Kymmenen vuotta Maastrichtin jälkeen – Matkalla EU-liittovaltioon

Kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun hyväksyimme Maastrichtin sopimuksen. Sopimus teki EY:stä EU:n ja aloitti liittovaltion rakentamisen. EU:sta on tullut jotain paljon enemmän kuin se kaupan ja markkinoitten yhteistyö, joka myytiin meille vuonna 1994. Viimeisten vuosien aikana kehitys on kulkenut kiihtyvää tahtia kohti liittovaltiota.

EU päättää nykyisin 30 – 40 prosenttia lainsäädännöstä kansallisissa parlamenteissa. Tuskin löytyy yhtään yhteiskunnan aluetta, jossa EU:n säännöt eivät vaikuta meihin. EU päättää myös yhä enenevässä määrin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikastamme.

Ennen Ruotsin kansanäänestystä lupasi silloinen pääministerimme Carl Bildt sekä oppositiojohtaja Ingvar Carlsson, että Ruotsin puolueettomuuspolitiikka ei muuttuisi. Tänään, kymmenen vuotta myöhemmin, se on romutettu. Puolueettomuus ei ole mukana uudessa turvallisuuspoliittisessa ehdotuksessa, josta on neuvoteltu puolueiden kesken. Ihmiset tuntevat itsensä petetyiksi, koska näistä asioista ei ole keskusteltu. EU-vastustajat varoittivat ennen kansanäänestystä Maastrichtin sopimuksesta, jossa puhuttiin sellaisesta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, joka saattaisi johtaa yhteiseen puolustuspolitiikkaan.

Eräänä päivänä joudumme näkemään, miten itsenäisestä Ruotsista ja Suomesta – aivan samalla tavalla kuin puolueettomuudesta luovuttiin – tulee Euroopan Yhdysvaltojen osavaltioita.

Eläinrääkkäystä ja rosvokalastusta

EU päättää yhteisestä valuutasta, yhteisestä poliisista, terroristilainsäädännöstä, yhteisestä turvapaikka-, pakolais- ja viisumipolitiikasta, verojen harmonisoimisesta, elinkeino- ja työmarkkinapolitiikasta, kalastus- ja maatalouspolitiikasta. Me joudumme alistumaan siihen, että EU-jäsenmaksujamme käytetään suoranaiseen eläinrääkkäykseen pitkien kuljetusmatkojen muodossa koko Euroopan halki Italiaan ja Libanoniin. Joudumme myös alistumaan siihen, että EU:n lyhytnäköinen kalastuspolitiikkaa on tyhjentämässä Euroopan vesistöjä kalasta, myös Itämerellä. Kiintiöt ovat liian isot, teollisuuskalastus on liian intensiivistä ja jälkikasvu on liian pieni. Meidän ei tulisi maksaa kruunuakaan EU:n budjettiin ennen kuin saamme takuita siitä, että eläinrääkkäys ja rosvokalastus loppuu.

Perustuslain ’latistuspykälä’

Ennen kansanäänestystä 1994 työryhmä, joka käsitteli ’demokratiaa’ ehdotti, että Ruotsin perustuslakia tulisi muuttaa ottamalla käyttöön yleisklausuuli, joka antaisi hallitukselle täydet valtuudet luovuttaa poliittisia kysymyksiä EU:n päätettäväksi. Tästä ’latistuspykälästä’ syntyi niin hirvittävä kohu, että silloisen pääministerin, Carl Bildtin, oli pakko sanoa ei tälle ehdotukselle, jotta se ei vaikuttaisi kansanäänestykseen. Tällaista pykälää ei koskaan tarvittaisi, hän lupasi. Nyt, 9 vuotta myöhemmin, ’latistuspykälä’ herää henkiin.

Juuri ennen joulua sosiaalidemokraattinen hallitus teki ehdotuksen eduskunnalle päätöksenteko-oikeuden delegoimisesta ja vallan luovuttamisesta EU:lle. Ehdotukset koskevat hallitusmuodon muutoksia ja ovat erittäin pitkälle meneviä. Niiden esittäminen juuri ennen joulua ei ole mikään sattuma. Se on tunnettu temppu estää huomion kiinnittämistä poliittisesti arkoihin kysymyksiin, sillä kansan ja lehtimiesten ajatukset ovat juhlapyhien vietossa.

Neuvottelijoille valtuuksia päättää?

