Britannia – VEU

Militarisoinnin päiväkirja I

Militarisoinnin päiväkirja I kokonaisuudessaan (tulostettava)

huhtikuu 2003 – joulukuu 2003

Näin sinisilmäisiä päättäjiä meillä on:

Pääministeri Paavo Lipponen (sd) vakuuttaa, että Ranska ja Britannia haluavat kehittää EU:lle vain kriisinhallintakykyjä eikä yhteistä puolustusta.

— HS 10.12.1998

Ranska ehdotti Saariselän ulkoministerikokouksessa, että EU-maiden tulisi ottaa EMU -kriteereistä mallia ja kehittää puolustusvoimiensa toimintakykyä ja tasoa yhteisillä lähentymisehdoilla.

”Kyseessä on Ranskan luova ajattelu enkä usko, että se on tarkoitettu ihan lähiajan kysymykseksi”, ulkoministeri Tarja Halonen sanoi Helsingissä.

— HS 6.10.1999

”EU:sta tulee kehittää suurvalta jotta se voi toimia täysivaltaisesti maailmassa.”

— Paavo Lipponen Lontoossa 14.2.2002

EU-MILITARISOINNIN PÄIVÄKIRJA HUHTIKUU 2003 – JOULUKUU 2003

17.01.2003
”Jos Suomi ei ole tehnyt päätöstä Nato-jäsenyyden puolesta tämän vuosikymmenen loppuun mennessä, ei sillä todellakaan ole mitään merkitystä, sillä siihen mennessä EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ja Naton eurooppalainen pilari ovat yhtä ja samaa” sanoi EU:n sotilaskomitean puheenjohtaja Gustav Hägglund Helsingissä.

30.01.2003
Saksan liittopäivien talousvaliokunta päättää Saksan osallistumisesta eurooppalaiseen IRIS-T ohjusten hankintaan yhdessä Kreikan, Italian, Norjan, Ruotsin ja Espanjan kanssa. IRIS-T on ”Eurofighter” hävittäjälentokoneen aseistamiseen tarkoitettu ohjus.

30.01.2003
Saksan puolustusministeriö kertoo, että Etelä-Afrikassa tehdyt MAW Taurus ohjuskokeet on viety onnekkaasti loppuun. Vuoden 2004 alusta luovutetaan Saksan sotilasvoimille ensimmäiset täsmäohjukset. MAW Taurus palvelee Eurofighterin aseistamista ja on klassinen, hyökkäykseen tarkoitettu ohjus syvällä oleviin bunkkerikohteisiin osumiseksi.

31.01.2003
Britannian puolustusministeriö antaa Britannian historian suurimman varusteluvaltuuden Royal Navy’lle. Noin 15 miljardilla eurolla tuotetaan kaksi lentotukialusta. Hankinta menee BAE Systemsille, mutta myöskin ranskalainen kilpailija Thales pääsee osalliseksi miljardibisnekseen.

31.01.2003
Saksalais-ranskalaisesta asevarustelukonsernista EADS:stä tulee Astrium avaruusalusyhtiön ainoa omistaja. Yhtiö työstää sotilaallisesti merkittäviä avaruusprojekteja Galileo ja GMES.

01.02.2003
Saksan sotilasvoimien eliittijoukot ovat joutuneet yhdessä amerikkalaisten joukkojen kanssa rajuihin maataisteluihin Afganistanissa,

07.03.2003
Ranskan ulkoministeri Villepin sai luvan YK:n korkeimmalta taholta sotilaalliseen väliintuloon Afrikassa. Ranska saa luvan lähettää 3.000 sotilasta Norsunluunrannikolle. Viime viikkojen aikana ranskalaiset sotilaat ovat jo taistelleet maan hallituksen rinnalla, jota Amnesty International syyttää raskaista ihmisoikeusrikkomuksista.

09.02.2003
Saksa ja Ranska ottavat haltuunsa ISAF-joukkojen johdon Afganistanissa. Joulukuussa kaksinkertaistettiin saksalaisten joukot 2500 mieheen Afganistanissa.

10.02.2003
”Der Spiegel” julkaisi saksalais-ranskalaisen suunnitelman Irakin miehittämiseksi. Koodisanana on ”Mirage”. Tuhannet sotilaat, niiden joukossa saksalaisia ja ranskalaisia, saisivat YK:lta luvan Irakin miehittämiseen. Sinibaretit ottaisivat vuosiksi maan valvonnan haltuunsa sanoo Der Spiegel.

18.02.2003
EU:n 15 valtionpäämiestä pääsevät yksimielisyyteen Irak-lausunnosta ”Sota viimeisenä keinona” ei enää ole poissuljettavissa.

21.02.2003
Saksan hallitus haluaa alistaa saksalaisten asevarustelukonsernien kaupat ulkomaille valtiolliseen valvontaan ja suunnittelee tämän toteuttamiseksi lainmuutoksia. Kerrotaan että, Saksa tarvitsee oman asevarusteluperustansa poliittisesti itsenäisen sotilaallisen toimintakyvyn edellytyksenä.

24.02.2003
Itävalta ja Suomi tehostavat Eurokorps -yhteyksiään. Molemmat maat allekirjoittavat jo valmiiksi neuvotellun sopimuksen Strasbourgissa.

24.02.2003
Ranskan ja Britannian ulkoministerit, Dominique de Villepin ja Jack Straw, vaativat Bosnian Nato-tehtävien luovuttamista EU-joukoille vuoden 2004 alusta, jolloin12000 EU-sotilasta ottaisi Bosnian miehitystehtävät haltuunsa.

25.02.2003
Saksan puolustusministeri Peter Struck ilmoitti Saksan sotavoimien puolustuspoliittisten linjausten muutoksista. Sotilaisvoimilla tulisi olla valmius operoida lyhyellä varoituksella kaukaisilla kulmilla maailmassa. Struck selitti, että Saksan Liittotasavallan armeijalla ei ole enää mitään maantieteellisiä toimintarajoja.

02.03.2003
Itävallan uudessa sini-musta -hallitusohjelmassa lyödään lukkoon, että on edistettävä Itävallan armeijan muutosta puolustusarmeijasta EU-sotilasoperaatioiden interventioarmeijaksi. Itävallan hallitus aikoo kannattaa EU:n keskinäistä sotilaallista avunantovelvollisuutta.

24.03.2003
Espanjan hallitus suunnittelee uutta sotarikoslakia, joka mm. tekee osallistumisen sodanvastaisiin mielenosoituksiin tietyissä tapauksissa rangaistavaksi.

26.03.2003
Ensimmäinen onnistunut ”Tiger” sotilashelikopterin koelento. ”Tiger” muodostaa tulevaisuuden tukiselkärangan EU-armeijan maavoimien sotilaallisissa operaatioissa. Pääasialliset helikopterin tilaajat ovat Ranska ja Saksa.

27.03.2003
EU-komission puheenjohtaja Romano Prodi kehotti EU-valtioiden hallitusten päämiehiä ”militarisoimiseen, jotta ei jäätäisi seisomaan tienposkeen” (Euobserver 27.3.03). Aika on nyt kypsä
varustautumiseen. Prodi ilmoitti olevansa erityisen tyytyväinen Saksan, Ranskan, Belgian ja Luxemburgin yhteiseen sotilaalliseen huippukokoukseen.

28.03.2003
Britannian puolustusministeriö käynnistää uuden hävittäjätyypin, Type 45, tuottamisen. Royal-Navy ottaa näin ”teknologisen jättiaskeleen”. Kustannukset ovat 6,4 miljardia euroa.

01.04.2003
EU-armeijan ensimmäinen tehtävä käynnistyy nimellä ”Concordia”, kun EU-armeija ottaa vastaan siihen asti NATO:n hoitamat kommandotehtävät Makedoniassa.

02.04.2003
Saksan liittohallitus keskittyy yhteisymmärrykseen EU:n tulevaisuuskonventissa yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Jos tämä ei ole mahdollista yhteisellä sopimuksella, niin sitten on jonkun ryhmän maita edettävä Schengen -sopimuksen tapaan, sanoi Saksan ulkoministeri Joschka Fischer Handelsblatt lehdelle.

03.04.2003
Saksan liittokansleri Gerhard Schröder julisti, että Irakin sodan seurauksena on korotettava Saksan armeijan budjettia.

