EMU – VEU

Ryhmä tutkijoita ja aktivisteja mukaan kansanäänestysaloitteeseen eurojäsenyydestä

Joukko tutkijoita ja asiantuntija-aktivisteja ilmoittaa allekirjoittaneensa Paavo Väyrysen esittämän kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa.

He kehottavat kaikkia kansanvaltaisen EU-politiikan ystäviä tekemään samoin, jotta voidaan varmistaa, että eduskunnan enemmistö asettuu kansanäänestyksen järjestämisen kannalle. (Ks. https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1372)

Samalla he tuovat esille omat perustelunsa kansanäänestyksen puolesta. Allekirjoittajien keskeinen yhteinen perustelu on kansanvallan vaaliminen. Suomen EU-jäsenyyden demokraattinen perusta on vuoden 1994 kansanäänestys. Tämän jälkeen Euroopan unioni on kuitenkin peruskirjamuutosten myötä voimakkaasti muuttunut. Eurokriisin puhjettua vuonna 2008 unionin luonteeseen ovat merkittävästi vaikuttaneet niin sanotut kriisinhoitotoimenpiteet. Suomen jäsenehtoja on kansanäänestyksen jälkeen lisäksi voimakkaasti muuttanut päätös liittyä ainoana Pohjoismaana euroalueeseen. Näiden muutosten johdosta on käynyt epäselväksi, nauttiiko Euroopan unioni ja Suomen tapa osallistua siihen enää kansalaisten tukea.

”Allekirjoittajat eivät kaikilta osin, tai välttämättä edes pääosin, yhdy Väyrysen perusteluihin aloitteelleen”, toteaa allekirjoituksia kerännyt filosofian dosentti, SDP:n kaupunginvaltuutettu Thomas Wallgren, ”mutta meitä yhdistää arvio, että hyvä Eurooppapolitiikka on mahdollinen vain jos kansalaiset saadaan mukaan keskustelemaan ja tekemään valintoja.”

”Allekirjoittaminen teki minulle tiukkaa” sanoo akatemiatutkija Johanna Oksala ja jatkaa: ”Halusin olla mukana muistuttamassa siitä, että kansanäänestystä eurojäsenyydestä voi kannattaa muistakin kuin nationalistisista lähtökohdista.”

Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen, maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki korostaa, että vaikka euroäänestys olisi syytä järjestää kaikissa jäsenmaissa utopiaa ei pidä jäädä odottamaan. ”Tavoitteena on nykymuotoisen EMUn politisointi ja solidaarinen, tulonjaot mahdollistava fiskaalinen unioni, jonka toimielimet olisi demokratisoitu, ja jossa talouskuri olisi korvattu ekologisen uudelleenteollistamisen ohjelmalla”, sanoo Patomäki.

Keskustalaisen kaupunginvaltuuston jäsen Vantaalta, lakimies Johannes Hirvaskoski korostaa, että euron olemassaolo edellyttää tulonsiirtounionia tai yhdenmukaistettua finanssipolitiikkaa. ”Ensimmäiseen ei ole poliittisia edellytyksiä, toinen johtaa jo kolmannen suvereenin valtion peruspilarin menettämiseen siis lainsäädäntövallan ja rahapoliittisen vallan lisäksi nyt myös finanssipoliittisen vallan” Hirvaskoski arvioi.

Tietokirjaliija Risto Isomäki yhtyy myös Väyrysen aloitteeseen. ”Pakkohan meidän on jollakin tavalla päästä eroon nykyisen kaltaisesta euroalueesta, muuten tässä käy todella huonosti”, sanoo Isomäki.

Tampereelta vihreän liikkeen aktivisti Marko Ulvila, jonka aloitteesta tutkija-aktivistien nimien keräys alkoi, korostaa poikkipoliittisen yhteistyön tarvetta. ”Euroopalle ja Suomelle on vaarallista jos globaalia yhteisvastuuta kannattavat ihmiset jättävät Euroopan unionin perusteellisen kritiikin äärioikeiston yksinoikeudeksi”, Ulvila toteaa.

Aloitteessa mukana

Jaana Airaksinen, kustantaja, Helsinki
Yrjö Hakanen, kaupunginvaltuutettu, Helsinki
Outi Hakkarainen, tutkijaaktivisti, Helsinki
Johannes Hirvaskoski, kaupunginvaltuutettu, Vantaa
Risto Isomäki, kirjailija, Helsinki
Johannes Kananen, yliopistonlehtori, Helsinki
Joel Kaitila, jatkoopiskelija, Jyväskylä
Marianne Laxén, fredsaktivist, Helsingfors
Joona Mielonen, kaupunginvaltuutettu, Kotka
Johanna Oksala, akatemiatutkija, Helsinki
Heikki Patomäki, professori, Helsinki
Antti Ronkainen, jatkoopiskelija, Helsinki
JP Roos, professori, Helsinki
Marko Ulvila, tietokirjailija, Tampere
Thomas Wallgren, filosofian dosentti, Helsinki

Lisätietoja

Thomas Wallgren: 0504154808, thomas.wallgren (ät) iki.fi
Marko Ulvila: 0445332368, marko.ulvila (ät) iki.fi

Euron ja EU:n perustaminen suuren rahan markkinoiden vapauden pohjalle on johtanut kriisiin, joka on iskenyt kovimmin työntekijöihin, työllisyyteen, julkisiin palveluihin, sosiaaliturvaan ja demokratiaan. Samalla kriisiä käytetään oikeistolaisen talouskurin ja autoritaarisen liittovaltion voimistamiseen. Tarvitaan toisenlainen Eurooppa, jossa ihmisten ja luonnon hyvinvointi asetetaan liikevoittojen sijasta tärkeimmäksi. Kansanäänestys tarjoaa mahdollisuuden laajalle keskustelulle vaihtoehdoista sekä aloitteille demokraattisen ja solidaarisen Euroopan rakentamiseksi.
— Yrjö Hakanen

Suomeen tarvitaan lisää kriittistä keskustelua taloudesta, etenkin talouskasvun hegemonian sekä ekologisen kestävyyden ja ihmisten hyvinvoinnin välisestä ristiriidasta. Ihmiskunta tarvitsee jo nyt 1,5 maapallon verran luonnonvaroja, luku olisi yli kaksinkertainen jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset. Ihmisten tasaarvoisen hyvinvoinnin ja tulevien sukupolvien toimeentulon asettaminen aidosti talouspolitiikan tavoitteeksi tarkoittaa kasvun ylivallan kyseenalaistamista, ympäristön kantokyvyn kunnioittamista sekä taloussuunnittelun mittareiden muuttamista. Tarkka arviointi euroalueeseen kuulumisesta on tärkeä osa kriittistä keskustelua ja kansanäänestys erinomainen sysäys asialle. Kyse on myös demokratiasta. Suomen liittyminen euroalueeseen tehtiin pelkällä valtioneuvoston tiedonannolla. Melkoinen määrä suomalaisia ei varmaankaan ymmärtänyt antaneensa vuoden 1994 kansanäänestyksessä ääntänsä Euroopan unioniin liittymisen lisäksi myös rahaliitolle. Nyt on aika antaa kansalaisten äänen kuulua.
— Outi Hakkarainen

Euroopan unioniin ja euroon liittyvät sopimukset pakottavat tällä hetkellä myös Suomen hallituksen toimimaan laskusuhdannetta syventävällä tavalla, eli leikkaamaan ihmisten ostovoimaa ja omaa kulutustaan aikana, jolloin lama uhkaa muutenkin painaa päälle. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että asioita ei jaksettu miettiä loppuun saakka silloin kun euroaluetta perustettiin. Nykyisen kaltainen järjestelmä on todennäköisesti pakko
purkaa. Jos näin ei tehdä, seurauksena on todennäköisesti vielä pahempi lama kuin 1930-luvulla. Valtioille täytyy jälleen antaa lupa siirtää osa veloistaan keskuspankeille ja meidän täytyy päästä eroon tilanteesta jossa meillä on virallisesti vain yksi euro mutta sen sisällä 19 eri valtion joukkovelkakirjoja. Nykyinen järjestelmä on liian altis keinottelulle.
— Risto Isomäki

Miksi eurojäsenyydestä pitää järjestää kansanäänestys
— Johannes Kananen

Eurojärjestelmä on luotu pankkien ja suuryhtiöiden ehdoilla ja demokratian kustannuksella. Pelatessaan jäsenmaat toisiaan vastaan sekä julkistalouden sääntöjen että kilpailukykyideologian kautta, euro itsessään ruokkii epäluuloja ja nationalismia jäsenmaissa. Eurojärjestelmä sisältää epäterveitä kannustimia. Koska se pakottaa varmistamaan julkistalouden rahoitusaseman vientiylijäämällä, järjestelmän institutionaalinen logiikka ohjaa jäsenmaat ”nuijimaan naapureitaan”. Keino tähän on kampittaa työväestöä ja vähäväkisiä palkkojen, julkispalveluiden, sosiaaliturvan, ja eläkkeiden leikkauksilla. Jäsenmaiden keskinäinen kilpailu murentaa sisämarkkinoita ja estää eri maiden työväestön välisen solidaarisuuden syntymistä. Todella olemassa oleva euro on siten omien tavoitteidensa kanssa ristiriidassa. Mutta ennen kaikkea se on ristiriidassa eurooppalaisten hyvinvoinnin ja ja demokratian kanssa. Eurojäsenyydestä on vihdoin käytävä älyllisesti rehellinen
keskustelu.
— Joel Kaitila

I Sverige arrangerades en folkomröstning om Euron och diskussionen var intensiv. Även i vårt land behöver vi en öppen och demokratisk diskussion, så att medborgarna förstår att de har ett inflytande och ett ansvar.
— Marianne Laxén

Eurokriisi on antanut troikalle tekosyyn kiristää otettaan jäsenvaltioihin demokratian kustannuksella. Suomenkin talouspoliittista liikkumavaraa ja itsenäisyyttä on rajoitettu viime vuosina suoraan usealla eri tavalla mm. budjettikurisopimuksella. Kansalaisten demokraattista valtaa talouspolitiikkaan on kavennettu ilman, että toimille on haettu kansalaisten mandaattia. Oli EMU-jäsenyydestä mitä mieltä tahansa, on kansanvallan
näkökulmasta välttämätöntä antaa kansalaisten ilmaista haluaako se jatkaa itsenäistä päätösvaltaa rajoittavassa rahaliitossa. Suomessa kansanäänestykset eivät valitettavasti sido eduskuntaa, mutta kansanäänestyksen järjestäminen käynnistäisi jo itsessään tärkeän keskustelun rahaliiton tulevaisuudesta ja kehittämisestä.
— Joona Mielonen

Talouden asiantuntijat ovat melko yksimielisiä siitä, että Suomen eurojäsenyys on ollut virhe. Perusteluni kannattaa tätä aloitetta eivät kuitenkaan ole ensisijassa talouspoliittiset eivätkä nationalistiset. Uskon eurooppalaiseen solidaarisuuteen ja suhtaudun kriittisesti ekologisesti kestämättömään kasvutalouteen. Tunnistan myös ylikansallisten hallintorakenteiden tärkeyden globalisoituneessa maailmassa. Näiden hallintorakenteiden on kuitenkin perustuttava vahvalle demokratialle. Jotta voimme rakentaa aitoa solidaarisuutta sekä tasaarvoista ja ekologisesti kestävää Eurooppaa, nykyinen EU vaatii radikaalia uudistamista sen demokratiavajeen korjaamiseksi. Kansanäänestys Suomen jäsenyydestä euroalueessa olisi askel tätä tavoitetta kohden ainakin kolmella tavalla: 1) se ratkaisisi tällä hetkellä epäselvän kysymyksen Suomen eurojäsenyyden demokraattisesta perustasta 2) se tekisi välttämättömäksi laajan julkisen keskustelun talouskuripolitiikasta, EU:n tulevaisuudesta sekä Suomen roolista siinä 3) se voisi toimia sysäyksenä EU:n demokraattiselle uudistamiselle myös Euroopan laajuisesti.
— Johanna Oksala

EU-muutos: toivo on kansalaisaloitteissa ja kansanäänestyksissä
— Heikki Patomäki

Cosmopolitan Futures for Europe — Thomas Wallgren

Kansalaisaloite eurojäsenyydestä tärkeä keskustelunavaus

Heinäkuussa julkisuuteen tuli europarlamentaarikko Paavo Väyrysen aloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa. Aloitteen on tällä hetkellä allekirjoittanut lähes 38 000 suomalaista.

