Joukko tutkijoita ja asiantuntija-aktivisteja ilmoittaa allekirjoittaneensa Paavo Väyrysen esittämän kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa.
He kehottavat kaikkia kansanvaltaisen EU-politiikan ystäviä tekemään samoin, jotta voidaan varmistaa, että eduskunnan enemmistö asettuu kansanäänestyksen järjestämisen kannalle. (Ks. https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1372)
Samalla he tuovat esille omat perustelunsa kansanäänestyksen puolesta. Allekirjoittajien keskeinen yhteinen perustelu on kansanvallan vaaliminen. Suomen EU-jäsenyyden demokraattinen perusta on vuoden 1994 kansanäänestys. Tämän jälkeen Euroopan unioni on kuitenkin peruskirjamuutosten myötä voimakkaasti muuttunut. Eurokriisin puhjettua vuonna 2008 unionin luonteeseen ovat merkittävästi vaikuttaneet niin sanotut kriisinhoitotoimenpiteet. Suomen jäsenehtoja on kansanäänestyksen jälkeen lisäksi voimakkaasti muuttanut päätös liittyä ainoana Pohjoismaana euroalueeseen. Näiden muutosten johdosta on käynyt epäselväksi, nauttiiko Euroopan unioni ja Suomen tapa osallistua siihen enää kansalaisten tukea.
”Allekirjoittajat eivät kaikilta osin, tai välttämättä edes pääosin, yhdy Väyrysen perusteluihin aloitteelleen”, toteaa allekirjoituksia kerännyt filosofian dosentti, SDP:n kaupunginvaltuutettu Thomas Wallgren, ”mutta meitä yhdistää arvio, että hyvä Eurooppapolitiikka on mahdollinen vain jos kansalaiset saadaan mukaan keskustelemaan ja tekemään valintoja.”
”Allekirjoittaminen teki minulle tiukkaa” sanoo akatemiatutkija Johanna Oksala ja jatkaa: ”Halusin olla mukana muistuttamassa siitä, että kansanäänestystä eurojäsenyydestä voi kannattaa muistakin kuin nationalistisista lähtökohdista.”
Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen, maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki korostaa, että vaikka euroäänestys olisi syytä järjestää kaikissa jäsenmaissa utopiaa ei pidä jäädä odottamaan. ”Tavoitteena on nykymuotoisen EMUn politisointi ja solidaarinen, tulonjaot mahdollistava fiskaalinen unioni, jonka toimielimet olisi demokratisoitu, ja jossa talouskuri olisi korvattu ekologisen uudelleenteollistamisen ohjelmalla”, sanoo Patomäki.
Keskustalaisen kaupunginvaltuuston jäsen Vantaalta, lakimies Johannes Hirvaskoski korostaa, että euron olemassaolo edellyttää tulonsiirtounionia tai yhdenmukaistettua finanssipolitiikkaa. ”Ensimmäiseen ei ole poliittisia edellytyksiä, toinen johtaa jo kolmannen suvereenin valtion peruspilarin menettämiseen siis lainsäädäntövallan ja rahapoliittisen vallan lisäksi nyt myös finanssipoliittisen vallan” Hirvaskoski arvioi.
Tietokirjaliija Risto Isomäki yhtyy myös Väyrysen aloitteeseen. ”Pakkohan meidän on jollakin tavalla päästä eroon nykyisen kaltaisesta euroalueesta, muuten tässä käy todella huonosti”, sanoo Isomäki.
Tampereelta vihreän liikkeen aktivisti Marko Ulvila, jonka aloitteesta tutkija-aktivistien nimien keräys alkoi, korostaa poikkipoliittisen yhteistyön tarvetta. ”Euroopalle ja Suomelle on vaarallista jos globaalia yhteisvastuuta kannattavat ihmiset jättävät Euroopan unionin perusteellisen kritiikin äärioikeiston yksinoikeudeksi”, Ulvila toteaa.