06.04.2003
Saksan hallitus tiedotti, että Saksa aikoo ryhtyä Galileo sateliittiohjausjärjestelmän rakennusprojektin vetäjäksi. Vuoteen 2008 mennessä Galileon tulee olla valmis tarjoamaan EU-armeijalle mahdollisuudet suorittaa täsmällisiä sotilaallisia iskuja.

08.04.2003
EU-komissaari, perustuslakia valmistelevan konventin puheenjohtajiston jäsen Michel Barnier korostaa sotilaallisen ydineuroopan välttämättömyyttä niille valtioille, ”joilla on poliittisia pyrkimyksiä maailmassa”. Hänen johdollaan toimitettu EU-konventin puolustustyöryhmän raportti vaatii yhteisen EU-asevarustelutoimiston perustamista, EU-jäsenmaiden asevarustelumenojen merkittävää korottamista sekä vapaat kädet EU-armeijalle suorittaa maailmanlaajuisia sotilaallisia tehtäviä terrorismin vastaisessa taistelussa.

10.04.2003
EU-parlamentin suuri enemmistö kehotti EU:n valtionpäämiehiä edistämään EU:n militarisointia. Parlamentin jäsenet vaativat mm. EU-armeijan tehtävien laajentamista koskemaan myös ”terrorismin vastaista taistelua”, yhteistä EU-asevarustelutoimistoa sekä omaa EU-asevarustelubudjettia.

10.04.2003
Saksalainen päivälehti ”Die Welt” julkaisi Saksan liittokanslerin suunnitelmat ”Eurooppalaisen Puolustusunionin” perustamisesta. Se antaisi mahdollisuuden muutamalle EU-jäsenmaalle edetä muita nopeammin EU:n turvallisuus – ja sotilaspolitiikassa. Saksalais-ranskalaisesta prikaatista kehitettäisiin ydin EU:n nopean toiminnan joukoille.

24.04.2003
Suurin mannereurooppalainen asevarustelukonserni, EADS, kertoi uudistuksistaan. Näiden uudistusten päämääränä on vuoteen 2005 mennessä nostaa asevarustelumyyntiä 60 prosentilla noin 9,6 miljardiin euroon.

25.04.2003
Julkaistiin luonnos ”Puolustuspoliittiset suuntaviivat Saksan sotilasvoimien uudistamiseksi´´ Keskeinen uudistus on siirtyminen maan puolustamisesta hyökkäysvalmiuteen sekä sotien ”ennalta ehkäisevään toimintaan´´.

28.04.2003
Johtavien eurooppalaisten asevarustelukonsernien, EADS:n, BAE-Systemsin ja Thales:in edustajat kehottivat yhteisessä julistuksessaan EU-valtioita kuluttamaan enemmän rahaa asevarusteluun.

29.04.2003
Belgian pääministerin Guy Verhofstadtin kutsusta Saksa, Ranska, Luxemburg ja Belgia neuvottelevat sotilaallisen ydineuroopan kehittämisestä. Perustana on saksalais-ranskalaisen prikaati vahvistettuna belgialaisilla ja luxemburgilaisilla joukoilla. Tavoitteena on kehittää nopean toimintavalmiuden omaavat joukot. Tämä 60.000 miehen toimintajoukko olisi sekä EU:n että uuden NATO-Response -yksikön käytettävissä. Lisäksi halutaan ensi vuoden kesään mennessä kehittää eurooppalainen ilmakuljetuskomentokeskus sekä yhteiset toimintatavat kemiallisten, biologisten ja ydinaseiden torjuntaan. NATO rinnalle muodostetaan EU:lle oma operatiivinen komentokeskus.

03.05.2003
Saksalainen päivälehti ”Süddeutsche Zeitung” kertoo Saksan armeijan esikunnan sisäisestä paperista. Tässä paperissa kehotetaan luomaan EU-armeija, joka olisi ”EU-hallituksen´´ johtama. Myös ydinasepotentiaalit tulisi ottaa EU:n käyttöön, jolloin myös Saksa saisi käyttöönsä ydinaseita.

15.05.2003
Bayern’in osavaltion hallitus on antanut käyttöluvan FRM2 ydintutkimusreaktorille Garchingissa Münchenin lähellä. Reaktori toimii asekelpoisella plutoniumilla. Saksa voisikin halutessaan nopeasti aloittaa ydinasevalmistuksen.

18.05.2003
Saksalainen ”Centrum für Angewandte Politikforschung (CAP) on erittäin vaikutusvaltainen Saksan ulkopolitiikan ”Think-Tank”. Se kuvailee raportissaan sotilaallisen ”Euroopan suurvallan” (”Supermacht Europa”) näkymiä suurvaltana, jolla yhteisten eurooppalaisten strategisten sotavoimien kautta olisi käytettävissään ydinohjuspotentiaali ja joka lopullisesti jättäisi jäähyväiset siviiliyhteiskunnan idealle ja rajattomasti hyödyntäisi kansainvälisen valtapolitiikan välineitä.

20.05.2003
Monissa Euroopan maissa yleinen mielipide ei ole vielä tiedostanut Naton muuttumista perinteisestä puolustusliitosta maailmanlaajuiseksi toimijaksi, sanoo yhdysvaltalainen tutkija Andrew Michta.
Michtan mukaan ainakin Yhdysvaltain näkemys on se, että Nato on muuttunut puolustuksellisesta liitosta aktiivisesti asioihin puuttuvaksi. ”Menemme suoraan sisään poistamaan uhkatekijöitä.”
(HS)

04.06.2003
EU:n sotilaspoliittinen valiokunta päätti ranskalaisen johdon alaisen EU-joukon lähettämisestä Kongon tasavaltaan. Operaation koodinimi on ”Artemis”

10.06.2003
Saksan sisäasiainministeriön rahoittama”Poliittisen koulutuksen keskus” (Bundeszentrale für politische Bildung), järjesti viikon pituisen asiantuntijafoorumin, jossa mainostettiin hyökkäyksellisiä sotatoimia. Julkilausumassa pidettiin ”amerikkalaisia hyökkäyssotia
historiallisesti tarpeellisina ja objektiivisesti välttämättöminä”.

16.06.2003
EU:n ulkoministerit antoivat julkilausuman, jossa hyväksytään ennaltaehkäisevä sotilastoiminta valtioita vastaan, joilla on joukkotuhoaseita. Iranin ydinaseohjelma mainitaan nimellä.

20.06.2003
EU:n valtiopäämiehet kiittivät EU-konventtia EU-perustuslakiluonnoksesta huippukokouksessaan Porto Carrasissa Thessalonikissa. Luonnos velvoittaa EU-jäsenmaat jatkuvaan asevarusteluun, maailmanlaajuisiin sotilaallisiin väliintuloihin sekä sotilaalliseen avunantoon terrorismin vastaisessa taistelussa. EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen johtaja Javier Solana esitteli peruslinjat EU:n turvallisuuspoliittiselle doktriinille. Tulevaisuudessa tulee lähteä siitä, että ”puolustuksen etulinja” ei enää ole eurooppalaisella maaperällä. Hätätilanteessa tulisi voida käydä ”ennaltaehkäiseviä sotia” terrorismia, roistovaltioita sekä joukkotuhoaseiden leviämistä vastaan myöskin ”voimakkaitten väliintulojen” avulla. Vuonna 2004 perustetaan EU:n asevarustelutoimisto. Sen päämääränä on edistää asevarustelututkimusta ja -teollisuutta siinä määrin, että EU ”ottaa strategisen teknologian johdon tulevaisuuden puolustus- ja turvallisuusteknologioissa”.
Ranskan presidentti Jacques Chirac ehdotti vakaussopimuksen löysentämistä, jotta voitaisiin korottaa sotilasmenoja rikkomatta EMU -kriteereitä. Saksan ja Italian puolustusministerit tukevat tätä ehdotusta.

20.06.2003
EU aikoo ottaa keväällä haltuunsa Bosnian SFOR-joukkojen ylimmän johdon. ”Kysymys on vain siitä, miten järjestetään siirtyminen NATO -johdosta EU -johtoon” kerrottiin saksalaisesta diplomatialähteestä Berliinissä.

01.07.2003
Itävallan puolustusministeriön edustaja allekirjoitti Eurofighter GmbH:n kanssa ostosopimuksen18 Eurofighter ”Typhoon” koneen ostamisesta. Itävallan hallitus ilmoitti kustannusten olevan 2 miljarida euroa. Oppositio laski kuitenkin summan nousevan jopa 6 miljardiin euroon käyttökustannuksineen ja siirtymäajan kuluineen.

