Politikernas motto – kuva och härska!

Då man ser tillbaka på vad som skett i Finland under de senaste tio åren kan man inte låta bli att förvåna sig över hur det har varit möjligt att, på så kort tid och utan att det har förekommit några störra protester, genomföra en så total nedkörning av vår en gång så uppskattade, och för många länder avundsvärda samhällsmodell.

Kanske har finländarna helt enkelt varit alltför godtrogna och tacksamma objekt för den politiska härskarklassen som i rekordfart har omfattat en häpnadsväckande förljugenhet, ett nonchalant bagatelliserande av medborgarnas oro och bekymmer, och ett direkt förakt för demokratin och folkets rättigheter.

Då finländarna röstade om EU-medlemskapet år 1994 röstade många ja eftersom vi blev utlovade säkrare arbetsplatser, bättre utvecklingsmöjligheter för näringslivet och större säkerhetspolitisk trygghet. Dessutom skulle vår stora uppgift bli att införa nordiska värderingar i EU.

Idag säljs de finländska företagen till utlandet i slutförsäljningstakt. Få familjer har undgått arbetslöshetens gissel. Otrygga och mentalt stressande korttidsanställningar drabbar i ökande takt främst de unga och kvinnorna. Ungdomarna har så gott som inga möjligheter att bilda familj under trygga förhållanden. Barn omhändertas av samhället i ökande takt. Vår social- och hälsovård är på portugisisk nivå. I skolorna växer klasserna och lärarnas ansvar, medan lönen minskar. Utbrändheten bland lärare, sjuksköterskor och socialvårdspersonal är ett dagligt problem. En stor del av finländarna mår dåligt.

Men det händer ingenting. Vi jobbar på i ännu snabbare takt i rädsla för att förlora det lilla som finns kvar. Vi för ingen debatt om ämnen som på 70- och 80-talet utgjorde grunderna till den nordiska värdegemenskapen; miljö, fred, nedrustning, ansvar för utvecklingsländerna, social jämställdhet. Den nordiska rösten har tystnat i internationella forum. Vi tiger om globaliseringens förödande inverkan. Vi talar inte om nedrustning. Istället understöder vi Europas och därmed hela världens militarisering. Miljö-debatten har förstummats. Vi bygger kärnkraft och protesterar inte mot att redan förbjudna hälso- och miljöfarliga bekämpningsmedel åter får tas i bruk. Vi ser stillatigande på medan vårt lantbruk avvecklas.

Och utan nämnvärd kritisk debatt skall vi nu underkastas en EU-grundlag. Men tack vare fiaskot under toppmötet i Bryssel får vi nu lite mera betänketid. Förslaget kommer inte att förändras i nämnvärd grad för de små medlemsländerna. Spelet som nu pågår är de stora ländernas maktkamp.

För finländarnas del vore det nu viktigt att utnyttja andrummet till att föra en öppen debatt om vad en dylik grundlag skulle betyda för oss och att hålla i minnet vad som hände under folkomröstningskampanjen 1994. EU-kritikernas farhågor avfärdades då som skrämselpropaganda.
Även denna gång bagatelliserar våra politiska ”ledare” alla farhågor och all kritik.

Statsminister Matti Vanhanen och utrikesminister Erkki Tuomioja upprepar utan skrupler att alliansfriheten består trots att högt uppsatta militärer i Finland och utomlands är av annan åsikt. Lilleputtdelstaten Finlands storfurste Paavo Lipponen stöder öppet ett NATO-medlemskap och ett deltagande i EU:s militära kärna. Han förkastar på sitt envåldshärskarmanér finländarnas krav på folkomröstning.

Man framhäver vikten av att alla medlemsländer får sin egen komissionär. En uppenbar teater för folket eftersom komissionärerna enligt grundlagen (artikel 25) förpliktar sig att inte mottaga några som helst råd eller direktiv från sina forna nationalstater utan skall handla helt i EU:s intressen. Hur många gånger har vi sett Erkki Liikanen hälsa på i Finland på sistone? Var gömde han sig när det finländska lantbruket nyligen fick ytterligare en dödsstöt?

Vad vår politiska elit inte vill diskutera är att EU får ensamrätt att tala för medlemsländerna i internationella forum såsom t.ex. Världshandelsorganisationen, att EU:s grundlag står över all nationell rätt, även Finlands grundlag, att vi förpliktar oss att förverkliga unionens mål och främja (på finska puolustaa) unionens värderingar, att vi i grundlagen förpliktar oss att öka militärbudgeten och att EU i avsevärd grad får inflytande över vår sysselsättnings- och socialpolitik etc. etc.

Erfarenheten visar dessutom att vi upprepade gånger kommer att bli överkörda av de stora medlemsländernas skrupellösa politik som är helt inriktad på egna intressen och fördelar.

