EU-politiikka keskusteluun

EMU-ratkaisu kiihdyttää Euroopan Unionin kansojen kahtiajakoa. Sen mukanaan tuoma tehokkuuden ja ihmisten keskinäisen kilpailun vaatimus aiheuttaa ihmisissä pelkoa tulevaisuudesta ja toimeentulosta. EU:n markkinoiden vapauteen ja kilpailuun perustuva politiikka näkeekin kansalaiset vain osana tuotantotekijöistä.

Yhteiskunnallinen syrjäytyminen, jako rikkaisiin ja köyhiin, kuilu poliittisen eliitin ja kansalaisten välillä sekä korkeana jatkuva työttömyys vain pahenevat ja aiheuttavat syviä, levottomuutta herättäviä ongelmia. Se luo maaperää muukalaisvihalle ja rasismille ja raivaa poliittista elintilaa näitä myötäileville liikkeille. Ihmisten demokraattiset oikeudet ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä vähentyvät jatkuvasti vallan siirtyessä entistä enemmän EU:n byrokraateille. Jo nyt Ranskassa, Italiassa ja monissa muissa EU-maissa äärioikeiston nationalismi on menestynyt vaaleissa pelottavalla tavalla.

Saksassa pidetään vaalit syksyllä. Liittokansleri Helmut Kohlille on povattu suurta tappiota. Kohlin puolueen pääteema vaaleissa on hänen roolinsa Euroopan yhdistäjänä ja yhteisen rahan, euron toteuttajana. Saksalaisista enemmistö kuitenkin vastustaa euroa ja kansalaiset eivät enää halua Saksan olevan EU:n suurimpana rahoittajana.

Tanskan kansanäänestyksessä annettiin 45 % ei-ääniä Amsterdamin sopimukselle 25 jäsenyysvuoden jälkeen. Se osoittaa poliittisen eliitin haaveet EU-politiikan suosion kasvusta olleen toiveunta.

Suomessa hallitus hyväksyttää Amsterdamin sopimuksen ilman kunnollista keskustelua, vaikka sen ratifiointi vaatii muutoksia oleviin perustuslakeihin. Poliittinen eliitti tuskin pääsee yhtä helpolla, kun sovitaan WEU:n sulauttamisesta EU:hun, Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta luopumisesta ja NATO-jäsenyydestä. Keskustelua syntyy varmasti myös pienten jäsenmaiden vallan kaventamisesta itälaajentumisen yhteydessä , Agenda 2000-ohjelmasta ja suunnitteilla olevasta yhteisestä veropolitiikasta.

Vasemmistolaisten aatteiden herääminen älymystön keskuudessa on ilmiö, jolla voi olla suuri merkitys vastavoimien kokoamisessa niissä EU-maissa, joiden yhteiskunnat Pohjoismaiden tapaan perustuvat demokratiaan, sosiaaliseen tasa-arvoon sekä solidaarisuuteen kolmatta maailmaa ja pakolaisia kohtaan. Nämä arvot ovat mahdottomia toteuttaa EU:ssa. EU-politiikka nousee keskusteluun kaikissa jäsenmaissa samalla kun EU-kriittiset voimat Euroopassa ovat tiivistämässä yhteistyötään. Yhä useampi EU:n ja jäsenyyttä hakeneen maan kansalainen osaa yhdistää yhteiskunnan sosiaalisen rappion ja pysyvän suurtyöttömyyden EU-politiikkaan.
MAI-sopimus nousi keskusteluun kansalaisjärjestöjen ansiosta. Ensimmäistä kertaa pääoman suunnitelmat saivat vastaansa laajan kansainvälisen vastustuksen.

Aivan uusi projekti on EU-komission esitys käynnistää keskustelut USA:n kanssa uudesta transatlanttisesta yhteistyöstä, eli New Transatlantic Marketplace-sopimuksesta. NTM merkitsisi yhteis-markkinoiden luomista USA:n kanssa vuoteen 2010 mennessä. Näin muodostuisi maailman suurin vapaakauppa-alue, jossa toteutuisivat tavaroiden, palveluiden, ihmisten ja pääomien rajoittamaton vapaa liikkuvuus. Tämä merkitsisi entistä suurempaa uhkaa hyvinvointiyhteiskunnalle, edistäisi työttömyyden kasvua, pakottaisi purkamaan sosiaalista turvaverkkoa ja heikentäisi ympäristö- ja kuluttajansuojaa molemmin puolen Atlanttia.

Elinkeinoelämän panttivankina istuva poliittinen eliitti pilkkaa demokratiaa. Se ei kerro ihmisille tavoitteistaan ja luotta yksisilmäisesti ja tyhmästi kansalaisten välinpitämättömyyteen ja siihen, että salaaminen onnistuu. Tilanne on muuttumassa. Useissa maissa kansalaisjärjestöjen oma tieto-verkosto on lujittunut, joten hankkeiden salaaminen ja ihmisten selän takana toimiminen ei enää onnistu. Kansalaiset eivät enää tyydy tyhjiin lupauksiin.

Avointa keskustelua välttelevä ja kansalaisten mielipidettä väheksyvä poliittinen eliitti saattaa joutua turvaamaan yhteiskuntarauhaa kovilla otteilla. Keskustelun puutteen voivat silloin joutua korvaamaan mellakkapoliisit ja kaupunkisotaan erikoistuneet sotilaat. Tällaista yhteiskuntaa ei kai kukaan halua.

6.6.1998