Avainsana: itsenäisyys

EU-komentoa ja rasismia vastaan

Euroopassa kyyti on kylmää.

Kuluneena vuonna on nähty, miten Euroopan unionin viralliseksi talousdogmiksi sementoitu talouskuri on polkenut demokratian jalkoihinsa kerta toisensa jälkeen. Kesällä EU:n komission, Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston muodostama Troikka kieltäytyi neuvottelemasta Kreikan vaaleilla valitun hallituksen kanssa. Kun maassa järjestettiin kansanäänestys velkajärjestelystä, Suomessakin eurokraatit järkyttyivät: ei kansan voi antaa tällaisista asioista päättää!

Kreikassa velkakiristystä vastaan noussut voimakas OXI- eli EI-liike voitti kansanäänestyksen, mutta velkasopimus pakotettiin silti kansan kurkusta alas. Nyt Portugalissa nähtiin vastaava farssi: vaalit voittaneita puolueita ei haluttu päästää valtaan, koska ne uskaltavat olla eurokriittisiä. Eihän kansanedustajien sellaista voi antaa päättää!

Tänään Suomessa puhutaan juhlapuheissa paljon sanoja itsenäisyydestä, mutta tosiasiassa myös me olemme samanlaisessa demokratian pakkopaidassa. Oppositiossa euroa kritisoinut perussuomalainen puolue laitettiin välittömästi ruotuun hallituksessa: talouskurisopimuksen leikkausvaatimukset ja pankkien tukemiset on hyväksytty mukisematta. Ja kansa maksaa: talouskriisi yritetään paikata palkkojen leikkauksilla, sosiaaliturvan romuttamisella ja ammattiyhdistysliikkeen oikeuksien polkemisella.

Tämä ei ole vain Suomen oikeistohallituksen politiikkaa. Vaikka valta vaihdettaisiin, edellisen hallituksen allekirjoittama Euroopan talouskurisopimus velvoittaa Suomen tekemään leikkauspolitiikkaa. Se jopa antaa Brysseliin vallan päättää budjetista puolestamme, jos siihen ei sisälly tarpeeksi rajuja kansaa kurjistavia toimenpiteitä. Missä on silloin itsenäisyys? Missä on kansan valta päättää omista asioistamme? Se on olematonta sanahelinää.

Me Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskuksessa pidämme positiivisena asiana europarlamentaarikko Paavo Väyrysen alulle laittamaa kansalaisaloitetta, joka vaatii kansanäänestyksen järjestämistä eurosta. Vaikka kaikista sen perusteista en henkilökohtaisesti ole samaa mieltä, on keskustelunavaus tärkeä. Poliittinen keskustelu eurosta ja siihen sisältyvästä ideologiasta on ollut pitkään tabu: nyt se on avattu uudelleen. Onko euro todella ollut se menestystarina joksi se on virallisessa kaanonissamme maalailtu, vai ovatko itse asiassa kaikki ne varoitukset käyneet toteen, josta me olemme varoittaneet 90-luvusta saakka?

Ensi vuonna testataan valiokunnissa eduskuntapuolueiden todelliset kannat käytännössä: onko puhe eurokriittisyydestä ollut tyhjää? Meillä EU-kriittisessä liikkeessä on tässä suuri haaste vaatia kansalaisaloitteen asianmukaista käsittelyä ja rakentaa laajempaa verkostoa tämän aloitteen ympärille.

Vähintään yhtä suuri haaste EU-kriittiselle liikkeelle on rasismin ja äärioikeiston nousu. Tänään takanamme järjestetään Itsenäinen Suomi -tapahtuma, jossa sulassa sovussa ja yhdessä rintamassa seisoo ulkoministeripuolueen kansanedustaja ja rasistisia valheita sekä uhkauksia levittäviä kiihottajia, jotka toimivat yhteistyössä aitojen, väkivallantekoihin syyllistyneiden uusnatsien kanssa.

Pidän erittäin vakavana, että yhdessä rintamassa sanoissaan EU-kriittiset puolueet ovat nyt rasistiseen tapahtumaan osallistumalla avoimesti liittoutuneet fasismin kanssa. Vaihtoehto EU:lle ei totisesti synny heittelemällä polttopulloja vastaanottokeskuksiin tai lietsomalla pelkoa, vihaa ja salaliittoteorioita turvapaikanhakijoista. Tällaisesta on ehdottomasti ja suoraselkäisesti pystyttävä irtisanoutumaan.

