Kansalaiset ja luottamus EU-politiikkaan

Ranska äänesti taannoin nurin EU:lle kaavaillun perustuslain, joka valtaosin laadittiin sanelemalla, Suuri oli hämmennys, mutta lehdet kertoivat heti seuraavana päivänä, että EU:n sotilaallinen varustautuminen kyllä jatkuu. Nopean toiminnan joukot etenisivät aikataulussa ja rahaliitto pysyisi, kävi perustuslain miten tahansa.

Presidentit pohtivat HS:n mielipidesivulla 15.7.05 miten kansalaiset saadaan luottamaan EU-politiikkaan. Demokratia, vapaus, vauraus, rauha ja turvallisuus Euroopassa ovat kauniita asioita ja niihin vedotaankin kirjoituksessa. Luvattu sotilaallinen varustautuminen, joka vie suuriin muutoksiin Suomessa, ei saanut huomiota.

Miten voi puhua rauhasta, kun EU-maita on mukana viemässä ”rauhaa ja demokratiaa” hävityksen kohteena olevaan Irakiin? Ja uusiin selkkauksiin varaudutaan. Nopean toiminnan joukot kun on tarkoitettu myös varsinaisiin sotilaallisiin toimiin EU:n ulkopuolella.

Miten voi puhua vaurastumisesta, kun harjoitetun talouspolitiikan vuoksi tämän tästä ihmiset menettävät työpaikkansa ja jäävät vaille toimeentulomahdollisuuksia? Tehtaita siirretään maihin, jossa työaikamääräykset yhtä vähän kuin palkka vastaavat työntekijän oikeuksia. Pätkätyöt ja tulospalkkaus murentavat perustaa, jolle on rakentunut Suomessa turvattu toimeentulo ja uutta luova sivistys.

Miten voi puhua turvallisuudesta, kun terrorisminvastaisen sodan otetaan askelia kohti poliisivaltiota lakeja ja kansalaisten valvontaa kiristämällä? Miljoonia euroja ollaan valmiit ohjaamaan kansalaisten sähköpostien ja puhelinliikenteen valvomiseen.

Uusissa jäsenmaissa on vähemmistö- ja kieliongelmia, jotka johtavat epäinhimilliseen kohteluun. Niissä on ihmisiä vailla kansalaisuutta ja oikeuksia ja karkotuksen uhka on heille arkea. Ei voi kuin toivoa, että EU ei katso näitä ongelmia sormien läpi.

Kirjoituksensa lopussa presidentit nostavat esiin EU:n saavutukset, joiden joukossa mainitaan kansalaisten kannalta mukava säästyminen rahanvaihdolta matkustaessa. Ihmetyttää, että moinen vähäinen ja vain matkustelevia koskeva asia tahdottiin nostaa esiin vakavasti otettavana perusteluna. Suuren enemmistön kansalaisista muodostavilla – työpaikkansa menettäneillä, syrjjäytetyillä, säästöistä kärsivillä lapsiperheillä ja vammaisilla – olisi toiset tarpeet.

Kuin myös maaseudun uurastajilla. Heitä koskee EU:n hyväksymä, hyvältä vaikuttava päätös. jonka mukaan lehmät pitää päästää ulos kuudeksi viikoksi kesällä. Entä kun lehmät pohjoisessa ryntäävät suojaan itikka- ja mäkäräiskaudella takaisin navettaan? Sakko räpsähtää isännälle. Miten Suomi vaikutti sen pöydän äärellä, jossa tämä päätös tehtiin? Jospa kansalaisia olisi tässäkin kuultu . . .

Terttu Ahokas
Helsinki

2.8.2005