Och vi bör hålla i minnet att EU integrationen inte slutar här. Den försvarspolitik som nu eventuellt blir ogenomförd kommer åter upp på EU:s agenda inom en snar framtid.
Det gemensamma skattesystem som Tysklands finansminister omnämnde i The Sunday Times 23.12.01 hör även till de ärenden som man kommer att återkomma till. Även EU-komissionens ordförande Romano Prodi uttryckte sig helt klart i ärendet i Financial Times 4.12.01 då han konstaterade att euron kommer att tvinga EU att ta i bruk olika ekonomiska styrmekanismer. Mekanismer som det är politiskt omöjligt att tala om för tillfället men som kommer att tvingas fram då EU en dag står inför en krissituation.

Även EU-konventets viceordförande Jean-Luc Dehaene, f.d. belgisk statsminister uttalade sig i European Voice 3-9/72003 för en gemensam EU-inkomstskatt för finansierandet av framtida verksamhet. Dehaene förutspår att EU:s grundlag i det här hänseendet måste ändras redan inom 3 år efter ikraftträdandet.

Vad skall vi finansiera med en sådan EU-inkomstskatt? Militär upprustning? Korrupta EU-projekt?

Fransk vinodling? Utplåningen av polska familjejordbruk till förmån för holländska och tyska gigant-lantbruk? Privatiseringen av den offentliga sektorn?

I flera medlemsländer har framträdande politiker och uppskattade intellektuella kritiserat både EU-konventets arbetsmetoder och grundlagens innehåll.

Hos oss hörs det mycket lite kritik från den politiska eliten. Helst skulle man se att hela grundlagen tigs ihjäl. För dem som ännu är beredda att tänka själva, och som inte ser EU:s framtid så problemfri som våra politiska ”ledare”, finns det inga andra alternativ än att yrka på en folkomröstning. Detta kan man göra genom att skriva namnet på appellen för en folkomröstning www.kansanaanestys.fi

Det är nu det gäller! Efter att EU:s grundlag har trätt i kraft gäller det bara att tiga och lyda. Men vi har ju förstås legat i hård träning redan en längre tid så vi har mycket goda förutsättningar att lyckas med det även inom ramarna för super-förbundsstaten EU.

Ulla Klötzer, lärare

Ordförande för folkrörelsen Alternativ till EU

EU:n perustuslaki uhkaa demokratiaa, hyvinvointia ja liittoutumattomuutta

EU:n perustuslakia käsitellyt huippukokous koki täydellisen katastrofin. Sitä ei muuksi muuta Suomen hallituksen ontuvat selittelyt. Hallituksen ja eduskunnan onkin syytä arvioida uudelleen hallitusten välisessä konferenssissa noudatettu linja. Mitkään eduskunnan perustuslakiin esittämistä muutoksista eivät ole toteutuneet. Suomen neuvottelijat ajautuivat kestämättömään suohon ja lopulta EU:n militarisoinnin ajajiksi.

Tähänastiset EU:n perustuslain valmistelut osoittavat, että tarkoitus on ”perustuslaillistaa” uusliberalistisen talouspolitiikan vaihtoehdottomuus, muuttaa julkiset palvelut ja sosiaaliturva yhä laajemmin kauppatavaraksi, militarisoida unionia ja keskittää lainsäädäntövalta euroeliitille, yhä kauemmas kansalaisista.

Vaikka hallitus on luvannut puolustaa julkisia palveluja ja sosiaaliturvaa, se on hyväksynyt hallitusten välisessä konferenssissa EU:n kauppapoliittisen toimivallan laajentamisen koskemaan julkisia palveluja. Tältä osin perustuslakiesitys uhkaa johtaa siihen, että EU:ssa voidaan enemmistöpäätöksillä alistaa yhä useammat julkiset palvelut vapaakaupalle, kilpailuttamiselle ja yksityistämispolitiikalle. Perustuslakiesitys romuttaisi vielä Nizzan sopimuksessa julkisten palvelujen suojaksi kirjatut suojalausekkeet.

Vastoin kaikkia lupauksia Suomen liittoutumattomuudesta presidentti Tarja Halonen ja Matti Vanhasen hallitus ovat hyväksyneet EU:n muuttamisen sotilasliitoksi. He ovat valmiita viemään Suomen mukaan EU:n sotilaalliseen toimintaan aina taistelujoukkoja ja turvatakuita myöten. Perustuslakiesityksen mukaan jäsenvaltiot sitoutuvat lisäämään asevarustelua ja keskinäiseen sotilaalliseen avunantoon, EU:lle muodostetaan taistelujoukot ja EU ottaa itselleen oikeuden ajaa etujaan maailmassa asevoimalla ilman YK:n valtuutusta. Se merkitsee myös tiivistä yhteistyötä Naton kanssa ja solidaarisuutta USA:n julistamassa ”terrorismin vastaisessa sodassa”.