03.07.2003
Ranska ja Saksa perustavat yhteisen ”Top-Gun”-koulun, jossa opiskellaan ennen kaikkea uuden ”Tiger” taisteluhelikopteri-iskuja. ”Tiger Attack-Force” joukkoja pidetään EU:n 60.000 sotilaan valmiusjoukkojen ytimenä.

06.07.2003
Saksan Ilmailu – ja avaruuskeskus ,DLR (Das Deutsche Zentrum für Luft- und Raumfahrt) ja ranskalainen tutkimusinstituutti ONERA sekä EADS ovat muodostaneet ”strategisen tutkimuskumppanuuden”, jonka päämääränä on lujittaa eurooppalaista ilmailua kilpailussa amerikkalaisten konsernien kanssa. Saksalais-ranskalainen yhteistyö – sotilaallisen ydineuroopan kehittämissuunnitelmien mukaisesti – muodostaa Euroopan laajuisen yhteenliittymän etujoukon. Saksalais-ranskalainen asevarustelukonserni EADS dominoi rakenneuudistusten jälkeen EU:n ilmailuasioita.

11.07.2003
Galileo-Industries sai ensimmäisen tilauksensa ”Galileo” ohjusnavigaatiojärjestelmän rakentamiseksi. Galileon tulee olla valmis vuoteen 2008 mennessä ja sitä käytetään EU-armeijan täsmäsodankäyntiin.

14.07.2003
SOSTAR-ohjelma, joka perustuu ilmasta toimivaan tiedustelu- ja valvontajärjestelmään saavutti tärkeän vaiheen – Critical Design Review – luonnosten arviointi- ja vastaanottovaiheen.

15.07.2003
EU harkitsee Hollannin aloitteesta EU-joukkojen lähettämistä Moldaviaan. Moldavia on ollut vuodesta 1991 riippumaton Venäjästä. Transnistriassa on edelleen venäläisiä joukkoja.

18.07.2003
Korkea-arvoiset saksalaiset ja amerikkalaiset sotilasasiantuntijat ehdottivat Bertelsmannsäätiön (Saksan hallitutusta lähellä oleva säätiö) ”Transatlanttisten suhteiden tulevaisuus” -konferenssissa, että tulevissa roistovaltioiden miehityksissä toimittaisiin yhdessä, jotta valloitetut voimavarat voitaisiin ”käyttää multilateraalisesti”. Väliintulot ja saaliiden jakamiset (siis luonnonvarojen) tulee laillistaa kehittämällä kansainvälistä siviilioikeutta.

07.08.2003
Saksan puolustusministeri Peter Struck (SDP) kannattaa NATOn joukkojen lähettämistä Irakiin. Puolustusministeri ei sulje pois Saksan sotilasvoimien osallistumista operaatioon.

19.-24.08.2003
Kansainvälisillä MAKS 2003 Ilmailu- ja avaruusmessuilla Moskovassa, EADS ilmoitti sotilaallisen yhteistyön syventämisestä ennen kaikkea avaruus- ja ohjusteknologiassa Venäjän kanssa. EADS suunnittelee Tutkimus- ja Teknologiakeskuksen avaamista Moskovaan ja aikoo allekirjoittaa sopimuksen saksalais-venäläisestä tutkimusyhteistyöstä suurteho-ohjuskoneiston alalla.

20.08.2003
Saksan puolustusministeriö tiedotti, että Saksan merivoimien toiminta-aluetta laajennetaan huomattavasti. Viime vuoden alussa Saksan merivoimat toimivat osana kansainvälistä yli 70 yksikön laivuetta ”Enduring Freedom” -operaatiossa Intian Valtamerellä Afrikan rannikolla. Operaatioon osallistuivat lisäksi mm. USA, Britannia ja Ranska. Koska USA oli pääasiallisesti sijoittanut sotalaivansa Pakistanin rannikolle Saksan johtama laivue sai nyt valvontaansa myös Omanin lahden meritiet Iranin rannikon läheisyydessä.

21.08.2003
EADS toivotti Itävallan 18 Eurofighter -hävittäjien tilaajana tervetulleeksi. ”Itävalta on asiakkaana heti alussa valinnallaan antanut selvän tukensa eurooppalaisten turvallisuusrakenteiden ja eurooppalaisen teollisuusyhteistyön laajentamisen puolesta” sanotaan EADS-lehdistötiedotteessa
(www.eads.com).

23.08.2003
Saksan puolustusministeri Peter Struck (SDP) ilmoitti, että KSK-joukkojen määrä kaksinkertaistetaan. KSK -eliittikommandojoukot ovat erikoistuneet iskujoukoksi maailmanlaajuisesti anti-terror operaatioissa.

27.08.2003
Itävallan puolustusministeri Platter tapasi saksalaisen virkaveljensä Peter Struckin. He keskustelivat Saksan ja Itävallan sotavoimien yhteistyön syventämisestä.

28.08.2003
EADS asevarustelukonserni julkaisi vuoden 2003 puolivuotistuloksensa. Tulos näytti 592 miljoonan euron voittoa ja tilausten kolminkertaistumista verrattuna edellisen vuoden ensimmäiseen puoliskoon.

01.09.2003
Kreikan hallitus päätti tilata EADS:lta eurooppalaisia sotilaskuljetushelikoptereita. Kreikan puolustusministeriö on tehnyt sitovan 20 NH 90 helikopterin tilauksen sekä ilmoittanut 14 lisätilauksen todennäköisyydestä. ”Kreikan hallituksen päätös vahvistaa Kreikan roolia eurooppalaisten puolutustusrakenteiden integraatiossa ja NATOn jäsenenä”, sanovat herrat Camus ja Hertrich, jotka molemmat ovat EADS:n johtajia. (www.eads.com)

05.09.2003
Espanjan hallitus päätti osallistua EADS:n ”Tiger -taisteluhelikopteri-ohjelmaan”. Espanja tilaa 24 Tiger -ikopteria. ”Suuri päivä espanjalaiselle ilmailuteollisuudelle. Tiger on paras hyökkäys-helikopteri Espanjan armeijalle” sanoo Fernandez-Sainz, EADSin johtaja EADS-CASA:sta (www.eads.com).

18.09.2003
Kenraali Gustav Hägglundin mukaan vaikuttaa selvältä, että Eurooppaan tulee yhteinen puolustus muodossa tai toisessa. Euroopan yhteiselle puolustukselle on hänen mukaansa olemassa jopa selvä tilaus. Euroopan yhteinen puolustus luodaan Hägglundin mukaan joko EU:n sisälle sopimus-luonnoksen pohjalta tai unionin ulkopuolelle, mikäli yhteisymmärrystä ei unionin puittteissa saavuteta. Mahdollisimman toimintakykyisen yhteisen puolustuksen luominen EU:n sisälle on Hägglundin näkemyksen mukaan selkeästi Suomen etu. Menemällä mukaan yhteistyöhön Suomi vahvistaa konkreettisesti omaa turvallisuuttaan, totesi Hägglund Mikkelin Reserviupseerit ry:nja Mikkelin Maanpuolustusnaiset ry:n järjestämässä seminaarissa.
(STT)

20.09.2003
Saksan, Ranskan ja Britannian kolmoishuippukokouksessa maat pääsivät yhteisymmärrykseen ”että EU:n tulee voida suunnitella ja johtaa operaatioita ilman NATO:n voimavaroja”.

22.09.2003
EU haluaa ankkuroida taloudellisen roolinsa YK:ssa myöskin poliittisesti. Tähän liittyen EU-parlamentti julkaisee tulevalla viikolla raportin Strasbourgissa, jonka keskeinen vaatimus on, että EU:n tulee saada pysyvä paikka YK:n turvallisuusneuvostossa.

23.09.2003
Puolustusvoimien komentaja, amiraali Juhani Kaskeala, teki maanantaina varsin selväksi, että Suomen liittyminen Euroopan Unionin hahmotteilla olevaan puolustukseen ja EU-maiden keskinäisiin turvallisuustakuisiin, ns. turvatakuuytimeen, edellyttäisi käytännössä myös liittymistä sotilasliitto Natoon. Idea yhteisestä puolustuksesta ja siihen liittyvästä turvatakuujulistuksesta sisältyy EU:n perustuslakiluonnokseen, jonka käsittely alkaa hallitusten välisessä konferenssissa vajaan kahden viikon kuluttua. Julistuksesta tulisi ehdotuksen mukaan perustuslain liite. Sen voisivat allekirjoittaa ne EU-maat, jotka ovat valmiita sitoutumaan keskinäiseen sotilaalliseen avunantoon.
(HS)

3.10.2003
Valtiotieteiden tohtori, tutkija Jukka Tarkka ihmettelee hallituksen linjattomuutta EU:hun ja Natoon
liittyvissä turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Sen sijaan, että kaikki hokevat, että Suomella on lähes rajattomasti aikaa tehdä päätöksiä, Suomen kannanotolla on Tarkan mielestä suorastaan tulenpalava kiire.
(STT)

06.10.2003
EU:n puolustusministereiden kokouksessa Roomassa sovittiin, että EU tulevaisuudessa ottaa haltuunsa Bosnian miehityksen NATO:lta.

