Lausunto EU-konventin tuloksista

EDUSKUNNAN ULKOASIAINVALIOKUNNALLE VAIHTOEHTO EU:LLE -KANSANLIIKKEEN LAUSUNTO EU-KONVENTIN TULOKSISTA JA VALMISTAUTUMISESTA HALLITUSTENVÄLISEEN KONFERENSSIIN

Laekenin huippukokous päätti joulukuussa 2001 kutsua koolle konventin pohtimaan Euroopan unionin tulevaisuutta ja erilaisia vaihtoehtoja sekä selkeyttämään sen monimutkaista laki- ja säädöskokoelmaa. Se asetti tavoitteeksi myös unionin lähentämisen kansalaisiin. Alusta alkaen voitiin todeta, että tätä työskentelytapaa ohjasikin konventille valittu puhemiehistö ja sen puheenjohtaja. Konventin puheenjohtaja julisti heti alkuun, että tavoitteena on luoda Euroopan unionin perustuslaki ja että ”olemme epäonnistuneet”, ellei sitä saada aikaan. Erilaisia vaihtoehtoja ei edes tuotettu.

Sen asemesta, että entiseen tapaan olisi valmisteltu uutta sopimusta hallitusten välisen konferenssin HVK:n käsittelyyn, tällä työskentelytavalla haluttiin ohjata prosessia kovin ottein ja asettaa päätöksiä tekevä HVK valmiiden asioiden eteen.

Saksan ja Italian pääministerit Gerhard Schröder ja Silvio Berlusconi ovatkin yhteen ääneen varoittaneet jäsenmaita avaamasta yhtään kohtaa ehdotuksessa.

Tämä on tilanne HVK:n kokoontuessa ”päättämään” suurimmaksi osaksi suurten jäsenmaiden ja konventin puheenjohtajiston ehdoilla tehdystä luonnoksesta. Vaikka Laekenissa annettiin tehtäväksi lähentää EU:ta kansalaisiin ja edistää avoimuutta tätä ohjetta ei noudatettu konventin työskentelyssä. Konventin puheenjohtajisto vastaanotti noin 6 000 muutosehdotusta konventin jäseniltä. Näitä ehdotuksia ei edes käännetty kaikkien jäsenmaiden ja hakijamaiden kielille, puhumattakaan että niitä olisi käsitelty tai niistä olisi äänestetty!

Konventin työskentelytapoja kritisoi mm. Luxembourgin pääministeri Jean-Claude Juncker saksalaisessa der Spiegel-lehdessä (25/2003). Hänen mukaansa suuresti mainostettu ”demokratia-jippo” (konventti) muuttui pimeimmäksi salahuoneeksi (”Ich habe noch keine dunklere Dunkelkammer gesehen als den Konvent”). Perustuslakiluonnoksen teksti on Junckerin mukaan täysin mahdotonta luettavaa ja hän korostaa, että Euroopan kansalaisilla on oikeus saada tietää kuka, missä muodossa ja mistä lähtien on vastuussa asioista EU:ssa.

Kärkevää kritiikkiä on esittänyt myös Saksan perustuslakituomioistuimen tuomari ja EU-lainsäädännön asiantuntija, professori Siegfried Bross, jonka mielestä olisi pitänyt käydä syvällistä keskustelua perusarvoista kaikissa jäsenmaissa jo ennen EU-konventin työskentelyn aloittamista. Hän peräänkuuluttaa ”puolueetonta kompetenssi-tuomioistuinta”, joka ratkaisi niitä ristiriitoja, jotka hän ennakoi syntyvän kansallisen ja EU-lainsäädännön välillä. Siegfried Brossin mielestä kansanäänestys EU:n perustuslaista on välttämätön ainakin joidenkin osien kohdalta (Die Welt 1.8.03).

Tanskalaisen EU-parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja Torben Lund, entinen ministeri, kehotti Politiken-lehdessä elokuussa tanskalaisia äänestämään ei EU:n perustuslaille.

Hänen mukaansa perustuslaki siirtää liian paljon valtaa kansallisilta parlamenteilta Brysseliin. Lund arvioi, että ollaan vain 5 % päässä todellisesta liittovaltiosta ja etteivät kansalaiset tiedä mitä on tapahtumassa.

Suomessa äänestettiin liittymisestä EU:hun vuonna 1994. Arvioitaessa kansanäänestystarvetta perustuslaista täytyy muistaa, että EU on kaukana siitä EU:sta johon liityttiin. Sen jälkeen Suomi on liittynyt EU:n rahaliittoon, josta enemmistö kansalaisista olisi halunnut kansanäänestyksen. Ilman kansalaiskeskustelua ja kansanäänestyksettä eduskunta myös hyväksyi sekä Amsterdamin että Nizzan sopimukset. Kansalaisten on nyt saatava sanoa mielipiteensä siitä, tarvitaanko EU:ssa perustuslakia kaikkine kansallistunnuksineen, puolustusvoimineen ja yhä vain laajentuneine toimivaltuuksineen.