Suomen etujen kannalta on välttämätöntä irtisanoutua kaikista EU:n militarisoimiseen tähtäävistä esityksistä ja pitäytymään tiukasti sotilaallisessa liittoutumattomuudessa. Nykymaailmassa tarvitaan liittoutumattomia maita ja ennalta ehkäisevää rauhanpolitiikkaa.

Hallitus ja eduskunta ole saaneet kansalaisilta valtakirjaa hyväksyä valmisteilla olevaa unionin perustuslakia. Perustuslaista on järjestettävä Suomessakin kansanäänestys.

Arto Viitaniemi
Järvenpää

Vaihtoehto EU:lle hallituksen jäsen

Komissio toivoo sopimusta ensi vuoden loppuun mennessä

Euroopan unionin komissio toivoo, että EU:n perustuslaillinen sopimus saataisiin aikaan ensi vuoden loppuun mennessä.

Neuvottelujen on määrä jatkua viimeistään maaliskuussa EU:n seuraavan puheenjohtajamaan Irlannin vetämänä, mutta komission päätiedottajan Reijo Kemppisen mukaan ei ole välttämättä edes mahdollista, että neuvottelut kyettäisiin päättämään ennen ensi kesää. Espanjassa pidetään vaalit maaliskuussa, ja kesäkuussa ovat vuorossa EU-parlamentin vaalit.

EU:n huippujohtajat eivät onnistuneet lauantaina päättämään perustuslaillisesta sopimuksesta ennen aikaisesti keskeytyneessä kokouksessaan. Epäonnistuminen hämmensi EU-johtajia, sillä perustuslaillisen sopimuksen valmistumiseen jo nyt oli ladattu suuria toiveita.

Fiaskoksikin nimetty epäonnistuminen tarkoittaa sitä, että EU laajentuu ensi vappuna ilman uutta perustuslaillista sopimusta.

Komission aikataulu on ehditty jo kyseenalaistaa, sillä laajentumisen, parlamenttivaalien ja uuden komission valinnan jälkeen ei ole näkyvissä mitään ulkoista syytä, joka aiheuttaisi painetta sopimukseen pääsemiseksi.

15.12.2003 STT

Lipponen: Turvatakuista tyydyttävä ratkaisu

Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen (sd) pitää EU:n turvatakuista saavutettua ratkaisua tyydyttävänä, kun otetaan huomioon neuvottelutilanne.

”Hallitus on nyt selkeästi hyväksynyt sen, että EU tarvitsee sotilaallisen välineen voidakseen edistää omia tavoitteitaan sekä Euroopan vakauden turvaajana että maailmanlaajuisena toimijana”, Lipponen totesi Maanpuolustuskoulutuksen 10-vuotisjuhlassa Helsingissä lauantaina.

Hän piti Suomen EU-politiikan jatkuvuuden kannalta tärkeänä, että pääministeri Matti Vanhanen (kesk) on ilmoittanut Suomen täysin sitoutuvan jäsenmaiden keskinäiseen solidaarisuuteen. Samoin lausunto periaatteellisesta valmiudesta osallistua EU:n puolustuksen rakenneyhteistyöhön turvaa mahdollisuuden vaikuttaa jatkovalmisteluihin.

Lipponen kertoi aiemmin viikolla kantavansa huolta linjan jatkuvuudesta ja Suomen ajautumisesta unionin reunamaaksi.

Puhemies toisti kantansa, että Suomen ei ole tarpeen ilmoittautua unionissa ”erityisen turvallisuuspolitiikan” maaksi.

”Suomi ei ole liittoutumaton suhteessa EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyöhön. Turvatakuuartikla ilmaisee jäsenmaiden keskinäisen solidaarisuuden, mutta ei tee EU:sta sotilasliittoa”, hän perusteli.

Lipponen toppuutteli myös viime päivien kauhisteluja ”todellisista tai näennäisistä” mielipide-eroista turvallisuuspoliittisessa keskustelussa.

Hänen mukaansa Suomen turvallisuuspoliittiset ratkaisut ovat nyt oikeasti valinkauhassa. EU:n perussopimuksen lisäksi tarvitaan keskustelua Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta ennen kuin hallitus antaa eduskunnalle selontekonsa ensi vuonna.

13.12.2003 STT

EU-huippukokous kariutui, Suomeen kemikaalivirasto

Brysselin EU-huippukokous epäonnistui lauantaina yrityksessään sopia uudesta perustuslaista.

Puheenjohtajamaa Italia ilmoitti yllättäen jo iltapäivällä, että EU:n hallitusten välinen konferenssi on keskeytetty. Italian pääministeri Silvio Berlusconi aikoo julistaa neuvottelut lykkääntyneiksi ensi vuoden puolelle. Uudesta aikataulusta ei ollut tietoa, uutistoimistot kertoivat.

Neuvotteluiden kariutumista pidettiin vakavana takaiskuna koko laajenevan EU:n toimintakyvylle. Joidenkin EU-epäilijöiden mukaan kyse saattoi olla lähtölaskennasta koko unionin hajoamiselle.