09.10.2003
NATO:n sotaministerit harjoittelevat ”mallipelien” ”Dynamic Response 07” avulla miten päätökset tehtäisiin NATO Response joukkoja (NRF) eli nopean toiminnan joukkoja käytettäessä.

09.10.2003
Tasavallan presidentti ja puolustusvoimen ylipäällikkö Tarja Halonen on jo toisen kerran joutunut amiraali Juhani Kaskealan komentajakaudella puuttumaan tämän julkisuudessa esittämiin turvallisuuspoliittisiin näkemyksiin. Presidentin kanssa viime päivinä turvallisuuspoliittista keskustelua käyneet poliitikot eivät ole voineet olla huomaamatta, että presidentti on närkästynyt puheesta, jonka Kaskeala piti valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avaajaisissa syyskuun lopulla.
Kaskeala kytki tuolloin yhteen EU:n tekeillä olevan puolustusytimen mahdollisine turvatakuineen sekä NATOn jäsenyyden. Halosen närkästyksen syyksi ei arvailla sitä, että Kaskealan tulkinta olisi ollut väärä, vaan pikemmin sitä, että se oli raadollisuudessaan ehkä liiankin osuva.

10.10.2003
Europarlamentaarikko Ilkka Suominen (kok) arvioi, että Suomi liittyy tulevaisuudessa puolustusliitto Naton jäseneksi. Hän pitää myös luultavana sitä, että Suomi osallistuu EU:n yhteiseen puolustukseen.
(STT)

14.10.2003
Euroopan unioniin ei näytä tulevan puolustusliitto Naton kaltaisia turvatakuita, joilla EU:n jäsenmaat sitoutuisivat toistensa puolustamiseen. Suomen ulkoministerin Erkki Tuomiojan mukaan EU:n ulkoministerikokouksessa kävi selväksi, että vastustus myös perustuslakiluonnoksessa esitettyjä turvatakuita kohtaan on EU:ssa niin laajaa, että takuut toteutuvat korkeintaan ”vesitetyssä” muodossa.
”Turvatakuut toteutuvat niille, jotka sitä tarvitsevat, Natossa”, Tuomioja totesi.
Se, että puolustusydin ei toteudu, ei kuitenkaan pane pistettä EU:n tiivistyvälle puolustusyhteistyölle. Tuomiojan mukaan kaikki EU-maat ovat olleet pitkälle yksimielisiä siitä, että EU:n kriisinhallinta-tehtävistä tulee entistä vaativimpia.
(HS)

16.10.2003
Reinhard Bütikofer Saksan vihreistä kertoi tanskalaiselle Dagbladet Arbejderen -lehdelle, että tässä vaiheessa ei tulisi vaatia Ranskan ja Englannin ydinaseriisuntaa, vaikka EU:lle suunnitellaan yhteistä puolustuspolitiikkaa. Bütikoferin mukaan pitäisi sen sijaan keskittyä niihin asioihin, jotka vievät eteenpäin kohti EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitikkaa.

18.10.2003
Tiiviistä sotilasyhteistyöstä kiinnostuneet Euroopan unionin maat voivat alkaa toimia kauan ennen kuin EU:n uusi perustuslaki tulee voimaan 2006, EU-komissaari Michel Barnier uskoo.
”Tärkeintä on kuitenkin se, että ne maat, jotka haluavat kehittää yhdessä EU:n sotilaskykyjä ovat aidosti mukana. Osallistujien pitää haluta toimia eikä vain puhua”.
Kysymykseen millaiset ehdot EU-maan pitäisi täyttää osallistuakseen EU:n sotilasyhteistyöhön Barnier vastasi seuraavasti: ”Yksi kriteeri voisi olla puolustusmenojen suuruus, toinen tutkimukseen käytetty raha, kolmas käytettävissä olevien joukkojen määrä ja neljäs kehittynyt aseteknologia. Ainakin kahden viime ehdon suhteen Suomi on edellä monia muita”.
(HS)

19.10.2003
Sdp:n puheenjohtajan Paavo Lipposen mukaan EU tarvitsee sotilaallisen välineen yhteiselle ulko-ja turvallisuuspolitiikalleen ollakseen rauhanjärjestö. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että uudessa Euroopassa tekisimme ikään kuin täyskäännöksen entiseen verrattuna”, Lipponen sanoi.
Lipposen mukaan nyt on kyse globaaleista haasteista, ei enää pienen maan asemoitumisesta idän ja lännen välissä.
(HS)

23.10.2003
Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA haluaa tuoda oman näkemyksensä Suomen Nato-keskusteluun keskiviikkona julkaisemallaan raportilla ”Mitä se Nato oikein on?”
EVAn Nato-raportti ei pyri puolueettomuuteen. Jo esipuheessa EVAn toimitusjohtaja Pentti Vartia kirjoittaa, että ”Suomen kannalta varteenotettava vaihtoehto on yhdistää Nato-jäsenyys osallistumiseen EU:n puolustusyhteistyöhön”.

24.10.2003
Saksan armeijan korkein johto haluaa kehittää täysivaltaisen eurooppalaisen armeijan, joka olisi raportointivelvollinen Euroopan unionin hallitukselle ja EU-parlamentin rahoittama, kirjoitetaan Englannin konservatiivien tietoon tuleessa asiakirjassa. Asiakirjan mukaan EU:n armeijan tulisi nojata ”demokraattisiin periaatteisiin”, jotka kirjataan EU:n tulevaan perustuslakiin.
Asiakirjassa todetaan myös, että ”Europpalaisella armeijalla tulisi olla yhteisiä rakenteita, jotka menevät pitemmälle kuin jo olemassa olevat. Siksi tarvitaan yhteistä puolustusjärjestelmää, yhteistä lainsäädäntöä ja standardisointia”. Otaksuen, että täysivaltainen EU-hallitus on saatu aikaan noin 10 vuodessa asiakirjassa todetaan lisäksi, että: ”Armeija raportoisi EU-hallitukselle ja EU-parlamentille. Erityisen lain kautta Parlamentti päättäisi onko joukkojen lähettäminen etujen mukaista”. Erittäin herkästä ydinasekapasiteetista asiakirjassa ehdotetaan että ”ne pitäisi integroida eurooppalaiseen puolustusjärjestelmään”. Todetaan myös, että suhde NATOon tulisi määrittää ja ”tulisi päättää EU:n mahdollisista yhteistyömuodoista YK:n, YK:n turvallisuusneuvoston ja NATO:n kanssa”.
(Telegraph)

26.10.2003
Ranskalainen päivälehti ”Liberation” paljastaa Ranskan hallituksen suunnitelmat muuttaa ydinasedoktriininsa. Tulevaisuudessa ydinaseita tulisi voida käyttää – USA:n uuden doktriinin mukaisesti, ydinpommeja myös ennaltaehkäisevästi nk. ”roistovaltioita” vastaan. Myöskin mini-atomipommien rakentamista – USA:n mallin mukaisesti – pohditaan.

26.10.2003
Britannian puolustusministeriö hyväksyy saksalais-ranskalaisen EADS -konsernin tekemän sotilas-satelliittiprojektitarjouksen, joka on 3,6 miljardia euroa.

27.10.2003
EU:n talousasiainkomissaari Michaele Schreyer (nainen Saksan vihreästä puolueesta) vaatii, että sotilaspolitiikalle tulisi antaa ”yhteisön budjetissa suurempi rooli, jos eurooppalaiset haluavat suuremman roolin maailmanpolitiikassa´´. Komissaari vaati EU-jäsenvaltioilta enemmän päättäväisyyttä yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

04.11.2002
Suurimman ranskalaisen sotalaivateollisuuden, DNC:n, pääjohtaja Jean-Marie Poimboeuf, julistaa, että ”Merten EADS” on tulossa (Die Welt 4.11.03). Kuten ohjusten ja sotilaslentokoneiden kohdalla kehitetään myös suuri eurooppalainen asevarustelukonserni laivastoa palvelemaan.

