VEU:n puheenjohtaja Arjo Suonperän puheenvuoro budjettiriihi-mielenosoituksessa Säätytalolla 9.9.2015.
Avainsana: EU-jäsenmaksut
EU kallein suomalaisille
Olen ollut panevinani merkille, että suomalaisia kiinnostaa EU:ssa erityisesti se, kuinka paljon rahaa me sinne lähetämme. Yleisesti tiedetään, että Suomi on nettomaksaja. Se merkitsee, että Suomen saama ”EU-raha” tähän tai tuohon tarkoitukseen on aina meidän omaa rahaamme, joka kierrätetään Brysselin kautta meille takaisin. Nettomaksu on hävikki, joka syntyy matkalla.
Viime vuonna hävikki oli valtion tilinpäätöksen mukaan 753 miljoonaa euroa, mikä oli uusi Suomen ennätys. Siihen on laskettu mukaan myös Suomen rajoilla perityt ja pääkonttorin käyttöön lähetetyt tullitulot, jotka Suomen itsenäisyyden aikaan pidettiin itsellä.
On myös toinen laskelma, ja siihen nojaa kokoomuslainen valtiovarainministeriö yhtä tanakasti kuin entinen maalaisliitto lakiin ja raamattuun. Kataisen valtiovarainministeriö tiedottaa Suomen kansalle neljänneksen pienemmän nettojäsenmaksun, jonka on meidän puolestamme laskenut EU:n komissio. Sen laskelma perustuu tiettyjen kulujen tietoiseen poisjättämiseen. Lukuja vähätellään siksi, että pääkonttori tietää nettomaksujen kuvaamalla rahojen hävikillä olevan monissa nettomaksajamaissa suuri vaikutus kansalaismielipiteeseen. Mukana eivät ole 40 000 ihmisen suuruisen virkamiesarmeijan ylläpidosta ja entisten virkamiesten eläkkeistä aiheutuvat hallintokulut eivätkä EU:n ulkopuolelle suuntautuneet maksut.
Suomen nettomaksu on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Taakan kasvu johtuu niistä valtionpäämiesten Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2005 käydyistä neuvotteluista, joiden perusteella päätettiin nykyvuosien (2007-2013) jäsenmaksuperusteista. Silloin, yön pimeinä tunteina, Matti Vanhanen suostui lisäämään Suomen jäsenmaksutaakkaa ottamalla meille maksuun lisää myös muiden maiden jäsenmaksuja. Vanhastaanhan me olemme maksaneet jäsenmaksua Englannin puolesta, ja minullekin tuli yllätyksenä vasta tänä syksynä se, että Englannin puolesta maksettuun jäsenmaksuun on 10 vuoden ajan sisältynyt jäsenmaksua myös Saksan, Itävallan, Ruotsin ja Hollannin puolesta. Valtion tilinpäätöksessä tai valtiovarainministeriön tiedotteissa siitä ei ole ollut mitään mainintaa.
Vuonna 2005 Suomi otti maksaakseen lisää Saksan, Itävallan, Ruotsin ja Hollannin jäsenmaksua. Sekin selvisi vasta tänä syksynä, kun näiden muiden jäsenmaksua tuli meille maksuun taannehtivasti. Sen seurauksena Suomi teki vuoden 2009 nettojäsenmaksullaan uuden kaikkien aikojen Suomen ennätyksen: seitsemän ja puoli sataa miljoonaa euroa, mistä oli mainittujen muiden maiden puolesta maksettua jäsenmaksua kolmisen sataa miljoonaa.
Komission laskutavan mukaan Suomen nettomaksuosuus vuonna 2009 oli 0,32 % bruttokansantulosta (BKTL). Ennen edellä mainittua EU:n huippukokouksen päätöstä se oli vain kolmannes siitä.
Meitä suuremmiksi jäsenmaksujen nettomaksajiksi komissio on saanut – mitattuna jäsenmaksulla suhteessa kansantuloon – Belgian (0,49 %), Tanskan (0,42 %), Luxemburgin (0,39 %) ja Italian (0,34 %).