EU-lähteiden mukaan kuusi EU:n perustajajäsentä, Ranska, Saksa, Italia, Hollanti, Belgia ja Luxemburg, aikovat antaa yhteisen julkilausuman unionin tiivistämiseksi halukkaiden maiden kesken.

Neuvottelut kaatuivat suurimpaan kiistakysymykseen eli jäsenmaiden äänimääriin EU:n päätöksenteossa. Espanja ja Puola torjuivat Saksan ja Ranskan vaateet äänten vähentämisestä.

Espanja ja Puola pitivät kiinni Nizzassa 2000 sovitusta äänijaosta, joka antoi maille lähes yhtä monta ääntä kuin Saksalle, jossa on asukkaita lähes kaksi kertaa enemmän kuin Puolassa.

EU-perustuslakineuvottelut siirtynevät seuraavalle puheenjohtajamaalle Irlannille. Se ottaa tehtävän vastaan ensi vuoden alkupuoliskolla samaan aikaan, kun EU laajenee kymmenellä uudella jäsenmaalla.

Brysselin huippukokouksessa ehdittiin päästä sopuun kymmenen viraston sijoittamisesta. Suomeen tulee EU:n kemikaalivirasto, ja elintarvikevirasto sijoitetaan Italiaan.

VERKKOTIE, riippumaton verkkolehtiI 13.12.2003

Kenen perustuslaki?

Euroopan unionille esitetään perustuslakia. Peruskysymys kuuluu; kuka tarvitsee lakia ja mihin tarkoitukseen? Euroopan unionilla ei tähän mennessä ole ollut kuin yksi kehityssuunta – kohti entistä tiiviimpää valtiota tai liittovaltiota. Tätä kehitystä haluavien tavoitetta palvelee uusi perustuslaki. Toki sen valmistelutyö oli kuorrutettu toinen toistaan kauniimmilla tavoitteilla kuten kansalaisten lähentämisellä unioniin, sen tehokkuuden – mitä se sitten onkin – parantamisella, sen hajanaisten asiakirjojen selkeyttäminen ja niin edespäin.

Nyt perustuslakia valmistelleen konventin lopputulos on ns. HVK -prosessissa eli hallitusten välisen konferenssin käsittelyssä. Suomessa hallitus ei ole asettanut perustuslaille mitään ”kynnyskysymyksiä”. Se tarkoittaa, että murinastaan huolimatta hallitus ja myös eduskunnan selvä enemmistö on valmis loppujen lopuksi hyväksymään konventin esityksen. Perustuslakia voi arvioida monesta eri näkökulmasta, mutta nostan tässä esiin vain muutaman.

Julkisuudessa on näyttävästi ”väännetty kättä” tuleeko unionille suljettu vai avoin puolustusydin. Suomen hallitus on tyytyväisenä pannut merkille, että sen peikoksi nostama suljettu ydin ei toteudu. Sen sijaan hallitus ei ollenkaan ole huolissaan siitä tosiasiasta, että tällä perustuslailla militarisoidaan lopullisesti EU, luomalle sille oma puolustusytimensä, joka siis Suomenkin toiveiden mukaisesti on ”avoin”. Perustellusti voidaankin kysyä mitä sotilaallisesta liittoutumattomuudesta jää jäljelle, kun avoimen ytimen sotilaallinen voima nojaa raskaasti ja saumattomasti Naton kanssa tehtyihin ja tehtäviin sitoumuksiin.

Uuden perustuslain toteutuessa kansallisvaltioiden rooli vähenee entisestään. EU:n toimivaltaan siirretään yhä uusia alueita ja sen valta käsittää, muutamaa siviilioikeuden ja välittömän verotuksen aluetta lukuun ottamatta, lähes kaikki yhteiskuntaelämän alueet. Ensimmäistä kertaa kirjataan näkyviin periaate, jonka mukaan EU -lainsäädäntö on ensisijaista koko unionin alueella mukaan luettuna jäsenvaltioiden perustuslait.

Onkin syntymässä avoin ristiriita oman perustuslakimme ja esitetyn EU:n perustuslain välille. Jotkut ovat esittäneet, että perustuslaki hyväksyttäisiin jälleen ”valtiosopimuksena” ja jos se sitten osoittautuu olevan ristiriidassa meidän perustuslakimme kanssa Suomen perustuslakia voidaan sitten muuttaa jälkeenpäin!

Suomalaiselle hyvinvointijärjestelmälle saattaa perustuslaki antaa lopullisen iskun alistaessaan kilpailun kohteeksi kaikki yhteiskunnalliset palvelut ilman rajoituksia. Tällä tavoin EU:n ajama uusliberalistinen markkinavapaus kirjataan kätevästi perustuslakiin!