Aloitteen perusteluissa todetaan, ettei euroalue ole kehittynyt sellaiseksi kuin eduskunnalle vuonna 1998 esitettiin. Siihen kuuluminen on aiheuttanut Suomelle taloudellista vahinkoa, työttömyyttä ja julkisen talouden pahan alijäämän. Lisäksi euroalueen päätöksentekojärjestelmää ollaan muuttamassa tavalla, joka olennaisesti kaventaisi Suomen taloudellista ja valtiollista itsenäisyyttä.

Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus pitää aloitetta tärkeänä avauksena keskustelulle nykyisen EU-politiikan vaihtoehdoista, joka on pitkään puuttunut. Se myös korostaa tarvetta rakentaa Suomeen laajempaa EU-kriittistä liikettä.

Päätös Suomen liittymisestä euroalueeseen tehtiin ilman kansanäänestystä. Eduskunnalle ei 1998 annettu lakiehdotusta, vaan ainoastaan valtioneuvoston tiedonanto. Tiedonannossa jäsenyys esiteltiin miltei pelkästään myönteisessä valossa, vaikka käytettävissä oli runsaasti tietoa siihen liittyvistä kielteisistä vaikutuksista ja riskeistä.

Eduskuntakäsittelyä varten kansalaisaloite tarvitsee 50 000 nimeä. Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus kehottaa allekirjoittamaan kansalaisaloitteen ja kokoamaan voimia laajempaan EU-kriittiseen liikkeeseen.

Jos kansan enemmistö kannattaisi Suomen pysyttäytymistä euroalueessa, se hyväksyisi käytännössä euroalueen muuttumisen velkaunioniksi ja ylikansalliseksi liittovaltioksi. Jos kansanäänestys sen sijaan johtaisi Suomen eroamiseen euroalueesta, euron rinnalla otettaisiin käyttöön kansallinen valuutta. Tällöin Suomi olisi raha- ja talouspolitiikan suhteen samassa asemassa kuin muut Pohjoismaat.

Kansalaisaloitteen voit allekirjoittaa täällä.

Tarvitaan kansanäänestys

Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus vaatii kansanäänestystä EMU:sta. Sen mielestä Suomen hallituksen tulisi ottaa uudelleen harkintaan onko ollut viisasta mennä mukaan talous- ja rahaliittoon EMUun. Alusta alkaen ovat olleet tiedossa ne riskit, jotka yhteiseen valuuttaan liittyvät. Asiasta päätettäessä ne vain eivät painaneet, vaan hallitus ajoi varoituksista huolimatta maan mukaan tähän kokeiluun.

Maat, jotka ovat rakenteeltaan ja kulttuuriltaan niin erilaisia kuin EU:n jäsenet ovat, eivät kerta kaikkiaan voi onnistua rahaliiton kaltaisessa pakkopaidassa.

Viime vuonna oli ”syyllisenä” Kreikka ja nyt on samoihin ongelmiin ajautuneet tai joutuneet jo Irlanti ja Portugali. Eivätkä autettavat jää näihin. Näiden maiden pitäisi omista lähtökohdistaan ymmärtää jo pelkkää viisauttaan erota EMU järjestelmästä. Silloin niillä olisi edes joitain välineitä laittaa omat asiansa kuntoon!

Innokkaimmat EU kannattajat näkevät tilanteessa loistavan mahdollisuuden syventää integraatiota ja viedä EU:n kehitystä yhä pidemmälle liittovaltion suuntaan. Tämä tapahtuu jälleen ilman minkäänlaista kansalaisten osallistumista. EU:lle ominainen pakkodemokratia toimii! Virheellinen EMU päätös aiotaan paikata uusilla virheillä.

Suomessa käytiin eduskuntavaalit, jossa ne puolueet, jotka suhtautuivat kriittisesti tämänkaltaisen tukipolitiikan jatkamiseen, jossa hyötyjinä ovat ahneet pankit, saavutti enemmistön eduskuntaan. Suomalaisten usko vaikuttamiseen vaaleilla kuitenkin romuttuu, kun osittain samojen kritiikkiä esittäneiden puolueiden tuella nykyistä EU-politiikkaa aiotaan jatkaa.

VEU vaatii kansanäänestystä rahaliiton jäsenyydestä. On aika kysyä tavallisen ihmisen mielipidettä halutaanko jatkaa nykymenoa.

Helsinki 14.5.2011

Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus ry
Vuosikokous

Tarvitaan kansanäänestys

Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskuksen mielestä Suomen hallituksen tulisi ottaa uudelleen harkintaan onko ollut viisasta mennä mukaan talous- ja rahaliittoon EMUun. Alusta alkaen ovat olleet tiedossa ne riskit, jotka yhteiseen valuuttaan liittyvät. Asiasta päätettäessä ne vain eivät painaneet, vaan eurointoilijat ajoivat varoituksista huolimatta maan mukaan tähän kokeiluun.

Maat, jotka ovat rakenteeltaan ja kulttuuriltaan niin erilaisia kuin EU:n jäsenet ovat, eivät kerta kaikkiaan voi onnistua rahaliiton kaltaisessa pakkopaidassa.

Tämänkertaisen ”syyllisen” Kreikan pitäisi omista lähtökohdistaan ymmärtää jo pelkkää viisauttaan erota EMU järjestelmästä. Silloin sillä olisi edes joitain välineitä laittaa omat asiansa kuntoon!

Innokkaimmat EU kannattajat näkevät tilanteessa loistavan mahdollisuuden yllättäen syventää integraatiota ja viedä EU:n kehitystä yhä pidemmälle liittovaltion suuntaan. Tämä tapahtuu jälleen ilman minkäänlaista kansalaisten osallistumista. Voi vain todeta, että virheellinen EMU päätös aiotaan paikata uudella virheellä.

”Suomen jäsenyyden kannalta olisi luonnollista ja Suomen EU-politiikan aktivoimisen kannalta erinomaisen myönteistä järjestää nyt kansanäänestys jäsenyydestä. Kansanäänestyksen kohteena voisi olla kolme vaihtoehtoa: (1) ero unionista; (2) jäsenyyden pitäminen ennallaan; (3) jäsenehtojen muuttaminen: kyllä – ei vaihtoehdot ainakin euro-jäsenyyden ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön osalta.”

Nyt on aika kysyä tavallisen ihmisen mielipidettä. Sitä paitsi monivalintaiset kansan-äänestykset ovat uudemman tutkimuksen ja käytännön kokemuksen mukaan varsin kiinnostava päätöksentekoväline.

Helsinki 22.5.2010

Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus ry
Vuosikokous

Militarisoinnin päiväkirja I

Militarisoinnin päiväkirja I kokonaisuudessaan (tulostettava)

huhtikuu 2003 – joulukuu 2003

Näin sinisilmäisiä päättäjiä meillä on:

Pääministeri Paavo Lipponen (sd) vakuuttaa, että Ranska ja Britannia haluavat kehittää EU:lle vain kriisinhallintakykyjä eikä yhteistä puolustusta.

— HS 10.12.1998

Ranska ehdotti Saariselän ulkoministerikokouksessa, että EU-maiden tulisi ottaa EMU -kriteereistä mallia ja kehittää puolustusvoimiensa toimintakykyä ja tasoa yhteisillä lähentymisehdoilla.

”Kyseessä on Ranskan luova ajattelu enkä usko, että se on tarkoitettu ihan lähiajan kysymykseksi”, ulkoministeri Tarja Halonen sanoi Helsingissä.

— HS 6.10.1999

”EU:sta tulee kehittää suurvalta jotta se voi toimia täysivaltaisesti maailmassa.”

— Paavo Lipponen Lontoossa 14.2.2002

EU-MILITARISOINNIN PÄIVÄKIRJA HUHTIKUU 2003 – JOULUKUU 2003

17.01.2003
”Jos Suomi ei ole tehnyt päätöstä Nato-jäsenyyden puolesta tämän vuosikymmenen loppuun mennessä, ei sillä todellakaan ole mitään merkitystä, sillä siihen mennessä EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ja Naton eurooppalainen pilari ovat yhtä ja samaa” sanoi EU:n sotilaskomitean puheenjohtaja Gustav Hägglund Helsingissä.

30.01.2003
Saksan liittopäivien talousvaliokunta päättää Saksan osallistumisesta eurooppalaiseen IRIS-T ohjusten hankintaan yhdessä Kreikan, Italian, Norjan, Ruotsin ja Espanjan kanssa. IRIS-T on ”Eurofighter” hävittäjälentokoneen aseistamiseen tarkoitettu ohjus.

30.01.2003
Saksan puolustusministeriö kertoo, että Etelä-Afrikassa tehdyt MAW Taurus ohjuskokeet on viety onnekkaasti loppuun. Vuoden 2004 alusta luovutetaan Saksan sotilasvoimille ensimmäiset täsmäohjukset. MAW Taurus palvelee Eurofighterin aseistamista ja on klassinen, hyökkäykseen tarkoitettu ohjus syvällä oleviin bunkkerikohteisiin osumiseksi.

31.01.2003
Britannian puolustusministeriö antaa Britannian historian suurimman varusteluvaltuuden Royal Navy’lle. Noin 15 miljardilla eurolla tuotetaan kaksi lentotukialusta. Hankinta menee BAE Systemsille, mutta myöskin ranskalainen kilpailija Thales pääsee osalliseksi miljardibisnekseen.

31.01.2003
Saksalais-ranskalaisesta asevarustelukonsernista EADS:stä tulee Astrium avaruusalusyhtiön ainoa omistaja. Yhtiö työstää sotilaallisesti merkittäviä avaruusprojekteja Galileo ja GMES.

01.02.2003
Saksan sotilasvoimien eliittijoukot ovat joutuneet yhdessä amerikkalaisten joukkojen kanssa rajuihin maataisteluihin Afganistanissa,

07.03.2003
Ranskan ulkoministeri Villepin sai luvan YK:n korkeimmalta taholta sotilaalliseen väliintuloon Afrikassa. Ranska saa luvan lähettää 3.000 sotilasta Norsunluunrannikolle. Viime viikkojen aikana ranskalaiset sotilaat ovat jo taistelleet maan hallituksen rinnalla, jota Amnesty International syyttää raskaista ihmisoikeusrikkomuksista.

09.02.2003
Saksa ja Ranska ottavat haltuunsa ISAF-joukkojen johdon Afganistanissa. Joulukuussa kaksinkertaistettiin saksalaisten joukot 2500 mieheen Afganistanissa.

10.02.2003
”Der Spiegel” julkaisi saksalais-ranskalaisen suunnitelman Irakin miehittämiseksi. Koodisanana on ”Mirage”. Tuhannet sotilaat, niiden joukossa saksalaisia ja ranskalaisia, saisivat YK:lta luvan Irakin miehittämiseen. Sinibaretit ottaisivat vuosiksi maan valvonnan haltuunsa sanoo Der Spiegel.

18.02.2003
EU:n 15 valtionpäämiestä pääsevät yksimielisyyteen Irak-lausunnosta ”Sota viimeisenä keinona” ei enää ole poissuljettavissa.