Kyse on kahdesta ehdotuksesta. Ensimmäinen ehdotus koskee sitä, että eduskunta voi hyväksyä EU:ssa tehtyjä sopimuksia ennen kuin neuvottelut on viety loppuun. Se tarkoittaa sitä, että hallituksen neuvottelijat saavat yleiset valtuudet päättää asioista EU:n tärkeissä neuvotteluissa. Toinen ehdotus koskee sitä, että eduskunnalla olisi oikeus luovuttaa mikä tahansa päätösvalta EU:lle, ei kuten tänä päivänä ainoastaan EY:lle. Ainoa poikkeus koskee valtiomuotoa. EY käsittää periaatteessa taloudellista yhteistyötä yhteisillä markkinoilla (ensimmäinen pilari) kuten tullit, kauppapolitiikka, kilpailukysymyset, maatalous- ja aluepolitiikka sekä Schengen-yhteistyö. Nämä ovat tänä päivänä ylikansallisia kysymyksiä, missä EU:lla on täysi valta ja joiden kohdalla EU-päätökset välittömästi toimivat lakeina EU:n jäsenmaissa.

Toisen pilarin asioita EU:n päätettäväksi?

Ruotsin hallituksen ehdotuksen mukaisesti EU:n valta laajennettaisiin käsittämään myös EU:n asioita (toisen ja kolmannen pilarin asioita). Nämä ovat huomattavasti poliittisempia ja käsittävät ulko- ja turvallisuuspolitikkaa, oikeusasioita sekä hyvinvointikysymyksiä kuten sosiaali- ja työmarkkinapolitiikkaa.

Perustuslakimuutos tarkoittaa, että eduskunta voi siirtää koko valtansa koskien poliisia, asevoimia, veroja ja perheoikeutta EU:lle. Ainoa poikkeus on valtiomuoto, mikä tarkoittaa, että EU ei voi luopua kuninkaasta ja Ruotsin eduskunnasta.

Ruotsi on nyt täysin latistunut EU:n edessä.

Valtiotieteen professori Sverker Gustafson kysyy Svenska Dagbladetissa: ”Miksi hallitus myy Ruotsin?” Kolme kansanedustajaa Margit Gennser (moderaterna), Björn von der Esch (kristdemokraterna) ja Sven Bergström (centern) kuten koko vasemmistopuolue ja vihreät ovat tehneet ehdotuksen esityksen hylkäämisestä – mutta turhaan.

Tulevaisuuskonventti liittovaltion asialla

Nyt me EU-vastustajat kysymme: mitä tämä tarkoittaa? Onko tämä esimakua siitä mitä tulee tapahtumaan, kun kysymys EU:n kehityksestä tullaan ratkaisemaan hallituksenvälisessä (HVK) konferenssissa vuonna 2004?

Laekenin huippukokouksessa joulukuussa viime vuonna päätettiin asettaa tulevaisuuskonventti, jossa on edustajia EU-parlamentista, EU-komissiosta, EU-jäsenmaiden hallituksista ja kansallisista parlamenteista. Konventin tehtävä on ehdottaa, miten EU:ta kehitetään tulevaisuudessa.

Tästä touhusta uhkaa tulla federalistien ja fasistien suuri farssi. Kolme voimakasta EU-liittovaltion kannattajaa asetettiin johtamaan konventtia. Ranskan entinen presidentti, 75-vuotias Valery Giscard d’Estaing, Italian entinen presidentti Guiliamo Amato sekä Belgian entinen pääministeri Jean-Luc Dehane. Kaikki kolme ovat selvästi puhuneet vallan keskittämisesti kohti liittovaltiota. 100 edustajasta noin 10 on EU-kriitikkoja tai eurooppalaisia, joilla on erilainen näkemys Euroopan kehittämisestä, ja jotka vaativat enemmän yhteistyötä ja vähemmän valtionrakentamista ja liittovaltiota. Eräs EU-kriitikko, joka on saanut paikan konventissa, on tanskalainen EU-parlamentaarikko Jens-Peter Bonde. Varasijalle on yltynyt myös suomalainen EU-kriitikko ja EU-parlamentaarikko Esko Seppänen.

Vastakonventti perustetaan

Konventti tulee tekemään kovasti työtä EU-kriittisten liikkeiden mielipiteiden pyyhkimiseksi päiväjärjestyksestä. Mutta emme anna periksi! TEAM ja Euroopan EU-kriittiset liikkeet tulevat nyt muodostamaan rinnakkaistyöryhmän työstämään vaihtoehtoa yhä selvemmin näkyvissä olevalle EU-liittovaltiokehitykselle. Emme kutsu sitä konventiksi, koska se vie ajatukset Amerikan valtion perustamiskonventtiin 1780-luvulla.

