eduskunta – VEU

Hylätkää EU:n perustuslaki

Vaihtoehto EU:lle kansalaisliike vetoaa kansanedustajiin

Eduskunnan käsittelyyn tänään tuleva Lissabonin sopimus on sisällöllisesti sama kuin Euroopan unionin perustuslakina tunnettu esitys, joka kaatui Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä. Sen hyväksyminen vie kohti keskitetympää, epätasa-arvoisempaa ja epädemokraattisempaa unionia. Sen myötä Euroopan unionista rakentuu yhä etäisempi järjestelmä tavallisista kansalaisista ja päätöksenteko keskittyy entistä enemmän isojen jäsenmaiden hallintaan.

Euroopan unioni on tähän asti perustunut jäsenmaiden välisiin sopimuksiin, mutta nyt hyväksyttäväksi esitetty Lissabonin sopimus synnyttää laillisesti ja perustuslaillisesti uuden EU:n. Se tekee EU:sta omavaltaisen kansainvälisen toimijan, jolla on oikeushenkilöllisyys ja riippumaton olemassaolo. Se on erillinen ja ylempi kuin jäsenvaltionsa, ja se voi neuvotella jäsentensä puolesta kansainvälisiä sopimuksia. Perustuslaissa ei siirretä toimivaltaa yhdessäkään asiassa Brysselistä takaisin jäsenvaltioihin.

Lissabonin sopimuksessa todetaan, että lainsäädäntö, jota unionin toimielimet antavat käyttäessään unionille annettua toimivaltaa, ovat ensisijaisia jäsenvaltioiden lainsäädäntöön nähden. Tätä ei ole sanottu missään aiemmassa EU-sopimuksessa. Lisäksi, se pätee kaikkiin hallinnonaloihin, ei pelkästään aikaisempien sopimusten pääosin taloudellisiin alueisiin. Tämä hävittää jäsenvaltioiden poliittisen riippumattomuuden. Perustuslaillisesti ja poliittisesti jäsenvaltioista tulee käytännössä EU-valtion osavaltioita, joiden kansalliset perustuslait ja tavallinen lainsäädäntö ovat alisteisia EU:n lainsäädännölle.

Perustuslaki siirtää EU:lle myös entistä enemmän nyt jäsenmaille kuuluvaa ulkopoliittista päätösvaltaa. Sille perustettaisiin uuden sopimuksen mukaan EU:n yhteinen ulkoministerin virka ja jäsenvaltioista erillinen diplomaattikunta. Jäsenvaltioita kiellettäisiin harjoittamasta itsenäistä ulkopolitiikkaa ja niiden edellytettäisiin tukevan aktiivisesti ja varauksetta unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Se on uusi pitkä askel kohti EU:n yhteistä puolustuspolitiikkaa ja käytännössä lopettaa sen Natoon kuulumattomien jäsenmaiden puolueettomuuden.

Perustuslaki laajentaa suuresti EU:n toimivaltaa ja sen toimialoja antamalla Luxemburgin EU-tuomioistuimelle vallan päättää EU-kansalaisten perusoikeuksista. Näin se ylittää kansalliset perustuslait ja korkeimmat oikeudet.

EU:n toimivaltaan kuuluvissa asioissa siirryttäisiin yhä enenevässä määrin yksimielisyyspäätöksistä määräenemmistöpäätöksiin ilman uusia sopimuksia ja niiden vahvistamista kansallisesti parlamenteissa tai kansanäänestysten kautta.

EU:n perustuslaki tekee liberaalista markkinataloudesta, taloudellisen kilpailun maksimoinnista, pääoman vapaasta liikkumisesta ja julkisten palvelujen yksityistämisestä perustuslaillisia periaatteita, jotka uhkaavat romuttaa pohjoismaisen hyvinvointijärjestelmän.

Vetoamme kansanedustajiin – Hylätkää EU:n perustuslaki!

Eduskuntatalolla 10.4.2008
VEU:n koollekutsuma mielenosoitus

Kysely kansanedustajaehdokkaille 2007

Arvoisa kansanedustajaehdokas!

Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus ry on vuonna 1991 perustettu Euroopan integraatiopolitiikkaan ja sen kritiikkiin keskittynyt kansalaisjärjestö. Olemme omalta osaltamme seuranneet keskustelua, jota on käyty ja käydään EU:n jäsenmaissa ns. perustuslaista. Haluaisimme teidän vastaavan kahteen asiaan liittyvään kysymykseen, koska mielestämme kansalaisten on hyvä tietää suhtautumisenne asiaan. Lyhyt vastaus tyyliin kyllä /ei.

1. Tarvitseeko Euroopan unioni toimiakseen perustuslain?

2. Oletteko valmis tarpeen tullen saattamaan asian kansanäänestyksellä päätettäväksi?

Vastaukset 25.2. mennessä osoitteella veu(a)co.inet.fi.

Etukäteen kiittäen

Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus ry

Leena Brunberg

Urho Kittilän puhe Eduskunnan portailla 9.5.2006

Arvoisat eduskuntaryhmien edustajat, hyvät läsnäolijat.

Valitettavasti en voi toivottaa tervetulleeksi pääministeriä, ulkoministeriä enkä eduskunnan puhemiestä ja varapuhemiestä, jotka myös olimme kutsuneet tähän tilaisuuteen. He eivät ole täällä tänään.

