Esko Seppänen: Hullun rahan tauti

Hullun rahan tautiAlaotsikko: kapitalismin musta syksy
Kirjailija: Esko Seppänen
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sidosasu: Nidottu
Kieli: suomi
Julkaistu: 2009
Sivumäärä: 192
ISBN10: 9513149145
ISBN13: 9789513149147
Hinta: 12,90 – 17.30 € (riippuen ostopaikasta)

Raha on kuin veri, jonka pitää olla jatkuvassa kierrossa. Wall Street on ollut kapitalismin sydän, joka ei enää pumppaa rahaa kiertoon. Maailmatalous on potilas, joka kituu ja riutuu.

On aloitettu elvytys; hullun rahan taudin aiheuttanutta velkaantumista hoidetaan lisävelalla. HULLUN RAHAN TAUTI -kirjassa kysytään, tehoaako hoito vai syntyykö ruma ruumis.

Seuraako vuoden 2008 mustaa syksyä musta vuosi 2009? Kuka keinotteli, kenen on syy, kuka maksaa?

Esko Seppänen selvittää Tammen Huutomerkki-sarjan kirjassa HULLUN RAHAN TAUTI mustan syksyn 2008 tapahtumia ja niistä aiheutuneiden pankki-, raha-, finanssi- ja velkakriisien sekä koko maailmantalouden syöksyn syitä. Syyt löytyvät Yhdysvaltojen halvasta ja löysästä rahasta, ylivelkaantumisesta ja globalisaatiosta. Avainsanoja ovat velkojen arvopaperistaminen, johdannaiset ja velkavipu, joita käytettiin ylisuurten voittojen ja pankinjohtajien bonusten metsästykseen.

Suuri osa kansanedustajista valuutanvaihtoveron takana

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr) jätti perjantaina eduskunnassa toimenpidealoitteen, jossa vaaditaan hallitusta edistämään valuutanvaihtoveron toteuttamista. Hallituksen tulisi aloitteen mukaan ajaa veroa kansainvälisillä foorumeilla sekä harmonisoida kotimaista lainsäädäntöä niin, että vero
voitaisiin ottaa Suomessa käyttöön heti, kun se on mahdollista euroalueen puitteissa.

”Finanssikriisi on saanut maailman poliittiset päättäjät vaatimaan talouden parempaa sääntelyä. Valuutanvaihtovero on konkreettinen ja käyttövalmis keino, jolla markkinoiden läpinäkyvyyttä voidaan lisätä”, eduskunnan Attac-ryhmän puheenjohtajana toimiva Alanko-Kahiluoto perustelee.

Aloitteen on allekirjoittanut 78 kansanedustajaa kuudesta eri puolueesta. Vihreiden ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmät ovat kokonaisuudessaan sen takana. Lisäksi mukana on sosiaalidemokraatteja sekä kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten puoluejohto.

”Näin laaja rintama kansanedustajia aloitteen takana todistaa, että veron toteuttamiselle on todellista kannatusta. Innovatiiviset kehitysrahoituksen lähteet, joihin valuutanvaihtovero lukeutuu, on mainittu myös Suomen hallitusohjelmassa”, vasemmistoliiton Pentti Tiusanen muistuttaa.

Suomen Attacin Mikko Saulin mukaan valuutanvaihtovero on pieni mutta tärkeä askel kohti avoimempia ja demokraattisemmin säänneltyjä rahoitusmarkkinoita. Se on mahdollista toteuttaa niin, että valuuttakaupan määrä ei juuri vähene, mutta tiedon kulku markkinoilla paranee huomattavasti.

”Toisin kuin veron vastustajat sanovat, sen toimeenpano ei edellytä kaikkien maailman maiden osallistumista”, Sauli toteaa. ”Jo olemassa olevat sovellukset osoittavat, että vero on mahdollista toteuttaa myös yksittäisten valuuttojen osalta. Jos esimerkiksi euroalue lähtisi mukaan, vaikutus olisi huomattava.”

Ranskassa ja Belgiassa valuutanvaihtovero on jo kirjattu lainsäädäntöön, ja Itävalta on ehdottanut sitä keinoksi rahoittaa EU:n toimintaa. Kansallisia sovelluksia löytyy esimerkiksi Latinalaisesta Amerikasta. ”Asian eteneminen riippuu ennen kaikkea poliittisesta tahdosta”, kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd) painottaa.

Vihreiden Erkki Pulliainen katsoo, että verolla voi toteuttamistavasta riippuen olla merkittäviä myönteisiä vaikutuksia kehittyvien maiden talouksiin: ”Heikot valuutta-alueet hyötyvät valuuttakeinottelun vähenemisestä eniten.”

Kansainvälisellä tasolla finanssikriisistä ja maailman talousjärjestelmän uudistamisesta neuvotellaan lähiaikoina esimerkiksi Pariisissa toukokuussa kokoontuvassa niin kutsutussa innovatiivisten kehitysrahoituslähteiden johtoryhmässä, jonka jäsen Suomi on, sekä kesäkuisessa YK:n huippukokouksessa New Yorkissa. Nämä olisivat Suomen hallitukselle hyviä tilaisuuksia valuutanvaihtoveron edistämiseen.

”Ruotsin EMU-jäsenyys saattaa johtaa matalampiin korkoihin ja matalampaan inflaatioon. Mutta on olemassa myös huonoja puolia. Mahdollisuudet torjua talouden häiriöitä pienenevät. Sen lisäksi luovumme eräästä osasta demokratiastamme – lopputuloksena myöskin vero- ja finanssipolitiikka keskitetään.”

Erik Åsbrink, Ruotsin valtiovarainministeri (Dagens Nyheter oma artikkeli 28.8.96)