Kun otetaan huomioon komission laskelmasta pois jätetyt hallintomenot, Belgian ja Luxemburgin osuudet alenevat merkittävästi; ovathan ne EU:n kotipesä. Belgian maksuosuus laskee vieläkin enemmän, kun otetaan huomioon sen satamien kautta Keski-Euroopan sisämaahan, muihin maihin, tuoduista tavaroista perityt tullit ja niiden kantopalkkiot.
Kun muut maat saavat maataloustukiaisensa pääosin EU:lta, Suomi maksaa niistä valtaosan itse. Suomi on omien veronmaksajien varoista maksettujen kansallisten maataloustukien maksajana EU:ssa kolmannella sijalla heti suurten maiden Saksan ja Ranskan jälkeen. (Suomen kansallinen tuki maatalouteen vuonna 2008 oli 1 203 miljoonaa euroa ja Italian – maan kokoon nähden vaivaiset – 836 miljoonaa ja Tanskan vain 112 miljoonaa euroa.) Maataloustukiaiset eivät ole jäsenmaksua, mutta ne ovat Suomelle tavattoman suuri ja poikkeuksellinen kulu muihin maihin verrattuna.
Kun kaikki tämä otetaan huomioon, Suomi oli vuonna 2009 suhteessa kansantuloon EU:n suurin nettomaksaja! Iloista maksajaa rakastavat ainakin Englanti, Saksa, Itävalta, Ruotsi ja Hollanti, jotka ovat kansantuotteella mitattuna meitä rikkaampia maita ja joiden EU-jäsenmaksun maksamiseen meidät on pantu osallistumaan.
Esko Seppänen
YLE, Ajankohtaisen ykkösen kolumni 2.11.2010
EU:n nettomaksajat ja nettosaajat vuosina 1995-1996
EU:n tilintarkastajat julkaisivat marraskuun puolivälissä raporttinsa EU:n varainhoidosta vuonna 1996. Sen perusteella voidaan selvittää suhteellisen hyvin, paljonko kukin jäsenmaa maksoi EU:lle ja paljonko se siltä sai. Eli mikä oli maan nettomaksutilanne vuonna 1996.
Tilintarkastajat käsittelevät raportissaan vain EU:n talousarvion ja jäsenmaiden välisiä rahavirtoja; eivät lainkaan talousarvion ulkopuolella olevien Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) rahoja. Uusille jäsenmaille Suomelle, Ruotsille ja Itävallalle EIP ja EHTY olivat vielä vuonna 1996 verraten suuri maksurasitus. Nämä maksut on valtion talousarvion kautta kerätty uusien jäsenmaiden veronmaksajilta. Siksi tilintarkastajien lukujen ohella oheiseen taulukkoon ja kuvioon on otettu mukaan myös uusien jäsenmaiden maksut näille EU:n talousarvion ulkopuolella oleville yhteisöille.
Suomi maksoi EU:lle viime vuonna noin 6,3 miljardia markkaa ja sai takaisin 5,8 miljardia markkaa. Siten Suomen nettomaksu EU:lle oli runsas 0,5 miljardia markkaa. Se jäi noin 0,8 miljardia pienemmäksi kuin mitä EU:n talousarviossa vuodelle 1996 oli alunperin arvioitu. Valtaosaltaan tämä pienentyminen johtui EU:n talousarvioon vuonna 1995 syntyneestä ylijäämästä, joka käytettiin jäsenmailta vuonna 1996 perittävien maksujen pienentämiseen.
Kahden ensimmäisen vuoden aikana Suomi on maksanut EU:lle nettomaksua yhteensä runsaat 2 miljardia markkaa. Toisin kuin valtiovarainministeriö (VM) ja ulkoasiainministeriö (UM) syksyllä 1994 väittivät Suomi ei ole siis missään vaiheessa ollut nettosaaja EU:lta. Kun nyt kahden ensimmäisen vuoden aikana nettomaksu on ollut keskimäärin miljardi markkaa vuodessa ja kun VM ja UM ennen kansanäänestystä väittivät Suomen nettotulon EU:lta nousevan 1,5 miljardiin markkaan vuodessa, EU-eliittimme ”ennustevirhe” on 2,5 miljardin tasoa.