07.11.2003
Asevarustelukonserni EADS kerti, että se odottaa 1,4 miljardin euron voittoa vuodelle 2003. Ensimmäisten yhdeksän kuukauden aikana ovat tilaukset tuplaantuneet ja kasvaneet 49,5 miljardiin euroon.

09.11.2003
”Eurofighter” -tuottaja EADS haluaa fuusioida taistelukone-osastonsa brittiläisen BAE Systemsin ja italialaisen Alenia Aerospazion kanssa.

11.11.2003
EU-komission 60-sivuisessa valkoisessa kirjassa kuvaillaan EU:n tietä maailmanlaajuiseen avaruus-suurvaltaan, ”A New European Frontier for an Expanding Union”. Se vaatii mm. yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahvistamista, avaruuspolitiikan ankkuroimista EU:n suunnitteilla olevaan perustuslakiin sekä enemmän rahaa avaruusteknologiaan.

12.11.2003
Ensi viikolla EU ja NATO järjestävät yhteisharjoituksen ratkaistakseen kuvitteellisen kriisikuvan.
Kyseessä on käytännön harjoitus siitä, miten tehokkaasti EU pystyy poliittis-sotilaallisella tasolla käyttämään NATO -välineitä kun sotilasliitto NATO ei itse osallistu toimintaan. Komission edustajan mukaan kuvitteellinen kriisi tapahtuisi 19.-25.11.2003 Atlantin saarella nimeltään ”Atlantia”. Tämä on EU:n toinen kriisinhallintaharjoitus, mutta ensimmäinen joka suoritetaan yhdessä NATO:n kanssa
(Euobserver)

16.11.2003
Suomen suhde Natoon on kuin rekisteröintiä vailla oleva parisuhde, arvioi ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari (SDP) TV1:n Lauantaiseura -lähetyksessä lauantaina. Hän arvioi oman kantansa olevan enemmän myönteinen kuin kielteinen.
(HS)

17.11.2003
EU:n puolustusministerit pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, että suunnitellun EU:n asevarustelutoimiston tulisi aloittaa ensi vuoden lopulla. Asevarustelutoimiston tehtävänä on koordinoida ja voimistaa jäsentensä sotilaallisia menoja ja turvallisuuspoliittisia suunnitelmia. Sen tulisi saada oma paikkansa EU:n perustuslaissa.

18.11.2003
Ruotsin suurimmassa päivälehdessä ”Dagens Nyheterissä” julkaistussa yhteisessä kannanotossa Ruotsin ulkoministeri Laila Freivalds ja Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja varoittavat Saksan-Ranskan valtakartellin pyrkimyksistä, jotka uhkaavat jakaa EU:n kahtia.

19.11.2003
Saksan ulkoministeri Joschka Fischer kehottaa linjapuheessaan Princetonissa USA:ssa ”luomaan tasa-arvoisen kumppanuuden Euroopan ja USA:n välillä uuden maailmanjärjestyksen taistelussa”. Siksi on vahvistettava Euroopan sotilaallisia kykyjä.

19.11.2003
USA:n ulkoministeri Colin Powell kertoi EU vierailullaan, että hänen hallituksensa hyväksyy EU:n suunnitelmat kehittää omia puolustusrakenteitaan. ”Turvallisuutemme on kytketty yhteen NATOssa, vaikka EU laajentaisikin omia kykyjään”, hän sanoi. ”USA haluaa tiiviimmän Euroopan, laajemman Euroopan, Euroopan, jolla on täydellinen rooli maailman näyttämöllä”, hän jatkoi.
EU:n ulkopoliittinen johtaja, entinen NATOn pääsihteeri, Javier Solana, piti kokousta erittäin rakentavana ja hän on vakuuttunut, että ”kokouksen jälkeen suhteet USA:n ja EU:n välillä ovat paremmat kuin koskaan”.

20.11.2003
EU-parlamentti vaati EU:n jäsenmailta ja EU-komissiolta ”sotilaallisia kykyjä, jotka vahvistavat EU:n ulko- ja puolustuspolitiikan päämäärien uskottavuutta ja suotuisten ehtojen luomista kilpailukykyiselle ja kannattavalle eurooppalaiselle puolustusvarusteluteollisuudelle” (P5_TA-PROV(2003)0522).

26.11.2003
Kolmoishuippukokouksessa Saksa, Ranska ja Britannia pääsivät yksimielisyyteen itsenäisestä sotilaallisesta komentokeskuksesta EU:n armeijalle, EU:n keskinäisestä avunantovelvollisuudesta sekä sotilaallisen ydineuroopan edistämisestä.

27.11.2003
SDP:n puheenjohtajan, puhemies Paavo Lipposen mielestä Suomen Nato-jäsenyys ei välttämättä lisäisi puolustusmenoja, koska maalla jo on uskottava ja kustannustehokas armeija. Lipponen ei paljastanut omaa kantaansa jäsenyyteen.
(HS)

28.11.2003
Napolin EU:n ulkoministereiden kokouksessa vallitsi pitkälle menevä yksimielisyys saksalais-ranskalais-brittiläisistä pyrkimyksistä. EU:n perustuslaissa tulisi suoda pienelle EU:n jäsenmaiden ryhmälle oikeus tiiviimpään turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön. Näiden maiden tulisi vuoteen 2007 mennessä kehittää valmiusjoukko, joka olisi toimintavalmis 5 – 30 päivän sisällä. Brysseliin tulisi luoda sotilaallinen komentokeskus EU:n tehtäviä varten ilman NATOa. Ensisijaisesti kuitenkin kansalliset komentokeskukset Potsdamissa, Pariisissa ja Lontoossa johtaisivat kommandotoimintaa.

28.11.2003
Yhtäaikaisesti Napolin kokouksen päätösten kanssa Saksan puolustusministeri Peter Struck (sdp) kertoi joukkojen tarkastuksen yhteydessä päätöksestä korottaa Saksan puolustusvoimien nopeiden interventiojoukkojen sotilasmäärää 30.000 :een. Se tarkoittaa nykyisten joukkojen kolminkertaistamista.

29.11.2003
Kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä pitää EU:n puheenjohtajamaan Italian ehdotusta EU-maiden keskinäisistä turvatakuista Suomelle historiallisena mahdollisuutena, johon maamme hallituksen on syytä tarttua. Itälä piti selvänä, että ratkaisun jälkeen Suomi ei ole enää perinteisessä mielessä liittoutumaton. Hän muistutti kuitenkin, että Suomi on sitoutunut EU:n yhteiseen puolustukseen jo aikaa sitten.
(STT)

30.11.2003
Kaikille jäsenmailla on tulossa sotilaalliset turvatakuut. Valtaosa Euroopan Unionin puolustusta koskevista kiistoista ratkesi Napolissa lauantaina päättyneessä ulkoministerikokouksessa.
Tuleva puolustusyhteistyö tarkoittaa muun muassa sitä, että jäsenmaat saavat sotilaalliset turvatakuut. Belgian ulkoministeri Louis Michel iloitsi, että itsenäinen eurooppalainen puolustus on vihdoin syntynyt. Britannian pelkojen hälventämiseksi artikloihin on kirjattu, ettei EU:n puolustusyhteistyö kilpaile Naton kanssa ja että niille EU:n jäsenmaille, jotka ovat myös Naton jäseniä, sotilasliitto pysyy yhteisen puolustuksen kivijalkana.
(HS)

02.12.2003
EU-puheenjohtajamaa Italia on tänään esittänyt seuraavanlaisen puolustuslausekkeen uuteen EU:n perustuslakiin:
”Jos jäsenmaa joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi muut jäsenmaat antavat sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan määräysten mukaisesti.”
Puolueettomat maat eivät ole tähän sananmuotoon tyytyväisiä vaan ovat tehneet oman vaihtoehtonsa tekstiksi:
”Jos jäsenmaa joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, se saattaa pyytää toisilta jäsenmailta apua kaikin käytettävissään olevin sotilaallisin tai muin keinoin, Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan määräysten mukaisesti.”