Perustuslakiluonnos sisältää monta kohtaa josta suomalaisten on saatava keskustella ja päättää.

EU:n päätösvaltaan siirretään aivan uusia, suomalaisten arkipäivää koskevia alueita. Se pakottaa, toistaiseksi vielä suomalaisten päätettävissä olevien, palveluiden saattamisen vapaan kaupan ja kilpailun kohteiksi. Cancunin WTO -kokouksessa Euroopan Unioni jo ajoi vastoin valtuuksiaankin kaikkien palveluiden rajoittamatonta kilpailua.

Kesäkuussa julkaistun mielipidemittauksen mukaan 85 % suomalaisista torjuu EU-presidentin ja 61 % haluaa siirtää valtaa takaisin jäsenmaille. Kansanäänestystä perustuslaista pitää 68 %
tarpeellisena.

Kansanäänestyksiä tullaan näillä näkymin järjestämään ainakin seitsemässä jäsenmaassa tai tulevassa jäsenmaassa. Eri puolilla Eurooppaa sekä perustuslain kannattajat että vastustajat ovat yhdistäneet voimansa demokratian puolesta.

Julkisuudessa ovat useat asiantuntijatkin ottaneet kantaa kansanäänestyksen puolesta.
Olisi merkillistä ja surullista ellei Suomi, joka mielellään esiintyy demokratian puolustajana muiden pohjoismaiden rinnalla, anna omille kansalaisilleen mahdollisuutta äänestää perustuslaista.

Perustuslakiluonnoksen alkupuheessa väitetään, että EU maiden kansalaiset tahtovat perustaa uuden Euroopan Unionin ja haluavat antaa Unionille perustuslain. Uusi unioni ei voi nauttia kansalaisten tukea, jos kansalaisille ei edes ole mahdollista itse päättää asiasta.

EU-parlamentti tulee mitä todennäköisemmin 24.9.03 äänestämään sen puolesta, että järjestettäisiin kansanäänestykset kaikissa jäsenmaissa EU:n perustuslaista EU-parlamenttivaalien yhteydessä kesäkuussa 2004.

Kansanäänestysvaatimus on oikea vaatimus. Päivämäärää ei kuitenkaan pidä sitoa EU-parlamenttivaaleihin. HVK:n päättymisen jälkeen pitäisi käydä ainakin vuoden kestävä kansalaiskeskustelu.

Hakijamaiden kansanäänestykset osoittavat, että jäsenmaissa on perustettava puolueeton elin, joka valvoo että perustuslakia puolustaville ja torjuville tahoille luodaan tasa-arvoiset edellytykset käydä keskustelua. Tämä koskee etenkin kampanjoiden rahoitusta, tilaa julkisissa tiedotusvälineissä ja kaikin puolin tasapuolista mahdollisuutta tuoda erilaiset näkemykset esiin.

Vain näin luodaan edellytykset rehtiin kansalaisten oikeuksia kunnioittavaan äänestykseen ja korkeaan äänestysaktiivisuuteen. Perustuslaki joka ei nauti laajan enemmistön tukea on omiaan heikentämään kansalaisten luottamusta Euroopan unioniin, demokratiaan ja ylipäätään politiikkaan.

Helsinki
19.9.2003

Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus ry

Ulla Klötzer
puheenjohtaja

Herra Pääministeri, älkää pettäkö Suomen kansaa!

AVOIN KIRJE SUOMEN PÄÄMINISTERILLE 4.7.2003

Herra Pääministeri, älkää pettäkö Suomen kansaa!

Maaliskuun eduskuntavaaleissa Keskustan vaalivoitto, vaikkakin niukanlainen, osoitti Suomen kansan turhautumisen sosialidemokraattien johtamaan sateenkaarihallitukseen, sen vahvaan konsensus- ja valtapolitiikkaan sekä ylimieliseen suhtautumiseen kansalaisiin.

Silloinen pääministeri Paavo Lipponen tuki enemmän tai vähemmän avoimesti Suomen NATO- jäsenyyttä esiintyessään ulkomailla, mutta Suomen kansan edessä hän vaikenee joutuessaan tämän kysymyksen eteen eikä hän ole antanut tukeansa kansanäänestyksen järjestämiselle, vaikka mielipidemittaukset osoittavat, että kansalaisten vahva enemmistö on kansanäänestyksen kannalla. Keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki sen sijaan piti kansanäänestyksen mahdollisuutta esillä vaalikeskustelussa ja puhui myös laajemmin avoimuudesta ja demokratian vahvistamisesta. Miten kävi?

