EU:n pienet maat ja Argentiinan tie

”Valuuttaunioni tekee pienistä euroalueen maista potentiaalisia Argentiinoja. Argentiina teki 1991 sen, mitä Irlanti on nyt tehnyt. Se luopui omasta valuutastaan ja lukitsi pesonsa dollariin. Silloin dollari oli laskussa ja se teki Argentiinan viennistä kilpailukykyisen. USA:n korkotaso oli alhainen ja se vauhditti Argentiinan rahan käyttöä. Tämä tuotti monen vuoden nousukauden ja johti siihen, että maan julkinen velka putosi tasoon, joka oli alhaisempi kuin Irlannin nyt.

Mutta kun dollari kääntyi nousuun 1995 ja USA:ssa alkoi voimakas teknologia-vetoinen kasvu, Argentiinan talous, jolla ei käytännössä ollut mitään yhteistä USA:n talouden kanssa, alkoi kärsiä. Kolmen ja puolen vuoden taloudellinen alamäki ja velan raju kasvu edelsivät taloudellista romahtamista, sosiaalista hätää ja poliittista kaaosta. Sokeinkin tulee näkemään, ettei Irlannilla ole ulospääsyä tästä kehityksestä. Koska sen talous toimii eri tavalla kuin mantereen taloudet, kuitenkin jakaen näiden kanssa yhteisen valuutta- ja rahapolitiikan, se tulee sen jälkeen kun se on muutaman viimeisen vuoden aikana kehittänyt hallitsemattoman nousukauden ja nousevan inflaation, tuottamaan nousevaa työttömyyttä, deflaatiota, laskevia talojen hintoja ja konkursseja. Myös EU-komissio myönsi tämän viimeisessä vuotuisessa talousraportissaan. Lakimiehet sanovat, että Irlanti voi jättää valuuttaunionin ja ottaa käyttöön uuden Irlannin punnan, mutta kaikkien velat olisivat euroissa. Romano Prodi nosti kissan pöydälle muutama viikko sitten: euro kehittäisi kriisin, joka antaisi EU:lle mahdollisuuden ottaa käyttöön sellaisia talouspolitiikan välineitä, joita se ei poliittisista syistä tähän mennessä ole voinut käyttää.”

Bernard Conolly, entinen EU-komission ekonomisti, joka euro-kriittisen kirjan ”The Rotten Heart of Europe” (Euroopan mätä sydän) julkistamisen jälkeen erotettiin komissiosta.
The Irish Times, 31.12.01

Suomen markalle

Rakkaamme, Suomen markka,
synnyit 30.5.1860 ilon saattelemana.
Poistut 17.4. 1998 elävien joukosta ja
jätät jälkeesi syvän surun.
Sinut tuomitsivat kuolemaan
Suomen presidentti ja hallitus
ja eduskunta vahvisti tuomiosi.
Kansaa ei kuultu.
Häpeä pyöveleille.

Omaa valuuttaansa syvästi surren
syrjäytetty Suomen kansa.

Muistosi säilyy sydämissämme!

Muistotilaisuus 17.4.98 Helsingissä
Hakaniemen torilla kello 16.30

”Kun euro toteutuu, Eurooppa suuntautuu kohti matalampaa elintasoa. Jos Euroopan unionin lainsäädäntö onnistuu estämään jäsenmaita kilpailemasta toistensa kanssa, ne tulevat olemaan kollektiivisesti vähemmän kilpailukykyisiä muuhun maailmaan nähden. Pahimmillaan tämä konflikti voisi eskaloitua pitkäaikaiseen Eurooppaan jakoon kahteen luokkaan, jolla voisi olla vakavia taloudellisia, poliittisia ja lopulta sotilaallisia seurauksia sekä euron sisä- että ulkopuolella oleville.”

Lawrence Lindsey, juuri eläkkeelle siirtynyt American Federal Reserve’n (kultavarasto) johtokunnan jäsen (The European 20-26.11.97)

”Lindsey korostaa että huomattavia alueellisia eroja Amerikan taloudellisessa kehityksessä lievennetään itsekorjaavilla ja stabiloivilla mekanismeilla. Kaksi avainkorjausmekanismia ovat työvoiman liikkuvuus sekä fiskaaliset siirrot yhteisen verotusjärjestelmän kautta. Euroopan unionilta puuttuvat nämä molemmat mekanismit.”

