Kenen perustuslaki?

Euroopan unionille esitetään perustuslakia. Peruskysymys kuuluu; kuka tarvitsee lakia ja mihin tarkoitukseen? Euroopan unionilla ei tähän mennessä ole ollut kuin yksi kehityssuunta – kohti entistä tiiviimpää valtiota tai liittovaltiota. Tätä kehitystä haluavien tavoitetta palvelee uusi perustuslaki. Toki sen valmistelutyö oli kuorrutettu toinen toistaan kauniimmilla tavoitteilla kuten kansalaisten lähentämisellä unioniin, sen tehokkuuden – mitä se sitten onkin – parantamisella, sen hajanaisten asiakirjojen selkeyttäminen ja niin edespäin.

Nyt perustuslakia valmistelleen konventin lopputulos on ns. HVK -prosessissa eli hallitusten välisen konferenssin käsittelyssä. Suomessa hallitus ei ole asettanut perustuslaille mitään ”kynnyskysymyksiä”. Se tarkoittaa, että murinastaan huolimatta hallitus ja myös eduskunnan selvä enemmistö on valmis loppujen lopuksi hyväksymään konventin esityksen. Perustuslakia voi arvioida monesta eri näkökulmasta, mutta nostan tässä esiin vain muutaman.

Julkisuudessa on näyttävästi ”väännetty kättä” tuleeko unionille suljettu vai avoin puolustusydin. Suomen hallitus on tyytyväisenä pannut merkille, että sen peikoksi nostama suljettu ydin ei toteudu. Sen sijaan hallitus ei ollenkaan ole huolissaan siitä tosiasiasta, että tällä perustuslailla militarisoidaan lopullisesti EU, luomalle sille oma puolustusytimensä, joka siis Suomenkin toiveiden mukaisesti on ”avoin”. Perustellusti voidaankin kysyä mitä sotilaallisesta liittoutumattomuudesta jää jäljelle, kun avoimen ytimen sotilaallinen voima nojaa raskaasti ja saumattomasti Naton kanssa tehtyihin ja tehtäviin sitoumuksiin.

Uuden perustuslain toteutuessa kansallisvaltioiden rooli vähenee entisestään. EU:n toimivaltaan siirretään yhä uusia alueita ja sen valta käsittää, muutamaa siviilioikeuden ja välittömän verotuksen aluetta lukuun ottamatta, lähes kaikki yhteiskuntaelämän alueet. Ensimmäistä kertaa kirjataan näkyviin periaate, jonka mukaan EU -lainsäädäntö on ensisijaista koko unionin alueella mukaan luettuna jäsenvaltioiden perustuslait.

Onkin syntymässä avoin ristiriita oman perustuslakimme ja esitetyn EU:n perustuslain välille. Jotkut ovat esittäneet, että perustuslaki hyväksyttäisiin jälleen ”valtiosopimuksena” ja jos se sitten osoittautuu olevan ristiriidassa meidän perustuslakimme kanssa Suomen perustuslakia voidaan sitten muuttaa jälkeenpäin!

Suomalaiselle hyvinvointijärjestelmälle saattaa perustuslaki antaa lopullisen iskun alistaessaan kilpailun kohteeksi kaikki yhteiskunnalliset palvelut ilman rajoituksia. Tällä tavoin EU:n ajama uusliberalistinen markkinavapaus kirjataan kätevästi perustuslakiin!

Kaikissa EU:n jäsenmaissa on noussut vahva vaatimus kansanäänestyksistä. Äänestystä ovat yhteisrintamassa vaatimassa niin epäillen tai kielteisesti Euroopan unioniin suhtautuvat kuin myös laaja joukko niitä, jotka näkevät EU:n tulevaisuuden kannalta välttämättömäksi saada kansalaisten tuki EU:n kehitykselle. Voi siis sanoa, että kansanäänestysvaatimusliikkeessä ovat mukana demokratiaa puolustavat tahot.

Keväisissä eduskuntavaaleissa eivät valtapuolueet halunneet käydä tästä asiasta keskustelua. Poliittinen eliitti ei halua ottaa riskejä. Sitä ei tunnu kiinnostavan kansalaisten käsitys Euroopan unionin kehityksestä. Nyt on aika käynnistää voimakas kampanja, jolla voidaan vaikuttaa niin, että Suomessakin kansalaisten mielipidettä perustuslaista kysytään. On kerättävä mahdollisimman paljon nimiä kansanäänestysvetoomuksen taakse.

Jussi Lilja, VEU:n pääsihteeri

Äänioikeus EU-kansalaisille

Nyt on viimeinen hetki tullut kerätä voimia laajan EU:n perustuslakia koskevan kansanäänestysliikkeen taakse, huolimatta siitä, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunta 30.9. valmistuneessa mietinnössään ei pitänyt kansanäänestystä tarpeellisena. Asia, joka jälleen kerran osoittaa miten pahasti päätöksentekijämme ovat etääntyneet kansasta, jonka enemmistö on kansanäänestyksen kannalla.

Jos EU:n perustuslaki-ehdotus hyväksytään – vaikkakin ulkoasianvaliokunnan esittämällä muutoksella, että jokaisella jäsenmaalla on edelleenkin oma äänivaltainen edustajansa komissiossa – valta karkaa lopullisesti Brysseliin ja liittovaltiokehitys vahvistuu entisestään.

