Nizzan sopimus

Herra Pääministeri, älkää pettäkö Suomen kansaa!

AVOIN KIRJE SUOMEN PÄÄMINISTERILLE 4.7.2003

Herra Pääministeri, älkää pettäkö Suomen kansaa!

Maaliskuun eduskuntavaaleissa Keskustan vaalivoitto, vaikkakin niukanlainen, osoitti Suomen kansan turhautumisen sosialidemokraattien johtamaan sateenkaarihallitukseen, sen vahvaan konsensus- ja valtapolitiikkaan sekä ylimieliseen suhtautumiseen kansalaisiin.

Silloinen pääministeri Paavo Lipponen tuki enemmän tai vähemmän avoimesti Suomen NATO- jäsenyyttä esiintyessään ulkomailla, mutta Suomen kansan edessä hän vaikenee joutuessaan tämän kysymyksen eteen eikä hän ole antanut tukeansa kansanäänestyksen järjestämiselle, vaikka mielipidemittaukset osoittavat, että kansalaisten vahva enemmistö on kansanäänestyksen kannalla. Keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki sen sijaan piti kansanäänestyksen mahdollisuutta esillä vaalikeskustelussa ja puhui myös laajemmin avoimuudesta ja demokratian vahvistamisesta. Miten kävi?

Samanlainen kansalaisten mielipidettä sivuttava asenne Paavo Lipposella oli USA:n sotapolitiikkaan. Vaikka mielenosoitukset Irakin sotaa vastaan keräsivät Suomen historian suurimpia väkijoukkoja, Suomen hallitus vaikeni ja pääministeri Lipponen kävi osoittamassa USA:n presidentille tukensa, josta laadittiin salaisia pöytäkirjoja.

EMU-jäsenyydestä, EU:n Amsterdamin ja Nizzan sopimuksista ei myöskään sallittu kansalaiskeskustelua, vaikka nämä tukevat kehitystä kohti EU-liittovaltiota ja vaikka mielipidemittaukset osoittivat, että kansalaiset olivat kansanäänestyksen kannalla koskien tärkeitä EU-asioita.

Myös viime kevään eduskunnan ydinvoimaäänestys osoitti miten valta- ja painostuspolitiikalla taivutellaan kansanedustajia halutun päätöksen taakse. Ydinvoimastakin kansalaiset ovat toistuvasti vaatineet kansanäänestystä. Helsingissä osallistui näihinkin mielenosoituksiin ennätysmäärä ihmisiä, tuloksetta!

Joka puolella Eurooppaa kansalaisjärjestöt ja kansalaiset paheksuvat Suomen eduskunnan päätöstä tukea vanhentunutta, epätaloudellista ja vaarallista ydinteknologiaa.

Uutena pääministerinä Teidän on nyt näytettävä kenen asiamies olette. Kansan kelpo asianajaja vaiko edellisen hallituksen juoksupoika?

Olette monesti osoittanut edustavanne avoimen kansalaisyhteiskunnan arvoja. Äänestitte eduskunnassa ydinvoimaa vastaan ja annoitte myös tukenne kansanäänestyksen järjestämiselle EU:n tulevasta perustuslaista, joka käy lähes kaikkien Suomen lakien, myös perustuslain edellä. Nyt olette kuitenkin vetäytynyt kansanäänestyksen järjestämisestä. Kenen vaatimuksesta?

Monessa EU-jäsenmaassa keskustellaan avoimesti siitä, että perustuslaki ei vie kehitystä ainoastaan kohti liittovaltiota vaan kohti valtiosopimusta, joka antaa jäsenvaltioille vähemmän liikkumavaraa kun liittovaltion osavaltioille.

On myös muistettava, että EU:n tuleva perustuslaki on osa sopimusketjua (EMU, Amsterdamin ja Nizzan sopimukset), josta Suomen kansa ei ole saanut sanoa sanottavaansa.

Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker kritisoi äskettäin kärkevästi perustuslakia valmistelevan konventin työtä der Spiegel lehden haastattelussa (25/2003). ”Konventti esiteltiin suurena demokratia-jippona. En ole koskaan nähnyt pimeämpää (salaisempaa) toimintaa kun mitä konventti edusti. Tämänhetkinen teksti on mahdotonta luettavaa, Euroopan kansalaisille on suotava oikeus tietää kuka, mistä lähtien ja missä muodossa on vastuussa Euroopan asioista.”

Myöskin entinen EU:n asiamies Jakob Söderman on kritisoinut perustuslakiesitystä. Hänen mukaansa esityksen alkuperä on hieman mystinen, esitys ei paranna EU-instituutioiden kaoottista tapaa kohdella kansalaisia, eikä se tuo kansalaisille uusia mahdollisuuksia tutustua julkisiin asiakirjoihin.

Merkittävimmät saksalaiset ympäristöjärjestöt ovat paheksuneet 50-luvulta peräisin olevan ydinteknologiaa tukevan Euratom-sopimuksen kytkemistä EU:n perustuslakiin. Ne muistuttavat siitä että ainoastaan pieni vähemmistö nykyisistä jäsenmaista satsaavat enää ydinvoimaan ja monessa maassa on jo hyväksytty suunnitelmia ydinvoimasta luopumisesta.

Joka puolella Eurooppaa rauhanjärjestöt varoittavat EU:n militarisoinnista ja NATO:on kytkemisestä tavalla, joka hämärtää vastuu-alueiden rajoja ja antaa läntiselle maailmalle sotilaallisen iskukyvyn joka puolelle maailmaa.

Tällainen raju kritiikki osoittaa, että jäsenmaissa tarvitaan kunnollista kansalaiskeskustelua perustuslaista sekä kansojen kytkemistä päätöksentekoon kansanäänestysten kautta.

On myös huomioitava, että mielipidemittausten mukaan enemmistö suomalaisista haluaa siirtää valtaa takaisin jäsenmaille eikä luopua vallasta kuten uusi perustuslaki sekä Amsterdamin ja Nizzan sopimukset, jotka eivät ole saaneet kansan virallista hyväksyntää, edellyttävät.
Monessa EU-jäsenmaassa suunnitellaan kansanäänestyksiä EU:n perustuslaista. Olisi häpeällistä jos Suomi, aikoinaan arvostettu avoimuuden ja demokratian puolestapuhuja ei uskaltaisi luottaa omien kansalaistensa arviointikykyyn niinkin merkittävässä asiassa kuin itsenäisyyden luopumisesta.

Herra Pääministeri, eduskuntavaalit osoittivat, että suomalaiset haluavat uudenlaista politiikkaa ja aidosti kansalaisten ehdoilla toimivia päättäjiä. Pallo on nyt Teillä!

Ulla Klötzer
Vaihtoehto EU:lle kansalaisliikkeen puheenjohtaja
Naiset Rauhan Puolesta liikkeen aktiivijäsen.

Onko huoli demokratiasta aitoa?

Pääministeri Paavo Lipposen koolle kutsumassa keskustelutilaisuudessa 25.9. Säätytalolla, Euroopan tulevaisuutta pohtivan konventin puheenjohtaja Giscard d’Estaing kertoi konventin työskentelystä, sekä vastasi eri järjestöjen edustajien kysymyksiin. D’Estaing korosti omassa puheessaan demokratian merkitystä, avoimuuden lisäämisen tärkeyttä sekä kansalaisten luottamuksen saamista tämän EU-projektin taakse.

Tilaisuudessa esitin kysymyksen kansanäänestysten järjestämisestä niin vanhoissa jäsenmaissa kuin hakijamaissa uudesta vuoden 2004 HVK:n sopimuksesta. Kysymykseen d’Estaing vastasi, että hän tukee demokratiaa ja kansanäänestysten järjestämistä EU-jäsenyydestä hakijamaissa. Sen sijaan d’Estaing jätti vastaamatta erittäin tärkeään kysymykseen nykyisten jäsenmaiden kansanäänestyksistä. Tekikö hän näin tahallaan vai johtuiko tämä kielivaikeuksista – mene ja tiedä.