Milton Friedman, Nobel-palkinnon saaja (The European 20-26.11.97)

”Euro tulee kärjistämään poliittisia tunteita ja johtamaan hajottaviin ristiriitoihin aiheuttamalla poikkeuksellisia taloudellisia shokkeja, joita olisi voitu muuten korjata muuttamalla vaihtokursseja. Eurooppa on hyvä esimerkki alueesta, joka on epäedullinen yhteisen valuutan kannalta.”

Bernard Conolly, englantilainen entinen EU-komission johtava virkamies, kirjoittanut kirjan Euroopan mätä sydän (The European 20-26.11.97)

”Avoimessa maailmantaloudessa, jossa pääoma on vapaa liikkumaan maasta maahan, on ratkaisevaa, että valuutat voivat nousta ja laskea toisiinsa nähden vastatakseen korkomuutoksiin ja odotuksiin taloudellisessa toiminnassa. Ainoa argumentti yhteisen valuutan puolesta on poliittinen.”

(The European 23.-29.1.1997)

”Kääntykää taas vanhalle tielle, herra Kansleri. Saksalaisten pitäisi taas olla saksalaisia eikä puolen Euroopan maksumiehiä vanhan bismarckilaisen unelman takia. Me britit olemme täällä, me odotamme. Me haluamme olla teidän ystäviänne, partnereitanne, yhteistyökumppaneitanne, muttei taloudellisia alamaisianne. Onko se niin paha? Onko se saksalaisvihamielistä? Saksalaiset pitäkööt oman markkansa – olette tehneet hemmetin paljon töitä sen eteen. Tapetoikoon Santer-tylsimys seinänsä Brysselin seteleillä. Ja me pidämme puntamme – se ei ole mitenkään hullumpi, se vanha daami (nainen), joka meillä on ollut jo lähes tuhat vuotta.”

Frederick Forsyth’n avoin kirje kansleri Helmut Kohlille, englantilainen jännitysromaanien kirjoittaja (Shakaali ym.) (Der Spiegel 14/1997)

”Jokaisen maan tulee harkita, pystyykö se pitemmän päälle elämään eurooppalaisen valuutan ja yhteisen valuutan kanssa. Koska taloudellista kehitystä ei voida enää korjata vaihtokurssien avulla, työmarkkinoille ja kansallisille finanssijärjestelmille saattaa aiheutua voimakkaita sopeutumispaineita. Haluaisin kaikkien tietävän tämän etukäteen, jotta asiassa ei tule myöhemmin katkeraa heräämistä.”

Martin Feldstein, Harvardin yliopiston talousprofessori sekä presidentti Reaganin entinen talousneuvonantaja (Der Spiegel 48/1997)

”Eurosta piti tulla sementti, joka sitoo Euroopan unionin yhteen. Nykyisen tilanteen valossa on todennäköisempää, että siitä tulee unionia tuhoon vievä väline. Eurooppa kiirehtii rahaliittoon, jonka perusta on puutteellinen ja jonka seuraamuksista sen arkkitehditkään eivät ole perillä.”

The European, pääkirjoitus 25.9.-1.10.97

Spiegel: Ketkä ovat pääuhreja, jos euro otetaan liian aikaisin käyttöön?

Neuman: Silloin viime kädessä kansalaiset maksavat kustannukset. Muutamat heistä jäisivät työttömiksi ja se saattaisi merkitä kaikkien kohdalla elintason laskua.

Manfred J.M. Neuman, Saksan valtiovarainministeriön tieteellisen neuvoston puheenjohtaja (Der Spiegel, 8/1997)

”En ole valuuttaa vastaan, mutta Maastrichtin sopimusta vastaan, sillä se ei tule viemään meitä sinne minne haluamme ja se saattaa murtaa Euroopan. Jos finanssimarkkinat hyväksyvät euron, se johtaisi Emun ulkopuolella olevien valuuttojen devalvoimiseen. Ne ottaisivat siten markkinaosuuden niiltä mailta, jotka ovat valuuttaunionissa.”

Antonio Martino, ekonomisti ja Italian entinen ulkoministeri (The European 23.-29.1.97)