21.02.2003
Saksan hallitus haluaa alistaa saksalaisten asevarustelukonsernien kaupat ulkomaille valtiolliseen valvontaan ja suunnittelee tämän toteuttamiseksi lainmuutoksia. Kerrotaan että, Saksa tarvitsee oman asevarusteluperustansa poliittisesti itsenäisen sotilaallisen toimintakyvyn edellytyksenä.

24.02.2003
Itävalta ja Suomi tehostavat Eurokorps -yhteyksiään. Molemmat maat allekirjoittavat jo valmiiksi neuvotellun sopimuksen Strasbourgissa.

24.02.2003
Ranskan ja Britannian ulkoministerit, Dominique de Villepin ja Jack Straw, vaativat Bosnian Nato-tehtävien luovuttamista EU-joukoille vuoden 2004 alusta, jolloin12000 EU-sotilasta ottaisi Bosnian miehitystehtävät haltuunsa.

25.02.2003
Saksan puolustusministeri Peter Struck ilmoitti Saksan sotavoimien puolustuspoliittisten linjausten muutoksista. Sotilaisvoimilla tulisi olla valmius operoida lyhyellä varoituksella kaukaisilla kulmilla maailmassa. Struck selitti, että Saksan Liittotasavallan armeijalla ei ole enää mitään maantieteellisiä toimintarajoja.

02.03.2003
Itävallan uudessa sini-musta -hallitusohjelmassa lyödään lukkoon, että on edistettävä Itävallan armeijan muutosta puolustusarmeijasta EU-sotilasoperaatioiden interventioarmeijaksi. Itävallan hallitus aikoo kannattaa EU:n keskinäistä sotilaallista avunantovelvollisuutta.

24.03.2003
Espanjan hallitus suunnittelee uutta sotarikoslakia, joka mm. tekee osallistumisen sodanvastaisiin mielenosoituksiin tietyissä tapauksissa rangaistavaksi.

26.03.2003
Ensimmäinen onnistunut ”Tiger” sotilashelikopterin koelento. ”Tiger” muodostaa tulevaisuuden tukiselkärangan EU-armeijan maavoimien sotilaallisissa operaatioissa. Pääasialliset helikopterin tilaajat ovat Ranska ja Saksa.

27.03.2003
EU-komission puheenjohtaja Romano Prodi kehotti EU-valtioiden hallitusten päämiehiä ”militarisoimiseen, jotta ei jäätäisi seisomaan tienposkeen” (Euobserver 27.3.03). Aika on nyt kypsä
varustautumiseen. Prodi ilmoitti olevansa erityisen tyytyväinen Saksan, Ranskan, Belgian ja Luxemburgin yhteiseen sotilaalliseen huippukokoukseen.

28.03.2003
Britannian puolustusministeriö käynnistää uuden hävittäjätyypin, Type 45, tuottamisen. Royal-Navy ottaa näin ”teknologisen jättiaskeleen”. Kustannukset ovat 6,4 miljardia euroa.

01.04.2003
EU-armeijan ensimmäinen tehtävä käynnistyy nimellä ”Concordia”, kun EU-armeija ottaa vastaan siihen asti NATO:n hoitamat kommandotehtävät Makedoniassa.

02.04.2003
Saksan liittohallitus keskittyy yhteisymmärrykseen EU:n tulevaisuuskonventissa yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Jos tämä ei ole mahdollista yhteisellä sopimuksella, niin sitten on jonkun ryhmän maita edettävä Schengen -sopimuksen tapaan, sanoi Saksan ulkoministeri Joschka Fischer Handelsblatt lehdelle.

03.04.2003
Saksan liittokansleri Gerhard Schröder julisti, että Irakin sodan seurauksena on korotettava Saksan armeijan budjettia.

06.04.2003
Saksan hallitus tiedotti, että Saksa aikoo ryhtyä Galileo sateliittiohjausjärjestelmän rakennusprojektin vetäjäksi. Vuoteen 2008 mennessä Galileon tulee olla valmis tarjoamaan EU-armeijalle mahdollisuudet suorittaa täsmällisiä sotilaallisia iskuja.

08.04.2003
EU-komissaari, perustuslakia valmistelevan konventin puheenjohtajiston jäsen Michel Barnier korostaa sotilaallisen ydineuroopan välttämättömyyttä niille valtioille, ”joilla on poliittisia pyrkimyksiä maailmassa”. Hänen johdollaan toimitettu EU-konventin puolustustyöryhmän raportti vaatii yhteisen EU-asevarustelutoimiston perustamista, EU-jäsenmaiden asevarustelumenojen merkittävää korottamista sekä vapaat kädet EU-armeijalle suorittaa maailmanlaajuisia sotilaallisia tehtäviä terrorismin vastaisessa taistelussa.

10.04.2003
EU-parlamentin suuri enemmistö kehotti EU:n valtionpäämiehiä edistämään EU:n militarisointia. Parlamentin jäsenet vaativat mm. EU-armeijan tehtävien laajentamista koskemaan myös ”terrorismin vastaista taistelua”, yhteistä EU-asevarustelutoimistoa sekä omaa EU-asevarustelubudjettia.

10.04.2003
Saksalainen päivälehti ”Die Welt” julkaisi Saksan liittokanslerin suunnitelmat ”Eurooppalaisen Puolustusunionin” perustamisesta. Se antaisi mahdollisuuden muutamalle EU-jäsenmaalle edetä muita nopeammin EU:n turvallisuus – ja sotilaspolitiikassa. Saksalais-ranskalaisesta prikaatista kehitettäisiin ydin EU:n nopean toiminnan joukoille.

24.04.2003
Suurin mannereurooppalainen asevarustelukonserni, EADS, kertoi uudistuksistaan. Näiden uudistusten päämääränä on vuoteen 2005 mennessä nostaa asevarustelumyyntiä 60 prosentilla noin 9,6 miljardiin euroon.

25.04.2003
Julkaistiin luonnos ”Puolustuspoliittiset suuntaviivat Saksan sotilasvoimien uudistamiseksi´´ Keskeinen uudistus on siirtyminen maan puolustamisesta hyökkäysvalmiuteen sekä sotien ”ennalta ehkäisevään toimintaan´´.

28.04.2003
Johtavien eurooppalaisten asevarustelukonsernien, EADS:n, BAE-Systemsin ja Thales:in edustajat kehottivat yhteisessä julistuksessaan EU-valtioita kuluttamaan enemmän rahaa asevarusteluun.

29.04.2003
Belgian pääministerin Guy Verhofstadtin kutsusta Saksa, Ranska, Luxemburg ja Belgia neuvottelevat sotilaallisen ydineuroopan kehittämisestä. Perustana on saksalais-ranskalaisen prikaati vahvistettuna belgialaisilla ja luxemburgilaisilla joukoilla. Tavoitteena on kehittää nopean toimintavalmiuden omaavat joukot. Tämä 60.000 miehen toimintajoukko olisi sekä EU:n että uuden NATO-Response -yksikön käytettävissä. Lisäksi halutaan ensi vuoden kesään mennessä kehittää eurooppalainen ilmakuljetuskomentokeskus sekä yhteiset toimintatavat kemiallisten, biologisten ja ydinaseiden torjuntaan. NATO rinnalle muodostetaan EU:lle oma operatiivinen komentokeskus.

03.05.2003
Saksalainen päivälehti ”Süddeutsche Zeitung” kertoo Saksan armeijan esikunnan sisäisestä paperista. Tässä paperissa kehotetaan luomaan EU-armeija, joka olisi ”EU-hallituksen´´ johtama. Myös ydinasepotentiaalit tulisi ottaa EU:n käyttöön, jolloin myös Saksa saisi käyttöönsä ydinaseita.

15.05.2003
Bayern’in osavaltion hallitus on antanut käyttöluvan FRM2 ydintutkimusreaktorille Garchingissa Münchenin lähellä. Reaktori toimii asekelpoisella plutoniumilla. Saksa voisikin halutessaan nopeasti aloittaa ydinasevalmistuksen.

18.05.2003
Saksalainen ”Centrum für Angewandte Politikforschung (CAP) on erittäin vaikutusvaltainen Saksan ulkopolitiikan ”Think-Tank”. Se kuvailee raportissaan sotilaallisen ”Euroopan suurvallan” (”Supermacht Europa”) näkymiä suurvaltana, jolla yhteisten eurooppalaisten strategisten sotavoimien kautta olisi käytettävissään ydinohjuspotentiaali ja joka lopullisesti jättäisi jäähyväiset siviiliyhteiskunnan idealle ja rajattomasti hyödyntäisi kansainvälisen valtapolitiikan välineitä.

20.05.2003
Monissa Euroopan maissa yleinen mielipide ei ole vielä tiedostanut Naton muuttumista perinteisestä puolustusliitosta maailmanlaajuiseksi toimijaksi, sanoo yhdysvaltalainen tutkija Andrew Michta.
Michtan mukaan ainakin Yhdysvaltain näkemys on se, että Nato on muuttunut puolustuksellisesta liitosta aktiivisesti asioihin puuttuvaksi. ”Menemme suoraan sisään poistamaan uhkatekijöitä.”
(HS)

04.06.2003
EU:n sotilaspoliittinen valiokunta päätti ranskalaisen johdon alaisen EU-joukon lähettämisestä Kongon tasavaltaan. Operaation koodinimi on ”Artemis”

10.06.2003
Saksan sisäasiainministeriön rahoittama”Poliittisen koulutuksen keskus” (Bundeszentrale für politische Bildung), järjesti viikon pituisen asiantuntijafoorumin, jossa mainostettiin hyökkäyksellisiä sotatoimia. Julkilausumassa pidettiin ”amerikkalaisia hyökkäyssotia
historiallisesti tarpeellisina ja objektiivisesti välttämättöminä”.

16.06.2003
EU:n ulkoministerit antoivat julkilausuman, jossa hyväksytään ennaltaehkäisevä sotilastoiminta valtioita vastaan, joilla on joukkotuhoaseita. Iranin ydinaseohjelma mainitaan nimellä.

20.06.2003
EU:n valtiopäämiehet kiittivät EU-konventtia EU-perustuslakiluonnoksesta huippukokouksessaan Porto Carrasissa Thessalonikissa. Luonnos velvoittaa EU-jäsenmaat jatkuvaan asevarusteluun, maailmanlaajuisiin sotilaallisiin väliintuloihin sekä sotilaalliseen avunantoon terrorismin vastaisessa taistelussa. EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen johtaja Javier Solana esitteli peruslinjat EU:n turvallisuuspoliittiselle doktriinille. Tulevaisuudessa tulee lähteä siitä, että ”puolustuksen etulinja” ei enää ole eurooppalaisella maaperällä. Hätätilanteessa tulisi voida käydä ”ennaltaehkäiseviä sotia” terrorismia, roistovaltioita sekä joukkotuhoaseiden leviämistä vastaan myöskin ”voimakkaitten väliintulojen” avulla. Vuonna 2004 perustetaan EU:n asevarustelutoimisto. Sen päämääränä on edistää asevarustelututkimusta ja -teollisuutta siinä määrin, että EU ”ottaa strategisen teknologian johdon tulevaisuuden puolustus- ja turvallisuusteknologioissa”.
Ranskan presidentti Jacques Chirac ehdotti vakaussopimuksen löysentämistä, jotta voitaisiin korottaa sotilasmenoja rikkomatta EMU -kriteereitä. Saksan ja Italian puolustusministerit tukevat tätä ehdotusta.

20.06.2003
EU aikoo ottaa keväällä haltuunsa Bosnian SFOR-joukkojen ylimmän johdon. ”Kysymys on vain siitä, miten järjestetään siirtyminen NATO -johdosta EU -johtoon” kerrottiin saksalaisesta diplomatialähteestä Berliinissä.

01.07.2003
Itävallan puolustusministeriön edustaja allekirjoitti Eurofighter GmbH:n kanssa ostosopimuksen18 Eurofighter ”Typhoon” koneen ostamisesta. Itävallan hallitus ilmoitti kustannusten olevan 2 miljarida euroa. Oppositio laski kuitenkin summan nousevan jopa 6 miljardiin euroon käyttökustannuksineen ja siirtymäajan kuluineen.