Parasta EU-kriittistä toimintaa on vastustaa hallituksemme EU-sopimuksilla sementoitua talouskuripolitiikkaa, kansoja kurjistavia niin sanottuja tukipaketteja, puolueettomuutemme vieviä sotilasliittoja ja demokratian suuryhtiöille myyviä vapaakauppasopimuksia, solidaarisena ja yhdessä kaikkien ihmisten kanssa. Ei ainoastaan suomalaisten, ei ainoastaan edes eurooppalaisten, vaan aivan kaikkien ihmisten, jotka kärsivät perustoimeentulon vievästä talouskurituksesta, länsimaiden meren takana käymistä sodista, leikkauspolitiikasta ja kansanvallan katoamisesta. Näitä vastaan toimimalla voimme sanoa puolustavamme itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta. Se yhteinen kokemus yhdistää meitä ihmisiä täällä katutasolla kaikissa Euroopan maissa enemmän kuin yksikään kabineteissa hierottu EU-sopimus.

Rauhallista itsenäisyyspäivää – ja hyvää toimintavuotta 2016, EU-komentoa ja rasismia vastaan.

Urho Kittilän puhe Eduskunnan portailla 9.5.2006

Arvoisat eduskuntaryhmien edustajat, hyvät läsnäolijat.

Valitettavasti en voi toivottaa tervetulleeksi pääministeriä, ulkoministeriä enkä eduskunnan puhemiestä ja varapuhemiestä, jotka myös olimme kutsuneet tähän tilaisuuteen. He eivät ole täällä tänään.

Joulukuussa 2003 perustetun Kansanäänestystoimikunnan tarkoituksena oli kerätä nimiä kansalaisadressiin. Kansanäänestystoimikunta koostui kansalaisjärjestöistä, poliittisista nuorisojärjestöistä ja yksityisistä ihmisistä. Adressin tarkoituksena oli vedota poliittisiin päättäjiin niin, ettei EU:n uutta perustuslakia ratifioitaisi ilman poliittisesti sitovaa kansanäänestystä.

Perustelemme kansanäänestystä asian suurella merkityksellä, sillä EU:n peruslaki tulisi Suomen peruslain yläpuolelle. Tämä puolestaan merkitsisi sinettiä sille kehitykselle, jolla luovutamme päätösvaltaamme ylikansalliselle tasolle. Samalla mahdollisuus päättää omista asioistamme vähenisi. Tämä on ristiriidassa itsenäisen kansallisvaltion periaatteen kanssa.

Toinen tärkeä perustelu on se, että kansanäänestys antaisi oivan mahdollisuuden käydä laaja kansalaiskeskustelu EU:n perustuslain sisällöstä ja sen suuresta vaikutuksesta kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja tulevaisuuteen.

Nämä pääperustelut kansanäänestyksen puolesta ovat tänään yhtä ajankohtaisia kuin toimikuntaa perustettaessa kaksi ja puoli vuotta sitten.

EU:n perustuslain merkityksestä ja oikeutuksesta taustaryhmien ja toimikunnan jäsenten mielipiteet ovat jakautuneet alusta asti.

Itse edustan Vaihtoehto EU:ta. Meidän kantamme EU:n perustuslain ratifiointiin on kielteinen. Mielestämme on ajanhukkaa tuhlata aikaa perustuslakiin, jota ei ole olemassa. Globalisaation paineessa eduskunnalla ja hallituksella on paljon tärkeämpiäkin asioita pohdittavana. Tavallisille kansalaisille tällainen ”show” antaa huonon kuvan ”vallasväen” asioiden tärkeysjärjestyksestä. Se osoittaa vain turhaa nöyryyttä ja kunnioittavaa alamaisuutta Brysselin valtakoneistoa kohtaan. Kun tätä näytelmää peilaa Suomen tasavallan itsenäisyyden kunniakkaaseen historiaan, niin saamme hävetä. Ei siis ole ihme, miksi gallupit näyttävät, että suomalaisten enemmistö kokee EU:n negatiivisena. Tähän asiaan kiinnitti huomiota Presidentti Tarja Halonen eilisessä kannanotossaan.

EU:n perustuslaki on kuollut. Sen kaatoi Ranskan ja Hollannin kansat hallituksiaan sitovilla kansanäänestyksillä. Tämä EU:n sydänmailta tullut tuomio on loppu paitsi perustuslaille, myös sille kehitykselle, jolla Euroopan kansallisvaltioilta on viety valtaa ylikansalliselle päätöksenteolle. Syrjäisen Suomen kansallinen etu on vastustaa tätä kansallisvaltioiden hävittämistä.

Arvoisat Eduskuntaryhmien edustajat, saatte kohta puheenvuoron, jossa mielellämme kuulisimme kantanne EU:n perustuslain ratifiointiin ja siihen, mikä on henkilökohtainen kantanne kansanäänestyksen järjestämiseen.