***

Ehdotuksessa esitetty Unionin oikeushenkilöllisyys tarkoittaa, että Suomi menettää äänensä kansainvälisissä foorumeissa. EU:n perustuslaki (oikeus) on jäsenvaltioiden kaikkien lakien, myös perustuslakien yläpuolella. Maailmankauppajärjestön (WTO) päätökset tekee EU:n edustaja kuulematta kansallisia parlamentteja. Tämä tarkoittaa mm., että palvelujen, vesihuollon ym. ihmisten arkipäivää syvästi koskevissa asioissa Suomen eduskunta on kytketty pois päätösprosessista. Kehitys kohti yhteistä puolustusta viedään taas askel eteenpäin. Yhteinen EU presidentti ja yhteinen ulkoministeri luovat EU:lle yhteiset kasvot edustamaan EU:n arvoja maailmalla. Huhuillaan myös mahdollisuudesta yhdistää komission puheenjohtajan ja EU presidentin virkoja. EU-parlamentin yhteispäätösmenetelmä tulee käsittämään 36 uutta aluetta jne.

Ulkoasianvaliokunnan yksisilmäinen tarrautuminen omaan komissaariin voidaan lähinnä pitää kansan harhaanjohtamisoperaationa. Tämä vaatimus tulee mitä todennäköisemmin menemään läpi ilman suurempia taisteluita kiitokseksi siitä, että suuret jäsenmaat saavat vaatimuksensa EU presidentin viran perustamisesta läpi.

Valtaeliitin pimeissä kammareissa tästä asiasta on jo sovittu!

***

Asia jota monessa jäsenmaassa pidetään varsin ongelmallisena on perustuslakiluonnoksessa esiintyvä viittaus EU:n yhteisiin arvoihin.

Mm. Saksan perustuslakituomioistuimen tuomarin ja EU-lainsäädännön tutkijan, professori Siegfried Brossin mielestä olisi pitänyt käydä syvällistä keskustelua perusarvoista kaikissa jäsenmaissa ja hakijamaissa jo ennen EU-konventin työskentelyn aloittamista. Hän myös peräänkuuluttaa ”puolueetonta kompetenssi-tuomioistuinta”, joka ratkaisi niitä ristiriitoja, jotka hän ennakoi syntyvän kansallisen ja EU-lainsäädännön välillä. Siegfried Brossin mielestä kansanäänestys EU:n perustuslaista on välttämätön ainakin joidenkin osien kohdalta.

Tanskalaisen EU-parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja Torben Lund, entinen
ministeri, kehotti Politiken-lehdessä elokuussa tanskalaisia äänestämään EI EU:n perustuslaille.

Hänen mukaansa perustuslaki siirtää liian paljon valtaa kansallisilta parlamenteilta Brysseliin. Lund arvioi, että ollaan vain 5 % päässä todellisesta liittovaltiosta ja etteivät kansalaiset tiedä mitä on tapahtumassa.
Suomessa äänestettiin liittymisestä EU:hun vuonna 1994. Arvioitaessa kansanäänestystarvetta perustuslaista täytyy muistaa, että nykyinen EU on kaukana siitä EU:sta josta äänestettiin vuonna 1994.

Sen jälkeen Suomi on liittynyt EU:n rahaliittoon, josta enemmistö kansalaisista olisi halunnut kansanäänestyksen. Ilman kansalaiskeskustelua ja kansanäänestyksettä eduskunta myös hyväksyi sekä Amsterdamin että Nizzan sopimukset.

Näiden sopimusten myötä Suomen eduskunta on luovuttanut merkittävän osan päätösvallastaan
EU:n instituutioille ja siten vähitellen tehnyt itsensä yhä tarpeettomammaksi vaikka omituista kyllä palkat ovat nousseet samassa tahdissa kun työpanokset ovat pienentyneet. Perustuslain myötä eduskunta toimittaa itsensä lopullisesti kaatopaikalle.

Hämmästyttävää on, että harva kansanedustaja on herännyt huomamaan, että merkittävä osa kansalaisista on valmis puolustamaan näiden yhteiskunnan rahoilla eläviä Brysselin kumileimasimia ja että merkittävä osa kansalaisista tukee vallan siirtämistä takaisin jäsenmaille eikä päinvastoin kuten tähänastinen kehitys on kulkenut.

On myönnettävä, että tuntuu suorastaan tyhmältä lähteä puolustamaan kansanedustajien työpaikkoja tilanteessa, jossa he itse ovat käsiä taputtaen tuhoamassa niitä. Mutta eiköhän suomalainen sisu riitä tähänkin urakkaan, vaikka sisu näytti karanneen lahden taakse Ruotsiin – ainakin vähäksi aikaa.

Ulla Klötzer

Lausunto EU-konventin tuloksista

EDUSKUNNAN ULKOASIAINVALIOKUNNALLE VAIHTOEHTO EU:LLE -KANSANLIIKKEEN LAUSUNTO EU-KONVENTIN TULOKSISTA JA VALMISTAUTUMISESTA HALLITUSTENVÄLISEEN KONFERENSSIIN

Laekenin huippukokous päätti joulukuussa 2001 kutsua koolle konventin pohtimaan Euroopan unionin tulevaisuutta ja erilaisia vaihtoehtoja sekä selkeyttämään sen monimutkaista laki- ja säädöskokoelmaa. Se asetti tavoitteeksi myös unionin lähentämisen kansalaisiin. Alusta alkaen voitiin todeta, että tätä työskentelytapaa ohjasikin konventille valittu puhemiehistö ja sen puheenjohtaja. Konventin puheenjohtaja julisti heti alkuun, että tavoitteena on luoda Euroopan unionin perustuslaki ja että ”olemme epäonnistuneet”, ellei sitä saada aikaan. Erilaisia vaihtoehtoja ei edes tuotettu.

Sen asemesta, että entiseen tapaan olisi valmisteltu uutta sopimusta hallitusten välisen konferenssin HVK:n käsittelyyn, tällä työskentelytavalla haluttiin ohjata prosessia kovin ottein ja asettaa päätöksiä tekevä HVK valmiiden asioiden eteen.