03.07.2003
Ranska ja Saksa perustavat yhteisen ”Top-Gun”-koulun, jossa opiskellaan ennen kaikkea uuden ”Tiger” taisteluhelikopteri-iskuja. ”Tiger Attack-Force” joukkoja pidetään EU:n 60.000 sotilaan valmiusjoukkojen ytimenä.

06.07.2003
Saksan Ilmailu – ja avaruuskeskus ,DLR (Das Deutsche Zentrum für Luft- und Raumfahrt) ja ranskalainen tutkimusinstituutti ONERA sekä EADS ovat muodostaneet ”strategisen tutkimuskumppanuuden”, jonka päämääränä on lujittaa eurooppalaista ilmailua kilpailussa amerikkalaisten konsernien kanssa. Saksalais-ranskalainen yhteistyö – sotilaallisen ydineuroopan kehittämissuunnitelmien mukaisesti – muodostaa Euroopan laajuisen yhteenliittymän etujoukon. Saksalais-ranskalainen asevarustelukonserni EADS dominoi rakenneuudistusten jälkeen EU:n ilmailuasioita.

11.07.2003
Galileo-Industries sai ensimmäisen tilauksensa ”Galileo” ohjusnavigaatiojärjestelmän rakentamiseksi. Galileon tulee olla valmis vuoteen 2008 mennessä ja sitä käytetään EU-armeijan täsmäsodankäyntiin.

14.07.2003
SOSTAR-ohjelma, joka perustuu ilmasta toimivaan tiedustelu- ja valvontajärjestelmään saavutti tärkeän vaiheen – Critical Design Review – luonnosten arviointi- ja vastaanottovaiheen.

15.07.2003
EU harkitsee Hollannin aloitteesta EU-joukkojen lähettämistä Moldaviaan. Moldavia on ollut vuodesta 1991 riippumaton Venäjästä. Transnistriassa on edelleen venäläisiä joukkoja.

18.07.2003
Korkea-arvoiset saksalaiset ja amerikkalaiset sotilasasiantuntijat ehdottivat Bertelsmannsäätiön (Saksan hallitutusta lähellä oleva säätiö) ”Transatlanttisten suhteiden tulevaisuus” -konferenssissa, että tulevissa roistovaltioiden miehityksissä toimittaisiin yhdessä, jotta valloitetut voimavarat voitaisiin ”käyttää multilateraalisesti”. Väliintulot ja saaliiden jakamiset (siis luonnonvarojen) tulee laillistaa kehittämällä kansainvälistä siviilioikeutta.

07.08.2003
Saksan puolustusministeri Peter Struck (SDP) kannattaa NATOn joukkojen lähettämistä Irakiin. Puolustusministeri ei sulje pois Saksan sotilasvoimien osallistumista operaatioon.

19.-24.08.2003
Kansainvälisillä MAKS 2003 Ilmailu- ja avaruusmessuilla Moskovassa, EADS ilmoitti sotilaallisen yhteistyön syventämisestä ennen kaikkea avaruus- ja ohjusteknologiassa Venäjän kanssa. EADS suunnittelee Tutkimus- ja Teknologiakeskuksen avaamista Moskovaan ja aikoo allekirjoittaa sopimuksen saksalais-venäläisestä tutkimusyhteistyöstä suurteho-ohjuskoneiston alalla.

20.08.2003
Saksan puolustusministeriö tiedotti, että Saksan merivoimien toiminta-aluetta laajennetaan huomattavasti. Viime vuoden alussa Saksan merivoimat toimivat osana kansainvälistä yli 70 yksikön laivuetta ”Enduring Freedom” -operaatiossa Intian Valtamerellä Afrikan rannikolla. Operaatioon osallistuivat lisäksi mm. USA, Britannia ja Ranska. Koska USA oli pääasiallisesti sijoittanut sotalaivansa Pakistanin rannikolle Saksan johtama laivue sai nyt valvontaansa myös Omanin lahden meritiet Iranin rannikon läheisyydessä.

21.08.2003
EADS toivotti Itävallan 18 Eurofighter -hävittäjien tilaajana tervetulleeksi. ”Itävalta on asiakkaana heti alussa valinnallaan antanut selvän tukensa eurooppalaisten turvallisuusrakenteiden ja eurooppalaisen teollisuusyhteistyön laajentamisen puolesta” sanotaan EADS-lehdistötiedotteessa
(www.eads.com).

23.08.2003
Saksan puolustusministeri Peter Struck (SDP) ilmoitti, että KSK-joukkojen määrä kaksinkertaistetaan. KSK -eliittikommandojoukot ovat erikoistuneet iskujoukoksi maailmanlaajuisesti anti-terror operaatioissa.

27.08.2003
Itävallan puolustusministeri Platter tapasi saksalaisen virkaveljensä Peter Struckin. He keskustelivat Saksan ja Itävallan sotavoimien yhteistyön syventämisestä.

28.08.2003
EADS asevarustelukonserni julkaisi vuoden 2003 puolivuotistuloksensa. Tulos näytti 592 miljoonan euron voittoa ja tilausten kolminkertaistumista verrattuna edellisen vuoden ensimmäiseen puoliskoon.

01.09.2003
Kreikan hallitus päätti tilata EADS:lta eurooppalaisia sotilaskuljetushelikoptereita. Kreikan puolustusministeriö on tehnyt sitovan 20 NH 90 helikopterin tilauksen sekä ilmoittanut 14 lisätilauksen todennäköisyydestä. ”Kreikan hallituksen päätös vahvistaa Kreikan roolia eurooppalaisten puolutustusrakenteiden integraatiossa ja NATOn jäsenenä”, sanovat herrat Camus ja Hertrich, jotka molemmat ovat EADS:n johtajia. (www.eads.com)

05.09.2003
Espanjan hallitus päätti osallistua EADS:n ”Tiger -taisteluhelikopteri-ohjelmaan”. Espanja tilaa 24 Tiger -ikopteria. ”Suuri päivä espanjalaiselle ilmailuteollisuudelle. Tiger on paras hyökkäys-helikopteri Espanjan armeijalle” sanoo Fernandez-Sainz, EADSin johtaja EADS-CASA:sta (www.eads.com).

18.09.2003
Kenraali Gustav Hägglundin mukaan vaikuttaa selvältä, että Eurooppaan tulee yhteinen puolustus muodossa tai toisessa. Euroopan yhteiselle puolustukselle on hänen mukaansa olemassa jopa selvä tilaus. Euroopan yhteinen puolustus luodaan Hägglundin mukaan joko EU:n sisälle sopimus-luonnoksen pohjalta tai unionin ulkopuolelle, mikäli yhteisymmärrystä ei unionin puittteissa saavuteta. Mahdollisimman toimintakykyisen yhteisen puolustuksen luominen EU:n sisälle on Hägglundin näkemyksen mukaan selkeästi Suomen etu. Menemällä mukaan yhteistyöhön Suomi vahvistaa konkreettisesti omaa turvallisuuttaan, totesi Hägglund Mikkelin Reserviupseerit ry:nja Mikkelin Maanpuolustusnaiset ry:n järjestämässä seminaarissa.
(STT)

20.09.2003
Saksan, Ranskan ja Britannian kolmoishuippukokouksessa maat pääsivät yhteisymmärrykseen ”että EU:n tulee voida suunnitella ja johtaa operaatioita ilman NATO:n voimavaroja”.

22.09.2003
EU haluaa ankkuroida taloudellisen roolinsa YK:ssa myöskin poliittisesti. Tähän liittyen EU-parlamentti julkaisee tulevalla viikolla raportin Strasbourgissa, jonka keskeinen vaatimus on, että EU:n tulee saada pysyvä paikka YK:n turvallisuusneuvostossa.

23.09.2003
Puolustusvoimien komentaja, amiraali Juhani Kaskeala, teki maanantaina varsin selväksi, että Suomen liittyminen Euroopan Unionin hahmotteilla olevaan puolustukseen ja EU-maiden keskinäisiin turvallisuustakuisiin, ns. turvatakuuytimeen, edellyttäisi käytännössä myös liittymistä sotilasliitto Natoon. Idea yhteisestä puolustuksesta ja siihen liittyvästä turvatakuujulistuksesta sisältyy EU:n perustuslakiluonnokseen, jonka käsittely alkaa hallitusten välisessä konferenssissa vajaan kahden viikon kuluttua. Julistuksesta tulisi ehdotuksen mukaan perustuslain liite. Sen voisivat allekirjoittaa ne EU-maat, jotka ovat valmiita sitoutumaan keskinäiseen sotilaalliseen avunantoon.
(HS)

3.10.2003
Valtiotieteiden tohtori, tutkija Jukka Tarkka ihmettelee hallituksen linjattomuutta EU:hun ja Natoon
liittyvissä turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Sen sijaan, että kaikki hokevat, että Suomella on lähes rajattomasti aikaa tehdä päätöksiä, Suomen kannanotolla on Tarkan mielestä suorastaan tulenpalava kiire.
(STT)

06.10.2003
EU:n puolustusministereiden kokouksessa Roomassa sovittiin, että EU tulevaisuudessa ottaa haltuunsa Bosnian miehityksen NATO:lta.

09.10.2003
NATO:n sotaministerit harjoittelevat ”mallipelien” ”Dynamic Response 07” avulla miten päätökset tehtäisiin NATO Response joukkoja (NRF) eli nopean toiminnan joukkoja käytettäessä.

09.10.2003
Tasavallan presidentti ja puolustusvoimen ylipäällikkö Tarja Halonen on jo toisen kerran joutunut amiraali Juhani Kaskealan komentajakaudella puuttumaan tämän julkisuudessa esittämiin turvallisuuspoliittisiin näkemyksiin. Presidentin kanssa viime päivinä turvallisuuspoliittista keskustelua käyneet poliitikot eivät ole voineet olla huomaamatta, että presidentti on närkästynyt puheesta, jonka Kaskeala piti valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avaajaisissa syyskuun lopulla.
Kaskeala kytki tuolloin yhteen EU:n tekeillä olevan puolustusytimen mahdollisine turvatakuineen sekä NATOn jäsenyyden. Halosen närkästyksen syyksi ei arvailla sitä, että Kaskealan tulkinta olisi ollut väärä, vaan pikemmin sitä, että se oli raadollisuudessaan ehkä liiankin osuva.

10.10.2003
Europarlamentaarikko Ilkka Suominen (kok) arvioi, että Suomi liittyy tulevaisuudessa puolustusliitto Naton jäseneksi. Hän pitää myös luultavana sitä, että Suomi osallistuu EU:n yhteiseen puolustukseen.
(STT)

14.10.2003
Euroopan unioniin ei näytä tulevan puolustusliitto Naton kaltaisia turvatakuita, joilla EU:n jäsenmaat sitoutuisivat toistensa puolustamiseen. Suomen ulkoministerin Erkki Tuomiojan mukaan EU:n ulkoministerikokouksessa kävi selväksi, että vastustus myös perustuslakiluonnoksessa esitettyjä turvatakuita kohtaan on EU:ssa niin laajaa, että takuut toteutuvat korkeintaan ”vesitetyssä” muodossa.
”Turvatakuut toteutuvat niille, jotka sitä tarvitsevat, Natossa”, Tuomioja totesi.
Se, että puolustusydin ei toteudu, ei kuitenkaan pane pistettä EU:n tiivistyvälle puolustusyhteistyölle. Tuomiojan mukaan kaikki EU-maat ovat olleet pitkälle yksimielisiä siitä, että EU:n kriisinhallinta-tehtävistä tulee entistä vaativimpia.
(HS)

16.10.2003
Reinhard Bütikofer Saksan vihreistä kertoi tanskalaiselle Dagbladet Arbejderen -lehdelle, että tässä vaiheessa ei tulisi vaatia Ranskan ja Englannin ydinaseriisuntaa, vaikka EU:lle suunnitellaan yhteistä puolustuspolitiikkaa. Bütikoferin mukaan pitäisi sen sijaan keskittyä niihin asioihin, jotka vievät eteenpäin kohti EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitikkaa.