Kaikissa EU:n jäsenmaissa on noussut vahva vaatimus kansanäänestyksistä. Äänestystä ovat yhteisrintamassa vaatimassa niin epäillen tai kielteisesti Euroopan unioniin suhtautuvat kuin myös laaja joukko niitä, jotka näkevät EU:n tulevaisuuden kannalta välttämättömäksi saada kansalaisten tuki EU:n kehitykselle. Voi siis sanoa, että kansanäänestysvaatimusliikkeessä ovat mukana demokratiaa puolustavat tahot.

Keväisissä eduskuntavaaleissa eivät valtapuolueet halunneet käydä tästä asiasta keskustelua. Poliittinen eliitti ei halua ottaa riskejä. Sitä ei tunnu kiinnostavan kansalaisten käsitys Euroopan unionin kehityksestä. Nyt on aika käynnistää voimakas kampanja, jolla voidaan vaikuttaa niin, että Suomessakin kansalaisten mielipidettä perustuslaista kysytään. On kerättävä mahdollisimman paljon nimiä kansanäänestysvetoomuksen taakse.

Jussi Lilja, VEU:n pääsihteeri

Suomalaiset ja EU:n tulevaisuus

Suomen hallitus on saanut eduskunnalta ohjeet, miten menetellä hallitusten välisessä konferenssissa kun siellä käsitellään Euroopan unionin perustuslakisopimusta. Konferenssissa näytään oltavan valmiita käsittelemään eräitä Suomelle kipeitä kysymyksiä avoimesti ja rakentavasti. On siis toivoa, että oma komission jäsen voidaan tulevaisuudessa turvata ja että puolustusyhteistyötä koskevat säännökset muuttuvat asiallisiksi.

Samalla EU:n perustuslakisopimuksen vähättely jatkuu julkisuudessa. Nykyisin konsulttina toimiva Esko Aho sanoi viikolla, ettei kukaan havaitsisikaan sen mahdollista voimaan tuloa. Useasti väitetään, ettei EU olennaisesti muutu siitä unionista, johon Suomi liittyi vuoden 1995 alusta.

Tästä olen eri mieltä. Kansleri Kauko Sipponen on juuri julkaissut sopimusluonnosta koskevan kirjan otsikolla ”Jyrätäänkö meidät ?”, Lainvoima.2003, ( www.lainvoima.fi). Hänkin on eri mieltä vähättelijöiden kanssa.

Uuden perustuslakisopimuksen mukaan EU:lle tulisi oma lippu, oma hymni, yhteisesti juhlittava Eurooppa-päivä ja oma tunnus, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja toimisi eräänlaisena presidenttinä, lisäksi EU:lle valittaisiin ulkoministeri. Nykyisellään on jo olemassa oma raha, keskuspankki, komissio, parlamentti ja ministerineuvosto, tuomioistuin, muita virastoja ja EU-kansalaisuus.

EU:n Nizzassa hyväksytty perusoikeusasiakirja tulee sitovaksi. EU saisi myös mahdollisuuden liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Näitä asioita suomalaiset ajoivat päättäväisesti ja menestyksellä konventissa.

Euroopan unioni muuttuisi myös oikeushenkilöksi eli se olisi oikeudellinen yhteisö, jolla olisi oikeus säätää kaikkia EU:n kansalaisia koskevia lakeja.

Arvioidaan että 60 – 80 prosenttia maamme lainsäädännöstä on EU:sta lähtöisin. Sopimuksessa tulisi EU:n piiriin uusia aloja, erityisesti sisä- ja oikeuspolitiikan alalla. Perinteisesti on katsottu itsenäisen valtion tunnusmerkkinä olevan, että ne alat, joissa valtio voi käyttää pakkoa, kuten esim.. poliisin, rajavartioston tai syyttäjän tai tuomioistuimen osalta, tulisi kuulua yksinomaan itsenäiselle valtiolle. Tulevaisuudessa EU voi puuttua niihinkin esimerkiksi terrorismin, korruption, järjestäytyneen rikollisuuden tai ihmissalakuljetuksen torjumiseksi.

Jos syntyy EU-lain ja maamme lain tai perustuslain välinen ristiriita, EU-laki on voimakkaampi. EU-lakien ylimpänä tulkitsijana toimii EU-tuomioistuin Luxemburgissa.

Komission aloitteesta se voi velvoittaa jäsenmaan noudattamaan EU:n oikeutta, tarvittaessa tuntuvan sakon nojalla.

EU:lla on yksinoikeus säätää lakeja esim. tullien, kauppapolitiikan, rahapolitiikan, kilpailulainsäädännön tai kalastuksen osalta. Niillä aloilla taas, joilla on jaettu toimivalta jäsenmaiden kanssa, kuten esimerkiksi sisämarkkinoiden, maatalouden, liikenteen, kuluttaja-asioiden tai ympäristöasioiden osalta, EU voi ottaa käsiteltäväkseen minkä tahansa tätä alaa koskevan aiheen ja säätää siitä laki.