02.12.2003
Ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) mukaan EU:n tiivistymässä olevat puolustus- ja turvallisuuspoliittiset järjestelyt eivät automaattisesti romuta Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta. Tuomioja korosti, että EU:n puolustuksesta ei vielä ole lopullisesti sovittu.
”Ei ole olemassa vielä selkeästi mitään sopua eikä mitään valmiita, lopullisia sanamuotoja” Tuomioja sanoi. Muiden muassa eduskunnan varapuhemies Ilkka Kanerva (kok) ja EU:n tulevaisuuskonventin työskentelyyn osallistunut kansanedustaja Kimmo Kiljunen (sd) arvioivat viime viikolla, että ehdotus merkitsee sotilaallisen littoutumattomuuden siirtymistä historiaan.
(HS)

02.12.2003
Jos EU:lle hyväksytään turvatakuut ja Suomi on niiden piirissä, Suomi ei ole enää liittoutumaton maa. Maanpuolustuskorkeakoulun strategian professori Pekka Sivonen pitää selvänä, että turvatakuiden hyväksynnän myötä Suomi liittoutuu. Sivosen mukaan olennainen asia on, että ehdotetut takuut koskisivat kaikkia jäsenvaltioita eivätkä vain niitä, jotka ovat allekirjoittaneet takuista erillisen pöytäkirjan.
(STT)

02.12.2003
Oman muotoilun saaminen asiakirjaan turvatakuista on Suomelle Pyrrhoksen voitto. Poliittinen eliitti voi kuvitella, että olemme edelleen liittoutumattomia, sanoo professori Esko Antola Suomen ehdotuksesta EU:n turvatakuiden pehmentämisestä. Hänen mielestään Suomen EU-politiikka on epäjohdonmukainen. Kaikissa muissa tapauksissa Suomi on korostanut miten selkeät säännöt ovat tärkeitä. Nyt Suomi itse ajaa mahdollisimman epäselvää sananmuotoa. Saamme velvoitteen, mutta meidän ei tarvitse noudattaa sitä, sanoo Antola. Kysymykseen onko Suomi enää liittoutumaton, jos allekirjoitamme EU:n perustuslain Esko Antola vastasi: ”Ei minun mielestäni. Jo perustulain artiklassa 42 on nk. solidaarisuuspykälä, jonka mukaan Unioni voi ottaa käyttöön jopa sotilaallisia keinoja jos se on uhattuna.”
(Hbl)

04.12.2003
NATOn pääsihteeri lord Robertson kertoo, että NATO voisi ottaa keskeisen roolin Irakin miehittämisessä. Näin voisivat myös saksalaiset ja ranskalaiset joukot osallistua miehitykseen.

06.12.2003
EU-komission puheenjohtaja Romano Prodi kannattaa yhteistä EU:n sotilaspolitiikkaa. Liittoutumattomat maat kuten Itävalta, Ruotsi, Suomi ja Irlanti eivät saa estää tätä kehitystä.

11.12.2003
Suomi hyväksyy EU:n yhteiseen puolustukseen liittyvän turvatakuuehdotuksen, valtioneuvosto ilmoitti torstaina. Esityksen mukaan EU-maat antavat toisilleen sotilaallista ja muuta apua, mikäli jokin jäsen joutuu hyökkäyksen kohteeksi.
Suomi haluaa kuitenkin vielä vaikuttaa turvatakuiden toteutuksen rakenteellisiin seikkoihin.
(STT)

12.12.2003
Euroopan Unionin johtajat hyväksyivät virallisesti tänään Unionin ensimmäisen yhteisen turvallisuuspoliittisen strategia-asiakirjan. Se luo puitteet EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikalle.
EU:n ulkopoliittinen johtaja Javier Solana totesi puheessaan, että asiakirja luo ”tiekartan miten EU luo oman roolinsa strategisena kumppanina maailmassa”.
USA:n syyskuun 11 jälkeen laaditun sotilasdoktriinin vaikutuksen innoittamana EU:n asiakirja kertoo massiivisesta terrorismista, joukkotuhoaseiden leviämisestä, alueellisista konflikteistä, roistovaltioista ja järjestäytyneestä rikollisuudesta pääasiallisina uhkina Euroopan turvallisuudelle.
”Perinteinen käsityksemme itsepuolustuksesta ennen kylmää sotaa ja kylmän sodan aikana perustui miehitysuhkaan. Uusia uhkia torjuttaessa ensimmäinen puolustuslinja on usein ulkomailla lukee asiakirjassa, jossa myöskin todetaan että, 25 jäsenen unionin, ”jonka jäsenet yhdessä käyttävät 160 miljardia euroa puolustukseen, olisi kyettävä tarvittaessa ylläpitämään useita operaatioita samanaikaisesti´´. EU:n olisi kehitettävä strategia, joka edistää varhaisessa vaiheessa tapahtuvaa, nopeaa ja tarvittaessa voimakasta väliintuloa. Erityisesti huomiota olisi kiinnitettävä operaatioihin, joissa käytetään sekä sotilaallisia että siviilivoimavaroja.”

13.12.2003
Jos Suomi lähtee mukaan EU:n uuden perustuslain sotilaalliseen rakenneyhteistyöhön, Suomen pitäisi ensi työkseen perustaa oma nopean toiminnan joukko. Rakenneyhteistyö tarkoittaa käytännössä EU-maiden sotilaallisten voimavarojen vahvistamista, jotta EU voisi hoitaa vaativiakin kriisinhallinta-operaatioita unionin ulkopuolella. Vaativa operaatio voi olla esimerkiksi rauhaanpakottamistehtävä.
Osallistujamailla on oltava valmius viimeistään vuonna 2007 osoittaa EU:n käyttöön kaikkiin kriisinhallintatehtäviin kykenevä taistelujoukko niin, että operaatiot voidaan aloittaa 5 – 30 vuorokauden kuluessa. Suomen 40 hengen taisteluyksikkö koostuisi armeijan kantahenkilökunnasta ja sopimussotilaista. Sopimussotilaat palvelevat armeijassa lyhyen ajan heti varusmiespalveluksen jälkeen. Nykyisin he eivät ole sitoutuneet toimimaan ulkomailla. Uusi järjestely vaatii lainmuutoksen.
(HS)

15.12.2003
Nato-jäsenyys maksaisi Suomella 30 miljoonaa euroa vuodessa. Arvion on laatinut Puolustus-ministeriö. Vuosittaisia lisäkuluja kasvattaisivat lisäksi Naton eri esikuntiin lähetettävien vajaan sadan suomalaisen esikuntaupseerin palkat ja muuttokustannukset. Ministeriön mukaan Nato-jäsenyys ei nostaisi Suomen nykyistä kahden miljardin euron puolustusbudjettia.
(Kauppalehti)

15.12.2003
Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) mukaan EU-maiden keskinäiset turvatakuut eivät romuta Suomen liittoutumattomuutta. Vanhanen korosti, että EU:n keskinäiset turvatakuut tai vaativia kriisinhallintatehtäviä koskeva rakenneyhteistyö EU:n perustuslakiluonnoksessa, eivät tarkoita puolustusytimen syntymistä EU:hun. Vanhasen mielestä on selvää, että rakenneyhteistyössä saattaa tulla eteen ratkaisuja, joissa Suomessa joudutaan perusteellisesti keskustelemaan lähteekö Suomi mukaan vai ei. Mihinkään pakkorakoon Suomi ei joudu.
(HS)

Tulevaisuuskonferenssi Sofiassa: ”Puolueettomia maita tarvitaan sovittelijoina ja sillanrakentajina”

EU-kriittisten voimien 9. Euroopan tulevaisuus-konfenssi pidettiin viime toukokuun viimeisenä viikonloppuna Bulgarian pääkaupungissa Sofiassa. Kokouksessa oli 50 – 60 osallistujaa, pääosin bulgarialaisia.
Bulgaria on liittymässä Natoon, mutta koko kansa ei ole liittoutumisen kannalla.

Kun kurkistin konferenssin kokoussaliin, suu loksahti auki. Sali oli aivan täynnä. Tuskin piskuinen eri Euroopan maista Sofiaan saapunut delegaatiomme edes mahtuisi istumaan. Penkkirivi toisensa jälkeen salissa istui miehiä, joiden alaikäraja oli noin 70 vuotta.

Utelin kokouksen pääorganisaattorilta Todor Kondakovilta, mistä näin homogeeninen osallistujajoukko oli peräisin. Täytyy myöntää, että epäilin joukon tulleen jostain veteraanien vanhainkodista.