18.10.2003
Tiiviistä sotilasyhteistyöstä kiinnostuneet Euroopan unionin maat voivat alkaa toimia kauan ennen kuin EU:n uusi perustuslaki tulee voimaan 2006, EU-komissaari Michel Barnier uskoo.
”Tärkeintä on kuitenkin se, että ne maat, jotka haluavat kehittää yhdessä EU:n sotilaskykyjä ovat aidosti mukana. Osallistujien pitää haluta toimia eikä vain puhua”.
Kysymykseen millaiset ehdot EU-maan pitäisi täyttää osallistuakseen EU:n sotilasyhteistyöhön Barnier vastasi seuraavasti: ”Yksi kriteeri voisi olla puolustusmenojen suuruus, toinen tutkimukseen käytetty raha, kolmas käytettävissä olevien joukkojen määrä ja neljäs kehittynyt aseteknologia. Ainakin kahden viime ehdon suhteen Suomi on edellä monia muita”.
(HS)

19.10.2003
Sdp:n puheenjohtajan Paavo Lipposen mukaan EU tarvitsee sotilaallisen välineen yhteiselle ulko-ja turvallisuuspolitiikalleen ollakseen rauhanjärjestö. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että uudessa Euroopassa tekisimme ikään kuin täyskäännöksen entiseen verrattuna”, Lipponen sanoi.
Lipposen mukaan nyt on kyse globaaleista haasteista, ei enää pienen maan asemoitumisesta idän ja lännen välissä.
(HS)

23.10.2003
Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA haluaa tuoda oman näkemyksensä Suomen Nato-keskusteluun keskiviikkona julkaisemallaan raportilla ”Mitä se Nato oikein on?”
EVAn Nato-raportti ei pyri puolueettomuuteen. Jo esipuheessa EVAn toimitusjohtaja Pentti Vartia kirjoittaa, että ”Suomen kannalta varteenotettava vaihtoehto on yhdistää Nato-jäsenyys osallistumiseen EU:n puolustusyhteistyöhön”.

24.10.2003
Saksan armeijan korkein johto haluaa kehittää täysivaltaisen eurooppalaisen armeijan, joka olisi raportointivelvollinen Euroopan unionin hallitukselle ja EU-parlamentin rahoittama, kirjoitetaan Englannin konservatiivien tietoon tuleessa asiakirjassa. Asiakirjan mukaan EU:n armeijan tulisi nojata ”demokraattisiin periaatteisiin”, jotka kirjataan EU:n tulevaan perustuslakiin.
Asiakirjassa todetaan myös, että ”Europpalaisella armeijalla tulisi olla yhteisiä rakenteita, jotka menevät pitemmälle kuin jo olemassa olevat. Siksi tarvitaan yhteistä puolustusjärjestelmää, yhteistä lainsäädäntöä ja standardisointia”. Otaksuen, että täysivaltainen EU-hallitus on saatu aikaan noin 10 vuodessa asiakirjassa todetaan lisäksi, että: ”Armeija raportoisi EU-hallitukselle ja EU-parlamentille. Erityisen lain kautta Parlamentti päättäisi onko joukkojen lähettäminen etujen mukaista”. Erittäin herkästä ydinasekapasiteetista asiakirjassa ehdotetaan että ”ne pitäisi integroida eurooppalaiseen puolustusjärjestelmään”. Todetaan myös, että suhde NATOon tulisi määrittää ja ”tulisi päättää EU:n mahdollisista yhteistyömuodoista YK:n, YK:n turvallisuusneuvoston ja NATO:n kanssa”.
(Telegraph)

26.10.2003
Ranskalainen päivälehti ”Liberation” paljastaa Ranskan hallituksen suunnitelmat muuttaa ydinasedoktriininsa. Tulevaisuudessa ydinaseita tulisi voida käyttää – USA:n uuden doktriinin mukaisesti, ydinpommeja myös ennaltaehkäisevästi nk. ”roistovaltioita” vastaan. Myöskin mini-atomipommien rakentamista – USA:n mallin mukaisesti – pohditaan.

26.10.2003
Britannian puolustusministeriö hyväksyy saksalais-ranskalaisen EADS -konsernin tekemän sotilas-satelliittiprojektitarjouksen, joka on 3,6 miljardia euroa.

27.10.2003
EU:n talousasiainkomissaari Michaele Schreyer (nainen Saksan vihreästä puolueesta) vaatii, että sotilaspolitiikalle tulisi antaa ”yhteisön budjetissa suurempi rooli, jos eurooppalaiset haluavat suuremman roolin maailmanpolitiikassa´´. Komissaari vaati EU-jäsenvaltioilta enemmän päättäväisyyttä yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

04.11.2002
Suurimman ranskalaisen sotalaivateollisuuden, DNC:n, pääjohtaja Jean-Marie Poimboeuf, julistaa, että ”Merten EADS” on tulossa (Die Welt 4.11.03). Kuten ohjusten ja sotilaslentokoneiden kohdalla kehitetään myös suuri eurooppalainen asevarustelukonserni laivastoa palvelemaan.

07.11.2003
Asevarustelukonserni EADS kerti, että se odottaa 1,4 miljardin euron voittoa vuodelle 2003. Ensimmäisten yhdeksän kuukauden aikana ovat tilaukset tuplaantuneet ja kasvaneet 49,5 miljardiin euroon.

09.11.2003
”Eurofighter” -tuottaja EADS haluaa fuusioida taistelukone-osastonsa brittiläisen BAE Systemsin ja italialaisen Alenia Aerospazion kanssa.

11.11.2003
EU-komission 60-sivuisessa valkoisessa kirjassa kuvaillaan EU:n tietä maailmanlaajuiseen avaruus-suurvaltaan, ”A New European Frontier for an Expanding Union”. Se vaatii mm. yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahvistamista, avaruuspolitiikan ankkuroimista EU:n suunnitteilla olevaan perustuslakiin sekä enemmän rahaa avaruusteknologiaan.

12.11.2003
Ensi viikolla EU ja NATO järjestävät yhteisharjoituksen ratkaistakseen kuvitteellisen kriisikuvan.
Kyseessä on käytännön harjoitus siitä, miten tehokkaasti EU pystyy poliittis-sotilaallisella tasolla käyttämään NATO -välineitä kun sotilasliitto NATO ei itse osallistu toimintaan. Komission edustajan mukaan kuvitteellinen kriisi tapahtuisi 19.-25.11.2003 Atlantin saarella nimeltään ”Atlantia”. Tämä on EU:n toinen kriisinhallintaharjoitus, mutta ensimmäinen joka suoritetaan yhdessä NATO:n kanssa
(Euobserver)

16.11.2003
Suomen suhde Natoon on kuin rekisteröintiä vailla oleva parisuhde, arvioi ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari (SDP) TV1:n Lauantaiseura -lähetyksessä lauantaina. Hän arvioi oman kantansa olevan enemmän myönteinen kuin kielteinen.
(HS)

17.11.2003
EU:n puolustusministerit pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, että suunnitellun EU:n asevarustelutoimiston tulisi aloittaa ensi vuoden lopulla. Asevarustelutoimiston tehtävänä on koordinoida ja voimistaa jäsentensä sotilaallisia menoja ja turvallisuuspoliittisia suunnitelmia. Sen tulisi saada oma paikkansa EU:n perustuslaissa.

18.11.2003
Ruotsin suurimmassa päivälehdessä ”Dagens Nyheterissä” julkaistussa yhteisessä kannanotossa Ruotsin ulkoministeri Laila Freivalds ja Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja varoittavat Saksan-Ranskan valtakartellin pyrkimyksistä, jotka uhkaavat jakaa EU:n kahtia.

19.11.2003
Saksan ulkoministeri Joschka Fischer kehottaa linjapuheessaan Princetonissa USA:ssa ”luomaan tasa-arvoisen kumppanuuden Euroopan ja USA:n välillä uuden maailmanjärjestyksen taistelussa”. Siksi on vahvistettava Euroopan sotilaallisia kykyjä.

19.11.2003
USA:n ulkoministeri Colin Powell kertoi EU vierailullaan, että hänen hallituksensa hyväksyy EU:n suunnitelmat kehittää omia puolustusrakenteitaan. ”Turvallisuutemme on kytketty yhteen NATOssa, vaikka EU laajentaisikin omia kykyjään”, hän sanoi. ”USA haluaa tiiviimmän Euroopan, laajemman Euroopan, Euroopan, jolla on täydellinen rooli maailman näyttämöllä”, hän jatkoi.
EU:n ulkopoliittinen johtaja, entinen NATOn pääsihteeri, Javier Solana, piti kokousta erittäin rakentavana ja hän on vakuuttunut, että ”kokouksen jälkeen suhteet USA:n ja EU:n välillä ovat paremmat kuin koskaan”.

20.11.2003
EU-parlamentti vaati EU:n jäsenmailta ja EU-komissiolta ”sotilaallisia kykyjä, jotka vahvistavat EU:n ulko- ja puolustuspolitiikan päämäärien uskottavuutta ja suotuisten ehtojen luomista kilpailukykyiselle ja kannattavalle eurooppalaiselle puolustusvarusteluteollisuudelle” (P5_TA-PROV(2003)0522).

26.11.2003
Kolmoishuippukokouksessa Saksa, Ranska ja Britannia pääsivät yksimielisyyteen itsenäisestä sotilaallisesta komentokeskuksesta EU:n armeijalle, EU:n keskinäisestä avunantovelvollisuudesta sekä sotilaallisen ydineuroopan edistämisestä.

27.11.2003
SDP:n puheenjohtajan, puhemies Paavo Lipposen mielestä Suomen Nato-jäsenyys ei välttämättä lisäisi puolustusmenoja, koska maalla jo on uskottava ja kustannustehokas armeija. Lipponen ei paljastanut omaa kantaansa jäsenyyteen.
(HS)

28.11.2003
Napolin EU:n ulkoministereiden kokouksessa vallitsi pitkälle menevä yksimielisyys saksalais-ranskalais-brittiläisistä pyrkimyksistä. EU:n perustuslaissa tulisi suoda pienelle EU:n jäsenmaiden ryhmälle oikeus tiiviimpään turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön. Näiden maiden tulisi vuoteen 2007 mennessä kehittää valmiusjoukko, joka olisi toimintavalmis 5 – 30 päivän sisällä. Brysseliin tulisi luoda sotilaallinen komentokeskus EU:n tehtäviä varten ilman NATOa. Ensisijaisesti kuitenkin kansalliset komentokeskukset Potsdamissa, Pariisissa ja Lontoossa johtaisivat kommandotoimintaa.

28.11.2003
Yhtäaikaisesti Napolin kokouksen päätösten kanssa Saksan puolustusministeri Peter Struck (sdp) kertoi joukkojen tarkastuksen yhteydessä päätöksestä korottaa Saksan puolustusvoimien nopeiden interventiojoukkojen sotilasmäärää 30.000 :een. Se tarkoittaa nykyisten joukkojen kolminkertaistamista.