Jatkossakaan Suomi ei ole tulossa EU:ssa nettosaajaksi. Kun Suomen valtiolle EU:lta tullut siirtymätuki (vuosina 1995-1996 keskimäärin 1,8 mrd. mk vuotta kohti) loppuu kokonaan ensi vuoden lopussa, EU:lta saatavien rakennerahasto- ja muiden tulojen täytyisi kasvaa melkoisesti, mikäli Suomi aikoo päästä nettosaajaksi EU:ssa. Jatkossa Suomen maksettavaksi tulee lisäksi uusi muutaman sadan miljoonan markan maksu vuodessa Euroopan kehitysrahastoon nk. Lome´n sopimuksen rahoittamiseen.
Jäsenmaiden nettomaksun kokonaismäärä ei vielä kerro, kuinka paljon muihin maihin verrattuna maa hyötyy tai kärsii rahallisesti EU-jäsenyydestä. Suurella maalla maksujen kokonaismäärä on luonnollisesti suurempi kuin pienellä maalla. Havainnollisuuden lisäämiseksi oheisessa kuviossa nettomaksu ja nettotulo on muutettu markoiksi asukasta kohti.
Suurimmat asukasta kohti lasketut nettomaksajat olivat viime vuonna Luxemburg, Hollanti ja Saksa. Rikkaina maina niiden bruttomaksut ovat huomattavasti EU:n keskitasoa suuremmat. Kun maat saavat maataloustukea ja rakennerahastotukea selvästi EU:n keskitasoa vähemmän, niiden nettomaksut nousevat suuriksi. Toisaalta tässä ei tule näkyviin se hyöty, jonka Luxemburg saa siitä, että EU:n isoja hallintoyksiköitä asustaa maassa. Hollannin nettomaksua nostaa selvästi muita maita suuremmat tullimaksut EU:lle. Hollanti nousi nyt Saksan ohi toiseksi suurimmaksi nettomaksajaksi/asukas.
Ranska sai EU:n koko maataloustuesta noin 25 %. Kun Ranskan bruttomaksut EU:lle olivat suurin piirtein keskitasoa, Ranskan pienehkö nettomaksu johtui pitkälle sen saamista suurista maataloustuista. Huomionarvoista on, että Ranskan nettomaksu asukasta kohti on pienempi kuin Suomen.
Uusien jäsenmaiden Suomen, Ruotsin ja Itävallan nettomaksut asukasta kohti pienentyivät vuonna 1996 edellisestä vuodesta. Kaikkien kohdalla suurin syy tähän oli se, että EU:n maataloustuki vuodelta 1995 tuli näihin maihin viivästyneenä vasta vuoden 1996 puolella.
Tanskaa lukuunottamatta EU:n nettosaajat olivat nk. köyhiä jäsenmaita. Tanskan EU:lta saama maataloustuki/asukas on noin kolminkertainen keskitasoon verrattuna eli selvästi suurempi kuin missään muussa rikkaassa EU-maassa. Tämä teki Tanskasta edelleen nettosaajan.
**********
VM:n ja UM:n arvio Suomen nettotulosta, sekä Suomen toteutunut nettomaksu EU:lle vuosina 1995 ja 1996 milj. mk (1 ecu = 5,85 mk)
| Maksut EU:n talousarvioon: |
VM ja UM arvio
|
1995
|
1996
|
| * Nk. perinteiset omat varat yhteensä, siitä: |
|
|
|
| – tullit |
–
|
|
|
| – maatalousmaksut |
–
|
73
|
56
|
| – sokerin- ja isoglukoosin tuotantomaksut |
–
|
21
|
60
|
| * Arvonlisäveropohjaan perustuva maksu (ALV-maksu) |
|
|
|
| * Bruttokansantuloon perustuva maksu (BKTL-maksu) |
|
|
|
|
|
|
|
|
| Maksut EU:n talousarvion ulkopuolelle ja muut erät: |
|
|
|
|
* maksut Euroopan investointipankille ja Euroopan hiili- ja teräsyhteisölle |
451
|
518
|
541
|
| * Terästeollisuusyritysten tuotantomaksut Euroopan hiili- ja teräsyhtiölle |
–
|
10
|
11
|
| * Valtion talousarviosta maksettavat Europarlamentin jäsenten palkat |
–
|
5
|
4
|
| = Maksut EU:lle yhteensä |
|
|
|
| Tulot EU:n talousarviosta: | |||
| * Siirtymäkauden tuki |
|
|
|
| * Tullien yms. kantopalkkiot |
|
|
|
| * Rakenerahastotuet |
|
948
|
791
|
| * Maataloustuet |
|
357
|
|
| * Tuet tutkimustoimintaan |
640
|
39
|
110
|
| = Tulot EU:lta yhteensä |
|
|
|
| = Suomen nettotulot EU:lta (+) tai nettomaksu EU:lle |
|
|
|
Teuvo Junka
Uusittu 18.12.97
EU:n nettomaksajat ja nettosaajat vuonna 1995
SUOMEN NETTOMAKSU V. 1995 = 1,97 mrd mk !