Tämä työryhmä tulee kokoontumaan samanaikaisesti ja samassa kaupungissa kuin EU-konventti käyttääkseen hyväksi julkisuutta. Tulemme kommentoimaan konventin työtä ja esittämään vaihtoehtoisia malleja Euroopalle rakentuen demokratiaan sekä yhteistyöhön itsenäisten valtioiden välillä.

Olemme yhtä lailla eurooppalaisia kuin ne, jotka haluavat perustaa EU-liittovaltion, mutta uskon, että edustamme laajempaa mielipidettä Euroopassa kuin EU-konventti.

Hans Lindqvist
Koodinaattori, TEAM (The European Alliance of EU-Critical Movements)
ent. EU-parlamentaarikko
Ruotsin Keskustapuolueen EU-kriittisen verkoston puheenjohtaja

Vetoomus Irlannista

5. joulukuuta 2001

Arvoisat
Rouva Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen
Rouva Suomen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen
Suomen tasavallan pääministeri Paavo Lipponen
Suomen tasavallan hallitus
kansanedustajat

Me allekirjoittaneet irlantilaisten järjestöjen edustajat, jotka vastustamme Nizzan sopimusta ja jotka osallistumme Irlannin ”National Forum on Europe” toimintaan Dublinissa, vetoamme Teihin käyttämään vaikutusvaltaanne Suomen eduskunnassa varmistaakseen, että Suomi ei jatkaisi tämän sopimuksen ratifiointia ottaen huomioon Irlannin kansan viime kesäkuussa suorittaman kansanäänestyksen kielteistä päätöstä olla ratifioimatta sitä.

Vetoamme Teihin ja Suomen kansanedustajiin kunnioittamaan Irlannin äänestäjien päätöstä, jossa hylättiin Nizzan sopimus äänin 54 % ei ja 46 % kyllä oikeudenmukaisessa ja laillisesti toimitetussa perustuslain mukaisessa kansanäänestyksessä.

Ratifioimalla Nizzan sopimuksen kun Irlannin äänestäjät ovat kieltäytyneet tekemästä niin, Suomi yhtyy tosiasiallisesti Irlannin kansalaisten ja hallituksen painostuskampanjaan, jonka tarkoituksena on saada heidät järjestämään toinen Nizzan sopimuksen kansanäänestys päästääkseen toisenlaiseen tulokseen. Tämä loukkaa demokratian perusperiaatteita ja osoittaa täydellistä kunnioituksen puutetta irlantilaisten mielipiteitä kohtaan.

Irlannin ei Nizzan sopimukselle ei ollut ääni EU:n laajentumista vastaan. Irlannin kansa ei vastusta EU:n laajentumista. Kuten EU-komission puheenjohtaja Romano Prodi totesi Irlannin EI-kansanäänestyksestä: ”laillisesti Nizzan sopimuksen ratifiointi ei ole välttämätön laajentumiselle”. Nizzan sopimuksen ristiriitaiset asiat voidaan hyvin soveltaa yhteen ehdotetun 2004 EU:n Hallitustenvälisen Konferenssin asioiden kanssa, kun taas ristiriidattomat asiat voitaisiin käsitellä eri sopimuksessa, joka ei vaatisi irlantilaisten kansanäänestystä.

Irlantilaiset äänestivät Ei Nizzan sopimukselle koska se militarisoi Euroopan Unionin integroimalla Länsi-Euroopan Unionin EU:hun. Nizza siirtää myös äänestysvoimaa Ministerineuvostossa pieniltä jäsenvaltioilta suurille jäsenvaltioille. Se lopettaa EU:n konseptin laillisesti tasavertaisten kumppanuusprojektina sallimalla 8. jäsenmaan ydinryhmän tosiasiallisesti kaappaamaan EU:n instituutiot omille tarkoituksilleen ja sen jälkeen asettamalla muut valtiot jo päätettyjen poliittisten ja taloudellisten päätösten eteen. Se tekee näin poistamalla veto-oikeuden, joka tällä hetkellä on jäsenmaalla tällaisissa perustavanlaatuisissa muutoksissa.

Tällaisten suurten EU:n jäsenmaiden pyrkimykset luoda mitä Jacques Delors ja Joschka Fischer kutsuu ”laajennetun Euroopan unioniksi ja avant-garde ryhmän liittovaltioksi” ei ole pienten jäsenmaiden kuten Irlannin ja Suomen intressissä.