– Entisiä kenraaleita, kansanedustajia ja erilaisten yhdistysten puheenjohtajia, kuittasi Kondakov.
Tämä ukkoporukka osoittautui kokouksen mittaan erittäin teräväksi – seniiliydestä ei ollut tietoakaan. Mielipiteitä riitti ja keskustelu yltyi välillä kiivaiksi väittelyiksi.

Mukana oli sodankäyneitä miehiä, jotka olivat ehdottoman tiukasti rauhan asialla. Ja useimmat yhtä tiukasti Natoa vastaan. Sodan julmuudet nähneet ymmärtävät, mitä sotilaallinen liittoutuminen oikeasti merkitsee: ei turvallisuutta, vaan konflikteihin osallistumista.

Bulgaria on eteläisen ja itämaisen kulttuurin sekoitus. Lieneekö vuosisatoja kestänyt turkkilaisten valtakausi jättänyt sellaisen jäljen, että bulgarialaisia naisia ei tässä kokouksessa ollut. Pohjoismaista tulleen ryhmämme naisvaltaisus kirvoittikin miesjoukosta uteliaan kysymyksen: ”Miksi rauhanliike ja muu kansalaisaktiivisuus on Pohjoismaissa aina naisten johtamaa?” Ulla Klötzer sai tilaisuuden kertoa naisten itsenäisestä ja melko tasa-arvoisesta asemasta meilläpäin. Naiset ovat aktiivisia, ja heitä on paljon myös yhdistysten puheenjohtajina. Ja onhan meillä naispresidenttikin.

Kokouksessa todettiin, että puolueettomuusliikkeessä Bulgariassa on paljon vanhoja ihmisiä ja entisiä sotilaita. He tietävät kokemuksesta jotain. Nuorempi polvi suhtautuu asioihin kevytmielisemmin ja esimerkiksi kannattaa Natoon liittymistä.

Eläkkeellä oleva bulgarialainen kenraali Valkan Dapchev sanoi alustuspuheenvuorossaan, että maassa ei käydä lainkaan keskustelua Nato-jäsenyydestä.

– Ei edes älymystö ota asiaan mitään kantaa, Dapchev valitteli.

– Tämä on samanlaista orjapolitiikkaa, jostä Bulgaria on saanut kärsiä jo turkkilaisten ajoista alkaen. Aina joku isoveli tietää, mikä on Bulgarialle parasta. Maamme poliittinen johto sanoo vain, että Bulgarialla ei ole muuta turvallisuusvaihtoehtoa. Piste.

Dapchep muistutti sotilaan asiantuntemuksella, että Nato-jäsenyydellä tulee olemaan suuri taloudellinen vaikutus. Kenraalin mukaan Bulgarian on uusittava koko aseistuksensa alusta alkaen ollakseen Nato-kunnossa. Se vie valtavat summat rahaa, jota kipeästi tarvittaisiin muuhun kehittämiseen.

– Terveydenhuolto voitaisiin hoitaa moneen kertaan kuntoon Nato-varusteluun menevillä rahoilla.
Lisäksi kenraali muistutti, että Nato ei ole luvannut Bulgarialle mitään turvallisuustakuita.

Kansanäänestys vai ei?

Bulgarialaiset kokousedustajat kävivät ankaran keskinäisen väittelyn mm. siitä, pitäisikö Nato-jäsenyydestä järjestää kansanäänestys.

– Bulgariassa ei haluta järjestää kansanäänestystä, koska kansan ääntä pelätään, joku sanoi. Toinen huomautti, että Bulgariassa on paljon niin köyhiä ihmisiä, että heillä ei ole varaa ostaa edes sanomalehtiä. Silloin he ovat hallituksen tyrkyttämän propagandan armoilla. Lukutaitoprosenttikin on laskenut vuoden 1989 jälkeen. Kansa ei saa oikeaa tietoa, joten kansanäänestyksessä Nato-jäsenyys saattaisi saada kansan puolelleen.

Joidenkin viimekeväisten mielipidemittausten mukaan 54 prosenttia bulgarialaisista kannattaa Natoa. Bulgarian parlamentissa on vain yksi kansanedustaja, joka varmasti äänestää Natoa vastaan.

Engalantilainen Rodney Atkinson yritti aloittaa keskustelua EU:n luonteesta. Hän puhui useaankin kertaan EU:n imperialismista.

– EU on onnistunut tuhoamaan 15 perustuslakia, 15 kansalaisuutta sekä 12 valuuttaa ja keskuspankkia. Se on rikkonut muun muassa Englannin 800 vuotta vanhan perustuslain, Magna Chartan, joka ikisen kohdan, Atkinson vyörytti.

Hänen mukaansa poliittinen impotenssi vaivaa nykyään eurooppalaisia yhteiskuntia, kun parlamenttien valta on murennettu EU:n toimesta.

Liittoutumattomuus on rauhan tae

Bulgarialaiset palasivat keskustelussa yhä uudelleen sotaan ja rauhaan. Joku muistutti, että aina kun Bulgaria on liittoutunut Saksan kanssa, on tullut maailmansota ja ne on vielä hävitty. Kannattaako siis liittyä Saksan johtamaan EU:hun?

Hartaasti keskusteltiin puoluueettoman maan asemasta ja merkityksestä.

Sveitsiläiset kokousedustajat kertoivat liittoutumattoman maansa periaatteet: Sveitsi ei koskaan aloita sotaa, ei osallistu konflikteihin eikä anna lupaa vieraille tukikohdille.

Puolueettomuus ja liittoutumattomuus on taannut Sveitsille rauhan jo yli 100 vuotta. Sveitsi pyrkii ottamaan aktiivisen roolin rauhanpolitiikassa. Nyt sillä on siihen kansainvälinen foorumikin, kun Sveitsistä tuli vihdoin tänä vuonna YK:n jäsen.

Lopputuloksena keskustelusta todettiin, että puolueettomilla mailla on erittäin tärkeä rooli välttäjänä ja sillanrakentajana kansainvälisissä kiistoissa. Ne voivat myös tehdä kenenkään painostamatta aloitteita rauhan säilyttämiseksi.

Kenen joukoissa seisot?

Samana viikonloppuna oli Sofiassa myös Nato-maiden parlamentaarikkojen kokous. Suomalaisten keskuudessa herätti suurta ihmetystä se, että kokouksessa oli suomalaisiakin kansanedustajia. ”Kuunteluoppilaina”, totesi kansanedustaja Liisa Jaakonsaari lentoasemalla. Mielenkiintoista on sekin, että kokous järjestetään Natoon vasta pyrkivässä maassa. Parlamentaarikkojen kokous esittää Naton bulgarialaisille ikäänkuin demokraattisena organisaationa.

Kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä innostui Tulevaisuuskonferenssistamme niin paljon, että lupasi tulla puhumaan ja tulikin.

– Ehkä tässäkin kokouksessa on joku CIA:n mies kuuntelemassa, mutta me emme pelkää, Tennilä aloitti räväkästi puheenvuoronsa konferenssissa ja asetti sitten yhdellä lauseella maailman paikalleen.

– Maailmassa on yksi miljardi hyvin toimeentulevaa ihmistä, yksi miljardi joten kuten pärjäävää ja neljä miljardia köyhää. Kenen puolella haluat olla?

– Nato on kaikkein rikkaimpien maiden liitto eikä sillä ole mitään halua muuttaa tilannetta maailmassa. Se on siis rikkaan maailma nyrkki. Se on nykyisin maailmanlaajuinen toimija ja voi mennä ihan minne tahansa. Haluavatko bulgarialaiset sotia jossain vieraassa maassa, kaukana kotimaasta?

Tennilä korosti USA:n keskeistä roolia Natossa.

– USA maksaa 2/3 Naton budjetista. Se määrää, joka maksaa.

Tennilä ihmetteli myös, onko Bulgarialla varaa niihin suuriin sotilasmenoihin, joita Nato-jäsenyys edellyttää.

– YK:n budjetti on 28 miljardia dollaria vuodessa, Naton 500 miljardia dollaria. YK yrittää poistaa köyhyyttä, mutta Naton valtavasta budjetista ei riitä senttiäkään köyhyyden poistamiseen. Terrorismin juuret ovat köyhyydessä ja eriarvoisuudessa. Nato ei todellisuudessa taistele terrorismia vastaan niin kauan kuin se ei satsaa köyhyyden poistamiseen. Mitä se ei koskaan tee, sehän on sotilasliitto.

Tennilän puheenvuoro sai bulgarialaisilta raikuvat aplodit ja bravo-huudot.