Samanlainen kansalaisten mielipidettä sivuttava asenne Paavo Lipposella oli USA:n sotapolitiikkaan. Vaikka mielenosoitukset Irakin sotaa vastaan keräsivät Suomen historian suurimpia väkijoukkoja, Suomen hallitus vaikeni ja pääministeri Lipponen kävi osoittamassa USA:n presidentille tukensa, josta laadittiin salaisia pöytäkirjoja.

EMU-jäsenyydestä, EU:n Amsterdamin ja Nizzan sopimuksista ei myöskään sallittu kansalaiskeskustelua, vaikka nämä tukevat kehitystä kohti EU-liittovaltiota ja vaikka mielipidemittaukset osoittivat, että kansalaiset olivat kansanäänestyksen kannalla koskien tärkeitä EU-asioita.

Myös viime kevään eduskunnan ydinvoimaäänestys osoitti miten valta- ja painostuspolitiikalla taivutellaan kansanedustajia halutun päätöksen taakse. Ydinvoimastakin kansalaiset ovat toistuvasti vaatineet kansanäänestystä. Helsingissä osallistui näihinkin mielenosoituksiin ennätysmäärä ihmisiä, tuloksetta!

Joka puolella Eurooppaa kansalaisjärjestöt ja kansalaiset paheksuvat Suomen eduskunnan päätöstä tukea vanhentunutta, epätaloudellista ja vaarallista ydinteknologiaa.

Uutena pääministerinä Teidän on nyt näytettävä kenen asiamies olette. Kansan kelpo asianajaja vaiko edellisen hallituksen juoksupoika?

Olette monesti osoittanut edustavanne avoimen kansalaisyhteiskunnan arvoja. Äänestitte eduskunnassa ydinvoimaa vastaan ja annoitte myös tukenne kansanäänestyksen järjestämiselle EU:n tulevasta perustuslaista, joka käy lähes kaikkien Suomen lakien, myös perustuslain edellä. Nyt olette kuitenkin vetäytynyt kansanäänestyksen järjestämisestä. Kenen vaatimuksesta?

Monessa EU-jäsenmaassa keskustellaan avoimesti siitä, että perustuslaki ei vie kehitystä ainoastaan kohti liittovaltiota vaan kohti valtiosopimusta, joka antaa jäsenvaltioille vähemmän liikkumavaraa kun liittovaltion osavaltioille.

On myös muistettava, että EU:n tuleva perustuslaki on osa sopimusketjua (EMU, Amsterdamin ja Nizzan sopimukset), josta Suomen kansa ei ole saanut sanoa sanottavaansa.

Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker kritisoi äskettäin kärkevästi perustuslakia valmistelevan konventin työtä der Spiegel lehden haastattelussa (25/2003). ”Konventti esiteltiin suurena demokratia-jippona. En ole koskaan nähnyt pimeämpää (salaisempaa) toimintaa kun mitä konventti edusti. Tämänhetkinen teksti on mahdotonta luettavaa, Euroopan kansalaisille on suotava oikeus tietää kuka, mistä lähtien ja missä muodossa on vastuussa Euroopan asioista.”

Myöskin entinen EU:n asiamies Jakob Söderman on kritisoinut perustuslakiesitystä. Hänen mukaansa esityksen alkuperä on hieman mystinen, esitys ei paranna EU-instituutioiden kaoottista tapaa kohdella kansalaisia, eikä se tuo kansalaisille uusia mahdollisuuksia tutustua julkisiin asiakirjoihin.

Merkittävimmät saksalaiset ympäristöjärjestöt ovat paheksuneet 50-luvulta peräisin olevan ydinteknologiaa tukevan Euratom-sopimuksen kytkemistä EU:n perustuslakiin. Ne muistuttavat siitä että ainoastaan pieni vähemmistö nykyisistä jäsenmaista satsaavat enää ydinvoimaan ja monessa maassa on jo hyväksytty suunnitelmia ydinvoimasta luopumisesta.

Joka puolella Eurooppaa rauhanjärjestöt varoittavat EU:n militarisoinnista ja NATO:on kytkemisestä tavalla, joka hämärtää vastuu-alueiden rajoja ja antaa läntiselle maailmalle sotilaallisen iskukyvyn joka puolelle maailmaa.

Tällainen raju kritiikki osoittaa, että jäsenmaissa tarvitaan kunnollista kansalaiskeskustelua perustuslaista sekä kansojen kytkemistä päätöksentekoon kansanäänestysten kautta.

On myös huomioitava, että mielipidemittausten mukaan enemmistö suomalaisista haluaa siirtää valtaa takaisin jäsenmaille eikä luopua vallasta kuten uusi perustuslaki sekä Amsterdamin ja Nizzan sopimukset, jotka eivät ole saaneet kansan virallista hyväksyntää, edellyttävät.
Monessa EU-jäsenmaassa suunnitellaan kansanäänestyksiä EU:n perustuslaista. Olisi häpeällistä jos Suomi, aikoinaan arvostettu avoimuuden ja demokratian puolestapuhuja ei uskaltaisi luottaa omien kansalaistensa arviointikykyyn niinkin merkittävässä asiassa kuin itsenäisyyden luopumisesta.