29.11.2003
Kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä pitää EU:n puheenjohtajamaan Italian ehdotusta EU-maiden keskinäisistä turvatakuista Suomelle historiallisena mahdollisuutena, johon maamme hallituksen on syytä tarttua. Itälä piti selvänä, että ratkaisun jälkeen Suomi ei ole enää perinteisessä mielessä liittoutumaton. Hän muistutti kuitenkin, että Suomi on sitoutunut EU:n yhteiseen puolustukseen jo aikaa sitten.
(STT)

30.11.2003
Kaikille jäsenmailla on tulossa sotilaalliset turvatakuut. Valtaosa Euroopan Unionin puolustusta koskevista kiistoista ratkesi Napolissa lauantaina päättyneessä ulkoministerikokouksessa.
Tuleva puolustusyhteistyö tarkoittaa muun muassa sitä, että jäsenmaat saavat sotilaalliset turvatakuut. Belgian ulkoministeri Louis Michel iloitsi, että itsenäinen eurooppalainen puolustus on vihdoin syntynyt. Britannian pelkojen hälventämiseksi artikloihin on kirjattu, ettei EU:n puolustusyhteistyö kilpaile Naton kanssa ja että niille EU:n jäsenmaille, jotka ovat myös Naton jäseniä, sotilasliitto pysyy yhteisen puolustuksen kivijalkana.
(HS)

02.12.2003
EU-puheenjohtajamaa Italia on tänään esittänyt seuraavanlaisen puolustuslausekkeen uuteen EU:n perustuslakiin:
”Jos jäsenmaa joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi muut jäsenmaat antavat sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan määräysten mukaisesti.”
Puolueettomat maat eivät ole tähän sananmuotoon tyytyväisiä vaan ovat tehneet oman vaihtoehtonsa tekstiksi:
”Jos jäsenmaa joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, se saattaa pyytää toisilta jäsenmailta apua kaikin käytettävissään olevin sotilaallisin tai muin keinoin, Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan määräysten mukaisesti.”

02.12.2003
Ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) mukaan EU:n tiivistymässä olevat puolustus- ja turvallisuuspoliittiset järjestelyt eivät automaattisesti romuta Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta. Tuomioja korosti, että EU:n puolustuksesta ei vielä ole lopullisesti sovittu.
”Ei ole olemassa vielä selkeästi mitään sopua eikä mitään valmiita, lopullisia sanamuotoja” Tuomioja sanoi. Muiden muassa eduskunnan varapuhemies Ilkka Kanerva (kok) ja EU:n tulevaisuuskonventin työskentelyyn osallistunut kansanedustaja Kimmo Kiljunen (sd) arvioivat viime viikolla, että ehdotus merkitsee sotilaallisen littoutumattomuuden siirtymistä historiaan.
(HS)

02.12.2003
Jos EU:lle hyväksytään turvatakuut ja Suomi on niiden piirissä, Suomi ei ole enää liittoutumaton maa. Maanpuolustuskorkeakoulun strategian professori Pekka Sivonen pitää selvänä, että turvatakuiden hyväksynnän myötä Suomi liittoutuu. Sivosen mukaan olennainen asia on, että ehdotetut takuut koskisivat kaikkia jäsenvaltioita eivätkä vain niitä, jotka ovat allekirjoittaneet takuista erillisen pöytäkirjan.
(STT)

02.12.2003
Oman muotoilun saaminen asiakirjaan turvatakuista on Suomelle Pyrrhoksen voitto. Poliittinen eliitti voi kuvitella, että olemme edelleen liittoutumattomia, sanoo professori Esko Antola Suomen ehdotuksesta EU:n turvatakuiden pehmentämisestä. Hänen mielestään Suomen EU-politiikka on epäjohdonmukainen. Kaikissa muissa tapauksissa Suomi on korostanut miten selkeät säännöt ovat tärkeitä. Nyt Suomi itse ajaa mahdollisimman epäselvää sananmuotoa. Saamme velvoitteen, mutta meidän ei tarvitse noudattaa sitä, sanoo Antola. Kysymykseen onko Suomi enää liittoutumaton, jos allekirjoitamme EU:n perustuslain Esko Antola vastasi: ”Ei minun mielestäni. Jo perustulain artiklassa 42 on nk. solidaarisuuspykälä, jonka mukaan Unioni voi ottaa käyttöön jopa sotilaallisia keinoja jos se on uhattuna.”
(Hbl)

04.12.2003
NATOn pääsihteeri lord Robertson kertoo, että NATO voisi ottaa keskeisen roolin Irakin miehittämisessä. Näin voisivat myös saksalaiset ja ranskalaiset joukot osallistua miehitykseen.

06.12.2003
EU-komission puheenjohtaja Romano Prodi kannattaa yhteistä EU:n sotilaspolitiikkaa. Liittoutumattomat maat kuten Itävalta, Ruotsi, Suomi ja Irlanti eivät saa estää tätä kehitystä.

11.12.2003
Suomi hyväksyy EU:n yhteiseen puolustukseen liittyvän turvatakuuehdotuksen, valtioneuvosto ilmoitti torstaina. Esityksen mukaan EU-maat antavat toisilleen sotilaallista ja muuta apua, mikäli jokin jäsen joutuu hyökkäyksen kohteeksi.
Suomi haluaa kuitenkin vielä vaikuttaa turvatakuiden toteutuksen rakenteellisiin seikkoihin.
(STT)

12.12.2003
Euroopan Unionin johtajat hyväksyivät virallisesti tänään Unionin ensimmäisen yhteisen turvallisuuspoliittisen strategia-asiakirjan. Se luo puitteet EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikalle.
EU:n ulkopoliittinen johtaja Javier Solana totesi puheessaan, että asiakirja luo ”tiekartan miten EU luo oman roolinsa strategisena kumppanina maailmassa”.
USA:n syyskuun 11 jälkeen laaditun sotilasdoktriinin vaikutuksen innoittamana EU:n asiakirja kertoo massiivisesta terrorismista, joukkotuhoaseiden leviämisestä, alueellisista konflikteistä, roistovaltioista ja järjestäytyneestä rikollisuudesta pääasiallisina uhkina Euroopan turvallisuudelle.
”Perinteinen käsityksemme itsepuolustuksesta ennen kylmää sotaa ja kylmän sodan aikana perustui miehitysuhkaan. Uusia uhkia torjuttaessa ensimmäinen puolustuslinja on usein ulkomailla lukee asiakirjassa, jossa myöskin todetaan että, 25 jäsenen unionin, ”jonka jäsenet yhdessä käyttävät 160 miljardia euroa puolustukseen, olisi kyettävä tarvittaessa ylläpitämään useita operaatioita samanaikaisesti´´. EU:n olisi kehitettävä strategia, joka edistää varhaisessa vaiheessa tapahtuvaa, nopeaa ja tarvittaessa voimakasta väliintuloa. Erityisesti huomiota olisi kiinnitettävä operaatioihin, joissa käytetään sekä sotilaallisia että siviilivoimavaroja.”

13.12.2003
Jos Suomi lähtee mukaan EU:n uuden perustuslain sotilaalliseen rakenneyhteistyöhön, Suomen pitäisi ensi työkseen perustaa oma nopean toiminnan joukko. Rakenneyhteistyö tarkoittaa käytännössä EU-maiden sotilaallisten voimavarojen vahvistamista, jotta EU voisi hoitaa vaativiakin kriisinhallinta-operaatioita unionin ulkopuolella. Vaativa operaatio voi olla esimerkiksi rauhaanpakottamistehtävä.
Osallistujamailla on oltava valmius viimeistään vuonna 2007 osoittaa EU:n käyttöön kaikkiin kriisinhallintatehtäviin kykenevä taistelujoukko niin, että operaatiot voidaan aloittaa 5 – 30 vuorokauden kuluessa. Suomen 40 hengen taisteluyksikkö koostuisi armeijan kantahenkilökunnasta ja sopimussotilaista. Sopimussotilaat palvelevat armeijassa lyhyen ajan heti varusmiespalveluksen jälkeen. Nykyisin he eivät ole sitoutuneet toimimaan ulkomailla. Uusi järjestely vaatii lainmuutoksen.
(HS)

15.12.2003
Nato-jäsenyys maksaisi Suomella 30 miljoonaa euroa vuodessa. Arvion on laatinut Puolustus-ministeriö. Vuosittaisia lisäkuluja kasvattaisivat lisäksi Naton eri esikuntiin lähetettävien vajaan sadan suomalaisen esikuntaupseerin palkat ja muuttokustannukset. Ministeriön mukaan Nato-jäsenyys ei nostaisi Suomen nykyistä kahden miljardin euron puolustusbudjettia.
(Kauppalehti)

15.12.2003
Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) mukaan EU-maiden keskinäiset turvatakuut eivät romuta Suomen liittoutumattomuutta. Vanhanen korosti, että EU:n keskinäiset turvatakuut tai vaativia kriisinhallintatehtäviä koskeva rakenneyhteistyö EU:n perustuslakiluonnoksessa, eivät tarkoita puolustusytimen syntymistä EU:hun. Vanhasen mielestä on selvää, että rakenneyhteistyössä saattaa tulla eteen ratkaisuja, joissa Suomessa joudutaan perusteellisesti keskustelemaan lähteekö Suomi mukaan vai ei. Mihinkään pakkorakoon Suomi ei joudu.
(HS)

EU, or how to make a colony of a free nation-state

Thessaloniki, 21 June, 2003

In this paper, I firstly want to describe some characteristics of the Nordic welfare state. Secondly I will try to contrast this ideal of a welfare state against the policy performed in Finland as well as in the union since the end of the 1980-ies. My aim is to show, that there has been more of serving European union interests than Finnish interests, and that the welfare losses we have experienced are in fact due to the severe harmonisation policy we have been going through.

What is a welfare-state

Much of the public services are traditionally produced by the state in the Nordic countries. Publicly produced services are one trait of the Nordic welfare states. They are so called service-states in the sense that the public expenditures are more than sixty percent of the gross national product (62 % in 1995).

In other European Union countries they were around fifty percent 1995. If the state just transfers social services, which are mainly privately produced, it is a transfer-state. There is a third alternative to service-states and transfer-states, and that is the night-watchman-state. In a night-watchman-state the emphasis is mainly on defence, administration, security and law and order.

The traditional Nordic welfare state rests on four pillars: solidarity in wage policy, active labour market policy, active trade cycle policy and public sector expansion. Much of the welfare is the result of trade union work, or there would be no Nordic welfare state. The classical Nordic welfare state can be called an interventionist state, a social-state and a class co-operation state. Interventionism includes economic activity for welfare through tax collection, responsibility for securing full employment and fixing of public services as well as production regulation. The access to the public services and whether those services are obtained free of charge or must be paid for, must be examined as closely as their supply. Moreover, welfare societies must be judged on the basis of whether equal opportunities exist for all, and the manner in which we tend to the socially disadvantaged.

EU into the limelight

The welfare strategy in Finland and Sweden has clearly changed over the last 15 years, however. There is a tendency in the European Union, which is very strong in Sweden and Finland, which both became members of EU in 1995, to switch away from the service-state towards the transfer-state and to increase the role of private companies in welfare production. This, our governments declared, is necessary due to the high public indebtedness, high rate of interest costs, and to the continuous high unemployment eating public resources. We are moving in the direction of night-watchman-states as well. Guard companies came up like mushrooms. You can hardly pretend any more that the Nordic countries are exporting the Nordic economic model to the European Union, as many hoped when we entered the EU. The case is rather the opposite.

Boom-bust

Finland had an economic boom in the 1980-ies, but after that we experienced the worst economic crash ever seen in my country. It is called The Big Recession (Suuri lama). The main question is thus: was the recession due to external pressure on the Finnish governments, Sorsa 4. 1983-1987; Holkeri 1987-1991; Aho 1991-1995 and Lipponen 1995-1999, in order to incorporate Finland into the European Union and not the least into adopting the single currency, the Euro? Because before, until 1989, Finland experienced a boom with full employment, low debt and a good regional balance. Since then the policy and regime shifted in the direction of full European integration. There was no great demand among the public for any run on EU, however. The government made an insidious propaganda for something they could not be downright on. The Central Bank of Finland, during the 1980-ies, the steering national macroeconomic policy instrument, of course, step by step was used in order to deregulate banking and money markets, encourage foreign indebtedness, even by municipalities, and to slacken its own power and reason for being. I will return to the Central Bank of Finland later.