Valta karkaa eduskunnan käsistä

Suomen hallituksen selonteko EU:n hallitustenvälisestä konferenssista, joka alkaa Torinossa 29.3.96, on määräenemmistöpäätösten kautta siirtämässä huomattavasti enemmän valtaa EU:lle. Selonteko puhuu määräenemmistöpäätösten puolesta jopa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, joka ennen EU-kansanäänestystä pidettiin pyhänä yksimielisyysalueena.
Vaikka hallituksen selonteossa edelleen puhutaan EU-yhteistyöstä hallitustuen välisenä yhteistyönä selonteossa siis puolletaan luopumista veto-oikeudesta, joka on määräävin piirre itsenäisten valtioiden yhteistyössä. Täten avataan tietä vahvan liittovaltiomallin kehittämiselle mutta sellaiselle liittovaltiomallille, josta kansanvalta on kadonnut. Sillä selonteon mukaan vallan harjoittajat eivät tule olemaan kansan valitsemia edustajia vaan selonteko puoltaa aloiteoikeuden pitämistä edelleen komissiolla ja puhuu jopa komission aloitevallan laajentamisen puolesta.

Selonteossa Suomen hallitus pyrkii edelleen liittovaltiomallin hämärtämiseen puhumalla läheisyys-periaatteen tärkeydestä tarkentamatta kuitenkaan miten se tullaan toteuttamaan. Hallitus viittaa Edinburghin Eurooppa-neuvoston kokoukseen 1992 jolloin hyväksyttiin läheisyysperiaatteen jatkoksi myös toimenpiteet läpinäkyvyyden ja avoimuuden lisäämiseksi unionin päätöksenteossa. Äskettäin tehty tanskalainen tutkimus osoittaa kuitenkin, että Edinburgh-kokouksen asettamat tavoitteet eivät ole toteutuneet.
Tanskasta löytyy räikeä esimerkki läheisyysperiaatteen häpäisemisestä. Tanska kansankäräjien edustaja vastustivat nimittäin parisen vuotta sitten yksimielisesti sellaista EU-lisäainedirektiiviä, joka sallii jo kauan pohjoismaissa kiellettyjen, allergiaa aiheuttavien atso-värien käyttöä. Tästä yksi-mielisyydestä huolimatta EU:ssa lisäainedirektiivi hyväksyttiin tanskalaisten (ja nyt myös muiden pohjoismaiden) kuluttajien kauhuksi.

Veto-oikeutta käyttämällä Tanskan hallitus olisi voinut estää tämän päätöksen. Jostain syystä veto-oikeutta kuitenkaan ei käytetty.

Kun lähes kaikilla toimialueilla siirrytään määräenemmistöpäätöksiin pienellä jäsenmaalla ei ole enää mitään todellisia mahdollisuuksia estää tämäntyyppisiä päätöksiä.
Tanskassa onkin laskettu, että valta on karannut kansankäräjien käsistä. Eduskuntakautena 1990 – 1991 joka kuudes Tanskan kansankäräjien hyväksymä laki oli peräisin EU:sta. Eduskuntakautena 1994 – 1995 jo joka kolmas laki oli EU-laki.

Kun nyt ollaan siirtämässä vielä enemmän päätösvaltaa EU:lle olisi ensisijaisen tärkeätä, että läheisyysperiaatteesta ei ainoastaan puhuta vaan, että sille myös luodaan toimintaedellytykset. Kaksi vaihtoehtoa on olemassa: Joko kansanvalta toteutuu EU:ssa tai jäsenmaassa.

Jos se halutaan toteuttaa liittovaltiomuotoisena EU-parlamentille on annettava todellista valtaa, siis aloiteoikeutta ja todellista päätösvaltaa. Tämä ei toteudu tällä hetkellä eikä se tule toteutumaan Suomen hallituksen selonteon ehdotusten perusteella.
Jos kansanvalta halutaan edelleen toteuttaa jäsenmaiden kautta ei riitä, että jokin eduskunnan valio-kunta voi käsitellä EU-asioita, vaan Suomen eduskunnan on myöskin voitava äänestää direktiiveistä ja asetuksista ennen kun ne viedään eteenpäin EU:lle päätettäviksi. EU-sopimukseen olisi selvästi kirjattava ne toimivalta-alueet, joissa jäsenmailla on oikeus kansallisen enemmistöpäätöksen nojalla vaatia itselleen kansallisella tasolla eri-vapauksia. Tämä koskee erityisesti kuluttajasuojaa, ympäristönsuojelua, työllisyyttä sekä työnsuojelua, joissa on kyse ihmisten perusoikeudesta turvalliseen elämään.

2.3. 1996