Nyt näyttää siltä, että meneillään olevan prosessi tuottaa esityksen, joka on erittäin federalistinen ja toimii perustuslakina kaikissa jäsenmaissa ylittäen siten kansallisten oikeus- ja edustuslaitosten päätäntävallan. Italian valtiovarainministerin Giulio Tremontin mukaan on olemassa Euroopan Tulevaisuus-konventin sihteeristön sopimusluonnos (Project Non-Paper), joka sisältää 11 erittäin federalistista asiakohtaa. Tremontin mukaan ”suunta ei ole kohti Kansallisvaltioiden Liittoa vaan kohti Liittovaltiota (one single State)”.

Useimmissa EU:n jäsenmaissa ei ole koskaan järjestetty minkäänlaisia kansanäänestyksiä aina edes EU-jäsenyydestä tai EU:n tiestä kohti liittovaltiota. Tällainen kehitys ei tietenkään ollut myöskään suomalaisten mielessä kun he äänestivät EU-jäsenyydestä vuonna 1994.

Vaihtoehto EU:lle kansalaisliikkeen sekä kaikkialla Euroopassa toimivien EU-kriittisten järjestöjen mielestä tulee järjestää kansanäänestys kaikissa EU:n jäsen- sekä hakijamaissa uudesta suunnitteilla olevasta EU-sopimuksesta. Kansanäänestysprosessissa tulisi taata samanlaiset taloudelliset edellytykset sekä kyllä- että ei-puolelle ja tulisi olla tarpeeksi pitkä ja näin mahdollistaa perusteellinen ja täysin avoin vuoropuhelu. Ainostaan tällä tavalla olisi mahdollista pysäyttää se nopeasti kasvava luottamuspula, jonka Giscard d´Estaingkin on havainnut.

Mutta mitä tapahtuu? Pannaanko kansalaiset äänestämään niin monta kertaa, että saadaan ”oikea” tulos? On todennäköistä, että Irlannin tapaus on saattanut EU-eliitin pelon valtaan. 19 lokakuuta irlantilaiset äänestävät toistamiseen vain vuoden sisällä Nizzan sopimuksesta, eli samasta sopimuksesta, jonka he torjuivat laillisesti järjestetyssä kansanäänestyksessä.

Irlannin tapaus osoittaa räikeästi, että EU ja sen poliittinen eliitti ei kunnioita kansan tahtoa. Äänestyttäminen kunnes tulos on heidän tahtonsa mukainen on erittäin syvä loukkaus demokratiaa kohtaan! Tulevaisuudessa on siis helpompaa välttää kansanäänestyksiä!

Ulla Klötzer, VEU:n puheenjohtaja

Kansanäänestyksiä tulossa

– Irlannissa äänestetään toisen kerran Nizzan sopimuksesta 19.10.2002

– Jos tulos Irlannissa on tällä kertaa kyllä, Maltan kansanäänestys EU-jäsenyydestä järjestetään todennäköisesti jo ennen joulua.

– Saksalaisen Handelsblattin mukaan Unkari suunnittelee kansanäänestysä EU-jäsenyydestä maaliskuussa 2003. Unkarissa yli 80 % kansalaisista suhtautuu myönteisesti EU-jäsenyyteen. Sen takia kuten Suomen tapauksessa 1994, Unkari pitää ensimmäisenä itäisen Euroopan hakijamaana kansanäänestyksen.

– Samassa yhteydessä ovat remmissä myös Puola, Slovakia ja Tsekin Tasavalta joiden kansan-äänestysten ajankohta on todennäköisesti kevät 2003

– Viimeisten tietojen mukaan Virossa, Latviassa ja Liettuassa pidetään yhtä aikaa kansan-äänestyksiä EU-jäsenyydestä elokuussa 2003.

– Vaalien jälkeen Ruotsissa jatkava pääministeri Göran Persson ilmoitti, että kansanäänestys Ruotsin EMU-jäsenyydestä pidetään syksyllä 2003.

