Äänioikeus EU-kansalaisille

Nyt on viimeinen hetki tullut kerätä voimia laajan EU:n perustuslakia koskevan kansanäänestysliikkeen taakse, huolimatta siitä, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunta 30.9. valmistuneessa mietinnössään ei pitänyt kansanäänestystä tarpeellisena. Asia, joka jälleen kerran osoittaa miten pahasti päätöksentekijämme ovat etääntyneet kansasta, jonka enemmistö on kansanäänestyksen kannalla.

Jos EU:n perustuslaki-ehdotus hyväksytään – vaikkakin ulkoasianvaliokunnan esittämällä muutoksella, että jokaisella jäsenmaalla on edelleenkin oma äänivaltainen edustajansa komissiossa – valta karkaa lopullisesti Brysseliin ja liittovaltiokehitys vahvistuu entisestään.

***

Ehdotuksessa esitetty Unionin oikeushenkilöllisyys tarkoittaa, että Suomi menettää äänensä kansainvälisissä foorumeissa. EU:n perustuslaki (oikeus) on jäsenvaltioiden kaikkien lakien, myös perustuslakien yläpuolella. Maailmankauppajärjestön (WTO) päätökset tekee EU:n edustaja kuulematta kansallisia parlamentteja. Tämä tarkoittaa mm., että palvelujen, vesihuollon ym. ihmisten arkipäivää syvästi koskevissa asioissa Suomen eduskunta on kytketty pois päätösprosessista. Kehitys kohti yhteistä puolustusta viedään taas askel eteenpäin. Yhteinen EU presidentti ja yhteinen ulkoministeri luovat EU:lle yhteiset kasvot edustamaan EU:n arvoja maailmalla. Huhuillaan myös mahdollisuudesta yhdistää komission puheenjohtajan ja EU presidentin virkoja. EU-parlamentin yhteispäätösmenetelmä tulee käsittämään 36 uutta aluetta jne.

Ulkoasianvaliokunnan yksisilmäinen tarrautuminen omaan komissaariin voidaan lähinnä pitää kansan harhaanjohtamisoperaationa. Tämä vaatimus tulee mitä todennäköisemmin menemään läpi ilman suurempia taisteluita kiitokseksi siitä, että suuret jäsenmaat saavat vaatimuksensa EU presidentin viran perustamisesta läpi.

Valtaeliitin pimeissä kammareissa tästä asiasta on jo sovittu!

***

Asia jota monessa jäsenmaassa pidetään varsin ongelmallisena on perustuslakiluonnoksessa esiintyvä viittaus EU:n yhteisiin arvoihin.

Mm. Saksan perustuslakituomioistuimen tuomarin ja EU-lainsäädännön tutkijan, professori Siegfried Brossin mielestä olisi pitänyt käydä syvällistä keskustelua perusarvoista kaikissa jäsenmaissa ja hakijamaissa jo ennen EU-konventin työskentelyn aloittamista. Hän myös peräänkuuluttaa ”puolueetonta kompetenssi-tuomioistuinta”, joka ratkaisi niitä ristiriitoja, jotka hän ennakoi syntyvän kansallisen ja EU-lainsäädännön välillä. Siegfried Brossin mielestä kansanäänestys EU:n perustuslaista on välttämätön ainakin joidenkin osien kohdalta.

Tanskalaisen EU-parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja Torben Lund, entinen
ministeri, kehotti Politiken-lehdessä elokuussa tanskalaisia äänestämään EI EU:n perustuslaille.

Hänen mukaansa perustuslaki siirtää liian paljon valtaa kansallisilta parlamenteilta Brysseliin. Lund arvioi, että ollaan vain 5 % päässä todellisesta liittovaltiosta ja etteivät kansalaiset tiedä mitä on tapahtumassa.
Suomessa äänestettiin liittymisestä EU:hun vuonna 1994. Arvioitaessa kansanäänestystarvetta perustuslaista täytyy muistaa, että nykyinen EU on kaukana siitä EU:sta josta äänestettiin vuonna 1994.

Sen jälkeen Suomi on liittynyt EU:n rahaliittoon, josta enemmistö kansalaisista olisi halunnut kansanäänestyksen. Ilman kansalaiskeskustelua ja kansanäänestyksettä eduskunta myös hyväksyi sekä Amsterdamin että Nizzan sopimukset.

Näiden sopimusten myötä Suomen eduskunta on luovuttanut merkittävän osan päätösvallastaan
EU:n instituutioille ja siten vähitellen tehnyt itsensä yhä tarpeettomammaksi vaikka omituista kyllä palkat ovat nousseet samassa tahdissa kun työpanokset ovat pienentyneet. Perustuslain myötä eduskunta toimittaa itsensä lopullisesti kaatopaikalle.

Hämmästyttävää on, että harva kansanedustaja on herännyt huomamaan, että merkittävä osa kansalaisista on valmis puolustamaan näiden yhteiskunnan rahoilla eläviä Brysselin kumileimasimia ja että merkittävä osa kansalaisista tukee vallan siirtämistä takaisin jäsenmaille eikä päinvastoin kuten tähänastinen kehitys on kulkenut.

On myönnettävä, että tuntuu suorastaan tyhmältä lähteä puolustamaan kansanedustajien työpaikkoja tilanteessa, jossa he itse ovat käsiä taputtaen tuhoamassa niitä. Mutta eiköhän suomalainen sisu riitä tähänkin urakkaan, vaikka sisu näytti karanneen lahden taakse Ruotsiin – ainakin vähäksi aikaa.