Aloitteessa mukana
Jaana Airaksinen, kustantaja, Helsinki
Yrjö Hakanen, kaupunginvaltuutettu, Helsinki
Outi Hakkarainen, tutkijaaktivisti, Helsinki
Johannes Hirvaskoski, kaupunginvaltuutettu, Vantaa
Risto Isomäki, kirjailija, Helsinki
Johannes Kananen, yliopistonlehtori, Helsinki
Joel Kaitila, jatkoopiskelija, Jyväskylä
Marianne Laxén, fredsaktivist, Helsingfors
Joona Mielonen, kaupunginvaltuutettu, Kotka
Johanna Oksala, akatemiatutkija, Helsinki
Heikki Patomäki, professori, Helsinki
Antti Ronkainen, jatkoopiskelija, Helsinki
JP Roos, professori, Helsinki
Marko Ulvila, tietokirjailija, Tampere
Thomas Wallgren, filosofian dosentti, Helsinki
Lisätietoja
Thomas Wallgren: 0504154808, thomas.wallgren (ät) iki.fi
Marko Ulvila: 0445332368, marko.ulvila (ät) iki.fi
Euron ja EU:n perustaminen suuren rahan markkinoiden vapauden pohjalle on johtanut kriisiin, joka on iskenyt kovimmin työntekijöihin, työllisyyteen, julkisiin palveluihin, sosiaaliturvaan ja demokratiaan. Samalla kriisiä käytetään oikeistolaisen talouskurin ja autoritaarisen liittovaltion voimistamiseen. Tarvitaan toisenlainen Eurooppa, jossa ihmisten ja luonnon hyvinvointi asetetaan liikevoittojen sijasta tärkeimmäksi. Kansanäänestys tarjoaa mahdollisuuden laajalle keskustelulle vaihtoehdoista sekä aloitteille demokraattisen ja solidaarisen Euroopan rakentamiseksi.
— Yrjö Hakanen
Suomeen tarvitaan lisää kriittistä keskustelua taloudesta, etenkin talouskasvun hegemonian sekä ekologisen kestävyyden ja ihmisten hyvinvoinnin välisestä ristiriidasta. Ihmiskunta tarvitsee jo nyt 1,5 maapallon verran luonnonvaroja, luku olisi yli kaksinkertainen jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset. Ihmisten tasaarvoisen hyvinvoinnin ja tulevien sukupolvien toimeentulon asettaminen aidosti talouspolitiikan tavoitteeksi tarkoittaa kasvun ylivallan kyseenalaistamista, ympäristön kantokyvyn kunnioittamista sekä taloussuunnittelun mittareiden muuttamista. Tarkka arviointi euroalueeseen kuulumisesta on tärkeä osa kriittistä keskustelua ja kansanäänestys erinomainen sysäys asialle. Kyse on myös demokratiasta. Suomen liittyminen euroalueeseen tehtiin pelkällä valtioneuvoston tiedonannolla. Melkoinen määrä suomalaisia ei varmaankaan ymmärtänyt antaneensa vuoden 1994 kansanäänestyksessä ääntänsä Euroopan unioniin liittymisen lisäksi myös rahaliitolle. Nyt on aika antaa kansalaisten äänen kuulua.
— Outi Hakkarainen
Euroopan unioniin ja euroon liittyvät sopimukset pakottavat tällä hetkellä myös Suomen hallituksen toimimaan laskusuhdannetta syventävällä tavalla, eli leikkaamaan ihmisten ostovoimaa ja omaa kulutustaan aikana, jolloin lama uhkaa muutenkin painaa päälle. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että asioita ei jaksettu miettiä loppuun saakka silloin kun euroaluetta perustettiin. Nykyisen kaltainen järjestelmä on todennäköisesti pakko
purkaa. Jos näin ei tehdä, seurauksena on todennäköisesti vielä pahempi lama kuin 1930-luvulla. Valtioille täytyy jälleen antaa lupa siirtää osa veloistaan keskuspankeille ja meidän täytyy päästä eroon tilanteesta jossa meillä on virallisesti vain yksi euro mutta sen sisällä 19 eri valtion joukkovelkakirjoja. Nykyinen järjestelmä on liian altis keinottelulle.