Tämä tiukka aikataulu asettaa paineita EU-kriittisille liikkeille ympäri Eurooppaa. Ja tilanne on tuttu. Kaikilla EU-kriittisillä liikkeillä on erittäin vähän rahaa ja lähes koko poliittinen ja talous-elämän eliitti vastassaan.

Kaikki EU-sopimukset on ratifioitava yksimielisesti

Anthony Coughlan, pääsihteeri, The National Platform, Irlanti
Eurooppalaisen EU-kriittisten Liikkeiden Alliansin (the European Alliance of EU-Critical Movements) hallituksen jäsen
Vanhempi emeritus yhteiskuntatieteen dosentti, Trinity College Dublin

Helsinki, Suomi 5 joulukuuta 2001

KAIKKI EU-SOPIMUKSET ON RATIFIOITAVA YKSIMIELISESTI … MUIDEN EU-MAIDEN HALLITUSTEN TULEE SEN TAKIA KUNNIOITTAA IRLANNIN KANSAN ANTAMAA EI ÄÄNTÄ NIZZAN SOPIMUKSELLE

Kaikki Euroopan Unionin sopimukset tulee olla yksimielisiä. Sen takia Nizzan sopimusta ei voida ratifioida eikä se voi astua voimaan ennen kuin kaikki 15 EU:n jäsenmaata ovat ratifioineet sen. Irlannin Tasavallan kansa kieltäytyi ratifioimasta tätä sopimusta valtiomuodon mukaisessa kansanäänestyksessä viime kesäkuussa äänin 54 % ei ja 46 % kyllä. Kaikkien EU jäsenmaiden tulisi kunnioittaa tätä äänestystä ja pysäyttää Nizzan sopimuksen ratifiointiprosessi. Se, että EU jäsenmaiden hallitukset nyt jatkavat tämän sopimuksen ratifiointiprosessia vaikka irlantilaiset äänestäjät ovat tästä kieltäytyneet, osoittaa täydellistä halveksuntaa irlantilaisia kohtaan. Se osoittaa myöskin halveksuntaa niitä demokraattisia normeja kohtaan jotka ohjaavat sopimusten ratifiointia. Se tarkoittaa, että EU jäsenmaiden hallitusten taholta osallistutaan Irlannin hallitukseen ja kansaan suunnattuun painostamisprosessiin pakottamalla irlantilaiset järjestämään uuden valtiomuodon mukaisen kansanäänestyksen täysin samasta Nizzan sopimuksesta ja Ei-äänestyksen muuttamiseksi Kyllä-äänestykseksi.

Kaikkien EU-maiden demokraattien tulisi vastustaa tätä vahingollista pakottamissuunnitelmaa, erityisesti Skandinavian maiden demokraattien, jotka tulevat pienistä maista joilla on vahvat edistykselliset perinteet.

THE NATIONAL PLATFORM

The National Platform on tutkimus- ja tiedottamisjärjestö joka vastustaa syvempää EU-integraatiota demokraattisista ja kansainvälisistä syistä. Se tuottaa kriittistä informaatiota EU:sta poliittisen kentän vasemmalla, oikealla sekä keskellä oleville demokraateille. Se kuuluu Eurooppalaiseen EU-Kriittisten Liikkeiden Allianssiin (TEAM). TEAM-verkosto koostuu noin 40 poliittisesta puolueesta sekä kansalaisjärjestöstä 14. Euroopan maasta sekä EU-maista että EU:n ulkopuolelta, jotka vastustavat syvempää EU-integraatiota.

IRLANTILAISET EIVÄT VASTUSTA ITÄLAAJENTUMISTA

Mikään niistä järjestöistä jotka kamppanjoivat Nizzan sopimusta vastaan Irlannin kansanääestyksessä eivät olleet itä-laajentumista vastaan. Jotkut olivat avoimesti sen puolesta. Toiset sanoivat etteivät olleet itä-laajentumista vastaan kunhan vaan hakijamaille turvattaisiin oikeudenmukainen sopimus niiden yksilöllisissä jäsenyyssopimuksissa ja kunhan tämä sopimus olisi heidän kansalaistensa hyväksymä oikeudenmukaisissa ja vapaissa kansanäänestyksissä.