Herra Pääministeri, eduskuntavaalit osoittivat, että suomalaiset haluavat uudenlaista politiikkaa ja aidosti kansalaisten ehdoilla toimivia päättäjiä. Pallo on nyt Teillä!

Ulla Klötzer
Vaihtoehto EU:lle kansalaisliikkeen puheenjohtaja
Naiset Rauhan Puolesta liikkeen aktiivijäsen.

Kirje kansanedustajille

Arvoisa kansanedustaja

Euroopan unionille perustuslakia valmisteleva konventti on loppusuoralla. Sen puhemiehistön esittelemä luonnos vie kohti entistä tiiviimpää yhteisöä. Kuten aiemmissa versioissa suoraan sanottiin, suuntana on voimistuva liittovaltiokehitys.

Mukana on myös yhteisen puolustuksen valmistelu ja keskinäisten turvatakuiden kirjaaminen. Monet institutionaaliset esitykset sementoivat suurten jäsenmaiden vallan.

Kun Suomen omasta rahasta ja rahapolitiikasta luovuttiin, ylivoimainen enemmistö kansalaisista olisi halunnut kansanäänestyksen tästä tärkeästä asiasta. Nyt on kyse vielä tärkeämmästä päätöksestä: lainsäädäntövallan keskittäminen Brysseliin ja näin ylimmän päätösvallan luovuttaminen Euroopan unionille ja käytännössä sen suurille jäsenmaille.

Vaihtoehto EU:lle -kansalaisliike liittyi tänä keväänä Eurooppalaiseen Kansanäänestys-kampanjaan. European Referendum Campaign (www.european-referendum.org) yhdistää kaikki demokratiaa puolustavat järjestöt ja henkilöt niin EU:n nykyisissä kuin myös uusissa jäsenmaissa – täysin riippumatta heidän suhtautumisestaan Euroopan unioniin – vaatimaan kansanäänestystä uudesta perustuslaista.

Kansanäänestystä vaatii myös jo yli 90 EU:n perustuslakia laativan konventin jäsentä, muiden mukana Italian hallituksen edustaja, konventin puheenjohtajistoon kuuluva Giuliano Amato sekä suomalaiset Esko Seppänen ja Piia-Nora Kauppi.

Vaihtoehto EU:lle -kansanliikkeen mielestä hallituksella ei ole enää jäsenyyspäätöksen antamia valtuuksia päättää ”itsenäisten valtioiden yhteisölle” laadittavasta perustuslaista, joka määrittelee jokaisen kansalaisen perusoikeudet, yhteiskunnan kehittämisen perusperiaatteet ja EU:n toimivallan ja päätöksenteon.

Vetoamme Teihin, arvoisa kansanedustaja, että tekisitte hyvissä ajoin aloitteen kansanäänestyksen järjestämisestä ja muodostaisitte eduskunnassa laajan rintaman kansanäänestysaloitteen taakse.

Suomen suhtautuminen EU:n perustuslakiin on vaalikauden tärkein asia ja ennen muuta suomalaisten on voitava hyväksyä tai hylätä perustuslakiesitys.

Helsinki 3.6.2003

Ulla Klötzer, VEU:n puheenjohtaja

050-569 09 67

Uusi vuosi – uudet haasteet

Vuosi 2002 lähentelee loppuaan. Vuosi on ollut historiallinen. Markasta on luovuttu. Lainsäädännöstämme jo yli 60% on ns. EU-lakeja. Itsenäisen valtion tunnusmerkkeinä on perinteisesti pidetty oikeutta päättää omasta rahasta, lainsäädännöstä ja itsenäisestä puolustuksesta (raha, laki ja miekka). Vuoden aikana säännöllisesti kokoontunut Euroopan Tulevaisuuskonventti suunnittelee EU:lle omaa perustuslakia ja sen alustavassa luonnoksessa ehdotetaan yhteistä puolustuspolitiikkaa EU:lle. Jos näin käy, sitkeämmänkin EU:n puolestapuhujan on myönnettävä, että silloin itsenäisyyden tärkeimmistä periaatteista on jo kokonaan luovuttu.

Mitä pitäisi asiasta ajatella, kun Suomen edustajat EU:n tulevaisuuskonventissa – samoin kuin pääministeri Paavo Lipponen – heräsivät yhtäkkiä huomaamaan, että kehitys on menossa liian pitkälle. Joko poliittinen eliitti on sinisilmäinen tai kansalaisten silmien edessä näytellään arvotonta teatteria. En tiedä kumpi on pahempi.
Mennyt on mennyttä. On katsottava eteenpäin. Vuosi 2003 on täynnä haasteita ja töitä riittää kaikille, jotka edelleen jaksavat miettiä maamme ja mantereemme tulevaisuutta.