Joulukuussa 2003 perustetun Kansanäänestystoimikunnan tarkoituksena oli kerätä nimiä kansalaisadressiin. Kansanäänestystoimikunta koostui kansalaisjärjestöistä, poliittisista nuorisojärjestöistä ja yksityisistä ihmisistä. Adressin tarkoituksena oli vedota poliittisiin päättäjiin niin, ettei EU:n uutta perustuslakia ratifioitaisi ilman poliittisesti sitovaa kansanäänestystä.

Perustelemme kansanäänestystä asian suurella merkityksellä, sillä EU:n peruslaki tulisi Suomen peruslain yläpuolelle. Tämä puolestaan merkitsisi sinettiä sille kehitykselle, jolla luovutamme päätösvaltaamme ylikansalliselle tasolle. Samalla mahdollisuus päättää omista asioistamme vähenisi. Tämä on ristiriidassa itsenäisen kansallisvaltion periaatteen kanssa.

Toinen tärkeä perustelu on se, että kansanäänestys antaisi oivan mahdollisuuden käydä laaja kansalaiskeskustelu EU:n perustuslain sisällöstä ja sen suuresta vaikutuksesta kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja tulevaisuuteen.

Nämä pääperustelut kansanäänestyksen puolesta ovat tänään yhtä ajankohtaisia kuin toimikuntaa perustettaessa kaksi ja puoli vuotta sitten.

EU:n perustuslain merkityksestä ja oikeutuksesta taustaryhmien ja toimikunnan jäsenten mielipiteet ovat jakautuneet alusta asti.

Itse edustan Vaihtoehto EU:ta. Meidän kantamme EU:n perustuslain ratifiointiin on kielteinen. Mielestämme on ajanhukkaa tuhlata aikaa perustuslakiin, jota ei ole olemassa. Globalisaation paineessa eduskunnalla ja hallituksella on paljon tärkeämpiäkin asioita pohdittavana. Tavallisille kansalaisille tällainen ”show” antaa huonon kuvan ”vallasväen” asioiden tärkeysjärjestyksestä. Se osoittaa vain turhaa nöyryyttä ja kunnioittavaa alamaisuutta Brysselin valtakoneistoa kohtaan. Kun tätä näytelmää peilaa Suomen tasavallan itsenäisyyden kunniakkaaseen historiaan, niin saamme hävetä. Ei siis ole ihme, miksi gallupit näyttävät, että suomalaisten enemmistö kokee EU:n negatiivisena. Tähän asiaan kiinnitti huomiota Presidentti Tarja Halonen eilisessä kannanotossaan.

EU:n perustuslaki on kuollut. Sen kaatoi Ranskan ja Hollannin kansat hallituksiaan sitovilla kansanäänestyksillä. Tämä EU:n sydänmailta tullut tuomio on loppu paitsi perustuslaille, myös sille kehitykselle, jolla Euroopan kansallisvaltioilta on viety valtaa ylikansalliselle päätöksenteolle. Syrjäisen Suomen kansallinen etu on vastustaa tätä kansallisvaltioiden hävittämistä.

Arvoisat Eduskuntaryhmien edustajat, saatte kohta puheenvuoron, jossa mielellämme kuulisimme kantanne EU:n perustuslain ratifiointiin ja siihen, mikä on henkilökohtainen kantanne kansanäänestyksen järjestämiseen.

Suomalaiset ja EU:n tulevaisuus

Suomen hallitus on saanut eduskunnalta ohjeet, miten menetellä hallitusten välisessä konferenssissa kun siellä käsitellään Euroopan unionin perustuslakisopimusta. Konferenssissa näytään oltavan valmiita käsittelemään eräitä Suomelle kipeitä kysymyksiä avoimesti ja rakentavasti. On siis toivoa, että oma komission jäsen voidaan tulevaisuudessa turvata ja että puolustusyhteistyötä koskevat säännökset muuttuvat asiallisiksi.

Samalla EU:n perustuslakisopimuksen vähättely jatkuu julkisuudessa. Nykyisin konsulttina toimiva Esko Aho sanoi viikolla, ettei kukaan havaitsisikaan sen mahdollista voimaan tuloa. Useasti väitetään, ettei EU olennaisesti muutu siitä unionista, johon Suomi liittyi vuoden 1995 alusta.

Tästä olen eri mieltä. Kansleri Kauko Sipponen on juuri julkaissut sopimusluonnosta koskevan kirjan otsikolla ”Jyrätäänkö meidät ?”, Lainvoima.2003, ( www.lainvoima.fi). Hänkin on eri mieltä vähättelijöiden kanssa.

Uuden perustuslakisopimuksen mukaan EU:lle tulisi oma lippu, oma hymni, yhteisesti juhlittava Eurooppa-päivä ja oma tunnus, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja toimisi eräänlaisena presidenttinä, lisäksi EU:lle valittaisiin ulkoministeri. Nykyisellään on jo olemassa oma raha, keskuspankki, komissio, parlamentti ja ministerineuvosto, tuomioistuin, muita virastoja ja EU-kansalaisuus.

EU:n Nizzassa hyväksytty perusoikeusasiakirja tulee sitovaksi. EU saisi myös mahdollisuuden liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Näitä asioita suomalaiset ajoivat päättäväisesti ja menestyksellä konventissa.

Euroopan unioni muuttuisi myös oikeushenkilöksi eli se olisi oikeudellinen yhteisö, jolla olisi oikeus säätää kaikkia EU:n kansalaisia koskevia lakeja.