Ulla Klötzer

Lausunto EU-konventin tuloksista

EDUSKUNNAN ULKOASIAINVALIOKUNNALLE VAIHTOEHTO EU:LLE -KANSANLIIKKEEN LAUSUNTO EU-KONVENTIN TULOKSISTA JA VALMISTAUTUMISESTA HALLITUSTENVÄLISEEN KONFERENSSIIN

Laekenin huippukokous päätti joulukuussa 2001 kutsua koolle konventin pohtimaan Euroopan unionin tulevaisuutta ja erilaisia vaihtoehtoja sekä selkeyttämään sen monimutkaista laki- ja säädöskokoelmaa. Se asetti tavoitteeksi myös unionin lähentämisen kansalaisiin. Alusta alkaen voitiin todeta, että tätä työskentelytapaa ohjasikin konventille valittu puhemiehistö ja sen puheenjohtaja. Konventin puheenjohtaja julisti heti alkuun, että tavoitteena on luoda Euroopan unionin perustuslaki ja että ”olemme epäonnistuneet”, ellei sitä saada aikaan. Erilaisia vaihtoehtoja ei edes tuotettu.

Sen asemesta, että entiseen tapaan olisi valmisteltu uutta sopimusta hallitusten välisen konferenssin HVK:n käsittelyyn, tällä työskentelytavalla haluttiin ohjata prosessia kovin ottein ja asettaa päätöksiä tekevä HVK valmiiden asioiden eteen.

Saksan ja Italian pääministerit Gerhard Schröder ja Silvio Berlusconi ovatkin yhteen ääneen varoittaneet jäsenmaita avaamasta yhtään kohtaa ehdotuksessa.

Tämä on tilanne HVK:n kokoontuessa ”päättämään” suurimmaksi osaksi suurten jäsenmaiden ja konventin puheenjohtajiston ehdoilla tehdystä luonnoksesta. Vaikka Laekenissa annettiin tehtäväksi lähentää EU:ta kansalaisiin ja edistää avoimuutta tätä ohjetta ei noudatettu konventin työskentelyssä. Konventin puheenjohtajisto vastaanotti noin 6 000 muutosehdotusta konventin jäseniltä. Näitä ehdotuksia ei edes käännetty kaikkien jäsenmaiden ja hakijamaiden kielille, puhumattakaan että niitä olisi käsitelty tai niistä olisi äänestetty!

Konventin työskentelytapoja kritisoi mm. Luxembourgin pääministeri Jean-Claude Juncker saksalaisessa der Spiegel-lehdessä (25/2003). Hänen mukaansa suuresti mainostettu ”demokratia-jippo” (konventti) muuttui pimeimmäksi salahuoneeksi (”Ich habe noch keine dunklere Dunkelkammer gesehen als den Konvent”). Perustuslakiluonnoksen teksti on Junckerin mukaan täysin mahdotonta luettavaa ja hän korostaa, että Euroopan kansalaisilla on oikeus saada tietää kuka, missä muodossa ja mistä lähtien on vastuussa asioista EU:ssa.

Kärkevää kritiikkiä on esittänyt myös Saksan perustuslakituomioistuimen tuomari ja EU-lainsäädännön asiantuntija, professori Siegfried Bross, jonka mielestä olisi pitänyt käydä syvällistä keskustelua perusarvoista kaikissa jäsenmaissa jo ennen EU-konventin työskentelyn aloittamista. Hän peräänkuuluttaa ”puolueetonta kompetenssi-tuomioistuinta”, joka ratkaisi niitä ristiriitoja, jotka hän ennakoi syntyvän kansallisen ja EU-lainsäädännön välillä. Siegfried Brossin mielestä kansanäänestys EU:n perustuslaista on välttämätön ainakin joidenkin osien kohdalta (Die Welt 1.8.03).

Tanskalaisen EU-parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja Torben Lund, entinen ministeri, kehotti Politiken-lehdessä elokuussa tanskalaisia äänestämään ei EU:n perustuslaille.

Hänen mukaansa perustuslaki siirtää liian paljon valtaa kansallisilta parlamenteilta Brysseliin. Lund arvioi, että ollaan vain 5 % päässä todellisesta liittovaltiosta ja etteivät kansalaiset tiedä mitä on tapahtumassa.

Suomessa äänestettiin liittymisestä EU:hun vuonna 1994. Arvioitaessa kansanäänestystarvetta perustuslaista täytyy muistaa, että EU on kaukana siitä EU:sta johon liityttiin. Sen jälkeen Suomi on liittynyt EU:n rahaliittoon, josta enemmistö kansalaisista olisi halunnut kansanäänestyksen. Ilman kansalaiskeskustelua ja kansanäänestyksettä eduskunta myös hyväksyi sekä Amsterdamin että Nizzan sopimukset. Kansalaisten on nyt saatava sanoa mielipiteensä siitä, tarvitaanko EU:ssa perustuslakia kaikkine kansallistunnuksineen, puolustusvoimineen ja yhä vain laajentuneine toimivaltuuksineen.

Perustuslakiluonnos sisältää monta kohtaa josta suomalaisten on saatava keskustella ja päättää.