Bratislavassa kokoontui 16.-17. marraskuuta eri puolilta Eurooppaa joukko EU:n vastustajia ja EU -liittovaltion kannattajia. Heillä oli yhteinen tavoite; oikeudenmukaisten kansanäänestysten aikaansaaminen vuonna 2004 sekä EU:n jäsenmaissa että jäsenyyttä hakeneissa maissa. Muodostamalla tarpeeksi laajapohjainen vaatimusliike on mahdollista pakottaa näiden maiden hallitukset äänestyksen järjestämiseen.

Konventin esitysten perusteella tehtävät hallitusten välisen konferenssin (HVK:n) päätökset merkitsevät sellaisia muutoksia nykyisiin sopimuksiin, että ne on syytä alistaa jokaisessa maassa kansanäänestykseen.

Vaihtoehto EU:lle -liikkeen tavoitteena on saada aikaan laajaa yhteiskunnallista keskustelua Euroopan unionin tulevaisuudesta ja murtaa maassamme vallitseva luonnoton yhden ainoan vaihtoehdon monopoli, joka tosiasiassa estää avoimen ja asiallisen keskustelun. Kansanäänestys onkin erinomainen tapa keskustelun aikaansaamiseksi. Euroopan unionin kannattajat eivät kuitenkaan ole olleet kansanäänestysten kannattajia. On siis myönteistä, jos me nyt – eri leireissä toimijat – myös täällä Suomessa voisimme yhdistää voimamme tässä asiassa.

Olemmeko valmiita ottamaan puolin ja toisin häviämisen riskin?

Kansallinen eri maiden poliittinen ja EU-eliitti tekee kaikkensa estääkseen kansanäänestyksen ja tarpeen tullen voittaakseen äänestyksen, jos se siihen pakotetaan,. Heillä on paitsi rahaa käytettävissä myös medioiden ja talouselämän tuki.

EU-kriittisille liikkeille haasteet ovat kovat. Lähes kaikissa hakijamaissa on ensi kevään, kesän ja syksyn aikana kansanäänestykset EU:n liittymissopimuksista. Jo nyt näitä maita varoitetaan, etteivät ne kiinnittäisi huomiota Euroopan unionin tulevaan kehityssuuntaan ja antaisi sen sotkea peruskysymystä jäsenyydestä. Pitää panna silmät kiinni ja äänestää vain liittymisestä! Kampanjaan ei siis saa sotkea liittovaltion kehityksen seuraavaa vaihetta EU:n perustuslakia ja esimerkiksi kysymystä yhteisestä puolustuksesta. Sopii ihmetellä miksi ei saa puhua asioista jotka ovat EU:ssa esillä ja joista päätetään vuoden sisään siitä, kun on äänestetty liittymisestä. Sopimuksen sisältöhän on silloin jo selvillä! Pelko ”väärästä” päätöksestä lienee suuri.

Miten muuten olisikaan Suomessa käynyt, jos olisi uskallettu rehellisesti kertoa markan menettämisestä, liittovaltiosta tai EU:n militarisoinnista, jotka sisältyivät jo meidänkin liittymissopimuksemme ehtona olleeseen Maastrichtin sopimukseen. Näistä asioista ei saanut puhua ja ne jotka puhuivat leimattiin pelkiksi pelottelijoiksi!

Kansalaiset avainasemaan!

Tulevaisuuskonventin puheenjohtajan, Ranskan entisen presidentin Giscard d’Estaingin mukaan tulee joko hyväksyä sopimus tai olla kokonaan ulkona. Puheenjohtajisto on ehdottanut myös perustuslakiin eroamispykälää. Todennäköistä on, että pelotteena käytetään ulkopuolelle jäämistä ja porkkanana mahdollisuutta erota myöhemmin. Eroaminen tosin johtaisi esityksen mukaan tarkemmin määrittelemättömiin seuraamuksiin ja olisi siis ilmeisesti vain teoreettinen mahdollisuus.

Ainoa toivo on kansalaisissa. On muistettava, että USA:n hallitus ei lopettanut Vietnamin sotaa – vaan kansalaiset! Heidän turhautumisensa ja suuttumuksensa pani pisteen järjettömyydelle.

Ja turhautumisen ja suuttumisen merkkejä EU:n menoon on nähtävissä kaikkialla Euroopassa. Toistuvat raha-sotkut ja skandaalit, eurosta johtuvat hinnan korotukset, poliittisen eliitin etääntyminen kansasta, suurten jäsenmaiden armoton pienten maiden polkeminen, salainen päätöksentekojärjestelmä, joka tuhoaa demokratian, markkinavoimien julma julkisen sektorin alasajo ja EU:n sekava päsmäröinti pikkuasioissa.

