EU-Suomen lyhyt historia

Kahdeksankymmentäluvun lopun suurpoliittiset tapahtumat, kuten Neuvostoliiton luhistuminen, Itäblokin maiden itsenäistyminen ja kylmän sodan loppuminen antoivat Suomelle suuria vapauksia ulkopolitiikkansa toteuttamiseen. Irti idästä ja sidokseen länteen oli Suomen ulkopoliittisen johdon ratkaisu tässä uudessa valintatilanteessa.

Lyhyeksi jäi Suomen riippumattomuuden aika – vain kolmeksi neljäksi vuodeksi. Käyttämättömäksi jäi se suuri mahdollisuus, että Suomi sitoutumattomana, puolueettomana maana ”talousblokkien” välissä, Sveitsin tavoin olisi täysimääräisesti hyödyntänyt tämän suuren mahdollisuuden. Oli suuri virhe olla käyttämättä Venäjän kaupan suuret mahdollisuudet, johon oli valmiit perinteet.

Useat, pääasiassa EU:hun orientoitumisen vuoksi tapahtuneet, virheratkaisut johtivat Suomen ennen kokemattomaan lamaan ja pankkikriisiin. Valtio velkaantui, tuhansia yrityksiä ajettiin konkurssiin, työttömyys nousi lähes 20 % ja julkishallinnon alasajo alkoi. Kävi niin kuin aina, syylliset palkittiin ja syyttömät, vähäosasin kansanosa, pantiin kärsijäksi. Oli ymmärrettävää, että tässä taloustilanteessa valtaeliitti halusi luovuttaa konkurssipesän ”suurempiin käsiin” eli EU:lle ja näin välttyä vastuusta.

Teknosysteemi eli valtaeliitti median voimakkaalla tuella jyräsi Suomen EU:hun. Menetimme korkeimman lainsäädäntö ja tuomiovallan eli luovutimme mahdollisuuden päättää omista asioistamme.

Suomen kansa jakautui kahtia suhtautumisessaan EU:hun ja on sitä edelleen. Kriittisyys on päinvastoin viimevuoden aikana lisääntynyt. Syynä skeptisyyteen on se, että EU:n vaikutukset ihmisten jokapäiväiseen elämään ja varsinkin tulevaisuuteen koetaan kielteiseksi. Pysyvä korkea työttömyys, tuloerojen kasvu, Kiina-ilmiö, EU:n hallitsematon laajeneminen ja kyllästyminen jatkuvaan muutokseen lienevät pääsyitä epäuskoon.

Myös Ranskan ja Hollannin, EU:n ydinkansojen, selvä ei EU:n perustuslakiluonnokselle rohkaisi meitä ”metsäsuomalaisia” tuomaan avoimemmin esille kielteisyytemme. Tähän asti epäileviä tuntemuksia peiteltiin ja hävettiin olla huonoja eurooppalaisia. Tästä uskalluksesta on viimeaikoina saatu rohkaisevia esimerkkejä myös tiedotusvälineissä. Kriittinen EU-tiedotus on ollut todella harvinaista herkkua suomalaisessa mediassa.

VEU:n tärkeä tehtävä on keksiä keinot millä tämä kasvanut EU kriittisyys saataisiin kanavoiduksi poliittiseen päätöksentekoon. Olemme pieniä ja vähävoimaisia ja lisäksi EU kriittiset ihmiset ovat jakautuneet useiksi pieniksi liikkeiksi. Lisäksi valtaosa EU kriittisistä ihmisistä jupisee itsekseen ja äänestää vaaleissa aina samalla tavalla kuin ennenkin. Näin tämän EU kriittisen kansanosan mielipide ei kanavoidu poliittiseen päätöksentekoon, vaan johtaa poliittiseen syrjäytymiseen ja passivoitumiseen. Tämä joukko on suurempi kuin yksikään poliittinen puolue meillä Suomessa.

Näiden EU kriittisten aktivoiminen on tärkein asia kun VEU:n väki kokoontuu 27.–28.1. 2006 Hauholle Lautsian lomakeskukseen keskustelemaan ja etsimään keinoja ongelman ratkaisemiseksi. Valmistautukaa asiaan. Tulemme myös pyytämään valmisteltuja puheenvuoroja eri aiheista.

Hyvää uutta vuotta kaikille ja tervetuloa innolla keskustelemaan

Terveisin Urho Kittilä