Arvioidaan että 60 – 80 prosenttia maamme lainsäädännöstä on EU:sta lähtöisin. Sopimuksessa tulisi EU:n piiriin uusia aloja, erityisesti sisä- ja oikeuspolitiikan alalla. Perinteisesti on katsottu itsenäisen valtion tunnusmerkkinä olevan, että ne alat, joissa valtio voi käyttää pakkoa, kuten esim.. poliisin, rajavartioston tai syyttäjän tai tuomioistuimen osalta, tulisi kuulua yksinomaan itsenäiselle valtiolle. Tulevaisuudessa EU voi puuttua niihinkin esimerkiksi terrorismin, korruption, järjestäytyneen rikollisuuden tai ihmissalakuljetuksen torjumiseksi.

Jos syntyy EU-lain ja maamme lain tai perustuslain välinen ristiriita, EU-laki on voimakkaampi. EU-lakien ylimpänä tulkitsijana toimii EU-tuomioistuin Luxemburgissa.

Komission aloitteesta se voi velvoittaa jäsenmaan noudattamaan EU:n oikeutta, tarvittaessa tuntuvan sakon nojalla.

EU:lla on yksinoikeus säätää lakeja esim. tullien, kauppapolitiikan, rahapolitiikan, kilpailulainsäädännön tai kalastuksen osalta. Niillä aloilla taas, joilla on jaettu toimivalta jäsenmaiden kanssa, kuten esimerkiksi sisämarkkinoiden, maatalouden, liikenteen, kuluttaja-asioiden tai ympäristöasioiden osalta, EU voi ottaa käsiteltäväkseen minkä tahansa tätä alaa koskevan aiheen ja säätää siitä laki.

Suomalaiset voivat vaikuttaa lakien syntyyn EU:n parlamentissa ja ministerineuvostossa. Uusi sopimus tosin helpottaisi EU:n mahdollisuuksia tehdä päätöksiä jonkin maan vastustaessa, koska määräenemmistösäännöksiä lievennetään ja jäsenmaiden mahdollisuudet käyttää veto-oikeuttaan vähenevät.

Mikä uusi EU on ? Onko se valtio, liittovaltio tai valtioliitto tai joku muu. Valitettavasti asiaan ei voi vastata, koska EU on niin omaperäisesti rakennettu, ettei sillä ole historiassa vastinetta. Jonkun mielestä EU on prosessi, jonka loppuasema on vielä tuntematon. Aina kun prosessi etenee, EU:lle tulee lisää tehtäviä.

Minulla on melkein kahdeksan vuoden kokemus EU-viran hoitamisesta. Kokemukset ovat pääosin myönteisiä. Siellä on paljon ihmisiä jotka vilpittömästi työskentelevät Euroopan kansalaisten hyväksi. Silti minua kiusaa se, että monen EU-asiantuntijan pääasiallinen huoli on siitä, miten EU voisi toimia paremmin. Heidän osoittamansa mielenkiinto suomalaisten asioiden turvaamiseen on ollut vähäistä.

Kävin Kolumbian pääkaupungissa Bogotassa puhumassa. Siellä tapasin Suomessa aikaisemmin työskennelleen diplomaatin, joka kutsui minut kotiinsa. Hän oli kirjoittanut kirjan, jossa ylisti vuosiaan Suomessa. Hän kysyi voisinko mitenkään järjestää hänelle oleskeluluvan maahamme. Olisi ihana palata Suomeen, hän sanoi.

Strasbourgissa vietin iltaa uuden oikeusasiamiehen kotona, jossa oli hänen kreikkalainen perheensä ja heidän ystäviään. Eräs kreikkalainen naisdiplomaatti, joka oli ollut miehensä kanssa Helsingissä sanoi haikeudella, että Suomi on parhaiten organisoitu maa, jossa hän on ikinä ollut.

Suomen on vuosien ajan katsottu olevan maailman vähiten korruptoitunut maa. Kansainvälisten lehtimiesjärjestöjen mukaan olemme sananvapauden esimerkkimaa. Jossakin yhteydessä Suomen on todettu olevan hyvin kilpailukykyinen. Meidän lukiolaisemme voitti äskettäin alansa eurooppalaisen tietokilpailun. Suomalaiset lukevan eniten lehtiä EU:n alueella. Voisi ehkä olla aika hieman ryhdistäytyä kun esille tulee itsenäisestä lainsäädäntövallasta luopuminen.

Olen katsonut, että kun hvk:ssa on sovittu EU:n perustuslakisopimuksen sisällöstä, tulisi maassamme suorittaa asiasta kansanäänestys. Tämä turvaisi sen, että asia selvitettäisiin suomalaisille perin pohjin. Asiahan ei ollut lainkaan esillä eduskuntavaalitaistelussa.

Monet ovat vastustaneet kansanäänestystä. He ovat kiinnittäneet huomiota m.m. siihen että vuoden 2000 perustuslaki säädettiin ilman kansanäänestystä.

Se säädettiin normaalia perustuslakimenettelyä käyttäen siten, että eduskunta ensin hyväksyi sen sisällön yksinkertaisella enemmistöllä. Sen jälkeen käytiin uudet eduskuntavaalit. Seuraava eduskunta hyväksyi sen lopullisesti 2/3-enemmistöllä.

Kansalaisilla oli siis mahdollisuus puuttua asiaan äänestämällä vaaleissa sellaista edustajaa tai puoluetta, joka edusti heidän näkemyksiään.