Suomalaiset voivat vaikuttaa lakien syntyyn EU:n parlamentissa ja ministerineuvostossa. Uusi sopimus tosin helpottaisi EU:n mahdollisuuksia tehdä päätöksiä jonkin maan vastustaessa, koska määräenemmistösäännöksiä lievennetään ja jäsenmaiden mahdollisuudet käyttää veto-oikeuttaan vähenevät.

Mikä uusi EU on ? Onko se valtio, liittovaltio tai valtioliitto tai joku muu. Valitettavasti asiaan ei voi vastata, koska EU on niin omaperäisesti rakennettu, ettei sillä ole historiassa vastinetta. Jonkun mielestä EU on prosessi, jonka loppuasema on vielä tuntematon. Aina kun prosessi etenee, EU:lle tulee lisää tehtäviä.

Minulla on melkein kahdeksan vuoden kokemus EU-viran hoitamisesta. Kokemukset ovat pääosin myönteisiä. Siellä on paljon ihmisiä jotka vilpittömästi työskentelevät Euroopan kansalaisten hyväksi. Silti minua kiusaa se, että monen EU-asiantuntijan pääasiallinen huoli on siitä, miten EU voisi toimia paremmin. Heidän osoittamansa mielenkiinto suomalaisten asioiden turvaamiseen on ollut vähäistä.

Kävin Kolumbian pääkaupungissa Bogotassa puhumassa. Siellä tapasin Suomessa aikaisemmin työskennelleen diplomaatin, joka kutsui minut kotiinsa. Hän oli kirjoittanut kirjan, jossa ylisti vuosiaan Suomessa. Hän kysyi voisinko mitenkään järjestää hänelle oleskeluluvan maahamme. Olisi ihana palata Suomeen, hän sanoi.

Strasbourgissa vietin iltaa uuden oikeusasiamiehen kotona, jossa oli hänen kreikkalainen perheensä ja heidän ystäviään. Eräs kreikkalainen naisdiplomaatti, joka oli ollut miehensä kanssa Helsingissä sanoi haikeudella, että Suomi on parhaiten organisoitu maa, jossa hän on ikinä ollut.

Suomen on vuosien ajan katsottu olevan maailman vähiten korruptoitunut maa. Kansainvälisten lehtimiesjärjestöjen mukaan olemme sananvapauden esimerkkimaa. Jossakin yhteydessä Suomen on todettu olevan hyvin kilpailukykyinen. Meidän lukiolaisemme voitti äskettäin alansa eurooppalaisen tietokilpailun. Suomalaiset lukevan eniten lehtiä EU:n alueella. Voisi ehkä olla aika hieman ryhdistäytyä kun esille tulee itsenäisestä lainsäädäntövallasta luopuminen.

Olen katsonut, että kun hvk:ssa on sovittu EU:n perustuslakisopimuksen sisällöstä, tulisi maassamme suorittaa asiasta kansanäänestys. Tämä turvaisi sen, että asia selvitettäisiin suomalaisille perin pohjin. Asiahan ei ollut lainkaan esillä eduskuntavaalitaistelussa.

Monet ovat vastustaneet kansanäänestystä. He ovat kiinnittäneet huomiota m.m. siihen että vuoden 2000 perustuslaki säädettiin ilman kansanäänestystä.

Se säädettiin normaalia perustuslakimenettelyä käyttäen siten, että eduskunta ensin hyväksyi sen sisällön yksinkertaisella enemmistöllä. Sen jälkeen käytiin uudet eduskuntavaalit. Seuraava eduskunta hyväksyi sen lopullisesti 2/3-enemmistöllä.

Kansalaisilla oli siis mahdollisuus puuttua asiaan äänestämällä vaaleissa sellaista edustajaa tai puoluetta, joka edusti heidän näkemyksiään.

Maamme uudessa perustuslaissa ei ole lainkaan mainintaa, että Suomi on EU:n jäsenmaa. Siinä ei ole liioin valtuutusta asioiden siirrosta EU:n toimivaltaan. Aikaisemmat EU-sopimukset käsiteltiin kansainvälisinä sopimuksina ja hyväksyttiin poikkeuslailla. Uudessa perustuslaissa on rajoitettu poikkeuslakien käyttö määräämällä, että tätä menettelyä voi käyttää vain, kun kysymys on perustuslaista tehtävästä ”rajatusta poikkeuksesta”.

EU:n perustuslakisopimusehdotus ei toden totta ole ajallisesti eikä asiallisesti rajattu.

Päinvastoin se on laaja-alainen ja tarkoitettu kestämään pitkälle tulevaisuuteen.

Ilmeisesti on niin, että oikea tapa sen käsittelyyn maassamme olisi turvautua samaan perinteiseen menettelyyn kuin vuoden 2000 perustuslain kohdalla tehtiin.