Saksan ja Italian pääministerit Gerhard Schröder ja Silvio Berlusconi ovatkin yhteen ääneen varoittaneet jäsenmaita avaamasta yhtään kohtaa ehdotuksessa.

Tämä on tilanne HVK:n kokoontuessa ”päättämään” suurimmaksi osaksi suurten jäsenmaiden ja konventin puheenjohtajiston ehdoilla tehdystä luonnoksesta. Vaikka Laekenissa annettiin tehtäväksi lähentää EU:ta kansalaisiin ja edistää avoimuutta tätä ohjetta ei noudatettu konventin työskentelyssä. Konventin puheenjohtajisto vastaanotti noin 6 000 muutosehdotusta konventin jäseniltä. Näitä ehdotuksia ei edes käännetty kaikkien jäsenmaiden ja hakijamaiden kielille, puhumattakaan että niitä olisi käsitelty tai niistä olisi äänestetty!

Konventin työskentelytapoja kritisoi mm. Luxembourgin pääministeri Jean-Claude Juncker saksalaisessa der Spiegel-lehdessä (25/2003). Hänen mukaansa suuresti mainostettu ”demokratia-jippo” (konventti) muuttui pimeimmäksi salahuoneeksi (”Ich habe noch keine dunklere Dunkelkammer gesehen als den Konvent”). Perustuslakiluonnoksen teksti on Junckerin mukaan täysin mahdotonta luettavaa ja hän korostaa, että Euroopan kansalaisilla on oikeus saada tietää kuka, missä muodossa ja mistä lähtien on vastuussa asioista EU:ssa.

Kärkevää kritiikkiä on esittänyt myös Saksan perustuslakituomioistuimen tuomari ja EU-lainsäädännön asiantuntija, professori Siegfried Bross, jonka mielestä olisi pitänyt käydä syvällistä keskustelua perusarvoista kaikissa jäsenmaissa jo ennen EU-konventin työskentelyn aloittamista. Hän peräänkuuluttaa ”puolueetonta kompetenssi-tuomioistuinta”, joka ratkaisi niitä ristiriitoja, jotka hän ennakoi syntyvän kansallisen ja EU-lainsäädännön välillä. Siegfried Brossin mielestä kansanäänestys EU:n perustuslaista on välttämätön ainakin joidenkin osien kohdalta (Die Welt 1.8.03).

Tanskalaisen EU-parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja Torben Lund, entinen ministeri, kehotti Politiken-lehdessä elokuussa tanskalaisia äänestämään ei EU:n perustuslaille.

Hänen mukaansa perustuslaki siirtää liian paljon valtaa kansallisilta parlamenteilta Brysseliin. Lund arvioi, että ollaan vain 5 % päässä todellisesta liittovaltiosta ja etteivät kansalaiset tiedä mitä on tapahtumassa.

Suomessa äänestettiin liittymisestä EU:hun vuonna 1994. Arvioitaessa kansanäänestystarvetta perustuslaista täytyy muistaa, että EU on kaukana siitä EU:sta johon liityttiin. Sen jälkeen Suomi on liittynyt EU:n rahaliittoon, josta enemmistö kansalaisista olisi halunnut kansanäänestyksen. Ilman kansalaiskeskustelua ja kansanäänestyksettä eduskunta myös hyväksyi sekä Amsterdamin että Nizzan sopimukset. Kansalaisten on nyt saatava sanoa mielipiteensä siitä, tarvitaanko EU:ssa perustuslakia kaikkine kansallistunnuksineen, puolustusvoimineen ja yhä vain laajentuneine toimivaltuuksineen.

Perustuslakiluonnos sisältää monta kohtaa josta suomalaisten on saatava keskustella ja päättää.

EU:n päätösvaltaan siirretään aivan uusia, suomalaisten arkipäivää koskevia alueita. Se pakottaa, toistaiseksi vielä suomalaisten päätettävissä olevien, palveluiden saattamisen vapaan kaupan ja kilpailun kohteiksi. Cancunin WTO -kokouksessa Euroopan Unioni jo ajoi vastoin valtuuksiaankin kaikkien palveluiden rajoittamatonta kilpailua.

Kesäkuussa julkaistun mielipidemittauksen mukaan 85 % suomalaisista torjuu EU-presidentin ja 61 % haluaa siirtää valtaa takaisin jäsenmaille. Kansanäänestystä perustuslaista pitää 68 %
tarpeellisena.

Kansanäänestyksiä tullaan näillä näkymin järjestämään ainakin seitsemässä jäsenmaassa tai tulevassa jäsenmaassa. Eri puolilla Eurooppaa sekä perustuslain kannattajat että vastustajat ovat yhdistäneet voimansa demokratian puolesta.

Julkisuudessa ovat useat asiantuntijatkin ottaneet kantaa kansanäänestyksen puolesta.
Olisi merkillistä ja surullista ellei Suomi, joka mielellään esiintyy demokratian puolustajana muiden pohjoismaiden rinnalla, anna omille kansalaisilleen mahdollisuutta äänestää perustuslaista.

Perustuslakiluonnoksen alkupuheessa väitetään, että EU maiden kansalaiset tahtovat perustaa uuden Euroopan Unionin ja haluavat antaa Unionille perustuslain. Uusi unioni ei voi nauttia kansalaisten tukea, jos kansalaisille ei edes ole mahdollista itse päättää asiasta.

EU-parlamentti tulee mitä todennäköisemmin 24.9.03 äänestämään sen puolesta, että järjestettäisiin kansanäänestykset kaikissa jäsenmaissa EU:n perustuslaista EU-parlamenttivaalien yhteydessä kesäkuussa 2004.