EU:n päätösvaltaan siirretään aivan uusia, suomalaisten arkipäivää koskevia alueita. Se pakottaa, toistaiseksi vielä suomalaisten päätettävissä olevien, palveluiden saattamisen vapaan kaupan ja kilpailun kohteiksi. Cancunin WTO -kokouksessa Euroopan Unioni jo ajoi vastoin valtuuksiaankin kaikkien palveluiden rajoittamatonta kilpailua.

Kesäkuussa julkaistun mielipidemittauksen mukaan 85 % suomalaisista torjuu EU-presidentin ja 61 % haluaa siirtää valtaa takaisin jäsenmaille. Kansanäänestystä perustuslaista pitää 68 %
tarpeellisena.

Kansanäänestyksiä tullaan näillä näkymin järjestämään ainakin seitsemässä jäsenmaassa tai tulevassa jäsenmaassa. Eri puolilla Eurooppaa sekä perustuslain kannattajat että vastustajat ovat yhdistäneet voimansa demokratian puolesta.

Julkisuudessa ovat useat asiantuntijatkin ottaneet kantaa kansanäänestyksen puolesta.
Olisi merkillistä ja surullista ellei Suomi, joka mielellään esiintyy demokratian puolustajana muiden pohjoismaiden rinnalla, anna omille kansalaisilleen mahdollisuutta äänestää perustuslaista.

Perustuslakiluonnoksen alkupuheessa väitetään, että EU maiden kansalaiset tahtovat perustaa uuden Euroopan Unionin ja haluavat antaa Unionille perustuslain. Uusi unioni ei voi nauttia kansalaisten tukea, jos kansalaisille ei edes ole mahdollista itse päättää asiasta.

EU-parlamentti tulee mitä todennäköisemmin 24.9.03 äänestämään sen puolesta, että järjestettäisiin kansanäänestykset kaikissa jäsenmaissa EU:n perustuslaista EU-parlamenttivaalien yhteydessä kesäkuussa 2004.

Kansanäänestysvaatimus on oikea vaatimus. Päivämäärää ei kuitenkaan pidä sitoa EU-parlamenttivaaleihin. HVK:n päättymisen jälkeen pitäisi käydä ainakin vuoden kestävä kansalaiskeskustelu.

Hakijamaiden kansanäänestykset osoittavat, että jäsenmaissa on perustettava puolueeton elin, joka valvoo että perustuslakia puolustaville ja torjuville tahoille luodaan tasa-arvoiset edellytykset käydä keskustelua. Tämä koskee etenkin kampanjoiden rahoitusta, tilaa julkisissa tiedotusvälineissä ja kaikin puolin tasapuolista mahdollisuutta tuoda erilaiset näkemykset esiin.

Vain näin luodaan edellytykset rehtiin kansalaisten oikeuksia kunnioittavaan äänestykseen ja korkeaan äänestysaktiivisuuteen. Perustuslaki joka ei nauti laajan enemmistön tukea on omiaan heikentämään kansalaisten luottamusta Euroopan unioniin, demokratiaan ja ylipäätään politiikkaan.

Helsinki
19.9.2003

Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus ry

Ulla Klötzer
puheenjohtaja

Kööpenhaminan julistus 2002

KÖÖPENHAMINAN JULISTUS
11.12.2002 DEMOKRATIOIDEN JA MONIARVOISUUDEN EUROOPPA

Me haluamme kansojen ja valtioiden Euroopan. Nykyinen EU on taloudellisen ja poliittisen eliitin projekti. Tulevaisuuden Eurooppa olisi demokratioiden ja moniarvoisuuden Eurooppa, joka suvaitsisi monenlaatuisia yhteistyömalleja. Sen kansoilla pitäisi olla vapaus liittyä tai olla liittymättä yhteisöön. Vaadimme, että uudet EU-sopimukset aina alistetaan kasanäänestykselle.

Me uskomme, että demokratia, puutteistaan huolimatta, on paras hallitusmuoto. Demokratia rakentuu ”ihmisten keskuuteen perustetuille hallituksille, jotka saavat valtansa hallittujen suostumuksesta”. Kansoilla ja valtiolla on itsemääräämisoikeus kuten YK:n peruskirja esittää.

Ilman edustuksellista hallitusmuotoa, kriittistä avointa keskustelua ja moniarvoista mediaa ei voi olla olemassa vakaata demokratiaa. Demokratia edellyttää vaaleilla valittujen poliittisten johtajien olevan äänestäjilleen vastuussa vapaan keskustelun ja yleisten vaalien välityksellä.

Uskomme, että maailmanlaajuinen solidaarisuus on köyhyydestä, nälästä ja sorrosta vapaan maailman syntymisen edellytys. Kunnioitus kansainvälisiä lakeja, ihmisoikeuksia ja ympäristöä kohtaan tulee olla pääasiallisena takeena rauhan ja kestävän kehityksen maailmalle. Vakaan YK:n tulisi näytellä tärkeätä osaa oikeudenmukaisen ja kestävälle kehitykselle perustuvan maailman rakentamisessa.

Hallinnollisen ja taloudellisen tehokkuuden nimissä tapahtuva demokraattisen avoimuuden säätely ja osallistumisen rajoittaminen pitää torjua. Epädemokraattinen päätöksentekomenettely ei milloinkaan ole tehokas. Jos näin olisi vallitsisi maailmassa absoluuttinen monarkia tai diktatuuri.