Vielä keväällä 1994 virallisella tasolla tehdyt laskelmat osoittivat, että ensimmäisenä jäsenyysvuotena Suomi saisi EU:lta suurin piirtein yhtä paljon kuin se sinne maksaisi. Tämä arvio sisältyi myös siihen valtioneuvoston tiedotteeseen, joka jaettiin äänioikeusilmoituksen yhteydessä kaikille äänioikeutetuille.
Sittemmin EU-gallupit panivat Ahon hallituksen pois tolaltaan. Niinpä aivan kansanäänestyksen kynnyksellä syksyllä 1994 ulkoasiainministeriö ja valtiovarainministeriö ryhtyivät levittämään sanomaa, että ”mikäli Suomi liittyy Euroopan unionin jäseneksi, EU tukee Suomen kansantaloutta vuonna 1995 nettomääräisesti 1,5 miljardilla markalla”. Tämä hämmästyttävä tulos saatiin aikaan kahdella lähinnä hihasta vedetyllä arviolla: vuonna 1995 EU:n väitettiin maksavan rahaa maatalouden interventiorahastoon 1500 miljoonaa markkaa ja koulutus- ja tutkimusrahastoihin 640 miljoonaa markkaa. Nyt tiedetään, että interventiorahastoon tuli EU:lta vuoden 1995 aikana rahaa vain 304 miljoonaa markkaa ja tutkimustoimintaan vaivaiset 39 miljoonaa markkaa.
Varsinkin valtiovarainministeriö on nähnyt koko ajan paljon vaivaa sen uskottelemiseksi, että Suomi oli vuonna 1995 nettosaaja. Tähän propagandatyöhönsä se sai yllättäen apuun myös Tilastokeskuksen. Se julkaisi viime elokuun lopulla julkaisun, jonka mukaan ”toisin kuin muut uudet EU-maat, Suomi oli nettosaaja vuonna 1995”. Väite on valheellinen. Siitä huolimatta tämä Tilastokeskuksen ”tieto” levitettiin STT:n ja radiouutisten kautta läpi koko maan paikallislehtiä myöten. Samaa valheellista tietoa Tilastokeskus jakoi sittemmin myös Tietoaika-lehtensä välityksellä. Kun tiedon paikkansapitämättömyys tuli julki, Tilastokeskus lupasi ”palata asiaan, jos aihetta ilmenee” (johtaja Jeskanen-Sundström HS:n mukaan).
Aihetta on ilmennyt riittämiin. Viimeisin aihe olisi ollut EU:n tilintarkastajien raportissa 12.11.1996 julkaistut tiedot. Näkyvästi vaikkakin osin epäonnistuneesti näitä tietoja on julkaissut vain Helsingin Sanomat. STT:oa, radiouutisia ja muita lehtiä nämä tiedot eivät ole kiinnostaneet. Eivät ilmeisesti myöskään Tilastokeskusta, joka edelleen mainostaa em. väärää tietoa sisältävää julkaisuaan mm. internet-sivuillaan.
Oheisessa taulukossa yläosa perustuu EU:n tilintarkastajien raportissa esitettyihin tietoihin Suomen ja EU:n välisestä rahaliikenteestä. Tilintarkastajat käsittelevät raportissaan vain EU:n talousarvion ja jäsenmaiden välisiä rahavirtoja; eivät lainkaan talousarvion ulkopuolelle olevien yksiköiden kuten Euroopan investointipankin ja Euroopan hiili- ja teräsyhteisön rahoja. Koska viimeksi mainitut rahavirrat eivät olleet mukana Helsingin Sanomain artikkelissa (27.11.96), uusien jäsenmaiden nettomaksut olivat artikkelissa 0,5 – 1,0 miljardia markkaa todellista pienemmät.