Näin suomalaiset voisivat muodostaa asiasta kantansa normaalin vaalitaistelun puitteissa ja tukea siinä mieleisiään ehdokkaita ja puolueita. Ja asia tulisi maassamme hoidettua arvokkaasti, maamme perustuslakia kunnioittaen.

Ja kansa saisi sanoa sanottavansa.

Jacob Söderman
Kaleva 26.10.2003

Högt tempo förödande för demokratin

Ulla Klötzer, ordförande för folkrörelsen Alternativ till EU (Finland), ger sin syn på konventets arbete med EU-grundlag.

– När man inom EU beslutade att ett grundlagsförslag skulle utarbetas av ett konvent – och inte av en regeringskonferens som när tidigare EU fördrag har utarbetats – var det klart att syftet var att hårdstyra beslutsprocessen och ställa den beslutande regeringskonferensen inför fullbordat faktum. Detta har senare bestyrkts genom att de tyska och italienska regeringscheferna, Gerhard Schröder och Silvio Berlusconi, har varnat medlemsländerna för att komma med alltför många ändringsförslag. Varningarna är en fortsättning på de arbetsmetoder som konventets presidium använde sig av för att snabbt komma fram till ett förslag som till största delen gjorts upp på de stora ländernas och presidiets villkor.

Konventets arbetsmetoder kritiserades hårt av bl.a. Luxemburgs statsminister Jean-Claude Juncker i Der Spiegel, 25/2003. Enligt honom förvandlades det stort utannonserade ”demokrati-jippot” till en ”dunkelkammare” där endast presidiets texter gällde. Han anser att hela grundlagstexten är fullständigt oläslig och att Europas medborgare har rätt att få veta vad som pågår. Även Sigfried Bross, domare vid den tyska författningsdomstolen, anser att arbetsmetoderna inte har varit korrekta. En grundlig debatt om EU:s grundvärden borde ha förts i alla medlemsländer redan innan konventet inledde sitt arbete och ett så viktigt dokument bör inte tas fram i så snabb takt.

Men den snabba takten är inte bara förödande för den demokratiska processen i de nuvarande medlemsländerna. I de baltiska länderna och i Öst-Europa har man under det här året, utan en verklig djupgående, öppen debatt, och under närmast olidliga arbetsförhållanden för nej-sidan, drivit igenom ett ja i folkomröstningarna om medlemskap. Kunskapen om EU är på mycket låg nivå. Löften om pengar och högre levnadsstandard har avgjort folkomröstningarna. Grundlagsförslaget har inte debatterats och mycket få medborgare vet att det EU de röstat om inte är det EU de kommer att bli medlemmar av. Att nu få igång en djupgående debatt om grundlagen är fullständigt omöjligt.

För närvarande ser det ut att bli folkomröstningar om grundlagen i åtminstone åtta länder. Om det blir på lika villkor för grundlagsförespråkare och -kritiker återstår att se. Tidigare erfarenheter bådar inte gott. Finlands regering ställer sig negativ till en folkomröstning i detta skede. Detta trots att en gallup i juni visade att 68 % av befolkningen anser en folkomröstning vara nödvändig. Den politiska scenen i Finland har under en längre tid genomgått en förödande harmonisering och den konsensuspolitik som inleddes i samband med EU-medlemskapet, och de därpå följande regnbågsregeringarna, har djupa rötter. I motsats till Sverige och Danmark har Finland inget starkt nej-parti, som skulle politisera debatten och förse folket med kritisk information om EU. Junigallupen visar dock att finländarna inte är helt likgiltiga i EU-frågor. 61 % önskar att makten skall återföras till Finland och 85 % motsätter sig en EU-president.

För att vi i Norden, och speciellt vi i Finland, skall kunna upprätthålla och i hög grad återuppbygga den nordiska välfärdsmodellen – som åtnjuter medborgarnas fulla stöd – måste vi säga nej till en grundlag för EU. Vi måste återta våra ekonomiska och demokratiska styrmedel och vår röst för jämlikhet och fred i internationella forum. Våra parlament måste återta lagstiftningsrätten i frågor som gäller folkets vardag. Endast gränsöverskridande problem hör hemma i gränsöverskridande institutioner och även då bör de nationella parlamenten delta i beslutsprocessen.

Ulla Klötzer, ordförande för folkrörelsen Alternativ till EU (Finland)

Äänioikeus EU-kansalaisille

Nyt on viimeinen hetki tullut kerätä voimia laajan EU:n perustuslakia koskevan kansanäänestysliikkeen taakse, huolimatta siitä, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunta 30.9. valmistuneessa mietinnössään ei pitänyt kansanäänestystä tarpeellisena. Asia, joka jälleen kerran osoittaa miten pahasti päätöksentekijämme ovat etääntyneet kansasta, jonka enemmistö on kansanäänestyksen kannalla.

Jos EU:n perustuslaki-ehdotus hyväksytään – vaikkakin ulkoasianvaliokunnan esittämällä muutoksella, että jokaisella jäsenmaalla on edelleenkin oma äänivaltainen edustajansa komissiossa – valta karkaa lopullisesti Brysseliin ja liittovaltiokehitys vahvistuu entisestään.