The currency, the Finnish Mark (FIM), was not an option, I mean threatened, at the time, they told us, although the Maastricht top meeting in December 1991 agreed upon the single currency union in three steps, and the Finnish negotiators did not care for any opt-outs in their EU-negotiations between March 1992 and March 1994. A consistent EU-friendly policy started in Finland favouring the export sector, stabilising the exchange rate, shrinking the deficits of the public sector (6.8.1992). The new monetary policy was put forward by the Central Bank of Finland aiming at a permanent inflation of 2 % towards 1995 (4.2.1993) .

The Finnish unemployment rate boomed in the process:

1990	1991	1992	1993	1994
3,4	7,6	13,1	17,9	18,4

When the Finnish people voted about EU-membership 16 October 1994, EU was offered us as the only solution to our big problems, the unemployment the biggest of them all. Unemployment rates provide an indication of the socio-economic health of the nation . Finland had become a sick nation.

The European Union aims at growing flexibility in the member states, so that the convergence criteria and the stability-pact of the economic and monetary union can be observed in face of the suppressed liberty of action in fiscal and financial policy matters in the member states. This means that people must move and flex, when the economic policy does not care to make politics to the benefit of people any longer. Previously Finland as a nation-state used to solve its own problems successfully. But Finland is now handicapped to do so, and suffers from mass-unemployment, uneven distributions, weaker welfare, environmental problems, powerlessness felt by people and brutal working life experiences, problems completely opposite to the ideal Nordic model.

EU-Dissidence

There is a heavy propaganda for international market liberalism solutions, but the international market liberalism is not capable of solving big macroeconomic problems anywhere in the world. Such problems are best solved by the nation-state itself. But then the problem is: Is there a nation-state named Finland with full competence to solve Finnish problems any more, or have we become a satellite? If we have become a satellite, then how big are our political problems, not to speak of the economic ones, if the borders of our nation is not equivalent to the borders of our state?

No one has yet suggested that Europe constitutes a nation.

Could it be that the whole thing and most of all the monetary union with its forerunner mechanism, the ERM, is part of a programme to subvert the political as well as economic independence of Europe´s countries? The person who came to realise this as a fact was cut down, becoming one of the first dissidents of the European Union. People instinctively know that their democracies have been overthrown. The proofs are given on the 427 pages of Bernard Connolly´s book ”The Rotten Heart of Europe, The Dirty War for Europe´s Money”. For it he was sacked from his work in the European Union and tried in court and condemned. Bernard Connolly was head of the EMS National and Community Monetary Policies Unit in the Commission. He wrote his book when on leave from his job. He was told that he had no right to do so, or to analyse the ERM, not even to think about it. Sokrates, Galileo Galilei were they tolerated. No. Heretics are never tolerated. But why on earth, call it freedom, democracy and openness in 2003.

Finnish Depression and ERM

The Finnish events can clearly be connected with the conclusions drawn by Connolly. The official propaganda, however, said something else. As already mentioned the scenario was that we had a boom in the 1980-ies and then a crash, which hit Finland even harder than the crash in the 1930-ies. Before, during and after the crash the government, leading politicians and media presented the one alternative plan to the Finnish people. This plan was about taking Finland smoothly into the union without disturbing debates.

Below are selected a few of the happenings concerning the Finnish road to the EMU.

1. In 1979 EMS (European Monetary System) was introduced in the EEC countries.
2. In 1986 Finland became full member of EFTA (European Free Trade Association).
3. During the Finnish boom in 1988 housing prices rose at a rate of over 30 % annually.
4. In 1989 the first company crashed on the Exchange.
5. In 1989 the Finnish government informed the parliament that they supported a common European Economic Sphere for EFTA and EEC in Western Europe.
6. In 1989 the chief of the savings-banks union (SKOP) committed suicide. In 1990 the unemployment rate in Finland was 3,4 %, the lowest since 1975.
7. In 1990 (autumn) the unemployment started to grow.
8. In 1990 the two German states united.
9. In 1991 the Swedish crown was tied to the Ecu.
10. In 1991 (May) president Mauno Koivisto declared to the government that at the moment Finland officially excludes EU-membership.
11. In 1991 (July) Sweden applied for membership in the EC.
12. In 1991 (December) the EC top meeting in Maastricht, Holland decided about the economic and monetary union with a single currency, a common central bank and a common monetary policy.
13. In 1992 (March) Finland decided to apply for membership in the EC
14. In 1993 (February) Finland starts negotiations about EC membership in Brussels accepting the Maastricht treaty.
15. In 1993 (August) has the unemployment risen fivefold to 500,000. Finland has 5 million inhabitants.
16. In 1994 (March) Finland and EU signed the negotiation result in Brussels.
17. In 1994 (October) Referendum about the EU-membership. 56,9 % voted for and 43,1 % voted against. A referendum o today might give the opposite result!
18. In 1994 (November) The parliament accepted the EU- membership for Finland.
19. In 1995 (January) Finland joined the EU and the EMS (European monetary system) and left EFTA.
20. In 1996 (October) Finland joined the exchange rate mechanism ERM.

The change of regime was not properly discussed. Hardly anybody knew that Maastricht meant the abandonment of the national currency. The policy was forced through by kind of decrees, only afterwards people realised what was going on. Because the decision process was too quick, people will not stop recapitulating afterwards. The book of Bernard Connolly is about why the Exchange-Rate Mechanism, the ERM, was damaging to the economies in its clutches. The attitude in my country is, however, that we caused our difficulties ourselves. There are since 1994, in compliance with the Maastricht treaty, a deepened economic and monetary policy cooperation governing public finances, overall economic policy and the position of the central bank . This means, of course, the traditional Nordic model cannot resist. Alarming unemployment and imbalance of public finances, typical of almost all Member States, which is also recognised by Finnish economists, no doubt upsets people and they naturally blame integration in the way it is pursued. A single market is one thing, which is acceptable to many. A single currency is something that came on top of it and is not demanded. A monetary union cannot resist without a political union. This can be seen here in Thessaloniki 2003 top meetings.

Maastricht = political union

Why should any country subordinate its domestic policy goals to the defence of the exchange rate? There are two possible answers. Firstly domestic policy goals, which are not economic, might be furthered. Secondly domestic goals might be subordinated to the exchange rate, if that advances the goals of some wider political entity.

The success of the Maastricht strategy depended on three conditions.

1)A price was promised – participation in a single currency (1997) so anything that threatened to derail the Maastricht timetable would reduce the incentives for the authorities to whip on the population to go through the pain barrier (starvation cure) in striving for the prize.
2) The authorities must continue to lust after the prize – or be allowed to by their electorates. Any doubts about their commitment to the single currency might lower their convergence pain threshold, or make them loosen their severe policies.
3) Third, the pain of convergence within the ERM must not become unbearable. If it did, then the markets might expect the runner to retire from the race, to rest outside. The markets, might consider factors such as recessions and unemployment be more important fundamentals than the Maastricht convergence criteria.

The Finnish rainbow governments in the 1990-ies can be explained by the fact that they tied all parties to the common goal and it was easier to show the population ”Look this is what everybody wants”, because a government that was not friendly towards EU could not be allowed to reach power. The Finnish governments were unwilling to miss the ”train”. Finland got the highest unemployment (together with Spain), almost 20 %, and a recession deeper than ever, but was completely overrun by the euphoric rush towards an unconditional EU membership performed by its governments even before anyone had heard a word such as ”convergence criteria”.

The Finnish government, indeed, had learned the lesson of Bundesbank: ”Aspirant members of EMU should demonstrate their commitment to a sworn co-fraternity – all for one and one for all – on advance of full monetary union” . I would say that this fairly well reflects what really happened in my country. People in Finland are used to hardships and indeed the situation was unbearable, but the politicians pursued energetically something their electorate had not chosen them for. In the absence of information and discussion the helplessness of the people has been and still is paralysing. Not in their wildest fantasy could people then believe that they were cheated on their most precious possession, the independence of the country. The people felt, however, that the politicians played a double play and started to despise them. There is still a great confusion around.

The Finnish nightmare 1990-1993, debt-deflation, is not extraordinary though. Debt deflation, was described 1932 by Irving Fisher in ”Booms and Depressions”. Indebted people become over-indebted when incomes and interest rates do not correspond to their expectations. The over-indebted households meet with liquidity problems, they have to sell out their properties and when this happens on a mass scale, prices go down, they loose their houses while their nominal debts remain high. What is extraordinary is that we had to go through it all in order to place ourselves into a political union. A monetary union cannot last unless there is a political union. Who wants a political union, or who cares about one?

A dream came through

It is an old dream, is it not! Germany intended a Grosswirtschaftsraum in the Third Reich where the Reichsmark would be the leading currency in a German economic area. Within the German currency bloc, fixed exchange rates would be introduced to ease the way later to a currency and customs union. There would be a Bank of Europe, but ´For political reasons it could be undesirable to damage the self-esteem of member states by eliminating their currencies´. Initially individual countries would maintain their own currencies and would agree to permanently fixed exchange rates against the Reichsmark. The members would be Germany, Austria, Bohemia, Moravia, the Netherlands, Belgium, Denmark, Norway, Sweden, Slovakia, Romania, Bulgaria and Hungary. This scenario from the 1940-ies did not include France.

In the 2000-s progress has been made by unionists. National currencies and national Central Banks have been eliminated. Finland is the only country in Scandinavia so far, which has eliminated both its currency and its Central Bank. Denmark and Sweden have pursued a more clever policy. Norway and Island are not members of EU. The new law about the Central Bank of Finland came into force 1, December 2000. The Central Bank of Finland no longer is the instrument of the Finnish parliament and people. It is by law subordinated only to the European Central Bank (ECB) in Frankfurt.

Sonera-sotkuilla on EU-tausta

Yksityistäminen, jota Lipposen hallitus on laajalla rintamalla toteuttanut liittyy vahvasti EU:n ajamaan uusliberalistisen talouspolitiikkaan ja maailman laajuisiin hankkeisiin kaupan vapauttamiseksi. Julkisessa omistuksessa olevat yhtiöt kun eivät sovi EU:n mielestä näihin kuvioihin. Lipposen hallitus toteuttaa tunnetusti orjallisesti kaiken sen mitä Brysselin komissariaatissa jonkun päähän pälkähtää.

Hallituksen valtion omistajapolitiikasta ja Sonera-sotkusta antamasta tiedonannosta käy ilmi, että se on yksityistänyt laajalla rintamalla valtion omistamia yhtiöitä. Osa valtion aikaisemmista yhtiöistä on hävinnyt kartalta kokonaan ja valtion enemmistöomistus on hävitetty useimmissa yhtiöissä. Tässä prosessissa valtio on menettänyt ratkaisevasti päätösvaltaa talouden, tuotannon ja työllisyyden kehittämiseksi ja ohjaamiseksi. Hallitus ei ole ottanut Sonera-tapauksesta mitään opikseen, vaan esittää edelleen jatkettavaksi yksityistämistä. Esitys valtion omistuksen hallinnoinnin keskittämisestä heikentäisi julkista valvontaa entisestään.

Hallituksen selitykset valtaviin tappioihin johtaneesta Soneran yksityistämisestä ja UMTS-seikkailusta osoittavat miten päätösvalta on luovutettu kokonaan markkinoille ja niillä toimijoille. Soneran UMTS-kauppojen aikaan oli it-alan kursseissa valtavasti ilmaa ja kuvitteellista pääomaa. Pelaamisesta näillä markkinoilla jäi Soneralle käteen Saksan UMTS-kaupassa maksettu mielikuvituksellisen korkea hinta pelkkinä tappiona. Hyvän kuvan tämän tappion mittasuhteista saa kun sitä verrataan valtio nykyisen 52.8 prosentin omistusosuuden arvoon Sonerasta. UMTS-kaupan tappio ovat 4,3 miljardia euroa ja valtion nykyinen omistusosuus Sonerasta on 3,35 miljardia euroa. Hallitus on väärässä väittäessään, ettei kukaan varoittanut tästä kuplasta ja että se tulee ennemmin tai myöhemmin romahtamaan.