VAIHTOEHTOISIA NÄKEMYKSIÄ KAIVATAAN

Kuluneitten 50 vuoden aikana ovat sekä maailma että Eurooppa merkittävästi muuttuneet. Ajatukset, joiden pohjalle Euroopan Yhteisö syntyi heijastelivat toisen maailmansodan jälkeisiä ongelmia. Ne eivät vastaa enää tämän hetkisiä käsityksiä demokratiasta, kansalaisoikeuksista tai taloudellisesta vapaudesta. Tarvitaan parempia demokratian malleja ja menettelytapoja. Tarvitaan lujempia kansalaisoikeuksia ja parempia toimintamalleja ympäristön suojelemiseksi.

Uskomme EU:n ja sen Tulevaisuuskonventin olevan väärällä tiellä, kun se pyrkii luomaan Euroopasta supervaltaa, jossa on monia liittovaltioin piirteitä. Edelleen uskomme, että EU kohtelee alentavasti hakijamaita. Ylivoimaansa turvaten se sanelee niille liittymisehdot. Minkäänlaista todellista keskustelua liittoutumissopimuksiensa ehdoista. Hakijamaille ei saa asettaa tuotteiden eikä työvoiman liikkumista rajoittavia kaksoisehtoja.

Ei ole sattuma, että käynnissä olevan prosessin nimi on ”laajentuminen”, sen sijaan että puhuttaisiin yhdistymisestä ja yhteistyöstä.

Berliinin muurin sortumisen 1989 yhteydessä tarjoutui Euroopalle ainutkertainen tilaisuus uuden poliittisen ja sosiaalisen järjestyksen luomiselle. Siinä Euroopan kansat olisivat tasavertaisina osallistuneet valtioidensa kehittämiseen vaaleilla valittujen parlamenttiensa, edustuksellisen demokratian ja poliittisten edustajiensa keskinäisen kanssakäymisen nimissä. Etusijalla tässä uudessa järjestyksessä olisivat olleet solidaarisuus, ympäristökysymykset ja konfliktien rauhanomainen ratkaiseminen.

Kaikki ihmisoikeuksia kunnioittavat demokratiat olisivat osallistuneet tämän panoeurooppalaisen vision muodostamiseen. Kakki Euroopan valtiot olisivat yhtäläisin ehdoin EU:n jäsenmaiden kanssa olleet yhdessä kehittämässä uutta eurooppalaista yhteistyötä. Samalla olisi huomattavasti paljon varakkaampi EU voinut Marshall Apua jäljitellen olla tukemassa toisen maailmansodan jälkeistä Itä- ja Keski-Euroopan taloudellista kehitystä. Nyt EU:n Itä- ja Keski-Euroopalle antama taloudellinen tuki on huomattavasti vaatimattomampaa kuin Marshall Avun puitteissa per capita toisen maailmansodan jälkeiselle Euroopalle jaettiin. Sen lisäksi EU on laatinut ankaria esteitä ja muita rajoituksia Itä- ja Keski- Euroopan kaupalle ja kilpailukykyisten tuotteiden pääsylle lännen markkinoille. Tästäkin johtuen on osassa Itä- ja Keski-Eurooppaa taloudellinen kehitys taantunut tai jopa pysähtynyt viimeisen vuosikymmen kuluessa. Osasyynä tähän on myös EU:n vaatimus, että hakijamaat sopeuttavat välittömästi oman talouselämänsä EU:n säätämiin malleihin.

EU:n toimintamallin, jonka tarkoitus alun alkaen oli taata Euroopan kansojen turvallisuus ja vakaus, on muuttunut markkinoita horjuttavaksi mekanismiksi, jolla on turmiolliset seuraukset kehitysmaille. Itä- ja Keski-Eurooppaa ei missään tapauksessa saisi alistaa vääränlaiselle maatalouspolitiikalle.

EU:n politiikka Itä- ja Keski-Euroopan suhteen on ollut lyhytnäköistä ja epäoikeudenmukaista. Hakijamailla ei ole samoja vaihtoehtoja kuin nykyisillä jäsenmailla esim. rahaunionin ja talouspolitiikan suhteen.

Laajentumisneuvottelut ovat todellisuudessa yksipuolista sanelupolitiikkaa. Hakijamaiden tulee hyväksyä EU:n asettamat ehdot. EU:n olisi pitänyt ymmärtää, että kestävän pohjan Euroopan kukoistukselle tarjoaa vain kulttuurien kirjo ja arvojen monimuotoisuus eikä yhdenmukaisuuden kaavaan pakotettu federaatio, jota suuret jäsenmaat pitävät talutusnuorassaan.

EU on rakentamassa uutta rautaesirippua kerhon jäsenten ja siihen kuulumattomien välille. Toivomuksena on uusi joustava demokratianmalli, joka suosii Euroopan ja muun maailman välistä yhteistyötä. Ero aidon kansainvälisen yhteistyön ja Euroopan yhdeksi supervaltioksi sulautumisen välillä on siinä, että edelliseen kuuluu sekä valinnanvapaus että bi- ja multilateraalinen yhteistyö. Jälkimmäisessä ei näin ole.

Onko huoli demokratiasta aitoa?