EU:n tilintarkastajien raportin mukaan EU maksoi maataloustukea Suomelle vain 357 miljoonaa markkaa vuonna 1995. Se on lähes kokonaan interventiorahastolle maksettua tukea. Valtiovarainiministeriön laskelmissa vuodelle 1995 on merkitty maataloustukea yhteensä 2229 miljoonaa markkaa, vaikka siitä noin 1900 milj. markkaa tuli Suomeen vasta vuonna 1996.
Kun kaikki Suomesta todella rahana maksetut erät otetaan huomioon kassaperusteisina, Suomen nettomaksu EU:lle oli lähes 2 miljardia markkaa vuonna 1995. Ilman siirtymätukea nettomaksu olisi ollut peräti 4,7 miljardia markkaa. Uusille jäsenmaille ensimmäisenä jäsenvuotena annetut siirtymätuet olivat verraten suuret mm. juuri siksi, että EU:n maataloustukien maksatuksen tiedettiin siirtyvän vuoden 1996 puolelle. Tätäkin taustaa vasten on perusteetonta, että Suomen valtiovarainministeriö katsoo laskelmissaan vuoden 1996 puolella tulleen maataloustuen tulleenkin jo vuonna 1995. Kirjaamalla samaa asiaa kahteen kertaan ensimmäiselle EU-vuodelle saatiin isoja pluslukuja.
EU:n tilintarkastajien raportissa (julkaistu suomeksi Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä C 340, 12.11.1996) esitetään tiedot jäsenmaiden maksamista maksuista ja saamista tuloista. Niiden erotuksena saadaan selville jokaisen jäsenmaan nettomaksutilanne Jäsenmaiden maksuissa ovat kaikki oheisen taulukon yläosassa olevat tiedot.
Taulukko 1.
Maksut ja tulot Milj. mk EU:n talousarvio (EU:n tilintarkastajien laskelmat):
Maksut EU:n talousarvioon:
* Nk. perinteiset omat varat yhteensä, siitä: 886
– Tullit 792
– Maatalousmaksut 73
– Sokerin- ja isoglukoosin tuotantomaksut 21
* Arvonlisäveropohjaan perustuva maksu (ALV-maksu) 3245
* Bruttokansantuloon perustuva maksu (BKTL-maksu) 1118
= Maksut yhteensä 5249
Tulot EU:n talousarviosta:
* Siirtymäkauden tuki 2734
* Tullien yms. kantopalkkiot 89
* Rakennerahastotuet 948
* Maataloustuet 357
* Tuet tutkimustoimintaan 39
= Tulot yhteensä 4167
= Suomen nettomaksu EU:n talousarvioon (tulot – maksut) -1082
Suomen maksut EU:n talousarvion ulkopuolelle ja muut huomioon otettavat erät:
* Maksut Euroopan investointipankille 484
* Maksut Euroopan hiili- ja teräsyhteisölle, siitä: 44
– Valtion maksut 34
– Terästeollisuusyritysten tuotanomaksut 10
* Europarlamentin jäsenten palkat 5
* Vuonna 1995 maksettuja ALV- ja BKTL-maksuja, jotka on myöhemmin hyvitetty takaisin 360
= Edelliset maksut yhteensä 893
= Suomen todellinen kassaperusteinen nettomaksu EU:lle -1975 milj.mk
Tuloihin sisältyvät EU:n nk. toimintamenot; mukana ei ole komission ja muiden toimielinten varsinaisia hallintomenoja. Näitä toimintamenoja EU maksoi viime vuonna lähes 360 miljardia markkaa. Tähän summaan sisältyy kuitenkin noin 31 mrd. markkaa sellaisia menoja, joita ei voida kohdistaa eri jäsenmaille. Lisäksi summaan sisältyy yhteensä noin 7 mrd. markkaa sellaisia menoja, jotka raportissa on kyllä kohdistettu eri jäsenmaille mutta tätä kohdistamista voidaan pitää perusteettomana. Valtaosa näistä menoista (tai jäsenmmaille merkityistä tuloista), johtuu EU:n hallinnollisten yksiköiden sijainnista ko. maissa. Aikaisemmista raporteistaan poiketen tilintarkastajat ovat nyt ”pystynee” kohdistamaan myös kehitysyhteistyömenojaan ja Keski- ja Itä-Euroopan maille antamiaan tukia eri jäsenmailleen. Kun nämä yhteensä 38 mrd. markkaa vähennetään EU:n toimintamenoista, jäljelle jää noin 321 mrd. markkaa, jotka voidaan katsoa jäsenmaiden EU:lta saamiksi tuloiksi.