Kunnioittaen

The National Platform, Irlanti
Peace and Neutrality Alliance (PANA), Irlanti
The Green Party, Irlanti
Sinn Fein, Irlanti
Socialist Party, Irlanti

Lisätietoja varten: Anthony Coughlan, 24 Crawford Ave., Dublin
Puh: +353-1-830 5792 tai +353-1-608 18 98

Julkilausuma pääministerin kansalaisjärjestöjen kuulemistilaisuudessa

Pääministeri Paavo Lipposen koolle kutsuma Kansalaisjärjestöfoorumi – EU:n Tulevaisuus 4.12.2001 Säätytalolla

VAIHTOEHTO EU:LLE KANSALAISLIIKKEEN JULKILAUSUMA

Laekenin EU-huippukokous 14.-15.12.01 näyttää jälleen kerran muodostavan uuden askeleen EU:n kehityksessä kohti syvempää integraatiota ja ylikansallisuutta. EU-puheenjohtajamaan Belgian pääministeri Guy Verhofstadt on avoimesti vaatinut laajan uudistuskeskustelun käymistä Laekenissa, ja Belgian laatima julkilausumaluonnos on täynnä ehdotuksia, jotka vievät kohti EU-liittovaltiota.

Ehdotus puhuu demokraattisemman, avoimemman ja tehokkaamman EU:n puolesta. Se ehdottaa suoraa EU-komission puheenjohtajavaalia, se avaa keskustelun EU:n omasta perustuslaista, se peräänkuuluttaa kansallisen veto-oikeuden poistamista kokonaan, sekä haluaa ottaa käsittelyyn Saksan ulkoministerin Joschka Fischerin tekemän ehdotuksen kaksikamari-parlamentista, jossa kansallisista parlamenteista tehtäisiin EU-parlamentin toinen kamari.

Sekä Saksan että Ranskan hallitukset ilmoittivat viime viikolla yhdessä tukevansa eurooppalaista perustuslakia, josta muodostuisi ylikansallisen EU-valtion symbooli ja perusta.

Myös yhteinen puolustus on keskustelun alla. EU tutkii mahdollisuuksia laajentaa EU:n kriisinhallinta-mandaattia koskemaan myös yhteistä puolustusta. Belgian pääministeri Guy Verhofstadt on avoimesti kertonut, että hän näkee mahdollisuuden saavuttaa tästä consensus-päätöksen. Hänen mukaansa kaikissa hänen käymissään keskusteluissa, Ranska-Saksa julistuksessa, Tony Blairin puheessa sekä EU-parlamentin lausunnossa puhutaan yhteisen ulko-, turvallisuus-, puolustus-, poliisi-, oikeus-, turvapaikka-, maahanmuutto- sekä terrorismipolitiikan puolesta.

Julkilausumaehdotus sisältää ehdotuksen Konventista, jonka tehtävänä olisi toimia EU:n uudistajana. Konventti koostuisi EU-jäsenmaiden edustajista (15), kansallisten parlamenttien edustajista (30), EU-parlamentin edustajista (16), EU-komission edustajasta sekä Konventin puheenjohtajasta.

Ryhmään ei ole ehdotettu yhtään kansalaisjärjestöjen edustajaa, ja on ilmiselvää että Konventin kokoonpano tulee olemaan erittäin EU-liittovaltiomyönteinen.

Konventti-menetelmä on myös tapa siirtää keskustelu pois kansallisista parlamenteista ja kansasta, mikä on erittäin vahingollista demokratialle.

Vaihtoehto EU:lle kansalaisjärjestö yhtyy tämän takia monen muun eurooppalaisen kansalaisjärjestön seuraaviin vaatimuksiin:

– Konventin tulisi laatia kaksi ehdotusta EU:n tulevaisuudelle. Toinen joka olisi EU-federalistien mielen mukainen liittovaltiosuunnitelma ja toinen suunitelma, joka olisi erittäin monen eurooppalaisen, ellei jopa enemmistön mielen mukainen, nimittäin itsenäisten valtioiden yhteistyösuunnitelma.

– Konventin tulisi, kansalaisten integroimiseksi EU:n tulevaisuuskeskusteluun, ehdottaa kansanäänestysten järjestämistä näistä kahdesta ehdotuksesta. Ainoastaan tarjoamalla erilaisia vaihtoehtoja kansalaisille on mahdollista pienentää sitä nopeassa tahdissa syvenevää poliittista luottamuskuilua, joka nyt vallitsee poliittisen eliitin ja kansalaisten välillä.