Maamme uudessa perustuslaissa ei ole lainkaan mainintaa, että Suomi on EU:n jäsenmaa. Siinä ei ole liioin valtuutusta asioiden siirrosta EU:n toimivaltaan. Aikaisemmat EU-sopimukset käsiteltiin kansainvälisinä sopimuksina ja hyväksyttiin poikkeuslailla. Uudessa perustuslaissa on rajoitettu poikkeuslakien käyttö määräämällä, että tätä menettelyä voi käyttää vain, kun kysymys on perustuslaista tehtävästä ”rajatusta poikkeuksesta”.

EU:n perustuslakisopimusehdotus ei toden totta ole ajallisesti eikä asiallisesti rajattu.

Päinvastoin se on laaja-alainen ja tarkoitettu kestämään pitkälle tulevaisuuteen.

Ilmeisesti on niin, että oikea tapa sen käsittelyyn maassamme olisi turvautua samaan perinteiseen menettelyyn kuin vuoden 2000 perustuslain kohdalla tehtiin.

Näin suomalaiset voisivat muodostaa asiasta kantansa normaalin vaalitaistelun puitteissa ja tukea siinä mieleisiään ehdokkaita ja puolueita. Ja asia tulisi maassamme hoidettua arvokkaasti, maamme perustuslakia kunnioittaen.

Ja kansa saisi sanoa sanottavansa.

Jacob Söderman
Kaleva 26.10.2003

Äänioikeus EU-kansalaisille

Nyt on viimeinen hetki tullut kerätä voimia laajan EU:n perustuslakia koskevan kansanäänestysliikkeen taakse, huolimatta siitä, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunta 30.9. valmistuneessa mietinnössään ei pitänyt kansanäänestystä tarpeellisena. Asia, joka jälleen kerran osoittaa miten pahasti päätöksentekijämme ovat etääntyneet kansasta, jonka enemmistö on kansanäänestyksen kannalla.

Jos EU:n perustuslaki-ehdotus hyväksytään – vaikkakin ulkoasianvaliokunnan esittämällä muutoksella, että jokaisella jäsenmaalla on edelleenkin oma äänivaltainen edustajansa komissiossa – valta karkaa lopullisesti Brysseliin ja liittovaltiokehitys vahvistuu entisestään.

***

Ehdotuksessa esitetty Unionin oikeushenkilöllisyys tarkoittaa, että Suomi menettää äänensä kansainvälisissä foorumeissa. EU:n perustuslaki (oikeus) on jäsenvaltioiden kaikkien lakien, myös perustuslakien yläpuolella. Maailmankauppajärjestön (WTO) päätökset tekee EU:n edustaja kuulematta kansallisia parlamentteja. Tämä tarkoittaa mm., että palvelujen, vesihuollon ym. ihmisten arkipäivää syvästi koskevissa asioissa Suomen eduskunta on kytketty pois päätösprosessista. Kehitys kohti yhteistä puolustusta viedään taas askel eteenpäin. Yhteinen EU presidentti ja yhteinen ulkoministeri luovat EU:lle yhteiset kasvot edustamaan EU:n arvoja maailmalla. Huhuillaan myös mahdollisuudesta yhdistää komission puheenjohtajan ja EU presidentin virkoja. EU-parlamentin yhteispäätösmenetelmä tulee käsittämään 36 uutta aluetta jne.

Ulkoasianvaliokunnan yksisilmäinen tarrautuminen omaan komissaariin voidaan lähinnä pitää kansan harhaanjohtamisoperaationa. Tämä vaatimus tulee mitä todennäköisemmin menemään läpi ilman suurempia taisteluita kiitokseksi siitä, että suuret jäsenmaat saavat vaatimuksensa EU presidentin viran perustamisesta läpi.

Valtaeliitin pimeissä kammareissa tästä asiasta on jo sovittu!

***

Asia jota monessa jäsenmaassa pidetään varsin ongelmallisena on perustuslakiluonnoksessa esiintyvä viittaus EU:n yhteisiin arvoihin.

Mm. Saksan perustuslakituomioistuimen tuomarin ja EU-lainsäädännön tutkijan, professori Siegfried Brossin mielestä olisi pitänyt käydä syvällistä keskustelua perusarvoista kaikissa jäsenmaissa ja hakijamaissa jo ennen EU-konventin työskentelyn aloittamista. Hän myös peräänkuuluttaa ”puolueetonta kompetenssi-tuomioistuinta”, joka ratkaisi niitä ristiriitoja, jotka hän ennakoi syntyvän kansallisen ja EU-lainsäädännön välillä. Siegfried Brossin mielestä kansanäänestys EU:n perustuslaista on välttämätön ainakin joidenkin osien kohdalta.

Tanskalaisen EU-parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja Torben Lund, entinen
ministeri, kehotti Politiken-lehdessä elokuussa tanskalaisia äänestämään EI EU:n perustuslaille.

Hänen mukaansa perustuslaki siirtää liian paljon valtaa kansallisilta parlamenteilta Brysseliin. Lund arvioi, että ollaan vain 5 % päässä todellisesta liittovaltiosta ja etteivät kansalaiset tiedä mitä on tapahtumassa.
Suomessa äänestettiin liittymisestä EU:hun vuonna 1994. Arvioitaessa kansanäänestystarvetta perustuslaista täytyy muistaa, että nykyinen EU on kaukana siitä EU:sta josta äänestettiin vuonna 1994.

Sen jälkeen Suomi on liittynyt EU:n rahaliittoon, josta enemmistö kansalaisista olisi halunnut kansanäänestyksen. Ilman kansalaiskeskustelua ja kansanäänestyksettä eduskunta myös hyväksyi sekä Amsterdamin että Nizzan sopimukset.