Kansanäänestysvaatimus on oikea vaatimus. Päivämäärää ei kuitenkaan pidä sitoa EU-parlamenttivaaleihin. HVK:n päättymisen jälkeen pitäisi käydä ainakin vuoden kestävä kansalaiskeskustelu.

Hakijamaiden kansanäänestykset osoittavat, että jäsenmaissa on perustettava puolueeton elin, joka valvoo että perustuslakia puolustaville ja torjuville tahoille luodaan tasa-arvoiset edellytykset käydä keskustelua. Tämä koskee etenkin kampanjoiden rahoitusta, tilaa julkisissa tiedotusvälineissä ja kaikin puolin tasapuolista mahdollisuutta tuoda erilaiset näkemykset esiin.

Vain näin luodaan edellytykset rehtiin kansalaisten oikeuksia kunnioittavaan äänestykseen ja korkeaan äänestysaktiivisuuteen. Perustuslaki joka ei nauti laajan enemmistön tukea on omiaan heikentämään kansalaisten luottamusta Euroopan unioniin, demokratiaan ja ylipäätään politiikkaan.

Helsinki
19.9.2003

Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus ry

Ulla Klötzer
puheenjohtaja

Kirje kansanedustajille

Arvoisa kansanedustaja

Euroopan unionille perustuslakia valmisteleva konventti on loppusuoralla. Sen puhemiehistön esittelemä luonnos vie kohti entistä tiiviimpää yhteisöä. Kuten aiemmissa versioissa suoraan sanottiin, suuntana on voimistuva liittovaltiokehitys.

Mukana on myös yhteisen puolustuksen valmistelu ja keskinäisten turvatakuiden kirjaaminen. Monet institutionaaliset esitykset sementoivat suurten jäsenmaiden vallan.

Kun Suomen omasta rahasta ja rahapolitiikasta luovuttiin, ylivoimainen enemmistö kansalaisista olisi halunnut kansanäänestyksen tästä tärkeästä asiasta. Nyt on kyse vielä tärkeämmästä päätöksestä: lainsäädäntövallan keskittäminen Brysseliin ja näin ylimmän päätösvallan luovuttaminen Euroopan unionille ja käytännössä sen suurille jäsenmaille.

Vaihtoehto EU:lle -kansalaisliike liittyi tänä keväänä Eurooppalaiseen Kansanäänestys-kampanjaan. European Referendum Campaign (www.european-referendum.org) yhdistää kaikki demokratiaa puolustavat järjestöt ja henkilöt niin EU:n nykyisissä kuin myös uusissa jäsenmaissa – täysin riippumatta heidän suhtautumisestaan Euroopan unioniin – vaatimaan kansanäänestystä uudesta perustuslaista.

Kansanäänestystä vaatii myös jo yli 90 EU:n perustuslakia laativan konventin jäsentä, muiden mukana Italian hallituksen edustaja, konventin puheenjohtajistoon kuuluva Giuliano Amato sekä suomalaiset Esko Seppänen ja Piia-Nora Kauppi.

Vaihtoehto EU:lle -kansanliikkeen mielestä hallituksella ei ole enää jäsenyyspäätöksen antamia valtuuksia päättää ”itsenäisten valtioiden yhteisölle” laadittavasta perustuslaista, joka määrittelee jokaisen kansalaisen perusoikeudet, yhteiskunnan kehittämisen perusperiaatteet ja EU:n toimivallan ja päätöksenteon.

Vetoamme Teihin, arvoisa kansanedustaja, että tekisitte hyvissä ajoin aloitteen kansanäänestyksen järjestämisestä ja muodostaisitte eduskunnassa laajan rintaman kansanäänestysaloitteen taakse.

Suomen suhtautuminen EU:n perustuslakiin on vaalikauden tärkein asia ja ennen muuta suomalaisten on voitava hyväksyä tai hylätä perustuslakiesitys.

Helsinki 3.6.2003

Ulla Klötzer, VEU:n puheenjohtaja

050-569 09 67

Onko huoli demokratiasta aitoa?

Pääministeri Paavo Lipposen koolle kutsumassa keskustelutilaisuudessa 25.9. Säätytalolla, Euroopan tulevaisuutta pohtivan konventin puheenjohtaja Giscard d’Estaing kertoi konventin työskentelystä, sekä vastasi eri järjestöjen edustajien kysymyksiin. D’Estaing korosti omassa puheessaan demokratian merkitystä, avoimuuden lisäämisen tärkeyttä sekä kansalaisten luottamuksen saamista tämän EU-projektin taakse.

Tilaisuudessa esitin kysymyksen kansanäänestysten järjestämisestä niin vanhoissa jäsenmaissa kuin hakijamaissa uudesta vuoden 2004 HVK:n sopimuksesta. Kysymykseen d’Estaing vastasi, että hän tukee demokratiaa ja kansanäänestysten järjestämistä EU-jäsenyydestä hakijamaissa. Sen sijaan d’Estaing jätti vastaamatta erittäin tärkeään kysymykseen nykyisten jäsenmaiden kansanäänestyksistä. Tekikö hän näin tahallaan vai johtuiko tämä kielivaikeuksista – mene ja tiedä.

Nyt näyttää siltä, että meneillään olevan prosessi tuottaa esityksen, joka on erittäin federalistinen ja toimii perustuslakina kaikissa jäsenmaissa ylittäen siten kansallisten oikeus- ja edustuslaitosten päätäntävallan. Italian valtiovarainministerin Giulio Tremontin mukaan on olemassa Euroopan Tulevaisuus-konventin sihteeristön sopimusluonnos (Project Non-Paper), joka sisältää 11 erittäin federalistista asiakohtaa. Tremontin mukaan ”suunta ei ole kohti Kansallisvaltioiden Liittoa vaan kohti Liittovaltiota (one single State)”.