Pääministeri Paavo Lipposen koolle kutsumassa keskustelutilaisuudessa 25.9. Säätytalolla, Euroopan tulevaisuutta pohtivan konventin puheenjohtaja Giscard d’Estaing kertoi konventin työskentelystä, sekä vastasi eri järjestöjen edustajien kysymyksiin. D’Estaing korosti omassa puheessaan demokratian merkitystä, avoimuuden lisäämisen tärkeyttä sekä kansalaisten luottamuksen saamista tämän EU-projektin taakse.

Tilaisuudessa esitin kysymyksen kansanäänestysten järjestämisestä niin vanhoissa jäsenmaissa kuin hakijamaissa uudesta vuoden 2004 HVK:n sopimuksesta. Kysymykseen d’Estaing vastasi, että hän tukee demokratiaa ja kansanäänestysten järjestämistä EU-jäsenyydestä hakijamaissa. Sen sijaan d’Estaing jätti vastaamatta erittäin tärkeään kysymykseen nykyisten jäsenmaiden kansanäänestyksistä. Tekikö hän näin tahallaan vai johtuiko tämä kielivaikeuksista – mene ja tiedä.

Nyt näyttää siltä, että meneillään olevan prosessi tuottaa esityksen, joka on erittäin federalistinen ja toimii perustuslakina kaikissa jäsenmaissa ylittäen siten kansallisten oikeus- ja edustuslaitosten päätäntävallan. Italian valtiovarainministerin Giulio Tremontin mukaan on olemassa Euroopan Tulevaisuus-konventin sihteeristön sopimusluonnos (Project Non-Paper), joka sisältää 11 erittäin federalistista asiakohtaa. Tremontin mukaan ”suunta ei ole kohti Kansallisvaltioiden Liittoa vaan kohti Liittovaltiota (one single State)”.

Useimmissa EU:n jäsenmaissa ei ole koskaan järjestetty minkäänlaisia kansanäänestyksiä aina edes EU-jäsenyydestä tai EU:n tiestä kohti liittovaltiota. Tällainen kehitys ei tietenkään ollut myöskään suomalaisten mielessä kun he äänestivät EU-jäsenyydestä vuonna 1994.

Vaihtoehto EU:lle kansalaisliikkeen sekä kaikkialla Euroopassa toimivien EU-kriittisten järjestöjen mielestä tulee järjestää kansanäänestys kaikissa EU:n jäsen- sekä hakijamaissa uudesta suunnitteilla olevasta EU-sopimuksesta. Kansanäänestysprosessissa tulisi taata samanlaiset taloudelliset edellytykset sekä kyllä- että ei-puolelle ja tulisi olla tarpeeksi pitkä ja näin mahdollistaa perusteellinen ja täysin avoin vuoropuhelu. Ainostaan tällä tavalla olisi mahdollista pysäyttää se nopeasti kasvava luottamuspula, jonka Giscard d´Estaingkin on havainnut.

Mutta mitä tapahtuu? Pannaanko kansalaiset äänestämään niin monta kertaa, että saadaan ”oikea” tulos? On todennäköistä, että Irlannin tapaus on saattanut EU-eliitin pelon valtaan. 19 lokakuuta irlantilaiset äänestävät toistamiseen vain vuoden sisällä Nizzan sopimuksesta, eli samasta sopimuksesta, jonka he torjuivat laillisesti järjestetyssä kansanäänestyksessä.

Irlannin tapaus osoittaa räikeästi, että EU ja sen poliittinen eliitti ei kunnioita kansan tahtoa. Äänestyttäminen kunnes tulos on heidän tahtonsa mukainen on erittäin syvä loukkaus demokratiaa kohtaan! Tulevaisuudessa on siis helpompaa välttää kansanäänestyksiä!

Ulla Klötzer, VEU:n puheenjohtaja

Haasteet kasautuvat demokratian, rauhan ja itsemääräämisoikeuden puolesta taisteleville

Menneen ja tämän vuoden tapahtumat eivät lupaa demokratian, itsemäärämisoikeuden, rauhan, ympäristön ja sosiaalisen tasa-arvon puolesta taisteleville kansalaisjärjestöille muuta kuin työtä, työtä ja jälleen kerran työtä.

EU etenee kovaa vauhtia kohti liittovaltiota.

Kehotan kaikkia lukemaan Hans Lindqvistin artikkelin joka perusteellisesti kertoo missä tilanteessa ollaan. Jos haluamme edelleen päättää itse, missä suomalaiset sotilaat taistelevat, millä tasolla sosiaaliturvamme, terveydenhuoltomme ja opetusinstituutiomme toimivat, ja jos haluamme ihan oikeasti taistella ympäristön puolesta, meidän on saatava aikaan rintama Suomessa ja koko Euroopassa, joka sanoutuu irti EU:n liittovaltiokehityksestä ja vuoden 2004 Hallitusten välisessä konferenssissa syntyvästä EU-sopimuksesta.
Jos haluamme ylläpitää edes jonkinlaista hyvinvointiyhteiskuntaa, jota on jo vuosia määrätietoisesti ajettu alas EMU -kriteereiden vuoksi, meidän on estettävä verojen, työmarkkinoiden ja sosiaalipolitiikan harmonisoiminen, joka on liittovaltiokehityksen vääjäämätön tavoite.