Näiden sopimusten myötä Suomen eduskunta on luovuttanut merkittävän osan päätösvallastaan
EU:n instituutioille ja siten vähitellen tehnyt itsensä yhä tarpeettomammaksi vaikka omituista kyllä palkat ovat nousseet samassa tahdissa kun työpanokset ovat pienentyneet. Perustuslain myötä eduskunta toimittaa itsensä lopullisesti kaatopaikalle.

Hämmästyttävää on, että harva kansanedustaja on herännyt huomamaan, että merkittävä osa kansalaisista on valmis puolustamaan näiden yhteiskunnan rahoilla eläviä Brysselin kumileimasimia ja että merkittävä osa kansalaisista tukee vallan siirtämistä takaisin jäsenmaille eikä päinvastoin kuten tähänastinen kehitys on kulkenut.

On myönnettävä, että tuntuu suorastaan tyhmältä lähteä puolustamaan kansanedustajien työpaikkoja tilanteessa, jossa he itse ovat käsiä taputtaen tuhoamassa niitä. Mutta eiköhän suomalainen sisu riitä tähänkin urakkaan, vaikka sisu näytti karanneen lahden taakse Ruotsiin – ainakin vähäksi aikaa.

Ulla Klötzer

Uusi vuosi – uudet haasteet

Vuosi 2002 lähentelee loppuaan. Vuosi on ollut historiallinen. Markasta on luovuttu. Lainsäädännöstämme jo yli 60% on ns. EU-lakeja. Itsenäisen valtion tunnusmerkkeinä on perinteisesti pidetty oikeutta päättää omasta rahasta, lainsäädännöstä ja itsenäisestä puolustuksesta (raha, laki ja miekka). Vuoden aikana säännöllisesti kokoontunut Euroopan Tulevaisuuskonventti suunnittelee EU:lle omaa perustuslakia ja sen alustavassa luonnoksessa ehdotetaan yhteistä puolustuspolitiikkaa EU:lle. Jos näin käy, sitkeämmänkin EU:n puolestapuhujan on myönnettävä, että silloin itsenäisyyden tärkeimmistä periaatteista on jo kokonaan luovuttu.

Mitä pitäisi asiasta ajatella, kun Suomen edustajat EU:n tulevaisuuskonventissa – samoin kuin pääministeri Paavo Lipponen – heräsivät yhtäkkiä huomaamaan, että kehitys on menossa liian pitkälle. Joko poliittinen eliitti on sinisilmäinen tai kansalaisten silmien edessä näytellään arvotonta teatteria. En tiedä kumpi on pahempi.
Mennyt on mennyttä. On katsottava eteenpäin. Vuosi 2003 on täynnä haasteita ja töitä riittää kaikille, jotka edelleen jaksavat miettiä maamme ja mantereemme tulevaisuutta.

Bratislavassa kokoontui 16.-17. marraskuuta eri puolilta Eurooppaa joukko EU:n vastustajia ja EU -liittovaltion kannattajia. Heillä oli yhteinen tavoite; oikeudenmukaisten kansanäänestysten aikaansaaminen vuonna 2004 sekä EU:n jäsenmaissa että jäsenyyttä hakeneissa maissa. Muodostamalla tarpeeksi laajapohjainen vaatimusliike on mahdollista pakottaa näiden maiden hallitukset äänestyksen järjestämiseen.

Konventin esitysten perusteella tehtävät hallitusten välisen konferenssin (HVK:n) päätökset merkitsevät sellaisia muutoksia nykyisiin sopimuksiin, että ne on syytä alistaa jokaisessa maassa kansanäänestykseen.

Vaihtoehto EU:lle -liikkeen tavoitteena on saada aikaan laajaa yhteiskunnallista keskustelua Euroopan unionin tulevaisuudesta ja murtaa maassamme vallitseva luonnoton yhden ainoan vaihtoehdon monopoli, joka tosiasiassa estää avoimen ja asiallisen keskustelun. Kansanäänestys onkin erinomainen tapa keskustelun aikaansaamiseksi. Euroopan unionin kannattajat eivät kuitenkaan ole olleet kansanäänestysten kannattajia. On siis myönteistä, jos me nyt – eri leireissä toimijat – myös täällä Suomessa voisimme yhdistää voimamme tässä asiassa.

Olemmeko valmiita ottamaan puolin ja toisin häviämisen riskin?

Kansallinen eri maiden poliittinen ja EU-eliitti tekee kaikkensa estääkseen kansanäänestyksen ja tarpeen tullen voittaakseen äänestyksen, jos se siihen pakotetaan,. Heillä on paitsi rahaa käytettävissä myös medioiden ja talouselämän tuki.

EU-kriittisille liikkeille haasteet ovat kovat. Lähes kaikissa hakijamaissa on ensi kevään, kesän ja syksyn aikana kansanäänestykset EU:n liittymissopimuksista. Jo nyt näitä maita varoitetaan, etteivät ne kiinnittäisi huomiota Euroopan unionin tulevaan kehityssuuntaan ja antaisi sen sotkea peruskysymystä jäsenyydestä. Pitää panna silmät kiinni ja äänestää vain liittymisestä! Kampanjaan ei siis saa sotkea liittovaltion kehityksen seuraavaa vaihetta EU:n perustuslakia ja esimerkiksi kysymystä yhteisestä puolustuksesta. Sopii ihmetellä miksi ei saa puhua asioista jotka ovat EU:ssa esillä ja joista päätetään vuoden sisään siitä, kun on äänestetty liittymisestä. Sopimuksen sisältöhän on silloin jo selvillä! Pelko ”väärästä” päätöksestä lienee suuri.