Useimmissa EU:n jäsenmaissa ei ole koskaan järjestetty minkäänlaisia kansanäänestyksiä aina edes EU-jäsenyydestä tai EU:n tiestä kohti liittovaltiota. Tällainen kehitys ei tietenkään ollut myöskään suomalaisten mielessä kun he äänestivät EU-jäsenyydestä vuonna 1994.

Vaihtoehto EU:lle kansalaisliikkeen sekä kaikkialla Euroopassa toimivien EU-kriittisten järjestöjen mielestä tulee järjestää kansanäänestys kaikissa EU:n jäsen- sekä hakijamaissa uudesta suunnitteilla olevasta EU-sopimuksesta. Kansanäänestysprosessissa tulisi taata samanlaiset taloudelliset edellytykset sekä kyllä- että ei-puolelle ja tulisi olla tarpeeksi pitkä ja näin mahdollistaa perusteellinen ja täysin avoin vuoropuhelu. Ainostaan tällä tavalla olisi mahdollista pysäyttää se nopeasti kasvava luottamuspula, jonka Giscard d´Estaingkin on havainnut.

Mutta mitä tapahtuu? Pannaanko kansalaiset äänestämään niin monta kertaa, että saadaan ”oikea” tulos? On todennäköistä, että Irlannin tapaus on saattanut EU-eliitin pelon valtaan. 19 lokakuuta irlantilaiset äänestävät toistamiseen vain vuoden sisällä Nizzan sopimuksesta, eli samasta sopimuksesta, jonka he torjuivat laillisesti järjestetyssä kansanäänestyksessä.

Irlannin tapaus osoittaa räikeästi, että EU ja sen poliittinen eliitti ei kunnioita kansan tahtoa. Äänestyttäminen kunnes tulos on heidän tahtonsa mukainen on erittäin syvä loukkaus demokratiaa kohtaan! Tulevaisuudessa on siis helpompaa välttää kansanäänestyksiä!

Ulla Klötzer, VEU:n puheenjohtaja

Kansanäänestyksiä tulossa

– Irlannissa äänestetään toisen kerran Nizzan sopimuksesta 19.10.2002

– Jos tulos Irlannissa on tällä kertaa kyllä, Maltan kansanäänestys EU-jäsenyydestä järjestetään todennäköisesti jo ennen joulua.

– Saksalaisen Handelsblattin mukaan Unkari suunnittelee kansanäänestysä EU-jäsenyydestä maaliskuussa 2003. Unkarissa yli 80 % kansalaisista suhtautuu myönteisesti EU-jäsenyyteen. Sen takia kuten Suomen tapauksessa 1994, Unkari pitää ensimmäisenä itäisen Euroopan hakijamaana kansanäänestyksen.

– Samassa yhteydessä ovat remmissä myös Puola, Slovakia ja Tsekin Tasavalta joiden kansan-äänestysten ajankohta on todennäköisesti kevät 2003

– Viimeisten tietojen mukaan Virossa, Latviassa ja Liettuassa pidetään yhtä aikaa kansan-äänestyksiä EU-jäsenyydestä elokuussa 2003.

– Vaalien jälkeen Ruotsissa jatkava pääministeri Göran Persson ilmoitti, että kansanäänestys Ruotsin EMU-jäsenyydestä pidetään syksyllä 2003.

Tämä tiukka aikataulu asettaa paineita EU-kriittisille liikkeille ympäri Eurooppaa. Ja tilanne on tuttu. Kaikilla EU-kriittisillä liikkeillä on erittäin vähän rahaa ja lähes koko poliittinen ja talous-elämän eliitti vastassaan.

Julkilausuma pääministerin kansalaisjärjestöjen kuulemistilaisuudessa

Pääministeri Paavo Lipposen koolle kutsuma Kansalaisjärjestöfoorumi – EU:n Tulevaisuus 4.12.2001 Säätytalolla

VAIHTOEHTO EU:LLE KANSALAISLIIKKEEN JULKILAUSUMA

Laekenin EU-huippukokous 14.-15.12.01 näyttää jälleen kerran muodostavan uuden askeleen EU:n kehityksessä kohti syvempää integraatiota ja ylikansallisuutta. EU-puheenjohtajamaan Belgian pääministeri Guy Verhofstadt on avoimesti vaatinut laajan uudistuskeskustelun käymistä Laekenissa, ja Belgian laatima julkilausumaluonnos on täynnä ehdotuksia, jotka vievät kohti EU-liittovaltiota.

Ehdotus puhuu demokraattisemman, avoimemman ja tehokkaamman EU:n puolesta. Se ehdottaa suoraa EU-komission puheenjohtajavaalia, se avaa keskustelun EU:n omasta perustuslaista, se peräänkuuluttaa kansallisen veto-oikeuden poistamista kokonaan, sekä haluaa ottaa käsittelyyn Saksan ulkoministerin Joschka Fischerin tekemän ehdotuksen kaksikamari-parlamentista, jossa kansallisista parlamenteista tehtäisiin EU-parlamentin toinen kamari.

Sekä Saksan että Ranskan hallitukset ilmoittivat viime viikolla yhdessä tukevansa eurooppalaista perustuslakia, josta muodostuisi ylikansallisen EU-valtion symbooli ja perusta.