– EU:n sekä EU-jäsenmaiden hallitusten tulee turvata myös EU-kriittisten liikkeiden mahdollisuuksia osallistua sekä rahallisesti että fyysisesti moniulotteiseen, kaikkien kansalaisten ehdoilla toimivaan EU-konventin työskentelyyn.

Lisätietoja: Ulla Klötzer, puh.joht. 09-81 01 67 tai 050-569 0967

”Talouslehti Veckans Affärerille antamassaan haastattelussa Persson sanoi myös epäilevänsä, että Emun myötä paineet EU:n kehittymiselle liittovaltion suuntaan voivat lisääntyä.

— En halua federalistista kehitystä. Ruotsin kansa ei ole päättänyt liittyä liittovaltioon. Emu voi hyvinkin vaatia eurooppalaista veropolitiikkaa, Persson sanoi Veckans Affärerille.”

Göran Persson, Ruotsin pääministeri (HS 21.10.97)

”Jos vero- ja muu tulo- ja menopolitiikka viedään yhteiselle ylikansalliselle ja poliittiselle tasolle, se vaatii käsittääkseni että uudistettu EU-parlamentti päättää eurooppalaisen tason veroista. Siinä tilanteessa EU-yhteisön luonne muuttuu. Suvereenien valtioiden välisestä yhteistyöstä kehitys kulkee kohti eurooppalaista liittovaltiota. Silloin EU muuttuu aivan toisenlaiseksi EU:ksi kuin se EU, jolle Ruotsin kansa, tietynlaisen tuskan ja pitkän sekä repivän keskustelun jälkeen, sanoi kyllä”

Göran Persson
, Ruotsin pääministeri (Svenska Dagbladet oma artikkeli 29.12.96)

Valta karkaa eduskunnan käsistä

Suomen hallituksen selonteko EU:n hallitustenvälisestä konferenssista, joka alkaa Torinossa 29.3.96, on määräenemmistöpäätösten kautta siirtämässä huomattavasti enemmän valtaa EU:lle. Selonteko puhuu määräenemmistöpäätösten puolesta jopa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, joka ennen EU-kansanäänestystä pidettiin pyhänä yksimielisyysalueena.
Vaikka hallituksen selonteossa edelleen puhutaan EU-yhteistyöstä hallitustuen välisenä yhteistyönä selonteossa siis puolletaan luopumista veto-oikeudesta, joka on määräävin piirre itsenäisten valtioiden yhteistyössä. Täten avataan tietä vahvan liittovaltiomallin kehittämiselle mutta sellaiselle liittovaltiomallille, josta kansanvalta on kadonnut. Sillä selonteon mukaan vallan harjoittajat eivät tule olemaan kansan valitsemia edustajia vaan selonteko puoltaa aloiteoikeuden pitämistä edelleen komissiolla ja puhuu jopa komission aloitevallan laajentamisen puolesta.

Selonteossa Suomen hallitus pyrkii edelleen liittovaltiomallin hämärtämiseen puhumalla läheisyys-periaatteen tärkeydestä tarkentamatta kuitenkaan miten se tullaan toteuttamaan. Hallitus viittaa Edinburghin Eurooppa-neuvoston kokoukseen 1992 jolloin hyväksyttiin läheisyysperiaatteen jatkoksi myös toimenpiteet läpinäkyvyyden ja avoimuuden lisäämiseksi unionin päätöksenteossa. Äskettäin tehty tanskalainen tutkimus osoittaa kuitenkin, että Edinburgh-kokouksen asettamat tavoitteet eivät ole toteutuneet.
Tanskasta löytyy räikeä esimerkki läheisyysperiaatteen häpäisemisestä. Tanska kansankäräjien edustaja vastustivat nimittäin parisen vuotta sitten yksimielisesti sellaista EU-lisäainedirektiiviä, joka sallii jo kauan pohjoismaissa kiellettyjen, allergiaa aiheuttavien atso-värien käyttöä. Tästä yksi-mielisyydestä huolimatta EU:ssa lisäainedirektiivi hyväksyttiin tanskalaisten (ja nyt myös muiden pohjoismaiden) kuluttajien kauhuksi.

Veto-oikeutta käyttämällä Tanskan hallitus olisi voinut estää tämän päätöksen. Jostain syystä veto-oikeutta kuitenkaan ei käytetty.