Tulossa ovat eduskuntavaalit

Suomen eduskuntavaalit ovat maaliskuussa. Onko eduskunta nykymuodossaan korkein lakiasäätävä instituutio maassamme, kun lähes 70 % lainsäädännöstä tulee EU:sta. Onko eduskunta jo pelkkä kumileimasin? Ehkä lyhyempi työaika ja pienempi palkka kansanedustajille olisi paikallaan. Tai he voisivat jatkaa omalla sarallaan puolipäivä- tai pätkätyöläisinä. Se saattaisi lähentää heitä keskivertosuomalaisen arkeen ja ongelmiin, mistä heillä tuntuu nyt olevan hyvin vääristynyt kuva.

Eduskuntavaaleihin Vaihtoehto EU:lle -kansanliike ei osallistu. Kehotamme ihmisiä käyttämään äänioikeuttaan ja äänestämään Euroopan unioniin kriittisesti suhtautuvia ehdokkaita – missä tahansa puolueessa. Niitä tarvitaan kipeästi, jos kansanäänestys toteutuu. Poliittinen rohkeus on nyt yhteiskunnassa harvinainen ilmiö, mutta sitä tarvitaan estämään uuden supervallan synty. Tulevaisuuskonventin esityksessä esitetään perustettavaksi ”Euroopan Yhdysvallat”. Tämä merkitsee, että Suomi olisi osavaltio Euroopan Yhdysvalloissa. Hyvin pieni osavaltio. Sillä on noin 2 % vaikutusvalta asioihin, jotka ovat suomalaisten arkipäivää. Se pelottaa.

Ulla Klötzer

Onko huoli demokratiasta aitoa?

Pääministeri Paavo Lipposen koolle kutsumassa keskustelutilaisuudessa 25.9. Säätytalolla, Euroopan tulevaisuutta pohtivan konventin puheenjohtaja Giscard d’Estaing kertoi konventin työskentelystä, sekä vastasi eri järjestöjen edustajien kysymyksiin. D’Estaing korosti omassa puheessaan demokratian merkitystä, avoimuuden lisäämisen tärkeyttä sekä kansalaisten luottamuksen saamista tämän EU-projektin taakse.

Tilaisuudessa esitin kysymyksen kansanäänestysten järjestämisestä niin vanhoissa jäsenmaissa kuin hakijamaissa uudesta vuoden 2004 HVK:n sopimuksesta. Kysymykseen d’Estaing vastasi, että hän tukee demokratiaa ja kansanäänestysten järjestämistä EU-jäsenyydestä hakijamaissa. Sen sijaan d’Estaing jätti vastaamatta erittäin tärkeään kysymykseen nykyisten jäsenmaiden kansanäänestyksistä. Tekikö hän näin tahallaan vai johtuiko tämä kielivaikeuksista – mene ja tiedä.

Nyt näyttää siltä, että meneillään olevan prosessi tuottaa esityksen, joka on erittäin federalistinen ja toimii perustuslakina kaikissa jäsenmaissa ylittäen siten kansallisten oikeus- ja edustuslaitosten päätäntävallan. Italian valtiovarainministerin Giulio Tremontin mukaan on olemassa Euroopan Tulevaisuus-konventin sihteeristön sopimusluonnos (Project Non-Paper), joka sisältää 11 erittäin federalistista asiakohtaa. Tremontin mukaan ”suunta ei ole kohti Kansallisvaltioiden Liittoa vaan kohti Liittovaltiota (one single State)”.

Useimmissa EU:n jäsenmaissa ei ole koskaan järjestetty minkäänlaisia kansanäänestyksiä aina edes EU-jäsenyydestä tai EU:n tiestä kohti liittovaltiota. Tällainen kehitys ei tietenkään ollut myöskään suomalaisten mielessä kun he äänestivät EU-jäsenyydestä vuonna 1994.

Vaihtoehto EU:lle kansalaisliikkeen sekä kaikkialla Euroopassa toimivien EU-kriittisten järjestöjen mielestä tulee järjestää kansanäänestys kaikissa EU:n jäsen- sekä hakijamaissa uudesta suunnitteilla olevasta EU-sopimuksesta. Kansanäänestysprosessissa tulisi taata samanlaiset taloudelliset edellytykset sekä kyllä- että ei-puolelle ja tulisi olla tarpeeksi pitkä ja näin mahdollistaa perusteellinen ja täysin avoin vuoropuhelu. Ainostaan tällä tavalla olisi mahdollista pysäyttää se nopeasti kasvava luottamuspula, jonka Giscard d´Estaingkin on havainnut.

Mutta mitä tapahtuu? Pannaanko kansalaiset äänestämään niin monta kertaa, että saadaan ”oikea” tulos? On todennäköistä, että Irlannin tapaus on saattanut EU-eliitin pelon valtaan. 19 lokakuuta irlantilaiset äänestävät toistamiseen vain vuoden sisällä Nizzan sopimuksesta, eli samasta sopimuksesta, jonka he torjuivat laillisesti järjestetyssä kansanäänestyksessä.