IRLANTILAISET EIVÄT VASTUSTANEET EU MINISTERINEUVOSTON ÄÄNIMÄÄRIÄ EIKÄ EU-PARLAMENTIN PAIKKAMÄÄRIÄ 12 EU HAKIJAMAALLE KUN HE ÄÄNESTIVÄT EI NIZZAN SOPIMUKSELLE

Nämä määritellään laajentumista käsittelevässä julistuksessa 20, joka on liitetty sopimukseen. Tämä julistus kertoo nykyisten 15 EU jäsenmaan ”yhteisestä kannasta” koskien hakijamaiden jäsenyysneuvotteluja. Tämä julistus ei ole laillisesti sitova Hakijamaille ja koska se ei ole laillinen osa sopimusta, voidaan todeta että irlantilaiset eivät vastustaneet sitä Nizzan sopimuksen kansanäänestyksessä.

NIZZA EI OLE LAILLISESTI VÄLTTÄMÄTÖN EU:N LAAJENTUMISELLE, SANOO PRODI

EU-komission puheenjohtaja Romano Prodi myönsi julkisesti The Irish Times-lehdessä 21.6.01, ettei Nizzan sopimus ollut laillisesti välttämätön EU laajentumiselle. Hän totesi mm: ”Laillisesti, Nizzan sopimuksen ratifioiminen ei ole välttämätön laajentumiselle. EU voi laajentua 20:een ongelmatta, ja ne jäsenmaat, jotka ylittävät 20 rajan voivat ainoastaan lisätä muutamia lauseita jäsenyyssopimukseen. Mutta laillisesti se ei ole välttämätöntä……. Tämä ei tarkoita ettei Irlannin kansanäänestys ole tärkeä. Mutta tältä erityiseltä kannalta katsoen laajentuminen on mahdollinen ilman Nizzan sopimusta.” Vuoden 1998 Amsterdam sopimus sallii laajentumisen 15:sta maasta 20:een maahan ilman lisämuutoksia EU sopimuksiin. Amsterdam sopimuksen pöytäkirja laajentumisesta sanoo, että laajentuminen voi tapahtua yksinkertaisella lisämuutoksella koskien EU Ministerineuvoston äänimääriä jotta uudet jäsenet voidaan ottaa vastaan jäsenyyssopimuksissa ilman tarvetta erityiseen EU sopimukseen vanhojen jäsenmaiden välillä. Näin tapahtui myöskin aikaisempien laajentumisien kohdalla. Sitä vastoin Nizzan sopimuksen laajentumispöytäkirja kumoaa Amsterdamin sopimuksen. Se korvaa tiettyjä määräyksiä siirtäen valtaa ja äänestyspainoa EU:ssa pieniltä jäsenmailta suurille – esim. tuplaamalla edellisten äänimäärät mutta kolminkertaistamalla viimeksi mainittujen laajentuneessa EU:ssa – ja tämä tapahtuu tiettynä ajankohtana huolimatta laajentumisesta. Nizzan sopimus myöskin sallii ydinryhmän koostuen 8 jäsenmaasta käyttämään EU-instituutioita omiin tarkoituksiinsa, vaikka muut jäsenmaat olisivat tätä vastaan. Ja se kumoaa kansallisen veto-oikeuden 30:llä uudella aluella laajentaen täten merkittävästi EU-komission lainsäädäntövaltaa. Huomattavaa on, että tämä tapahtuu vaikka EU ei laajentuisi lainkaan, ja huolimatta siitä miten monta hakijamaata lopullisesti liittyvät EU:hun. Siten on selvää, että Amsterdamin sopimus on huomattavasti avuliaampi realistiselle EU-laajentumiselle kun Nizzan sopimus.