Kun lähes kaikilla toimialueilla siirrytään määräenemmistöpäätöksiin pienellä jäsenmaalla ei ole enää mitään todellisia mahdollisuuksia estää tämäntyyppisiä päätöksiä.
Tanskassa onkin laskettu, että valta on karannut kansankäräjien käsistä. Eduskuntakautena 1990 – 1991 joka kuudes Tanskan kansankäräjien hyväksymä laki oli peräisin EU:sta. Eduskuntakautena 1994 – 1995 jo joka kolmas laki oli EU-laki.

Kun nyt ollaan siirtämässä vielä enemmän päätösvaltaa EU:lle olisi ensisijaisen tärkeätä, että läheisyysperiaatteesta ei ainoastaan puhuta vaan, että sille myös luodaan toimintaedellytykset. Kaksi vaihtoehtoa on olemassa: Joko kansanvalta toteutuu EU:ssa tai jäsenmaassa.

Jos se halutaan toteuttaa liittovaltiomuotoisena EU-parlamentille on annettava todellista valtaa, siis aloiteoikeutta ja todellista päätösvaltaa. Tämä ei toteudu tällä hetkellä eikä se tule toteutumaan Suomen hallituksen selonteon ehdotusten perusteella.
Jos kansanvalta halutaan edelleen toteuttaa jäsenmaiden kautta ei riitä, että jokin eduskunnan valio-kunta voi käsitellä EU-asioita, vaan Suomen eduskunnan on myöskin voitava äänestää direktiiveistä ja asetuksista ennen kun ne viedään eteenpäin EU:lle päätettäviksi. EU-sopimukseen olisi selvästi kirjattava ne toimivalta-alueet, joissa jäsenmailla on oikeus kansallisen enemmistöpäätöksen nojalla vaatia itselleen kansallisella tasolla eri-vapauksia. Tämä koskee erityisesti kuluttajasuojaa, ympäristönsuojelua, työllisyyttä sekä työnsuojelua, joissa on kyse ihmisten perusoikeudesta turvalliseen elämään.

2.3. 1996

Hallitusten välinen konferenssi – Mahdollisuus vai uhka?

Maaliskuun 29 päivänä 1996 alkaa Torinossa, Italiassa EU:n hallitustenvälinen konferenssi (HVK), jonka tehtävänä joulukuussa Madridissa pidetyn EU-huippukokouksen mukaan on ”luoda poliittiset ja institutionaaliset edellytykset Euroopan Unionin sopeuttamiseksi tämän päivän ja huomisen tarpeisiin erityisesti tulevaa laajentumista ajatellen”.

HVK:ta on valmisteltu kesäkuusta 1995 lähtien valmisteluryhmässä, joka on koostunut yhdeksästä edustajasta jokaisen jäsenmaan ulkoministeriöstä, yhdestä komission edustajasta sekä kahdesta EU-parlamentin edustajasta, josta toinen oli saksalainen kristillisdemokraatti ja toinen oli ranskalainen sosialisti. Valmisteluryhmä jätti raporttinsa joulukuussa Madridin EU-huippukokoukslle jatko-valmisteluja varten.

Valmisteluryhmän raportissa kiinnitetään erityistä huomiota Maastrichtin sopimuksen niihin kohtiin, jotka mahdollistavat EU:n instituutioiden poliittisen syventämisen kohti vahvaa liittovaltio-mallia. Näistä kohdista ei paljon keskusteltu Suomessa ennen kansanäänestystä. Raportissa viitataan mm. seuraavaan artikloihin:

– artiklaan B (5), jolla unioni asettaa tavoitteeksi pitää kaikilta osin voimassa yhteisön säännöstö ja kehittää sitä yhteisön menetelmien ja toimielimien tehokkuuden turvaamiseksi. (Tämä mahdollistaa EU:n kehittämisen liittovaltioksi, jota esim. Saksan pankkimaailma on pitänyt välttämättömänä yhteisen valuutan perustana)

– artiklaan 189b (8), joka mahdollistaa uusien toimialueiden siirtämisen EU:lle

– artikloihin J.4 (6) ja J.10, joissa mahdollistetaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudistamisen siten, että se johtaa yhteiseen puolustukseen.

Raportissa korostetaan, että Euroopan uusien turvallisuuspoliittisten haasteiden takia on välttämätöntä mahdollistaa unionin eteneminen kohti mahdollista yhteistä puolustus-politiikkaa, mikä voi aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen. (Moni vaikutusvaltainen EU-poliitikko on esittänyt samanlaisia vaatimuksia omissa puheenvuoroissaan, joissa he ovat myöskin korostaneet Nato-jäsenyyden tärkeyttä)

– julistukseen väestösuojelusta, energiasta ja turismista, jolla mahdollistetaan näiden toimi-alueiden siirtäminen EU:n päätösvallan alaisiksi.