Irlannin tapaus osoittaa räikeästi, että EU ja sen poliittinen eliitti ei kunnioita kansan tahtoa. Äänestyttäminen kunnes tulos on heidän tahtonsa mukainen on erittäin syvä loukkaus demokratiaa kohtaan! Tulevaisuudessa on siis helpompaa välttää kansanäänestyksiä!

Ulla Klötzer, VEU:n puheenjohtaja

Philadelphian konventin tunnelmissa

”EU:n tulevaisuuskonventin päämäärä on esittää hallitustenväliselle konferenssille ainutlaatuinen, täydellinen asiakirja, josta tulisi perustuslaillinen sopimus,” tulevaisuuskonventin puheenjohtaja Valery Giscard d’Estaing kertoi EU-parlamentissa helmikuussa. Giscard d’Estaing vertasi EU:n konventtia Philadelphian konventtiin, joka vuonna 1787 valmisteli USA:lle perustuslain. Hän myös muistutti EU-parlamentin jäseniä siitä, että Benjamin Franklin, eräs Yhdysvaltojen perustajista, oli 80-vuotias, kun hän aloitti työnsä Philadelphian konventissa. Giscard d’Estaing täytti 76 vuotta helmikuun alussa. Ensimmäinen luonnos Euroopan perustuslaiksi valmistunee syksyyn 2002 mennessä.

Euobserver 7.2.02

Maastrich II -sopimuksesta perustuslaki EU:lle

Grundloven og EU Bok av Jens-Peter Bonde och Ole Krarup

Maastricht II-sopimuksesta perustuslaki EU:lle

Tanskalainen EU-parlamentaarikko Jens-Peter Bonde: Maastricht II-sopimuksesta perustuslaki EU:lle EU:n hallitusten välisessä konferenssissa Amsterdamissa 16.- 17. kesäkuuta tulee käsittelyyn ja hyväksytäväksi EU:n uusi perussopimus. Tämän jälkeen 15 jäsenmaan parlamenteissa on hyväksyttävä sopimus. Ennakkoon on tiedossa, että 7-8 maassa siitä järjestetään kansanäänestys. Se astuu voimaan, kun kaikki maat ovat sen ratifioineet. Irlannin puheenjohtajakaudella valmistunut Maastricht II -sopimuksen luonnos muistuttaa sisällöltään ja velvoitteiltaan enemmän uuden valtion perustuslakia kuin itsenäisten valtioiden välistä sopimusta, sanoo Jens-Peter Bonde arvioidessaan sopimusluonnosta.

Kansalaisten perusoikeudet

Maastricht II-luonnoksessa todetaan, että jäsenmaiden ja EU:n instituutioiden tulee pitää arvossa perusoikeuksia, sellaisina kuin ne taataan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetussa Euroopan yleissopimuksessa ja sellaisina kuin ne ilmenevät jäsenvaltioiden yhteisessä valtiosääntöperinteessä.

– Tämä sopii hyvin perustuslakiin, mutta kysymys kuuluu; tuleeko EU:n vai esimerkiksi Suomen olla valtion asemassa?

– Tuleeko suomalaisten äänestäjien ja viranomaisten, vaiko EU:n viranomaisten kehittää kansalaisten perusoikeuksia?

– Mikä tuomioistuin toimii tuomarina epäselvissä tapauksissa, kansallinen vaiko ylikansallinen EU-tuomioistuin, kysyy Bonde.

Unionin kansalaisuus

Unionin kansalaisuus-käsite otettiin käyttöön Maastricht I- sopimuksessa ja uuden perussopimuksen luonnoksessa se esitetään kuuluvaksi: ”Otetaan käytöön unionin kansalaisuus. Unionin kansalainen on jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus. Unionin kansalaisuus täydentää, mutta ei korvaa jäsenvaltion kansalaisuutta.” EU-kansalaiset saavat liittovaltion kaksoiskansalaisuuden niine oikeuksineen ja velvoitteineen, jotka unionin viranomaiset hyväksyvät tai joista päätetään unionin tuomioistuimessa.

– EU-tuomioistuin määrittelee missä kulkee kahden kansalaisuuden raja. Tämä on askel kohti liittovaltion kansalaisuusperiaatetta sellaisena kuin se toimiin esimerkiksi Saksassa, jossa kansalainen on sekä osavaltion että liittovaltion kansalainen. Jos syntyy ristiriita kahden kansalaisuuden välillä liittovaltio voittaa, toteaa Bonde. Edellä mainitut perustuslailliset perusoikeudet, unionin perusoikeuksien liittäminen itsenäisellä tavalla Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja unionin kansalaisuus muodostavat uuden perustuslain alun. Tämä alku voidaan Bonden mukaan esitellä ylimenovaiheena valtioiden välisestä yhteistyöstä sellaiseen yhteistyöhän, jonka perustana on yhteinen perustuslaki. Käytännössä EU:n tuomioistuin on edennyt tässä pitkälle luomalla itse perustuslakia säätävän järjestelmän.