Suomi etenee kovaa vauhtia kohti NATO-jäsenyyttä aivan kuten EU-kriittiset liikkeet povasivat jo ennen kansanäänestystä 1994. Puolustusministeri Jan-Erik Enestamin mielestä NATO-jäsenyydestä ei tarvitse järjestää kansanäänestystä, sillä NATO on vain yksi kansainvälinen järjestö muiden joukossa. Sillä, missäpäin maailmaa suomalaiset sotilaat ampuvat ihmisiä ”demokratian” ja ”länsimaisten arvojen” nimissä, ei ole merkitystä hänen mielestään. Ottaen huomioon, että selvä enemmistö suomalaisista edelleen vastustaa NATO-jäsenyyttä, tämä on rankka kannanotto demokratiaa vastaan. Jos haluamme itse päättää, millä perusteella osallistumme sotiin, jotka eivät ulotu meidän rajoillemme saakka, meidän on nyt vaadittava kansanäänestystä sekä NATO-jäsenyydestä että EU:n militarisoinnista, joka sekin etenee kovaa vauhtia.

Jos haluamme edelleen suojella ympäristömme ja edistää maailmanlaajuista tasa-arvoa, meidän on tehtävä rankasti työtä globalisaatiota vastaan, jonka moottorina EU toimii saadakseen EU-alueen ulkopuolella uusia markkinoita ja voidakseen investoida halvempiin tuotantolaitoksiin, jotka vuorostaan mahdollistavat työehtosopimusten ja palkkaehtojen heikentämistä EU-alueella. On ällistyttävää, miten vähän Suomessa käydään keskustelua näistä asioista. On suorastaan kuvottavaa, miten vähän Suomen media kertoo mielenosoituksista ja protesteista näiden asioiden puolesta muualla maailmassa.

Onneksi kansalaisjärjestöjen verkostot toimivat ja voimistuvat samaa tahtia kuin elinkeinoelämän huippujohtajien ja poliittisen eliitin huippukokousten aitaukset kasvavat ja mellakkapoliisien otteet kovenevat. Onneksi he muodostavat loppujen lopuksi aika surkean pienen omaa-napaa tujottavan vähemmistön, joka ei suinkaan edusta koko maailmaa. He ovat uhranneet ihanteensa rahan ja vallan alttarille jo aikoja sitten. Muutosta vaativan merkittävän enemmistön nopeasti kasvavat joukot sen sijaan tulevat joka maailman kolkasta. Vaikka heillä ei ole rahaa eikä moderneja ohjuksia, heillä on paras koskaan keksitty ase: ihanteet ja toivo paremmasta maailmasta.

Ulla Klötzer
VEU, puheenjohtaja

Julkilausuma pääministerin kansalaisjärjestöjen kuulemistilaisuudessa

Pääministeri Paavo Lipposen koolle kutsuma Kansalaisjärjestöfoorumi – EU:n Tulevaisuus 4.12.2001 Säätytalolla

VAIHTOEHTO EU:LLE KANSALAISLIIKKEEN JULKILAUSUMA

Laekenin EU-huippukokous 14.-15.12.01 näyttää jälleen kerran muodostavan uuden askeleen EU:n kehityksessä kohti syvempää integraatiota ja ylikansallisuutta. EU-puheenjohtajamaan Belgian pääministeri Guy Verhofstadt on avoimesti vaatinut laajan uudistuskeskustelun käymistä Laekenissa, ja Belgian laatima julkilausumaluonnos on täynnä ehdotuksia, jotka vievät kohti EU-liittovaltiota.

Ehdotus puhuu demokraattisemman, avoimemman ja tehokkaamman EU:n puolesta. Se ehdottaa suoraa EU-komission puheenjohtajavaalia, se avaa keskustelun EU:n omasta perustuslaista, se peräänkuuluttaa kansallisen veto-oikeuden poistamista kokonaan, sekä haluaa ottaa käsittelyyn Saksan ulkoministerin Joschka Fischerin tekemän ehdotuksen kaksikamari-parlamentista, jossa kansallisista parlamenteista tehtäisiin EU-parlamentin toinen kamari.

Sekä Saksan että Ranskan hallitukset ilmoittivat viime viikolla yhdessä tukevansa eurooppalaista perustuslakia, josta muodostuisi ylikansallisen EU-valtion symbooli ja perusta.

Myös yhteinen puolustus on keskustelun alla. EU tutkii mahdollisuuksia laajentaa EU:n kriisinhallinta-mandaattia koskemaan myös yhteistä puolustusta. Belgian pääministeri Guy Verhofstadt on avoimesti kertonut, että hän näkee mahdollisuuden saavuttaa tästä consensus-päätöksen. Hänen mukaansa kaikissa hänen käymissään keskusteluissa, Ranska-Saksa julistuksessa, Tony Blairin puheessa sekä EU-parlamentin lausunnossa puhutaan yhteisen ulko-, turvallisuus-, puolustus-, poliisi-, oikeus-, turvapaikka-, maahanmuutto- sekä terrorismipolitiikan puolesta.

Julkilausumaehdotus sisältää ehdotuksen Konventista, jonka tehtävänä olisi toimia EU:n uudistajana. Konventti koostuisi EU-jäsenmaiden edustajista (15), kansallisten parlamenttien edustajista (30), EU-parlamentin edustajista (16), EU-komission edustajasta sekä Konventin puheenjohtajasta.

Ryhmään ei ole ehdotettu yhtään kansalaisjärjestöjen edustajaa, ja on ilmiselvää että Konventin kokoonpano tulee olemaan erittäin EU-liittovaltiomyönteinen.