Kysymyksissä, jotka koskevat institutionaalisia kysymyksiä, kuten EU-komissaarien lukumäärää, äänimääriä ministerineuvostossa jne., viitataan valmisteluryhmän raportissa jäsenyysneuvottelujen ”Ioannina kompromissiin” sekä Korfun huippukokoukseen, joiden tuloksena Suomi ja muut samanaikaisesti jäsenyyttä hakeneet maat ovat periaatteessa antaneet EU:lle vapaat kädet edetä kohti liittovaltion rakentamista.

Koska suomalaiset hyväksyivät lokakuun kansanäänestyksessä 1994 EU-jäsenyyden neuvottelu-tuloksen mukaisesti, olemme siis myös antaneet suostumuksemme Suomen vaikutusvallan huomattavaan kaventamiseen. Tätä ei kuitenkaan selvästi kerrottu ennen kansanäänestystä.

Joulukuussa EU:n Madridin huippukokouksessa hyväksyttiin kuitenkin paljon laimeampi päätös-asiakirja, joka pääasiallisesti on eräänlainen ”lähihistoriallinen läpileikkaus” siitä miten hyvin EU on onnistunut eri tehtävissä.

Asiakirjasta löytyy kuitenkin muutama asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota.

Surkuhupaisin kirjoitus löytyy työllisyydestä, josta päätösasiakirjassa todetaan mm. että ”jäsen-valtiot ovat muuttaneet Essenin suositukset käytännön monivuotisiksi työllisyysohjelmiksi, joissa on otettu käyttöön uusia toimenpiteitä, jotka jo ovat alkaneet tuottaa tuloksia”.

Tämä siis joulukuussa 1995.

Joulukuussa työttömyys oli EU:n tilastokeskuksen, Eurostatin, mukaan lisääntymässä ainakin Luxemburgissa, Irlannissa, Saksassa, Belgiassa, Ranskassa ja Ruotsissa. Se lisääntyy myös Suomessa. Herää kysymys, eivätkö EU:n virkamiehet ja johtavat poliitikot seuraa omien elintensä raportteja?

Huippukokouksen asiakirjassa todetaan, että ”Eurooppa-neuvosto panee mielenkiinnolla merkille komission aikomuksen esittää vuonna 1996 budjettikurin ja rahaliiton koordinoinnin takaamisen keinoista perussopimuksen menettelyjen ja periaatteiden mukaisesti.”
Tähänastinen EMU-kuri on toistaiseksi johtanut tilanteeseen, joka on saanut ranskalaiset ja belgialaiset kaduille osoittamaan mieltä julkisen sektorin ja työolosuhteiden heikkenemistä vastaan. Ruotsissa palkansaajalehden (LO-tidningen) otsikko 8.12.95 kertoi, että ”EU-valuutta aiheuttaa suurtyöttömyyttä”.

Saksan pankkiirit taas vuorostaan moittivat EU-johtajia liian lepsuista otteista. He moittivat, että ennen kun ruvettiin puuhaamaan yhteistä valuuttaa olisi pitänyt kehittää vahva poliittinen unioni, eli liittovaltio.

Liittovaltioajatus on kuitenkin mahdoton ainakin Ruotsissa ja Tanskassa, luultavasti Englannissa, Itävallassa ja Suomessakin. Jää nähtäväksi miten HVK selviytyy tästä syvästä ristiriidasta kansalaisten ja pankkimaailman välillä.

EU:n laajentumisesta Madridin loppuasiakirja toteaa, että ”Eurooppa-neuvosto kehottaa komissiota arvioimaan tarkemmin laajentumisen vaikutuksia yhteisön politiikkaan, erityisesti maatalous- ja rakennepolitiikan osalta”.

Suomessa on jo nyt kerrottu, että maatilojen lukumäärä on vähennettävä 115 000:sta n. 70 000:een jotta kilpailukyky säilyisi.
Laajentuminen vauhdittaisi huomattavasti tätä alasajoa ja johtaisi todennäköisesti lopetettavien maatilojen lukumäärän kasvuun. Tämä heijastuisi suoraan elintarviketeollisuuteen, joka on jo nyt osoittanut halukkuutensa rakentaa uusia tuotantolaitoksia entisiin Itä-Euroopan maihin lähelle raaka-ainetuotantoa ja uusia markkinoita.