Miten muuten olisikaan Suomessa käynyt, jos olisi uskallettu rehellisesti kertoa markan menettämisestä, liittovaltiosta tai EU:n militarisoinnista, jotka sisältyivät jo meidänkin liittymissopimuksemme ehtona olleeseen Maastrichtin sopimukseen. Näistä asioista ei saanut puhua ja ne jotka puhuivat leimattiin pelkiksi pelottelijoiksi!

Kansalaiset avainasemaan!

Tulevaisuuskonventin puheenjohtajan, Ranskan entisen presidentin Giscard d’Estaingin mukaan tulee joko hyväksyä sopimus tai olla kokonaan ulkona. Puheenjohtajisto on ehdottanut myös perustuslakiin eroamispykälää. Todennäköistä on, että pelotteena käytetään ulkopuolelle jäämistä ja porkkanana mahdollisuutta erota myöhemmin. Eroaminen tosin johtaisi esityksen mukaan tarkemmin määrittelemättömiin seuraamuksiin ja olisi siis ilmeisesti vain teoreettinen mahdollisuus.

Ainoa toivo on kansalaisissa. On muistettava, että USA:n hallitus ei lopettanut Vietnamin sotaa – vaan kansalaiset! Heidän turhautumisensa ja suuttumuksensa pani pisteen järjettömyydelle.

Ja turhautumisen ja suuttumisen merkkejä EU:n menoon on nähtävissä kaikkialla Euroopassa. Toistuvat raha-sotkut ja skandaalit, eurosta johtuvat hinnan korotukset, poliittisen eliitin etääntyminen kansasta, suurten jäsenmaiden armoton pienten maiden polkeminen, salainen päätöksentekojärjestelmä, joka tuhoaa demokratian, markkinavoimien julma julkisen sektorin alasajo ja EU:n sekava päsmäröinti pikkuasioissa.

Tulossa ovat eduskuntavaalit

Suomen eduskuntavaalit ovat maaliskuussa. Onko eduskunta nykymuodossaan korkein lakiasäätävä instituutio maassamme, kun lähes 70 % lainsäädännöstä tulee EU:sta. Onko eduskunta jo pelkkä kumileimasin? Ehkä lyhyempi työaika ja pienempi palkka kansanedustajille olisi paikallaan. Tai he voisivat jatkaa omalla sarallaan puolipäivä- tai pätkätyöläisinä. Se saattaisi lähentää heitä keskivertosuomalaisen arkeen ja ongelmiin, mistä heillä tuntuu nyt olevan hyvin vääristynyt kuva.

Eduskuntavaaleihin Vaihtoehto EU:lle -kansanliike ei osallistu. Kehotamme ihmisiä käyttämään äänioikeuttaan ja äänestämään Euroopan unioniin kriittisesti suhtautuvia ehdokkaita – missä tahansa puolueessa. Niitä tarvitaan kipeästi, jos kansanäänestys toteutuu. Poliittinen rohkeus on nyt yhteiskunnassa harvinainen ilmiö, mutta sitä tarvitaan estämään uuden supervallan synty. Tulevaisuuskonventin esityksessä esitetään perustettavaksi ”Euroopan Yhdysvallat”. Tämä merkitsee, että Suomi olisi osavaltio Euroopan Yhdysvalloissa. Hyvin pieni osavaltio. Sillä on noin 2 % vaikutusvalta asioihin, jotka ovat suomalaisten arkipäivää. Se pelottaa.

Ulla Klötzer

Kansanäänestysliikkeen mielenosoitus eduskuntatalolla

Nyt on kansanäänestystä vaatineiden puolueiden ja kansanedustajien aika seisoa vaatimustensa takana!

Eduskunta aloittaa tänään EMU-tiedonannon käsittelyn. Nyt pitäisi niiden puolueiden ja kansanedustajien, jotka ovat tehneet päätöksiä ja julkisuudessa vaatineet kansanäänestystä, vaatia hallitukselta esitystä neuvoa antavasta kansanäänestyksestä. He eivät ole yksin. Tänään jätti kansalaisadressia kerännyt Kansanäänestysliike lähes 40 000 nimeä eduskunnalle ja kaikkien mielipidemittausten mukaan kaksi kolmesta haluaa, että päätös tehdään kansanäänestyksen jälkeen.

Entistä laajemmin kansalaiset ovatkin huolissaan demokratian tilasta kun niinkin merkittävä päätös kuin omasta rahasta luopuminen aiotaan viedä läpi eduskunnassa hallituksen luottamusta samalla mittaavalla tiedonanto-menettelyllä.

Kansanedustajilta vaaditaan nyt ryhtiä nähdä tosiasiat. Vastakkain ei tule asettaa kansalaisten tahtoa itse päättää asiasta ja kansanedustajien arvovaltaa. Kansanedustajien pitäisi katsella ympärilleen ja todeta, että erityisesti pohjoismaissa ei yhdessäkään maassa näin merkittävää päätöstä tehdä ilman äänestyksellä mitattavaa kansalaisten mielipidettä.

Hallituksen valitsema linja johtaa pelkästään ihmisten turhautumiseen. On sama ketä äänestät, koska tuntuu siltä, että kaikki päätökset on jo ennalta tehty. Ihmiset eivät enää usko poliittisen järjestelmän toimivuuteen. Tästähän kertyy meillä Suomessakin jatkuvasti lisää kokemusta.