***

Ehdotuksessa esitetty Unionin oikeushenkilöllisyys tarkoittaa, että Suomi menettää äänensä kansainvälisissä foorumeissa. EU:n perustuslaki (oikeus) on jäsenvaltioiden kaikkien lakien, myös perustuslakien yläpuolella. Maailmankauppajärjestön (WTO) päätökset tekee EU:n edustaja kuulematta kansallisia parlamentteja. Tämä tarkoittaa mm., että palvelujen, vesihuollon ym. ihmisten arkipäivää syvästi koskevissa asioissa Suomen eduskunta on kytketty pois päätösprosessista. Kehitys kohti yhteistä puolustusta viedään taas askel eteenpäin. Yhteinen EU presidentti ja yhteinen ulkoministeri luovat EU:lle yhteiset kasvot edustamaan EU:n arvoja maailmalla. Huhuillaan myös mahdollisuudesta yhdistää komission puheenjohtajan ja EU presidentin virkoja. EU-parlamentin yhteispäätösmenetelmä tulee käsittämään 36 uutta aluetta jne.

Ulkoasianvaliokunnan yksisilmäinen tarrautuminen omaan komissaariin voidaan lähinnä pitää kansan harhaanjohtamisoperaationa. Tämä vaatimus tulee mitä todennäköisemmin menemään läpi ilman suurempia taisteluita kiitokseksi siitä, että suuret jäsenmaat saavat vaatimuksensa EU presidentin viran perustamisesta läpi.

Valtaeliitin pimeissä kammareissa tästä asiasta on jo sovittu!

***

Asia jota monessa jäsenmaassa pidetään varsin ongelmallisena on perustuslakiluonnoksessa esiintyvä viittaus EU:n yhteisiin arvoihin.

Mm. Saksan perustuslakituomioistuimen tuomarin ja EU-lainsäädännön tutkijan, professori Siegfried Brossin mielestä olisi pitänyt käydä syvällistä keskustelua perusarvoista kaikissa jäsenmaissa ja hakijamaissa jo ennen EU-konventin työskentelyn aloittamista. Hän myös peräänkuuluttaa ”puolueetonta kompetenssi-tuomioistuinta”, joka ratkaisi niitä ristiriitoja, jotka hän ennakoi syntyvän kansallisen ja EU-lainsäädännön välillä. Siegfried Brossin mielestä kansanäänestys EU:n perustuslaista on välttämätön ainakin joidenkin osien kohdalta.

Tanskalaisen EU-parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja Torben Lund, entinen
ministeri, kehotti Politiken-lehdessä elokuussa tanskalaisia äänestämään EI EU:n perustuslaille.

Hänen mukaansa perustuslaki siirtää liian paljon valtaa kansallisilta parlamenteilta Brysseliin. Lund arvioi, että ollaan vain 5 % päässä todellisesta liittovaltiosta ja etteivät kansalaiset tiedä mitä on tapahtumassa.
Suomessa äänestettiin liittymisestä EU:hun vuonna 1994. Arvioitaessa kansanäänestystarvetta perustuslaista täytyy muistaa, että nykyinen EU on kaukana siitä EU:sta josta äänestettiin vuonna 1994.

Sen jälkeen Suomi on liittynyt EU:n rahaliittoon, josta enemmistö kansalaisista olisi halunnut kansanäänestyksen. Ilman kansalaiskeskustelua ja kansanäänestyksettä eduskunta myös hyväksyi sekä Amsterdamin että Nizzan sopimukset.

Näiden sopimusten myötä Suomen eduskunta on luovuttanut merkittävän osan päätösvallastaan
EU:n instituutioille ja siten vähitellen tehnyt itsensä yhä tarpeettomammaksi vaikka omituista kyllä palkat ovat nousseet samassa tahdissa kun työpanokset ovat pienentyneet. Perustuslain myötä eduskunta toimittaa itsensä lopullisesti kaatopaikalle.

Hämmästyttävää on, että harva kansanedustaja on herännyt huomamaan, että merkittävä osa kansalaisista on valmis puolustamaan näiden yhteiskunnan rahoilla eläviä Brysselin kumileimasimia ja että merkittävä osa kansalaisista tukee vallan siirtämistä takaisin jäsenmaille eikä päinvastoin kuten tähänastinen kehitys on kulkenut.

On myönnettävä, että tuntuu suorastaan tyhmältä lähteä puolustamaan kansanedustajien työpaikkoja tilanteessa, jossa he itse ovat käsiä taputtaen tuhoamassa niitä. Mutta eiköhän suomalainen sisu riitä tähänkin urakkaan, vaikka sisu näytti karanneen lahden taakse Ruotsiin – ainakin vähäksi aikaa.

Ulla Klötzer