IRLANNIN EI-ÄÄNI NIZZAN SOPIMUKSELLE AUTTAA PITÄMÄÄN EU:TA YHDESSÄ

Päivä Irish Timesin haastattelun jälkeen Romano Prodi yritti korjata omia sanomisia toteamalla, että vaikka Nizzan sopimus ei ollut laillisesti välttämätön, se oli poliittisesti välttämätön. Tämä aiheutti luonnollisen kysymyksen: poliittiseti välttämätön kenelle? Ja vastaus on yhtä luonnollinen: poliittisesti välttämätön suurille jäsenmaille, erityisesti Saksalle ja Ranskalle, jotka eivät salli EU:n kasvavan merkittävällä lukumäärällä uusia ja suhteellisen köyhiä hakijamaita samoin laillisin tasaverto-ehdoin kuin heillä itsellään on. Tästä syystä isot jäsenmaat ovat Nizzan sopimuksessa muuttaneet EU-konseptia laillisesti tasa-vertaisena kumppanuusprojektina. Tähän asti tämän tasavertaisuus-periaatteen tarkoitus on ollut, että jokaisella EU:n jäsenmaalla on ollut veto-oikeus koskien perustavanlaatuisia muutoksia. Nizzan sopimus kumoaa tämän sallimalla ydinryhmän, koostuen 8:sta jäsenmaasta – käytännöllisesti katsoen alkuperäiset EEC 6 sekä pari muuta – tekemään ”omat projektinsa” vaikka kaikki muut olisivat eri mieltä. 8 jäsenmaata 15:sta tänään, tai 8 jäsenmaata 20:stä tai 27:stä laajentuneessa EU:ssa.

Tämä on Nizzan sopimuksen nk. joustavuus (tiiviimpi yhteistyö) joka avaa välttämättömän laillisen tien jakaa EU:n laillisesti tasavertainen ”klubi” kahteen klubiin synnyttäen täten ”kahden-vauhdin EU:n”, eli EU:n sisä- ja ulkopiirin. Nizzan sopimuksen tiiviimpi yhteistyö mahdollistaa sen, että tämä 8:n jäsenmaan sisäpiiriryhmä Saksan ja Ranskan johtamina, voivat käytännöllisesti katsoen siepata EU:n instituutiot omiin tarkoituksiinsa ja sitten asettaa muut jäsenmaat jo valmiiksi päätettyjen poliittisten ja taloudellisten tosiasioiden eteen. Se mahdollistaa poliittisen direktoraatin perustamisen alistamaan muita. Käyttämällä Nizzan sopimuksen mahdollisuuksia, tämä 8:n jäsenmaan sisäpiiriryhmä voisi hyväksyä EU:lle valtiollisen perustuslain, muodostaa liittovaltion, harmonisoida verot keskenään sekä siirtää kansalaisia koskevaa laillista tuomiovaltaa koskien ihmisoikeusasioita EU-oikeudelle alistamalla EU:n perussoikeussopimuksen tälle oikeuslaitokselle. Saksa, Ranska ja muut ovat tehneet aivan selväksi, että tämä on heidän poliittinen tarkoituksensa. Herrat Schröder ja Chirac ilmoittivat yhteisessä lausunnossaan Nantesissa 10 päivää sitten tukevansa EU:lle valtiollista perustuslakia. He haluavat, että ehdotettu EU konventio julistetaan Laekenissa valmistamaan EU:lle perustuslakia.

Demokraattien tulisi vaatia EU-jäsenmaissa, että tämän konvention tehtävänä tulisi olla suunnitelman laatiminen Euroopalle, joka koostuu itsenäisistä kansakunnista ja valtioista yhtä lailla kuin useimpien EU-hallitusten haluama eurofederalistisen perustuslain laatiminen vaikka suuri enemmistö Euroopan kansalaisista eivät sitä halua.

Äänestämällä Ei Nizzan sopimukselle Irlannin tasavallan äänestäjät, ainoa kansa joka sai kansanäänestyksen tästä sopimuksesta, äänestivät tosiasiassa EU:n pitämisestä yhdessä, EU:n säilyttämisestä laillisesti tasavertaisten kumppanuusprojektina sekä estääkseen EU:ta tulemasta kaapatuksi suurten jäsenmaiden toimesta. Irlantilaiset siis osoittivat olevansa ”hyviä eurooppalaisia” vastakohdaksi EU hallituksille jotka ajoivat sopimusta, joka mahdollistaisi suurten valtioiden vallankaappauksen EU:ssa omien päämäärien saavuttamiseksi. Viime kesäkuun Nizzan sopimuksen kansanäänestyksessä Irlannin tasavallan äänestäjät äänestivät itse asiassa kaikkien EU-kansalaisten puolesta sellaisen kehityksen estämiseksi.