Vaihtoehto EU:lle kansanliike vaatii EMU:sta ja Amsterdamin sopimuksesta kansanäänestyksiä. Liike tulee jatkossakin vaatimaan äänestyksiä kaikista niistä muutoksista, joita aiotaan tehdä EU:n peruskirjoihin ja Suomen liittymissopimukseen.

Kyse ei ole vain kansanäänestyksistä, vaan jatkuvasti voimistuvasta kamppailusta demokratiasta – kansanvallasta.

24.2.1998

Valta karkaa eduskunnan käsistä

Suomen hallituksen selonteko EU:n hallitustenvälisestä konferenssista, joka alkaa Torinossa 29.3.96, on määräenemmistöpäätösten kautta siirtämässä huomattavasti enemmän valtaa EU:lle. Selonteko puhuu määräenemmistöpäätösten puolesta jopa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, joka ennen EU-kansanäänestystä pidettiin pyhänä yksimielisyysalueena.
Vaikka hallituksen selonteossa edelleen puhutaan EU-yhteistyöstä hallitustuen välisenä yhteistyönä selonteossa siis puolletaan luopumista veto-oikeudesta, joka on määräävin piirre itsenäisten valtioiden yhteistyössä. Täten avataan tietä vahvan liittovaltiomallin kehittämiselle mutta sellaiselle liittovaltiomallille, josta kansanvalta on kadonnut. Sillä selonteon mukaan vallan harjoittajat eivät tule olemaan kansan valitsemia edustajia vaan selonteko puoltaa aloiteoikeuden pitämistä edelleen komissiolla ja puhuu jopa komission aloitevallan laajentamisen puolesta.

Selonteossa Suomen hallitus pyrkii edelleen liittovaltiomallin hämärtämiseen puhumalla läheisyys-periaatteen tärkeydestä tarkentamatta kuitenkaan miten se tullaan toteuttamaan. Hallitus viittaa Edinburghin Eurooppa-neuvoston kokoukseen 1992 jolloin hyväksyttiin läheisyysperiaatteen jatkoksi myös toimenpiteet läpinäkyvyyden ja avoimuuden lisäämiseksi unionin päätöksenteossa. Äskettäin tehty tanskalainen tutkimus osoittaa kuitenkin, että Edinburgh-kokouksen asettamat tavoitteet eivät ole toteutuneet.
Tanskasta löytyy räikeä esimerkki läheisyysperiaatteen häpäisemisestä. Tanska kansankäräjien edustaja vastustivat nimittäin parisen vuotta sitten yksimielisesti sellaista EU-lisäainedirektiiviä, joka sallii jo kauan pohjoismaissa kiellettyjen, allergiaa aiheuttavien atso-värien käyttöä. Tästä yksi-mielisyydestä huolimatta EU:ssa lisäainedirektiivi hyväksyttiin tanskalaisten (ja nyt myös muiden pohjoismaiden) kuluttajien kauhuksi.

Veto-oikeutta käyttämällä Tanskan hallitus olisi voinut estää tämän päätöksen. Jostain syystä veto-oikeutta kuitenkaan ei käytetty.

Kun lähes kaikilla toimialueilla siirrytään määräenemmistöpäätöksiin pienellä jäsenmaalla ei ole enää mitään todellisia mahdollisuuksia estää tämäntyyppisiä päätöksiä.
Tanskassa onkin laskettu, että valta on karannut kansankäräjien käsistä. Eduskuntakautena 1990 – 1991 joka kuudes Tanskan kansankäräjien hyväksymä laki oli peräisin EU:sta. Eduskuntakautena 1994 – 1995 jo joka kolmas laki oli EU-laki.

Kun nyt ollaan siirtämässä vielä enemmän päätösvaltaa EU:lle olisi ensisijaisen tärkeätä, että läheisyysperiaatteesta ei ainoastaan puhuta vaan, että sille myös luodaan toimintaedellytykset. Kaksi vaihtoehtoa on olemassa: Joko kansanvalta toteutuu EU:ssa tai jäsenmaassa.

Jos se halutaan toteuttaa liittovaltiomuotoisena EU-parlamentille on annettava todellista valtaa, siis aloiteoikeutta ja todellista päätösvaltaa. Tämä ei toteudu tällä hetkellä eikä se tule toteutumaan Suomen hallituksen selonteon ehdotusten perusteella.
Jos kansanvalta halutaan edelleen toteuttaa jäsenmaiden kautta ei riitä, että jokin eduskunnan valio-kunta voi käsitellä EU-asioita, vaan Suomen eduskunnan on myöskin voitava äänestää direktiiveistä ja asetuksista ennen kun ne viedään eteenpäin EU:lle päätettäviksi. EU-sopimukseen olisi selvästi kirjattava ne toimivalta-alueet, joissa jäsenmailla on oikeus kansallisen enemmistöpäätöksen nojalla vaatia itselleen kansallisella tasolla eri-vapauksia. Tämä koskee erityisesti kuluttajasuojaa, ympäristönsuojelua, työllisyyttä sekä työnsuojelua, joissa on kyse ihmisten perusoikeudesta turvalliseen elämään.

2.3. 1996

Vuoden 1996 hallitusten välisestä konferenssista

LYHENNELMÄ PUHEENVUOROSTA/SUUREN VALIOKUNNAN JA ULKOASIAINVALIOKUNNAN JULKINEN KUULEMISTILAISUUS EU:N VUODEN 1996 HALLITUSTEN VÄLISESTÄ KONFRENSSISTA

Suomen EU-ministerivaliokunta on antanut julkisuuteen virkamiesten ja puolueiden edustajien laatiman muistion koskien EU:n Hallitusten välistä konferenssia. Suomen hallitus ei kuitenkaan sitoudu tähän muistioon vaan odottaa konferenssin lopullista asialistaa joka täsmentynee joulukuussa EU:n huippukokouksessa Madridissa.