Unionista oikeushenkilö

Maastricht II perustuslakiluonne korostuu myös siinä, että unionista aiotaan tehdä oikeushenkilö. Nykyisin pääperiaatteena on, että kansainväliset sopimukset tehdään joko jäsenmaiden toimesta tai EU:n toimesta jäsenmaiden erityisestä toimeksiannosta. Tuomioistuin on antanut EU:lle oikeuden tehdä kansainvälisiä sopimuksia niillä aloilla, joissa EU:lla on lainsäädäntövalta. Se kattaa käytännössä suurimman osan EU:n kaupallisesta yhteistyöstä. Nyt on kuitenkin täydellinen suunnanmuutos edessä. EU:sta tulee unionin kaikilla toimialoilla oikeushenkilö, joka voi solmia sopimuksia muiden maiden kanssa kaikkien jäsenmaiden puolesta. Bonden mukaan ehdotus, jolla EU:sta tehdään oikeushenkilö antaa sille kansainvälisessä politiikassa muiden maiden silmissä valtiollisen aseman. Samalla se merkitsee sitä, että jäsenvaltioiden rooli kutistuu vähitellen lääni- ja kuntatason toimijaksi.

Yhteiseen ulko-, turvallisuus-, ja puolustuspolitiikkaan

Maastricht II luonnoksessa ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöksentekoa ajetaan määrätietoisesti sellaiseen suuntaan, joka käytännössä merkitseen määräenemmistöpäätösten toteutumista. Jäsenmaiden muodollisen veto-oikeuden käyttö on epätodennäköistä ja luonnos itseasiassa puoltaa rutiinia, jolla päätökset tehdään määräenemmistöllä. Yhteiselle puolustuspolitiikalle luodaan perustaa määritelmällä, jossa ”päämääränä on yhteinen puolustus”. Sanoma on tässä selvä; yhteinen puolustus syntyy vähitellen. Luonnoksessa todetaan myös, että ”Länsi-Euroopan unioni (WEU) on erottamaton osa Euroopan unionin kehitystä ja unioni pyrkii tiivistämään institutionaalisia suhteitaan siihen”.

– Näin kehitetään kaikkia jäsenmaita velvoittavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, sanoo Bonde.

Oikeuspolitiikka

Luettuaan esitykset oikeudellisesta yhteistyöstä, poliisi-, tulli-, kansainvälisen rikollisuuden torjumisen, sekä oikeus- ja sisäasiain yhteistyöstä on eritäin vaikeaa löytää esimerkkejä sellaisista oikeus- ja rikospoliittisista tapauksista, jotka eivät kuluisi EU:n toimivaltaan, toteaa Bonde.

– Selvänä tavoitteena on yhteinen liittovaltiopoliisi, joka täyttää Saksan liittokansleri Kohlin unelman Euro-FBI:sta.

Ympäristötakuuta heikennetään

EU:n ympäristötakuu otetiin käyttöön yhtenäisasiakirjalla vuonna 1987. Sen piti antaa jäsenmaille mahdollisuudet ylläpitää ja ottaa käyttöön paremmat ympäristönormit kuin muissa jäsenmaissa. EU-tuomioistuin teki kuitenkin toukokuussa 1994 päätöksen erivapausjärjestelmästä, jonka mukaan EU-komissio antaa luvan parempien ympäristönormien ylläpitämiselle tai käyttöönotolle. Tämä erivapausjärjestelmä halutaan nyt vahvistaa siten, että komission on kuuden kuukauden kuluessa tehtävä päätöksensä.

Demokratiavaje kasvaa

EU:n nykyiset 22 päätösprosessin menettelytapaa halutaan Maastricht II vähentää neljään. Tähän astinen yhteismenettely halutaan korvata -paitsi rahaunionia koskien- sovittelumenettelyllä. Bonden mukaan tämä antaa EU-parlamentille veto-oikeuden monella alalla ja siten sen valta kasvaa päätöksentekojärjestelmässä. Jatkossakin lakia säätävä valta tulee kuitenkin olemaan virkamiesten ja suljetun ministerineuvoston ministereiden sekä komission käsisssä.

– Kun EU:n ylikansallista valtaa lisätään, se merkitsee väistämättä oikeuden menettämistä omien lakien säätämiseen. Pohjoismaisille äänestäjille tätä ei voida pitää editysaskeleena demokratian suuntaan, sanoo Bonde.

Jens-Peter Bonde,
tanskalainen EU-parlamentaarikko vuodesta 1979