäisestä lainsäädäntövallasta luopuminen.
Olen katsonut, että kun hvk:ssa on sovittu EU:n perustuslakisopimuksen sisällöstä, tulisi maassamme suorittaa asiasta kansanäänestys. Tämä turvaisi sen, että asia selvitettäisiin suomalaisille perin pohjin. Asiahan ei ollut lainkaan esillä eduskuntavaalitaistelussa.
Monet ovat vastustaneet kansanäänestystä. He ovat kiinnittäneet huomiota m.m. siihen että vuoden 2000 perustuslaki säädettiin ilman kansanäänestystä.
Se säädettiin normaalia perustuslakimenettelyä käyttäen siten, että eduskunta ensin hyväksyi sen sisällön yksinkertaisella enemmistöllä. Sen jälkeen käytiin uudet eduskuntavaalit. Seuraava eduskunta hyväksyi sen lopullisesti 2/3-enemmistöllä.
Kansalaisilla oli siis mahdollisuus puuttua asiaan äänestämällä vaaleissa sellaista edustajaa tai puoluetta, joka edusti heidän näkemyksiään.
Maamme uudessa perustuslaissa ei ole lainkaan mainintaa, että Suomi on EU:n jäsenmaa. Siinä ei ole liioin valtuutusta asioiden siirrosta EU:n toimivaltaan. Aikaisemmat EU-sopimukset käsiteltiin kansainvälisinä sopimuksina ja hyväksyttiin poikkeuslailla. Uudessa perustuslaissa on rajoitettu poikkeuslakien käyttö määräämällä, että tätä menettelyä voi käyttää vain, kun kysymys on perustuslaista tehtävästä ”rajatusta poikkeuksesta”.
EU:n perustuslakisopimusehdotus ei toden totta ole ajallisesti eikä asiallisesti rajattu.
Päinvastoin se on laaja-alainen ja tarkoitettu kestämään pitkälle tulevaisuuteen.
Ilmeisesti on niin, että oikea tapa sen käsittelyyn maassamme olisi turvautua samaan perinteiseen menettelyyn kuin vuoden 2000 perustuslain kohdalla tehtiin.
Näin suomalaiset voisivat muodostaa asiasta kantansa normaalin vaalitaistelun puitteissa ja tukea siinä mieleisiään ehdokkaita ja puolueita. Ja asia tulisi maassamme hoidettua arvokkaasti, maamme perustuslakia kunnioittaen.
Ja kansa saisi sanoa sanottavansa.
Jacob Söderman
Kaleva 26.10.2003
Artikla 141
”Jos eläisimme Kekkosen aikaa, olisi kansallinen hätätila julistettu jo aikoja sitteen”
Poliittinen ja taloudellinen eliittimme on johtanut meidät tilanteeseen, josta näimme juuri surkuhupaisan näytelmän nimeltään ”artikla 141 -neuvottelut”. Näytelmä uusiutuu aina n. neljän vuoden välein, koska olemme liittyneet ylikansalliseen suunnitelmatalouteen nimeltään EU. Itsenäisen kansallisvaltio -Suomen kannattajana en voi kuin ihmetellä ja surra kansakuntamme nykytilaa – olemme luovuttaneet vapaaehtoisesti mahdollisuuden päättää omista kansalaisten jokapäiväiseen elämään liittyvistä asioista. Artikla 141 on hyvä esimerkki tästä. Kyse on siis siitä, että saammeko omilla rahoillamme turvata oman elintarviketuotantomme.
Oleellisista asioista ei keskustella
Ajallemme ominaista on, että keskustelu käydään kuitenkin kokonaan siitä, saammeko me jotain tukea ja kuinka paljon. Keskustelua ei käydä alkuunkaan siitä, kuinka on mahdollista, että näin oleellisessa tärkeässä asiassa meillä ei ole omaa vapaata päätäntävaltaa.
141 -neuvottelujen tulos oli ainakin minun laillani ajatteleville ihmisille täysin odotettu – viljelijän tuki jatkoi tasaista laskua. Näin on tarkoitettukin. EU:n uusliberaali vapaa kilpailu keskittää tuotannon sinne, missä sen suhteellinen kilpailukyky on paras.
Valtaeliitti elää virtuaalitodellisuudessa
Pohjoinen sijaintimme, karut ja pienet pellot ja suuret logistiikkakulut merkitsevät sitä, että Suomelle ei ole EU:ssa varattu ruoan tuottajan roolia. Onnetonta on myös se, niin kuin viimeaikojen esimerkit osoittavat, että myös monilla teollisuudenaloilla tuo samainen suhteellisen edun periaate vie työpaikkoja ja yrityksiä pois Suomesta.
Jos eläisimme Kekkosen aikaa, olisi kansallinen hätätila julistettu jo aikoja sitten. Meidän valtaeliittimme elää kuitenkin omaa virtuaalitodellisuuttaan juosten loputtomissa Brysselin kokouksissa. Heidän onnekseen ruokalautaset ovat lounailla riittäneet kaikille ja lisäksi on päästy ”oikeaan viiteryhmään” kuuluvien ”oikeitten ihmisten” kanssa samaan kuvaan ja kustannukset on korvattu ruhtinaallisesti.
Toivottavasti 141-sirkus avaa kansan silmät?
Toivottavasti 141 -neuvottelut mediasirkuksineen avaavat kansalaisten silmät ja tämä herääminen aikaansaisi nykymenon yleisen kyseenalaistamisen. ”Vallasväen” suhteen olen toivoni menettänyt. Kyseenalaistaminen voisi alkaa vaatimalla kansanäänestystä EU:n perustuslaista. Äänestystä edeltäisi vilkas kansalaiskeskustelu puolesta ja vastaan. Keskustella tulisi myös siitä, mikä on tällä nykymenolla Suomen tulevaisuus ja onko Suomen ja suomalaisten mahdollista elää ja menestyä myös EU:n ulkopuolella?
Urho Kittilä
Toinen vaihe alkamassa?
The Observerin ja Berliner Zeitungin mukaan George W. Bush ja Tony Blair ovat melko yksimielisiä siitä, että loppukeväästä alkaisi ”terrorisminvastaisen sodan” toinen vaihe. Lehtitietojen mukaan huhtikuussa olisi tarkoitus pitää kokous, jossa tulevan sodan yksityiskohdat käydään läpi.
Observer -lehden mukaan Blair on tietoinen siitä, että todisteita Irakin osallisuudesta 11.9. tapahtumiin ei ole, mutta hän pitää sotaa oikeutettuna, koska Irakilla on ja se kehittää edelleen joukkotuhoaseita.
Väkivalta ja sota näyttävät tulevan vaarallisella tavalla entistä oikeutetummiksi välineiksi kansainvälisen politiikan ratkaisemiseksi.
Euroarmeijan sikiö
Hallitusta (Englannin) syytettiin siitä, että se tosiasiassa kehitteli euroarmeijaa Afganistanin rauhanturvatehtäviin. Ainoastaan yksi ei-eurooppalainen maa valittiin 14 kansakunnan rauhanturvajoukkoon. Kanada, joka oli päättänyt osallistua 1000 miehellä, jätettiin syrjään sekä sellaiset muslimimaat kuten Jordania ja Malesia. Uusi Seelanti on ainoa osallistuja Euroopan mantereen ulkopuolelta.
Bernard Jenkin,
Englannin opposition varjopuolustusministeri, sanoi että Englannin kokoama joukko on euroarmeijan sikiö kaikessa paitsi nimen suhteen.
The Times, 9.1.02