Uskottava ei ole hallituksen selitys siitä, että vastuu UMTS-päätöksestä olisi ollut yksin yhtiön hallituksella. Kyse oli suuruusluokaltaan strategisesta investoinnista ja linjavalinnasta, joka osoittautui jo lähtökohdiltaan virheeksi ja johti valtion omaisuuden tärväämiseen. Omaisuuden hukkaamisen lisäksi tämä on jo maksanut ja tulee maksamaan kansalaisille paljon. Johtopäätös on se, että hallitus on lyönyt vakavasti laimin valtio-omistajan etujen valvomisen. Vastuun tästä kantavat hallitus ja hallituspuolueet.

Hallituksen selonteossa painotetaan voimakkaasti Soneran fuusioitumisen välttämättömyyttä. On ilmiselvää, että tässä fuusiossa Sonera lakkaa yhtiönä olemasta ja valtio menettää tele-alalla vaikuttamisen mahdollisuuksia entistä enemmän. On myös kysyttävä maksaako valtio UMTS-kaupan laskut fuusion yhteydessä alennettuna myyntihintana ja peitelläänkö sotkut sen yhteydessä lopullisesti? On tietenkin kysyttävä myös mikä rooli EU:lla ja sen teleteknologiasta vastaavalla komissaarilla Erkki Liikasella on tässä katastrofissa? Hiljaisuus Sonera-sotkun paljastumisen jälkeen siltä taholta on ollut silmiin pistävää.

Ainoa oikea johtopäätös on se, että yksityistäminen ylipäätään on lopetettava. EU:n ajama Emu- politiikka, joka perustuu puhtaaseen voitontavoitteluun on osoittanut mädännäisyytensä jo liian monta kertaa.

ARTO VIITANIEMI

EU:n pienet maat ja Argentiinan tie

”Valuuttaunioni tekee pienistä euroalueen maista potentiaalisia Argentiinoja. Argentiina teki 1991 sen, mitä Irlanti on nyt tehnyt. Se luopui omasta valuutastaan ja lukitsi pesonsa dollariin. Silloin dollari oli laskussa ja se teki Argentiinan viennistä kilpailukykyisen. USA:n korkotaso oli alhainen ja se vauhditti Argentiinan rahan käyttöä. Tämä tuotti monen vuoden nousukauden ja johti siihen, että maan julkinen velka putosi tasoon, joka oli alhaisempi kuin Irlannin nyt.

Mutta kun dollari kääntyi nousuun 1995 ja USA:ssa alkoi voimakas teknologia-vetoinen kasvu, Argentiinan talous, jolla ei käytännössä ollut mitään yhteistä USA:n talouden kanssa, alkoi kärsiä. Kolmen ja puolen vuoden taloudellinen alamäki ja velan raju kasvu edelsivät taloudellista romahtamista, sosiaalista hätää ja poliittista kaaosta. Sokeinkin tulee näkemään, ettei Irlannilla ole ulospääsyä tästä kehityksestä. Koska sen talous toimii eri tavalla kuin mantereen taloudet, kuitenkin jakaen näiden kanssa yhteisen valuutta- ja rahapolitiikan, se tulee sen jälkeen kun se on muutaman viimeisen vuoden aikana kehittänyt hallitsemattoman nousukauden ja nousevan inflaation, tuottamaan nousevaa työttömyyttä, deflaatiota, laskevia talojen hintoja ja konkursseja. Myös EU-komissio myönsi tämän viimeisessä vuotuisessa talousraportissaan. Lakimiehet sanovat, että Irlanti voi jättää valuuttaunionin ja ottaa käyttöön uuden Irlannin punnan, mutta kaikkien velat olisivat euroissa. Romano Prodi nosti kissan pöydälle muutama viikko sitten: euro kehittäisi kriisin, joka antaisi EU:lle mahdollisuuden ottaa käyttöön sellaisia talouspolitiikan välineitä, joita se ei poliittisista syistä tähän mennessä ole voinut käyttää.”

Bernard Conolly, entinen EU-komission ekonomisti, joka euro-kriittisen kirjan ”The Rotten Heart of Europe” (Euroopan mätä sydän) julkistamisen jälkeen erotettiin komissiosta.
The Irish Times, 31.12.01

Outo Eurooppa-päivä

Tänään vietetään Eurooppa-päivää. Suosituksena on, että lipputangossa liehuisivat sekä Suomen että Euroopan Unionin liput. Euroopassa on noin 40 maata. Juhlinnasta voi päätellä, että Suomen virallinen kanta on, että Eurooppa on yhtä kuin EU. Kanta edustaa puhdasta imperialismia.

EU:lle on ominaista, että se mitä ei saavuteta teoilla ja kansalaisten kannalta hyvillä tuloksilla, korvataan seremonioilla ja symboleilla. Hymyilevät perhepotretit jokaisen kokouksen jälkeen ja EU-eliitti televisioruuduissa esittelemässä hunajaisin äänenpainoin sekavia päätöksiä tai kansalaisten kannalta epäedullisissa kompromisseja, kuten jäsenmaiden hallituksille annettuja uusia julkistalouden leikkausohjeita. Loistavia esimerkkejä tästä ovat Amsterdamin kokous ja äskettäinen EMU-kokous.

Euroopan Unionia ei suomalaisten kannata juhlia. Suomen lyhyen EU-jäsenyyden aikana hallitus on pannut myyntiin kansallisomaisuuden lisäksi kaikki pohjoismaiden hyvinvointivaltion perusarvot. Suomen sanottiin menevän EU:hun viemään sinne pohjoismaisia arvoja. Nyt ei kuitenkaan enää pidetä huolta vanhuksista, kouluopetuksesta tai tasa-arvosta ja koko sosiaalisten hyvinvoinnin käsitekin on kyseenalaistettu. On luovuttu julkisuusperiaatteesta, demokratiasta ja kansalaisten oikeudesta valita myös omat talouspolitiikan päättäjänsä.

Nyt Suomi anelee itselleen liennytystä katupölyraja-arvoista ja vihreä ympäristöministeri rukoilee lupaa poiketa Kioton sopimuksen ilmastopäästönormeista.

Kun EMU-pöly laskeutuu jatkuu EU-politiikka kohti entistä tiiviimpää liittovaltiota. Asialistalle tulevat EU:n yhteinen puolustus, Agenda 2000, pienten maiden kannalta epäedulliset enemmistö-päätökset ja laajentumisen kustannukset sekä vero-, talous- ja sosiaalipolitiikan harmonisointi.

EMU-oloissa talouden valtakeskusten ehdoilla tehty rahapolitiikka johtaa meillä Suomessa valtion ja kuntien talouksien loputtomiin leikkauksiin. Tätä kehitystäkö meidän pitäisi juhlia?

Vaihtoehto EU:lle kansalaisliike haluaa näistä asioista kansalaiskeskustelua, eikä ongelmien lakaisemisesta maton alle tai peittämistä seremoniapelleilyyn ja mainoskampanjaan. Me luotamme ihmisiin. Me emme tarvitse EU:ta emmekä EMU:a.

9.5.1998

Rintama tiivistyy

Poliittinen eliitti kuvittelee, että EMU-ratkaisun jälkeen voidaan jatkaa entistä helpommin integraatiopolitiikkaa. Tähän propagandaan tarvitaan valtion historian suurin mainosbudjetti – peräti 12 miljoonaa markkaa. Sen rinnalla kalpenevat kansalaisjärjestöjen muutamat sadat tuhannet – Eurooppalainen Suomi järjestöä lukuun ottamatta.

Mutta vastavoimia on edelleen. Vaihtoehto EU:lle kansalaisliike vaatii kansanäänestyksiä jokaisesta uudesta askeleesta kohti liittovaltiota ja itsemääräämisoikeuden kaventamisesta. Äänestyksiä on järjestettävä itä-laajentumisesta ja siihen liittyvästä pienten maiden vaikutusvallan kaventamisesta. EU:n ja Länsi-Euroopan Unionin WEU:n yhtyeensulauttamisesta, suhteesta NATO:on sekä EU:n yhteisestä puolustusvoimista.

Ennen kansanäänestystä Suomen sanottiin olevan ja pysyvän liittoutumattomana. Länsi-Euroopan unionin WEU:n 50-vuotisjuhlissa Brysselissä EU:n ulkopolitiikasta vastaava komissaari van den Broek totesi, että nyt lienee aika pyytää niitä maita, jotka eivät ole WEU:n täysjäseniä arvioimaan tilannetta uudestaan. Tosiasiassa Suomen täysjäsenyys WEU:ssa ja WEU:n sulauttaminen EU:hun sekä yhteisen puolustuksen kehittäminen ovat paraikaa toteutumassa.

Nyt tehty EMU-päätös on vain alkua. Euroopassa puhutaan jo avoimesti yhteisestä vero-, sosiaali- ja palkkapolitiikasta. Saksan vahva liittokansleriehdokas Gerhard Schröder (SDP) on toistanut useasti, että ”Euro-kokeilu onnistuu vain, jos mahdollisimman pian myöskin harmonisoidaan euro-jäsenten finanssi-, vero- ja sosiaalipolitiikka sekä työehdot”.

Rintama tiivistyy koko Euroopan tasolla. Vaihtoehto EU:lle kansalaisliike on aktiivinen koko Euroopan kattavassa Anti-Maastricht Allianssissa eli TEAM:issa. Sen perustivat vuosi sitten muutamat englantilaiset ja pohjoismaiset EU:ta vastustavat järjestöt. Nyt TEAM:issa on lähes 30 jäsenjärjestöä eri puolilta EU:ta ja joitakin sen ulkopuoleltakin. TEAM:issa yhteistyö on ennakko-luulotonta ja se koostuu hyvinkin erilaisista poliittisista voimista. Päämääränä on estää EU:n kehittäminen liittovaltioksi.

Yhteistyö Baltian ja Keskisen Itä-Euroopan maiden kanssa aloitettiin viime vuonna. Se tiivistyi EU:ta ja NATO:a kritisoivan Varsovan konferenssissa viime kesänä. Kokouksen aloitteentekijänä oli VEU. Toinen yhteisen konferenssi järjestetään ensi kesänä Budapestissä.

Viroon on perustettu EU:n vastainen liike ja Latviassa, Liettuassa ja Puolassa niitä ollaan perustamassa. Puolassa ainakin maanviljelijät ovat vähitellen havahtumassa. Muutama viikko sitten he polttivat EU:n lipun mielenosoituksessa maan valtiovarainministeriön edustalla.

Kesäkuussa EU:n päämiehet kokoontuvat Cardiffiin Englantiin. Suunnitteilla on räväkkä kansalais-liikkeiden kokous viimekesäisen Amsterdamin HVK-varjokokouksen malliin.

Suomen, kuten monen muunkin EU-maan puolueilla on yhteinen EU-ideologia. Kaikki ovat valmiit vaihtamaan perusoikeudet ja kansanvallan markkinoiden vapauteen, kasvuun ja kilpailuun markkinavoimien ehdoilla. Kansalaisista ollaan tekemässä markkinoiden globaaleiden vapauksien myötä kansainvälisten suuryhtiöiden orjia.

Siksi meidän on tiivistettävä yhteistyötämme. On rakennettava uusia verkostoja ja otettava käyttöön uusia toimintatapoja. On muodostettava koko Euroopan kattava opposition, joka puolustaa ihmisten oikeuksia työhön, toimeentuloon ja puhtaaseen ympäristöön. Oppositio, jonka tavoitteena on tasa-arvo ja ihmisten ehdoilla toimiminen sekä solidaarisuus muuta maailmaa kohtaan. Meidän kansalaisten on opittava puolustamaan etujamme uudella tavalla.

17.4.1998