Myös yhteinen puolustus on keskustelun alla. EU tutkii mahdollisuuksia laajentaa EU:n kriisinhallinta-mandaattia koskemaan myös yhteistä puolustusta. Belgian pääministeri Guy Verhofstadt on avoimesti kertonut, että hän näkee mahdollisuuden saavuttaa tästä consensus-päätöksen. Hänen mukaansa kaikissa hänen käymissään keskusteluissa, Ranska-Saksa julistuksessa, Tony Blairin puheessa sekä EU-parlamentin lausunnossa puhutaan yhteisen ulko-, turvallisuus-, puolustus-, poliisi-, oikeus-, turvapaikka-, maahanmuutto- sekä terrorismipolitiikan puolesta.

Julkilausumaehdotus sisältää ehdotuksen Konventista, jonka tehtävänä olisi toimia EU:n uudistajana. Konventti koostuisi EU-jäsenmaiden edustajista (15), kansallisten parlamenttien edustajista (30), EU-parlamentin edustajista (16), EU-komission edustajasta sekä Konventin puheenjohtajasta.

Ryhmään ei ole ehdotettu yhtään kansalaisjärjestöjen edustajaa, ja on ilmiselvää että Konventin kokoonpano tulee olemaan erittäin EU-liittovaltiomyönteinen.

Konventti-menetelmä on myös tapa siirtää keskustelu pois kansallisista parlamenteista ja kansasta, mikä on erittäin vahingollista demokratialle.

Vaihtoehto EU:lle kansalaisjärjestö yhtyy tämän takia monen muun eurooppalaisen kansalaisjärjestön seuraaviin vaatimuksiin:

– Konventin tulisi laatia kaksi ehdotusta EU:n tulevaisuudelle. Toinen joka olisi EU-federalistien mielen mukainen liittovaltiosuunnitelma ja toinen suunitelma, joka olisi erittäin monen eurooppalaisen, ellei jopa enemmistön mielen mukainen, nimittäin itsenäisten valtioiden yhteistyösuunnitelma.

– Konventin tulisi, kansalaisten integroimiseksi EU:n tulevaisuuskeskusteluun, ehdottaa kansanäänestysten järjestämistä näistä kahdesta ehdotuksesta. Ainoastaan tarjoamalla erilaisia vaihtoehtoja kansalaisille on mahdollista pienentää sitä nopeassa tahdissa syvenevää poliittista luottamuskuilua, joka nyt vallitsee poliittisen eliitin ja kansalaisten välillä.

– EU:n sekä EU-jäsenmaiden hallitusten tulee turvata myös EU-kriittisten liikkeiden mahdollisuuksia osallistua sekä rahallisesti että fyysisesti moniulotteiseen, kaikkien kansalaisten ehdoilla toimivaan EU-konventin työskentelyyn.

Lisätietoja: Ulla Klötzer, puh.joht. 09-81 01 67 tai 050-569 0967

Kansanäänestysliikkeen mielenosoitus eduskuntatalolla

Nyt on kansanäänestystä vaatineiden puolueiden ja kansanedustajien aika seisoa vaatimustensa takana!

Eduskunta aloittaa tänään EMU-tiedonannon käsittelyn. Nyt pitäisi niiden puolueiden ja kansanedustajien, jotka ovat tehneet päätöksiä ja julkisuudessa vaatineet kansanäänestystä, vaatia hallitukselta esitystä neuvoa antavasta kansanäänestyksestä. He eivät ole yksin. Tänään jätti kansalaisadressia kerännyt Kansanäänestysliike lähes 40 000 nimeä eduskunnalle ja kaikkien mielipidemittausten mukaan kaksi kolmesta haluaa, että päätös tehdään kansanäänestyksen jälkeen.

Entistä laajemmin kansalaiset ovatkin huolissaan demokratian tilasta kun niinkin merkittävä päätös kuin omasta rahasta luopuminen aiotaan viedä läpi eduskunnassa hallituksen luottamusta samalla mittaavalla tiedonanto-menettelyllä.

Kansanedustajilta vaaditaan nyt ryhtiä nähdä tosiasiat. Vastakkain ei tule asettaa kansalaisten tahtoa itse päättää asiasta ja kansanedustajien arvovaltaa. Kansanedustajien pitäisi katsella ympärilleen ja todeta, että erityisesti pohjoismaissa ei yhdessäkään maassa näin merkittävää päätöstä tehdä ilman äänestyksellä mitattavaa kansalaisten mielipidettä.

Hallituksen valitsema linja johtaa pelkästään ihmisten turhautumiseen. On sama ketä äänestät, koska tuntuu siltä, että kaikki päätökset on jo ennalta tehty. Ihmiset eivät enää usko poliittisen järjestelmän toimivuuteen. Tästähän kertyy meillä Suomessakin jatkuvasti lisää kokemusta.

Vaihtoehto EU:lle kansanliike vaatii EMU:sta ja Amsterdamin sopimuksesta kansanäänestyksiä. Liike tulee jatkossakin vaatimaan äänestyksiä kaikista niistä muutoksista, joita aiotaan tehdä EU:n peruskirjoihin ja Suomen liittymissopimukseen.

Kyse ei ole vain kansanäänestyksistä, vaan jatkuvasti voimistuvasta kamppailusta demokratiasta – kansanvallasta.

24.2.1998

Vuoden 1996 hallitusten välisestä konferenssista

LYHENNELMÄ PUHEENVUOROSTA/SUUREN VALIOKUNNAN JA ULKOASIAINVALIOKUNNAN JULKINEN KUULEMISTILAISUUS EU:N VUODEN 1996 HALLITUSTEN VÄLISESTÄ KONFRENSSISTA

Suomen EU-ministerivaliokunta on antanut julkisuuteen virkamiesten ja puolueiden edustajien laatiman muistion koskien EU:n Hallitusten välistä konferenssia. Suomen hallitus ei kuitenkaan sitoudu tähän muistioon vaan odottaa konferenssin lopullista asialistaa joka täsmentynee joulukuussa EU:n huippukokouksessa Madridissa.