— Risto Isomäki
Miksi eurojäsenyydestä pitää järjestää kansanäänestys
— Johannes Kananen
Eurojärjestelmä on luotu pankkien ja suuryhtiöiden ehdoilla ja demokratian kustannuksella. Pelatessaan jäsenmaat toisiaan vastaan sekä julkistalouden sääntöjen että kilpailukykyideologian kautta, euro itsessään ruokkii epäluuloja ja nationalismia jäsenmaissa. Eurojärjestelmä sisältää epäterveitä kannustimia. Koska se pakottaa varmistamaan julkistalouden rahoitusaseman vientiylijäämällä, järjestelmän institutionaalinen logiikka ohjaa jäsenmaat ”nuijimaan naapureitaan”. Keino tähän on kampittaa työväestöä ja vähäväkisiä palkkojen, julkispalveluiden, sosiaaliturvan, ja eläkkeiden leikkauksilla. Jäsenmaiden keskinäinen kilpailu murentaa sisämarkkinoita ja estää eri maiden työväestön välisen solidaarisuuden syntymistä. Todella olemassa oleva euro on siten omien tavoitteidensa kanssa ristiriidassa. Mutta ennen kaikkea se on ristiriidassa eurooppalaisten hyvinvoinnin ja ja demokratian kanssa. Eurojäsenyydestä on vihdoin käytävä älyllisesti rehellinen
keskustelu.
— Joel Kaitila
I Sverige arrangerades en folkomröstning om Euron och diskussionen var intensiv. Även i vårt land behöver vi en öppen och demokratisk diskussion, så att medborgarna förstår att de har ett inflytande och ett ansvar.
— Marianne Laxén
Eurokriisi on antanut troikalle tekosyyn kiristää otettaan jäsenvaltioihin demokratian kustannuksella. Suomenkin talouspoliittista liikkumavaraa ja itsenäisyyttä on rajoitettu viime vuosina suoraan usealla eri tavalla mm. budjettikurisopimuksella. Kansalaisten demokraattista valtaa talouspolitiikkaan on kavennettu ilman, että toimille on haettu kansalaisten mandaattia. Oli EMU-jäsenyydestä mitä mieltä tahansa, on kansanvallan
näkökulmasta välttämätöntä antaa kansalaisten ilmaista haluaako se jatkaa itsenäistä päätösvaltaa rajoittavassa rahaliitossa. Suomessa kansanäänestykset eivät valitettavasti sido eduskuntaa, mutta kansanäänestyksen järjestäminen käynnistäisi jo itsessään tärkeän keskustelun rahaliiton tulevaisuudesta ja kehittämisestä.
— Joona Mielonen
Talouden asiantuntijat ovat melko yksimielisiä siitä, että Suomen eurojäsenyys on ollut virhe. Perusteluni kannattaa tätä aloitetta eivät kuitenkaan ole ensisijassa talouspoliittiset eivätkä nationalistiset. Uskon eurooppalaiseen solidaarisuuteen ja suhtaudun kriittisesti ekologisesti kestämättömään kasvutalouteen. Tunnistan myös ylikansallisten hallintorakenteiden tärkeyden globalisoituneessa maailmassa. Näiden hallintorakenteiden on kuitenkin perustuttava vahvalle demokratialle. Jotta voimme rakentaa aitoa solidaarisuutta sekä tasaarvoista ja ekologisesti kestävää Eurooppaa, nykyinen EU vaatii radikaalia uudistamista sen demokratiavajeen korjaamiseksi. Kansanäänestys Suomen jäsenyydestä euroalueessa olisi askel tätä tavoitetta kohden ainakin kolmella tavalla: 1) se ratkaisisi tällä hetkellä epäselvän kysymyksen Suomen eurojäsenyyden demokraattisesta perustasta 2) se tekisi välttämättömäksi laajan julkisen keskustelun talouskuripolitiikasta, EU:n tulevaisuudesta sekä Suomen roolista siinä 3) se voisi toimia sysäyksenä EU:n demokraattiselle uudistamiselle myös Euroopan laajuisesti.
— Johanna Oksala
EU-muutos: toivo on kansalaisaloitteissa ja kansanäänestyksissä
— Heikki Patomäki
Cosmopolitan Futures for Europe — Thomas Wallgren
Seppänen Esko