IRLANNIN SEKALAISET TALOUDELLISET HYÖDYT EU JÄSENENÄ

Irlannin poliitikot korostavat laajasti, että tasavallan nykyinen hyvinvointi johtuu EU jäsenyydestä. Vilahdus tosiasioihin osoittaa tämä olevan väärä johtopäätös. 1980-luvulla, vuosikymmen sen jälkeen kun Irlanti liittyi EEC:hen, Irlannin tasavalta kärsi 1/6 työvoiman maastamuutosta toisen 1/6 kärsiessä työttömyydestä kotona. Tasavallalla on ollut taloudellinen nousukausi vuodesta 1993/4 keskivuosikasvun ollessa 7 %.

Suurin syy siihen, että Irlannin kasvu kaksinkertaistui vuotuisesta 3-4 % kasvusta, jossa se oli pysynyt 1970 ja 1980-luvuilla 7 % tasolle jossa se on pysynyt vuosista 1993/4 on se tosiasia, että vuodet 1993 -1999 on ollut ainoa aika Irlannin historiassa, jolloin se antoi valuuttansa kellua mikä antoi sille erittäin kilpailukykyisen vaihtokurssin. Tämä auttoi Irlantia suuresti kasvattamaan tuotantonsa ja vientinsä. Näin esim. Irlannin punta putosi 110 pence sterlingistä vuonna 1993, 79 pence:iin tänä päivänä. Se putosi samalla tavalla dollarin suhteen – Britannian ja USA:n ollessa tasavallan tärkeimpiä markkinoita. Odottamaton euron pudotus verrattuna dollariin EU valuutan syntymisen jälkeen 1999 on vielä lisännyt Irlannin kilpailukykyä, mutta tämä on luultavasti ohimenevää. Irlannin taloudellinen nousukausi sitten vuoden 1993 johtuu suuremmaksi osaksi siitä, että se käyttää itsenäisen valuuttansa kasvattamaan omia taloudellisia etujaan.

Anthony Coughlan
Trinity College, Dublin 2, Ireland
Puh: +353-1-830 5792, +358-1-608 1898
Sähköposti: jcoughln@tcd.ie

Hanne Dahl, Tanskan Junibevaegelsenin puhemies

Helsinki 5.12.2001

Hyvät naiset ja herrat. Nimeni on Hanne Dahl, ja olen Tanskan Junibevaegelsenin (Kesäkuun liike EU:ta vastaan) puhemies. Junibevaegelsen kokoaa ihmisiä jotka suhtautuvat skeptisesti Eurooppalaisen Unionin kehittämiseen.

Tanskassa meillä on pitkä kansanäänestysperinne EU asioista. Menetin poliittisen viattomuuteni erään tällaisen kansanäänestyksen yhteydessä. Menetin uskoni Tanskan demokratian erehtymättömyyteen. Vuonna 1992 järjestettiin kansanäänestys Tanskan osallistumisesta Maastrichtin sopimukseen. Tanskalaiset äänestivät ensin ei, mutta vuotta myöhemmin, vuonna 1993 meillä oli uusi kansanäänestys tällä kertaa sopimuksesta, jota Tanskassa kutsutaan Edinburghin sopimukseksi. Edinburghin sopimus oli kompromissi tanskalaisten puolueiden välillä joille myönnettiin poikkeuksia Maastrichtin sopimuksen yhteisestä valuutasta, yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta, poliisiyhteistyöstä, EU-kansalaisuudesta sekä EU-armeijan kehittämisestä.

Tämä vuoden 1993 kansanäänestys johti Kyllä-tulokseen ja Tanskan hallitus allekirjoitti Maastrichtin sopimuksen niillä poikkeuksilla, jotka meille myönnettiin.