EU:n eri elimissä hallitusten välistä konferenssia on huolellisesti käsitelty. Selvityksiä tai evästyksiä on olemassa komission, neuvoston ja EU-parlamentin taholta. Sen lisäksi kaikki EU-parlamentin valiokunnat ovat laatineet omat paperinsa konferenssiin.

Vaikka nämä asiakirjat eivät muodosta virallista neulottelupohjaa hallitusten väliselle konferenssille, ne kuitenkin heijastavat sitä poliittista ilmapiiriä mikä vallitsee EU:n johtavien poliitikkojen ja virkamiesten keskuudessa. Näitä asiakirjoja ei voida jättää huomioimatta konferenssin edeltävässä keskustelussa sillä se asettaisi EU-elinten toiminnan tarkoituksenmukaisuuden kyseenalaiseksi ja olisi vahva epäluottamuslause koko EU-järjestelmää kohtaan.

Yhteistä kaikille yllä mainituille asiakirjoille on EU-elinten toimivallan laajentaminen tavalla tai toisella. Tämä kehitys vie EU:ta kohti liittovaltiomallia.

Myös Maastrichtin sopimuksen myötä hyväksyttyyn, yhteiseen valuuttaan siirtyminen, on selvä askel kohti liittovaltiota. EMU:n ja Maastrichtin sopimuksen artiklan 107 myötä kansan valitsemien edustajien mahdollisuuden vaikuttaa ratkaiseviin taloudellisiin päätöksiin häviävät.

Ennen EU-kansanäänestystä viime lokakuussa EMU:sta ei paljon puhuttu. Moni suomalainen tuskin edes tiennyt äänestävänsä myös EMU:sta.

Vaikka EMU:n liittymisestä on jo päätetty Maastrichtin sopimuksessa ja vaikka eri tahot ovat korostaneet, ettei EMU-keskustelua tulla käymään Hallitusten välisessä konferenssissa, moni asia kuitenkin viittaa siihen, että jonkinasteista keskustelua on pakko käydä, joko julkisesti tai kulissien takaa.

Eräs merkittävä tekijä on Ruotsi, jossa EU-vastustaja saivat EU-parlamenttivaaleissa 11 paikkaa 22:sta.

Merkittävää on myöskin, että EU-komission tänä kesänä teettämän mielipidetutkimuksen mukaan 7 jäsenmaassa enemmistö kansalaisista vastustavat EMU:a. Niiden joukossa ovat kaikki pohjoismaat sekä Saksa, Itävalta, Englanti ja Kreikka.

Saksassa jopa 64 % kansalaisista sanoo ei EMU:lle. Mutta EMU:un ei suhtauduta kriittisesti ainoastaan tavallisten kansalaisten piireissä. Syyskuussa Peter Schmidhuber, Saksan Budesbankin hallituksen jäsen ja EU:n entinen budjetti-komissaari totesi, että on aika tunnustaa, että joko on muutettava EMU-aikataulu ja myöhäistää yhteiseen valuuttaan siirtymistä tai sitten on pehmentävä EMU:n konvergenssikriteerit.

Melkein samoihin aikoihin Saksan Teollisuuden Keskusliiton (Bundesverband der Deutschen Industrie) puheenjohtaja Hans-Olaf Henkel, esitti epäilynsä, että tämän hetken rahaunionin aikataulu ei yhdistäisi Eurooppaa, vaan jakaisi sitä ”kahteen luokkaan” ja hän totesi edelleen, että tällainen kehitys merkitsisi ”merkittäviä vaaroja saksalaiselle talouselämälle”.

Saksan suurimpiin pankkeihin kuuluvan Deutsche Bankin johtava ekonomisti, Norbert Walter, on esittänyt pelkonsa siitä, että EMU:n vaatima tiukka säästöpolitiikka heikentäisi Euroopan uutta nousukautta.

Nämä piirit ovat nyt vaatimassa uutta keskustelua EMU:sta; sanktioista ja ohjausmekanismeista EMU:n kolmannen vaiheen toteuttamisen jälkeen.

Keskustelua ei enää voida estää. Se on käytävä ja sen jälkeen on järjestettävä uusi kansanäänestys. On myöskin välttämätöntä käydä keskustelua siitä miten syvään integraatioon, elikkä millaiseen liittovaltiomalliin, Suomen hallitus on valmis menemään.

– Missä asioissa Suomen hallitus on valmis luopumaan jäsenvaltioiden veto-oikeudesta elikkä siirtymään enemmistöpäätöksiin?
– Onko Suomen hallitus valmis myöntämään suurille jäsenvaltioille enemmän ääniä neuvostossa?
– Aikooko Suomen hallitus hyväksyä määräenemmistöpäätöksiä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa?
– Miten Suomi aikoo pysytellä Maastrichtin sopimuksessa sovitun mahdollisen yhteisen puolustuksen ulkopuolella?

Ja ennen kaikkea
– Missä kysymyksissä Suomi on valmis käyttämään hallituksen välisessä konferenssissa veto- oikeutensa saadakseen tahtonsa läpi?

10.10.1995 ULLA KLÖTZER, PUHEENJOHTAJA

Kansanliikettä tarvitaan ja se jatkaa

”EU-maailmaa on tarpeen käsittää – mutta siihen ei tarvitse sopeutua.”

EU-kansanäänestys osoitti, että Suomessa on ainakin noin puolitoista miljoonaa ihmistä, jota eivät hyväksy niitä perusteita, tavoitteita ja menettelytapoja, joilla Suomi on nyt liitetty Euroopan Unioniin. Kaikista poliittisista ryhmistä löytyy ihmisiä, jotka edelleen haluavat toimia niiden arvojen ja tavoitteiden puolesta, jotka olivat EU-jäsenyyttä vastustavan liikkeen lähtökohtia.