Konventti-menetelmä on myös tapa siirtää keskustelu pois kansallisista parlamenteista ja kansasta, mikä on erittäin vahingollista demokratialle.

Vaihtoehto EU:lle kansalaisjärjestö yhtyy tämän takia monen muun eurooppalaisen kansalaisjärjestön seuraaviin vaatimuksiin:

– Konventin tulisi laatia kaksi ehdotusta EU:n tulevaisuudelle. Toinen joka olisi EU-federalistien mielen mukainen liittovaltiosuunnitelma ja toinen suunitelma, joka olisi erittäin monen eurooppalaisen, ellei jopa enemmistön mielen mukainen, nimittäin itsenäisten valtioiden yhteistyösuunnitelma.

– Konventin tulisi, kansalaisten integroimiseksi EU:n tulevaisuuskeskusteluun, ehdottaa kansanäänestysten järjestämistä näistä kahdesta ehdotuksesta. Ainoastaan tarjoamalla erilaisia vaihtoehtoja kansalaisille on mahdollista pienentää sitä nopeassa tahdissa syvenevää poliittista luottamuskuilua, joka nyt vallitsee poliittisen eliitin ja kansalaisten välillä.

– EU:n sekä EU-jäsenmaiden hallitusten tulee turvata myös EU-kriittisten liikkeiden mahdollisuuksia osallistua sekä rahallisesti että fyysisesti moniulotteiseen, kaikkien kansalaisten ehdoilla toimivaan EU-konventin työskentelyyn.

Lisätietoja: Ulla Klötzer, puh.joht. 09-81 01 67 tai 050-569 0967

Euroopan tulevaisuuskonferenssi

8.6. -2.7.1998
LEHDSTÖTILAISUUDET BUDAPESTISSA, RIGASSA, VILNASSA, VARSOVASSA, TARTOSSA – EUROOPAN TULEVAISUUSKONFERENSSI

Viikonloppuna 26.-28.6.noin 150 henkeä noin 24stä maasta, edustaen mitä erilaisimpia rauhan- ja EU-kriittisiä järjestöjä ja mitä erilaisimpia poliittisia taustoja, kokoontuvat tänne Budapestiin keskustelemaan Euroopan tulevaisuudesta. Noin 70 osallistujaa Suomesta, Virosta, Latviasta, Liettuasta sekä Puolasta tulevat Budapestiin bussilla. Matkan varrella järjestetään EU-kriittistä sekä rauhan puolesta katuteatteria ja pidetään kokouksia paikallisten aktiivien sekä lehdistön kanssa. Samanlainen matka tehtiin viime vuonna Varsovaan.

Eurooppa käy tällä hetkellä läpi valtavia muutoksia. Euroopan Unioni ja NATO suunnittelevat laajentumista itään, työttömyydestä on tullut yhä kasvava ongelma, kansalaiset tuntevat itsensä petetyksi niiden instituutioiden taholta, joiden pitäisi toimia heidän välineenä paremman hyvinvoinnin saavuttamiseksi.
Hallitukset pitävät talouskasvua ja BKT:n nousua ongelman ratkaisuna. Kuitenkin vuoden 1950 jälkeen maailmanlaajuinen tuotanto on kasvanut viisinkertaiseksi mutta samalla absoluuttisessa köyhyydessä elävien määrä on kaksinkertaistunut.
Euroopan Unionissa työttömyys on korkeimmillaan toisen maailmansodan jälkeen ja sosiaaliturvaa ollaan ajamassa alas lähes kaikissa jäsenmaissa jotta hallitukset täyttäisivät Emu-kriteerit. Kansalaiset tulevat yhä kriittisemmiksi yhteistä valuuttaa kohtaan mutta huolimatta siitä poliitikot vievät prosessia eteenpäin.

Euroopan Unionista, yhteisine valuuttoineen ja kohta myöskin ydinaseisiin perustuvine yhteisine puolustuksineen, kehitetään vahvaa epädemokraattista, keskusjohtoista liittovaltiota ilman demokraattisia instituutioita ja ilman yhteistä perustaa palvella kansalaistensa perustarpeita.

Tyypillistä Euroopan integraation epädemokraattiselle luonteelle on, että jäsenmaiden kansalaisille ei anneta mahdollisuutta vaikuttaa kehitykseen avoimen keskustelun kautta, avoimesti saatavan informaation kautta mitkä ovat EU:n ja NATO-jäsenyyden vaikutukset sekä oikeudenmukaisten kansanäänestysten kautta.
Saksassa yli 70 % vastustaa yhteistä valuuttaa mutta se ei vaikuta mitenkään poliittiseen päätöksen-tekoon. Suomessa yli 70 % kansasta halusi äänestää yhteisestä valuutasta mutta kansanäänestystä ei järjestetty. Irlannissa, Ruotsissa, Itävallassa ja Suomessa kansalaisten enemmistö tukee liittoutumattomuutta mutta poliitikot eivät kerro heille, että tämä sotii Amsterdamin sopimusta vastaan.

Euroopan yhteistyö-muotojen kehittäminen vaatii kaikkien Euroopan kansojen aktiivista osallistumista. Tätä varten on rakennettava uusia, poliittisia sekä kulttuurisia rajoja ylittäviä verkostoja.
Poliittiselle agendalle on luotava uusi tärkeysjärjestys, joka palvelee sosiaalista oikeuden-mukaisuutta, rauhaa ja kestävää kehitystä ympäristön kannalta. Budapestin kokouksen päämäärä on tällaisen verkoston vahvistaminen sekä sellaisten kysymysten esiinnostaminen, jotka vaikuttavat jokaisen eurooppalaisen jokapäiväiseen elämään.