Vetoomus Irlannista

5. joulukuuta 2001

Arvoisat
Rouva Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen
Rouva Suomen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen
Suomen tasavallan pääministeri Paavo Lipponen
Suomen tasavallan hallitus
kansanedustajat

Me allekirjoittaneet irlantilaisten järjestöjen edustajat, jotka vastustamme Nizzan sopimusta ja jotka osallistumme Irlannin ”National Forum on Europe” toimintaan Dublinissa, vetoamme Teihin käyttämään vaikutusvaltaanne Suomen eduskunnassa varmistaakseen, että Suomi ei jatkaisi tämän sopimuksen ratifiointia ottaen huomioon Irlannin kansan viime kesäkuussa suorittaman kansanäänestyksen kielteistä päätöstä olla ratifioimatta sitä.

Vetoamme Teihin ja Suomen kansanedustajiin kunnioittamaan Irlannin äänestäjien päätöstä, jossa hylättiin Nizzan sopimus äänin 54 % ei ja 46 % kyllä oikeudenmukaisessa ja laillisesti toimitetussa perustuslain mukaisessa kansanäänestyksessä.

Ratifioimalla Nizzan sopimuksen kun Irlannin äänestäjät ovat kieltäytyneet tekemästä niin, Suomi yhtyy tosiasiallisesti Irlannin kansalaisten ja hallituksen painostuskampanjaan, jonka tarkoituksena on saada heidät järjestämään toinen Nizzan sopimuksen kansanäänestys päästääkseen toisenlaiseen tulokseen. Tämä loukkaa demokratian perusperiaatteita ja osoittaa täydellistä kunnioituksen puutetta irlantilaisten mielipiteitä kohtaan.

Irlannin ei Nizzan sopimukselle ei ollut ääni EU:n laajentumista vastaan. Irlannin kansa ei vastusta EU:n laajentumista. Kuten EU-komission puheenjohtaja Romano Prodi totesi Irlannin EI-kansanäänestyksestä: ”laillisesti Nizzan sopimuksen ratifiointi ei ole välttämätön laajentumiselle”. Nizzan sopimuksen ristiriitaiset asiat voidaan hyvin soveltaa yhteen ehdotetun 2004 EU:n Hallitustenvälisen Konferenssin asioiden kanssa, kun taas ristiriidattomat asiat voitaisiin käsitellä eri sopimuksessa, joka ei vaatisi irlantilaisten kansanäänestystä.

Irlantilaiset äänestivät Ei Nizzan sopimukselle koska se militarisoi Euroopan Unionin integroimalla Länsi-Euroopan Unionin EU:hun. Nizza siirtää myös äänestysvoimaa Ministerineuvostossa pieniltä jäsenvaltioilta suurille jäsenvaltioille. Se lopettaa EU:n konseptin laillisesti tasavertaisten kumppanuusprojektina sallimalla 8. jäsenmaan ydinryhmän tosiasiallisesti kaappaamaan EU:n instituutiot omille tarkoituksilleen ja sen jälkeen asettamalla muut valtiot jo päätettyjen poliittisten ja taloudellisten päätösten eteen. Se tekee näin poistamalla veto-oikeuden, joka tällä hetkellä on jäsenmaalla tällaisissa perustavanlaatuisissa muutoksissa.

Tällaisten suurten EU:n jäsenmaiden pyrkimykset luoda mitä Jacques Delors ja Joschka Fischer kutsuu ”laajennetun Euroopan unioniksi ja avant-garde ryhmän liittovaltioksi” ei ole pienten jäsenmaiden kuten Irlannin ja Suomen intressissä.

Kunnioittaen

The National Platform, Irlanti
Peace and Neutrality Alliance (PANA), Irlanti
The Green Party, Irlanti
Sinn Fein, Irlanti
Socialist Party, Irlanti

Lisätietoja varten: Anthony Coughlan, 24 Crawford Ave., Dublin
Puh: +353-1-830 5792 tai +353-1-608 18 98