EU:n eri elimissä hallitusten välistä konferenssia on huolellisesti käsitelty. Selvityksiä tai evästyksiä on olemassa komission, neuvoston ja EU-parlamentin taholta. Sen lisäksi kaikki EU-parlamentin valiokunnat ovat laatineet omat paperinsa konferenssiin.

Vaikka nämä asiakirjat eivät muodosta virallista neulottelupohjaa hallitusten väliselle konferenssille, ne kuitenkin heijastavat sitä poliittista ilmapiiriä mikä vallitsee EU:n johtavien poliitikkojen ja virkamiesten keskuudessa. Näitä asiakirjoja ei voida jättää huomioimatta konferenssin edeltävässä keskustelussa sillä se asettaisi EU-elinten toiminnan tarkoituksenmukaisuuden kyseenalaiseksi ja olisi vahva epäluottamuslause koko EU-järjestelmää kohtaan.

Yhteistä kaikille yllä mainituille asiakirjoille on EU-elinten toimivallan laajentaminen tavalla tai toisella. Tämä kehitys vie EU:ta kohti liittovaltiomallia.

Myös Maastrichtin sopimuksen myötä hyväksyttyyn, yhteiseen valuuttaan siirtyminen, on selvä askel kohti liittovaltiota. EMU:n ja Maastrichtin sopimuksen artiklan 107 myötä kansan valitsemien edustajien mahdollisuuden vaikuttaa ratkaiseviin taloudellisiin päätöksiin häviävät.

Ennen EU-kansanäänestystä viime lokakuussa EMU:sta ei paljon puhuttu. Moni suomalainen tuskin edes tiennyt äänestävänsä myös EMU:sta.

Vaikka EMU:n liittymisestä on jo päätetty Maastrichtin sopimuksessa ja vaikka eri tahot ovat korostaneet, ettei EMU-keskustelua tulla käymään Hallitusten välisessä konferenssissa, moni asia kuitenkin viittaa siihen, että jonkinasteista keskustelua on pakko käydä, joko julkisesti tai kulissien takaa.

Eräs merkittävä tekijä on Ruotsi, jossa EU-vastustaja saivat EU-parlamenttivaaleissa 11 paikkaa 22:sta.

Merkittävää on myöskin, että EU-komission tänä kesänä teettämän mielipidetutkimuksen mukaan 7 jäsenmaassa enemmistö kansalaisista vastustavat EMU:a. Niiden joukossa ovat kaikki pohjoismaat sekä Saksa, Itävalta, Englanti ja Kreikka.

Saksassa jopa 64 % kansalaisista sanoo ei EMU:lle. Mutta EMU:un ei suhtauduta kriittisesti ainoastaan tavallisten kansalaisten piireissä. Syyskuussa Peter Schmidhuber, Saksan Budesbankin hallituksen jäsen ja EU:n entinen budjetti-komissaari totesi, että on aika tunnustaa, että joko on muutettava EMU-aikataulu ja myöhäistää yhteiseen valuuttaan siirtymistä tai sitten on pehmentävä EMU:n konvergenssikriteerit.

Melkein samoihin aikoihin Saksan Teollisuuden Keskusliiton (Bundesverband der Deutschen Industrie) puheenjohtaja Hans-Olaf Henkel, esitti epäilynsä, että tämän hetken rahaunionin aikataulu ei yhdistäisi Eurooppaa, vaan jakaisi sitä ”kahteen luokkaan” ja hän totesi edelleen, että tällainen kehitys merkitsisi ”merkittäviä vaaroja saksalaiselle talouselämälle”.

Saksan suurimpiin pankkeihin kuuluvan Deutsche Bankin johtava ekonomisti, Norbert Walter, on esittänyt pelkonsa siitä, että EMU:n vaatima tiukka säästöpolitiikka heikentäisi Euroopan uutta nousukautta.

Nämä piirit ovat nyt vaatimassa uutta keskustelua EMU:sta; sanktioista ja ohjausmekanismeista EMU:n kolmannen vaiheen toteuttamisen jälkeen.

Keskustelua ei enää voida estää. Se on käytävä ja sen jälkeen on järjestettävä uusi kansanäänestys. On myöskin välttämätöntä käydä keskustelua siitä miten syvään integraatioon, elikkä millaiseen liittovaltiomalliin, Suomen hallitus on valmis menemään.

– Missä asioissa Suomen hallitus on valmis luopumaan jäsenvaltioiden veto-oikeudesta elikkä siirtymään enemmistöpäätöksiin?
– Onko Suomen hallitus valmis myöntämään suurille jäsenvaltioille enemmän ääniä neuvostossa?
– Aikooko Suomen hallitus hyväksyä määräenemmistöpäätöksiä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa?
– Miten Suomi aikoo pysytellä Maastrichtin sopimuksessa sovitun mahdollisen yhteisen puolustuksen ulkopuolella?

Ja ennen kaikkea
– Missä kysymyksissä Suomi on valmis käyttämään hallituksen välisessä konferenssissa veto- oikeutensa saadakseen tahtonsa läpi?

10.10.1995 ULLA KLÖTZER, PUHEENJOHTAJA