Näin syntyisi taas uusia työttömiä Suomessa, Ruotsissa, ja muissa EU:n reunavaltioissa. HVK:ssa tästä tulee arka keskustelunaihe, ellei pystytä osoittamaan korvaavia työllistämiskeinoja.

18.2.1996

Ruotsin tilanne – Hallitustenvälinen konferenssi

LYHENNELMÄ ALUSTUKSESTA – RUOTSIN TILANNE – HALLITUSTENVÄLINEN KONFERENSSI

Ruotsin EU-parlamenttivaalit olivat demokratian kannalta katastrofaaliset. Edes pääministeri Ingvar Carlssonin puheet ”työllisyys-unionin” perustamisesta eivät saaneet ruotsalaisia vaaliuurnille. Äänestysprosentti jäi 41,3:een mutta se ei suinkaan ole EU:n katastrofaalisin tulos. Vuoden 1994 EU-parlamenttivaaleissa äänestysprosentti jäi noin 35 prosenttiin Englannissa, Hollannissa, Portugalissa ja Irlannissa. Kuitenkin keskiarvo koko EU:n kohdalla nousi 56,5 prosenttiin mikä johtuu siitä, että sekä Belgiassa että Luxemburgissa on olemassa äänestyspakko.

Luvut osoittavat, että EU:n ainoa demokraattisesti valittu elin ei nauti kansan luottamusta ja, että sen legitimiteetti on vakavasti vaarassa.

Hallitustenvälisessä konferenssissa onkin tarkoitus keskustella EU-parlamentin valtaoikeuksien laajentamisesta. On kuitenkin erittäin kyseenalaista lisäisikö tämä kansalaisten luottamusta EU-parlamenttiin. Yhä kasvava etäisyys päättäjiin voi päinvastoin johtaa vielä räikeämpään piittaamattomuuteen.

Ja kaikki se valta, joka annetaan EU-parlamentille on pois kansallisten parlamenttien päätöksenteko-oikeudesta ja vie jäsenmaat yhä tiiviimpään liittovaltiojärjestelmään.

EU:n toimivalta onkin koko ajan kasvanut.

Tanskassa joka kuudes Folketingetin (eduskunnan) hyväksymä laki oli parlamenttikautena 1991-92 peräisin EU:sta. Parlamenttikautena 1994-95 EU:sta peräisin olevia lakeja oli jo joka kolmas. Silloin 73 Folketingetin hyväksymästä 224:stä laista oli EU-sopeutumista. Tähän lukuun on lisättävä 274 asetusta, jotka astuvat voimaan EU-päätöksinä heti jäsenmaissa ilman kansallisten parlamenttien hyväksymistä.

Suomessa annetaankin hallitustenvälisen konferenssin agendasta aivan erilaisen kuvan kun mitä ulkomaiset tiedotusvälineet välittävät;

Aiomme puolustautua pienten maiden vallan leikkausta vastaan. Pääministeri Paavo Lipponen väittää, että puolustuspolitiikasta ei tule syntymään keskustelua. Suomen tarkoitus ei ole eurooppalaisen liittovaltion kehittäminen. Saksassa käydään vilkasta keskustelua siitä miten EU:n suurimmalla rahoittajalla on myös oikeus valtaan joka vastaa sen väestömäärää.

Kun Suomi tarvitsee 1,7 miljoonaa asukasta saavuttaakseen yhden äänen ministerineuvostossa Saksa tarvitsee tällä hetkellä 8 miljoonaa asukasta tämän saavuttamiseksi.

Puolustuspolitiikasta, sekä hallitustenvälisen konferenssin valmisteluryhmän puh.joht. Carlos Westerdorp, että Saksan hallitus on täysin eri mieltä Paavo Lipposen kanssa. Saksan hallituspuolueen CDU:n parlamenttiryhmän puh.joht. Wolfgang Schäuble on jopa edellyttämässä, että kaikkien EU-maiden tulisi olla myös NATO:n jäseniä. Liittohallituskehityksestä sopii siteerata EU-komission puheenjohtajaa Jacques Santeriä, joka eräässä haastattelussa keväällä totesi, että ”Pyrin unioniin, jossa ylikansalliset elementit ovat vahvasti edustettuina, kuten Euroopan yhteisön perustajat toivoivat.”

27.9.1995 ULLA KLÖTZER, PUHEENJOHTAJA