HS:n 27.11.1996 julkaisemassa artikkelissa eri maiden nettomaksuista esitettiin kuvio, jossa maiden nettomaksut oli muutettu miljardeiksi markoiksi. Kuvio oli ehkä harhaanjohtava, koska vertailussa jäsenmaiden koko ei tullut esiin. Oheisessa kuviossa tämä vika on korjattu laskemalla nettomaksu ja nettotulo markkoina asukasta kohti.
Suurin asukasta kohti laskettu nettomaksaja on Luxemburg. Rikkaana maana sen ALV- ja BKTL-maksut ovat huomattavasti EU:n keskitasoa suuremmat. Kun maa ymmärrettävistä syistä saa maataloutukea ja rakennerahastotukea selvistä EU:n keskitasoa vähemmän. Samoista syistä myös Saksan nettomaksu nousee selvästi muita suuremmaksi. Hollannin nettomaksua nostaa selvästi muita maita suuremmat tullimaksut EU:lle. Maataloustukea Hollanti saa enemmän kuin EU-maat keskimäärin, mutta rakennerahastotukea selvästi keskimääräistä vähemmän.
Englanti saa EU:lta tukea keskimääräistä vähemmän, mutta maksaa myös EU:lle maksuja keskimääräistä vähemmän. Englannin ALV-maksu asukasta kohti oli jopa pienempi kuin Suomen ja BKTL-maksukin asukasta kohti oli vain Suomen suuruusluokkaa.
Ranska sai EU:n koko maataloustuesta noin 25 %. Kun Ranskan maksut EU:lle olivat suurin piirtein keskitasoa, Ranskan pienehkö nettomaksu johtuu pitkälle sen saamista suurista maataloustuista. Jopa Suomen nettomaksu asukasta kohti oli Ranskaa suurempi.
Uusista jäsenmaista Suomen ja Ruotsin maksut EU:lle asukasta kohti olivat EU:n keskitasoa kieppeillä; Itävallan maksut olivat keskitasoa selvästi suuremmat. Kaikkien uusien jäsemaiden tulot EU:lta olivat EU:n keskitasoa pienemmät; erityisen vähän tuloja asukasta kohti sai Ruotsi. Yhteistä uusille jäsenmaille oli, että valtaosa EU:lta saaduista tuloista oli siirtymätukea.
Tanskaa lukuunottamatta EU:n nettosaajat olivat nk. köyhiä jäsenmaita. Tanskan EU:lta saama maataloustuki/asukas oli noin kolminkertainen keskitasoon verrattuna eli selvästi suurempi kuin missään muussa rikkaassa EU-maassa. Tämä teki Tanskasta edelleen nettosaajan.
Kreikan ja Portugalin bruttomaksut asukasta kohti olivat vain puolet EU:n keskiatasosta. Kreikan, Espanjan ja Portugalin suuret nettotulo EU:lta johtuvat suurista rakennerahastotuista ja lähes yhtä paljon maataloustuista.
Irlannin maksut EU:lle olivat keskitasoa lievästi suuremmat, mutta asukasta kohti lasketut maatalous- ja rakennerahastotuet olivat Irlannissa EU:n kaikista suurimmat. Irlanti sai maataloustukea asukasta kohti yli nelinkertaisen ja rakennerahastotukea lähes kuusinkertaisen määrän EU:n keskitasoon verrattuna. Näin Irlanti on EU:n selvästi suurin nettosaaja. Irlanti on siten ainoa maa, jossa EU on selvällä rahalla ostanut kansalaisten kannatuksen.
EU-rahavirtoja peukaloimalla minkään maan hallintoviranomaiset tuskin pystyvät hankkimaan EU-jäsenyydelle ainakaan pysyvää kansalaisten kannatusta.
Teuvo Junka
Julkaistu Tiedonantajassa 5.12.1996, julkaistaan kirjoittajan luvalla.