EU-kriittisen liikkeen tulee koota voimat yli puoluerajojen yhteiseen toimintaan, vastavoimaksi yhdistyneelle EU-rintamalle.

Kansalaisten mahdollisuudet muodostaa mielipiteensä EU-politiikasta vapaasti ja itsenäisesti riippuvat ratkaisevasti siitä, että on saatavilla monipuolista ja nimenomaan kriittiseen tarkasteluun perustuvaa tietoa. Siihen tarvitaan kriittistä liikettä ja sen kautta tapahtuvaa tiedotusta.

Mitä käytännössä tehdään

Käytännössä EU:n vastaista kansanliikettä tarvitaan edelleen

  • kriittisenä oppositiona seuraamaan niiden lupausten toteutumista, joilla kansalaisia houkuteltiin kannattamaan EU-jäsenyyttä,
  • osoittamaan, mitä todellisuudessa seuraa mm. EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, EMU:n kolmannesta vaiheesta, institutionaalisista muutoksista EU:ssa tai EU:n maataloustuen kansallistamisesta lähivuosina.
  • välittämään kansalaisille luotettavaa tietoa siitä, mitä Euroopassa tapahtuu; integraatiokehityksestä, joka etenee kohti Euroopan liittovaltiota, sekä sen merkityksestä Suomelle, Euroopalle ja muulle maailmalle.

Virallinen tiedotus pitää yllä niitä kulisseja, jotka EU:n ympärille on rakennettu. Tiedotusvälineetkin tarvitsevat muitakin tiedonlähteitä kuin valtioneuvoston tiedotus. Tarvitaan vahvaa kansanliikettä toiminnan ja keskustelun kanavaksi niille, joiden ääni EU-jäsenyyskamppailussa haluttiin vaientaa.

EU:n vastaisen kansanliikkeen konkreettisina tavoitteina on:

  • torjua EU-jäsenyyden vaikutukset Suomessa niin paljon kuin mahdollista,
  • lopullisena tavoitteena saada Suomi pois Euroopan Unionista takaisin täysivaltaiseksi ja kansanvaltaiseksi tasavallaksi.
  • Näiden tavoitteiden toteuttaminen vaatii, että ollaan aktiivisia poliittisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa koko ajan omassa maassa ja tiiviisti yhteistyössä muiden EU-maiden kriittisten ja separatististen liikkeiden kanssa.

    Miksi ”EI” on edelleenkin ”EI”

    ”Vaalin tulos osoittaa vain sen, että valtiovalta pystyy siihen liittyvän talouselämän ja tiedotuksen subventoinnin avulla saamaan aikaan, minkä päätöksen tahansa niin halutessaan. Se kertoo propagandan korkeasta tasosta. Ei-vaihtoehto tarvittiin vain tukemaan kyllä-vaihtoehtoa.”

    Näin sanoi kansanäänestyksen jälkeisenä päivänä 17.10.1994 Paavo Haavikko, joka usein ennenkin on ottanut itselleen oikeuden puhua kansallisena omanatuntona. Hän sanoo suoraan sen, miten kansanäänestystä käytettiin väärin, miten menettely, jonka pitäisi olla suorin tapa toteuttaa kansanvaltaa, voitiin kääntää kansanvaltaa vastaan.

    ”On häpeä, tahra Ruotsin lipussa, että kansalaisoikeus on nyt nimeltään raha” (”Det är skäm, det är fläck på Sveriges baner, att medborgarrätt heter pengar.”), sanoi Eva Hellstrand, yksi Ruotsin ei-liikkeen näkyvimmistä hahmoista Ruotsin kansanäänestyksen jälkeisenä päivänä.

    Näissä puheenvuoroissa on selvästi sanottuna myös, miksi EU-jäsenyyttä vastustanut liike ei hyväksy kansanäänestyksen tulosta eikä tyydy siihen. Me koimme alusta asti, että EU-jäsenyys murentaa kansanvaltaa. Kansanvallan puolustaminen oli meidän kampanjamme ydinasia. Kansanäänestys oli räikeä havaintoesimerkki siitä, että EU-jäsenyys romutti kansanvallan jo ennen kuin se tuli voimaan. […]

    Me emme hyväksy niitä arvoja ja periaatteita, joille Euroopan Unioni rakentuu, emmekä niitä tavoitteita, joihin se pyrkii. Se ei ole tullut paremmaksi sillä, että Itävalta, Ruotsi ja Suomi on siihen liitetty. Me emme hyväksy myöskään niitä perusteita, tavoitteita ja menettelytapoja, joilla Suomen jäsenyys vietiin läpi.

    EU-jäsenyys jakaa Suomen kansan kahtia monella tavoin. Se asettaa vastakkain maaseudun ja kaupungit, taloudellisesti turvatut ja turvattomat, enemmän ja vähemmän koulutetut, ”herrat” ja ”kansan”, jopa naiset ja miehet. Kyllä EU:lle oli ääni niille, joilla jo on valtaa ja vaurautta, siksi se oli ”ei” tasavertaisuudelle ja oikeudenmukaisuudelle. Se oli ääni koko hyvinvointivaltioajattelun kumoamiseksi.

    Näistä syistä EU:n vastainen liike ei voi lopettaa eikä vaieta, sen täytyy elää ja jatkaa. EU-jäsenyys ei voi yhdistää kansakuntaa, niinkuin presidentti Ahtisaari uuden vuoden puheessaan toivoi, se voi vain jakaa.

    01.02.1995
    Hilkka Pietilä
    Vaihtoehto EU:lle 1/95