Yhteiskuntakeskustelussa tarvitaan vaihtoehtoja

Suomen hallituspuolueilla ei ole omaa aatetta. Erityisesti tämä koskee vasemmistoa ja Vihreitä. Hallitukseen osallistuvilla puolueilla on yhteinen EU-ideologia. Ne ovat kaikki valmiita vaihtamaan perusoikeudet ja kansanvallan markkinoiden vapauteen, kasvuun ja kilpailuun markkinavoimien ehdoilla.

Kansalaisille ja äänestäjille on sama mitä näistä puolueista äänestää – mikään ei muutu. Vaaliohjelmat kirjoitetaan tavalla, joka jättää tulkinnat puolueiden johtajille ja vaalien jälkeen ne määrää hallituskipeys.

Viime viikonloppuna Vasemmistoliiton ja Vihreiden puoluekokousten pääkysymys oli, miten olla mukana seuraavassakin hallituksessa. Samalla ne mahdollisimman selkeästi ilmoittivat tukevansa nykyistä menoa. Mitään jälkiä näiden puolueiden periaatteista ei nykyisen hallituksen politiikassa voi havaita. Sosiaalinen eriarvoisuus lisääntyy, työttömyys ei alene kuin tilastotempuilla, Suomen-lahden leväkukinnan edessä ollaan voimattomia ja vihreä ympäristöministeri rukoilee Suomelle poikkeuksia Kioton ilmastosopimuksesta. Seuraavassa hallitusneuvotteluissa kumpikaan puolue ei tule kaatamaan osallistumistaan hallitukseen ydinvoiman lisärakentamiseen – päätöksistään huolimatta!

Molemmille puolueille on hallituksen osallistumisesta tullut itseisarvo. Se on merkinnyt ja merkitsee omien periaatteiden ja aatteellisten arvojen myymistä ja kannattajiensa pettämistä. Perusteluksi ei riitä mukanaolo siellä, missä päätöksiä tehdään. Hyödyn tilanteesta noukkivat nyt samassa rintamassa olevat entiset poliittiset vastustajat. Sen mahdollistaa todellisen opposition puuttuminen.

Vain pääoma hyötyy tilanteesta, jossa politiikka on alistettu sen tahdon toteuttamiseen. Vapaiden markkinoiden nimeen vannovat puolueet ovat samalla menettäneet vaikutusvaltansa yhteiskunnan ohjaamiseen ja niiden ja myös ay-liikkeen toimintamahdollisuudet on pakotettu markkinoiden globaaleiden tavoitteiden määräämiin raameihin. Tilaa jää korruptiolle, rikollisuudelle ja uusille mafiamaisille verkostoille, jossa puolueet ha hallitukset ovat suurteollisuuden ja markkinavoimien panttivankeja.

Seuraavalta hallitukselta vaatii EMU:n kolmas vaihe ja siihen liitetty vakaussopimus, yhdistettynä paineisiin verotuksen harmonisoimiseksi, lisää leikkauksia. Länsi-Euroopan unionin, WEU:n ja EU:n yhdistäminen tulee ajankohtaiseksi ja painostus Suomen liittymiseksi NATO:n jäsenyyteen kasvaa.

EU:n itälaajentumisen myötä käynnistyvät keskustelut institutionaalisista muutoksista pienten maiden ”ylisuuren” vallan kaventamiseksi. Kokoomus tulee demareiden tukemana vaatimaan ydinvoiman lisärakentamista.

Kansalaisilta ei Suomessa kysytä juuri mitään. Eletään edustuksellisen demokratian pakkopaidassa. Nykyisellä menolla ei äänestäjille kukaan edes tarjoa vaihtoehtoa. Yhden totuuden maa voi olla myös yhden ja saman valheen maa. Yhteiskunnallinen keskustelu ja parlamentarismi edellyttävät, että kansalaisilla on mahdollisuus olla eri mieltä poliittisen eliitin kanssa ja, että heillä myös on kanavia käytettävissä protestinsa esittämiseen. Nykyisellä tavalla kuilu kansalaisten ja päättäjien välillä kasvaa ja johtaa passivoitumiseen ja välinpitämättömyyteen. Se puolestaan tarjoaa elintilaa erilaisille ääriliikkeille, kuten nationalismille ja rasismille.

Tarvitaan vaihtoehtoa. Vaihtoehto ei synny perinteisten nykypolitiikan sisäistäneistä puolueista tai niiden näennäisestä oppositiosta, vaan tavallisten kansalaisten aktivoitumisesta. Niiden, joiden mielipidettä ei enää kysytä. Siksi tarvitaan liikettä, jota MUUTOS 99 tavoittelee.

27.5.1998

”Euroopan integraation perusideologia on epäliberaali ja tulee tuhoamaan demokratian. Raha on määritelmiltään rajoittamaton valtiovallan harjoituksen väline. Jos se siirretään kansallisista instituutioista ylikansallisille elimille, sillä on laajakantoisia perustuslaillisia seurauksia.”

John Lauhgland, artikkelitoimittaja Wall Street Journalissa (The European 23.-29.1.1997)