Sotaveteraanien läsnäolo toi Euroopan tulevaisuuskoferenssiin aivan oman värinsä. Rauha ennen kaikkea, oli kokouksen vahva perussanoma.

MARJALIISA SIIRA

Vieras viisauden kaupungissa

Sofia on 3000 vuotta vanha kaupunki. Se on viisauden kaupunki, nimensä mukaan, Todor Kondakov muistutti minulle konferenssin aikana monta kertaa. Kaupunki on ikivanha kauppateiden solmukohta. Historiaan olisi pitänyt tutustua, mutta aika ei riittänyt.

Paavi Johannes Paavali II oli harvinaisella vierailulla Sofiassa juuri samana viikonloppuna kuin mekin. Mutta paavista ei kaduilla näkynyt muuta kuin tuulessa lepattavat, katujen ylle ripustetut banderollit. Ne kertoivat, että ”Il Papa” on tullut käymään. Joitakin katuja oli suljettu liikenteeltä.

Sofiassa on yli miljoona asukasta, mutta kaupunki oli tuona viikonloppuna hiljainen ja tyhjä. Keskustan kaduilla ei ollut liikennettä eikä kansanjoukkoja. Näytti siltä, että Viisauden kaupungin asukkaat olivat paenneet viikonlopuksi mökeilleen tomaatti- ja paprikaviljelmiään hoitamaan.

Ei ole ihme, että paavi ei villinnyt kansaa Bulgariassa kuten monessa muussa maassa. Bulgarian 8 miljoonasta asukkaasta vain 1,2 prosenttia on katolisia, loput ovat enimmäkseen ortodokseja.

Sofia on ortodokseille tärkeä kaupunki. Siellä sijaitsee patriarkanistuin ja lisäksi maailman vanhin toiminnassa oleva ortodoksikirkko. Tuo mahtava temppeli seisoo keskellä kaupunkia komeasti korkealla mäellä. Alunperin roomalaiset valloittajat rakensivat paikalle temppelin jo 200-luvulla. Kun kristillisen kirkko Bysantin aikaan jakautui itäiseen ja läntiseen oppisuuntaan, Sofian kirkosta tuli ortodoksinen.

Sofian kirkon pitkät perinteet eivät varmaan jääneet paaviltakaan huomaamatta. Kaupungilla kerrottiin, että paavi oli – mikäli mahdollista – entistäkin syvemmässä kumarassa ajaessaan panssarilasiautossaan tämän kunnioitusta herättävän temppelin ohi. Sofia oli muutoinkin täynnä paaville outoja ortodoksisia pyhättöjä. Parempiakin vierailupaikkoja voisi huonossa kunnossa olevalle paaville keksiä. (MLS)

Lipponenkin hermostui tästä…

Britannia harkitsee vievänsä eteenpäin ehdotuksia ankkuroida EU:n kolmen suurimman maan arvovalta YK:n turvallisuusneuvoston tapaiseen elimeen. Suunnitelma tunnustaa virallisesti Saksan, Ranskan ja Britannian valta-aseman, kun unioni laajenee 15 jäsenmaasta 25:een. Britannian ehdotus päätöksenteon helpottamiseksi käsittää vakituisen pääsihteerin johtaman neuvoston kokouksia sekä YK:n turvallisuusneuvoston tapaisen sisäpiirin kokouksia, jotka voisivat tehdä toimeenpanevia päätöksiä 25-jäsenisen neuvoston kokousten ulkopuolella.

Financial Times 20.1.01

Kuka kertoisi totuuden Suomesta, WEU:sta ja NATO:sta?

natokarhu

Esipuhe

Sodanjälkeisen Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustui puolueettomuuteen, jonka päämääränä oli maamme aseman turvaaminen pysyttäytymällä kansainvälisten selkkausten ja erityisesti suurvaltojen välisten kiistojen ulkopuolella. Tätä linjaa ryhdyttiin kutsumaan Paasikiven-Kekkosen ulkopoliittiseksi linjaksi. Se kehittyi vuosien mittaan aktiiviseksi puolueettomuuspolitiikaksi, toiminnaksi maailmanrauhan puolesta ja saavutti kohokohtansa Helsingin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssissa 1975.

Kylmän sodan päättymisen jälkeen tapahtui Euroopassa mullistuksia, jotka lopulta johtivat Berliinin muurin murtumiseen Saksojen yhdistymiseen ja toisen sotilasliiton Varsovan liiton lakkauttamiseen. Pohjois-Atlantin liitto Nato on tapahtuneista muutoksista huolimatta jatkanut toimintaansa ja viime vuosien aikana jopa laajentunut keskisen Itä-Euroopan maihin. Siitä on myös muodostunut entistäkin selvemmin paitsi USA:n johtaman liittoutuman myös Euroopan unionin epävirallinen sotilaallinen toimielin. Väitteistä huolimatta Naton muuttuminen ”rauhanjärjestöksi” ei ole uskottavaa.

Viimeistään sen aggressiivinen ja kansainvälisistä järjestöistä, ennen muuta Yhdistyneistä kansakunnista ja ETYJ -järjestöstä piittaamaton asenne ”messiaaniseen” maailmanpoliisin rooliinsa on avannut monen silmät havaitsemaan siinä menneen maailman imperialismin jäänteen ja sotakoneen.

Euroopan unionin jäsenenä Suomi on hylkäämässä ja jo hylännyt ne peruspilarinsa, joihin maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikka nojasi. Nykyisen linjan mukaisesti Suomi on entistä tiukemmin sitoutumassa osaksi EU:n yhteistä puolustuspolitiikkaa ja samalla hyväksymässä kaikilta osin sen roolin, joka sille aikaa myöten Naton liittolaisena tarjotaan. Olemme kohta tilanteessa, joka meille on ennenkin ollut tuttu – emme itse ole päättämässä tulevaisuudestamme.

Suomen kaltaiselle maalle kylmän sodan ja Euroopan vastakkainasettelun päättymisen olisi luullut olevan erinomainen tilaisuus jatkaa puolueettomuuden linjalla. Nyt vain on niin, että EU-integraation logiikka on toinen.

Tähän on koottu yhteenvedonomaisesti taustaa niistä askelista ja eurooppalaisista puheenvuoroista, jotka vääjäämättä viitoittavat Suomenkin tietä kohti sotilaallista liittoutumista ja EU:n yhteistä puolustusta. Jälleen kerran ovat meidän poliittisten päättäjiemme puheet ja teot pahassa ristiriidassa keskenään. Vai ovatko? Jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä. Suomesta toki löytyy niitäkin, jotka ovat tyytyväisiä kehityksen suuntaa. Onneksi he ovat toistaiseksi selvä vähemmistö.

Jos muutosta eliitin politiikkaan halutaan – on jotain tehtävä!

Helsingissä 1.6.1999

Ulla Klötzer, VEU:n puheenjohtaja
Juhani Lilja, VEU:n pääsihteeri

Kohti yhteistä puolustusta

Kun Suomessa käytiin kamppailua liittymisestä Euroopan unioniin ja jo aikaisemmin jäsenmaiden kansanäänestyskamppailuissa Maastrichtin sopimuksen hyväksymisestä EI-liikkeet varoittivat tämän sopimuksen artiklan J.4 avaamasta tiestä, joka mahdollisti EU:n yhteisen puolustuksen rakentamisen. Sopimuksen hyväksynyt poliittinen eliitti eri maissa vähätteli tämän sotilaallisen artiklan merkitystä ja tuttuun tapaan syyttivät vastustajia kansalaisten pelottelusta.

Tämänkin artiklan sisältö on normaaliin EU:n asiakirjatyyliin tarkoituksellisesti sekavan epämääräinen ja antaa tulkinnan mahdollisuuksia. Artikla J.4 kuuluu näin:

”Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka käsittää kaikki Euroopan unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, ja siihen sisältyy lopulta sellaisen yhteisen puolustuspolitiikan määritteleminen, joka voisi aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen.”

Maastrichtin sopimuksen keskeinen sisältö oli euro-alueen luominen. Tähän vedoten sama poliittinen eliitti on Maastrichtin sopimuksen voimaan astumisen jälkeen kaivanut tuon J.4 artiklan esiin ja vaatinut yhteisen talousalueen varmistamista viime kädessä myös asevoimin.

Amsterdamin sopimukseen johtaneessa hallitusten välisessä konferenssissa ns. HVK -prosessissa puolustusulottuvuus nousikin sopimuksen keskeiseksi asiaksi. Uudessa sopimuksessa, joka astui voimaan 1.5.1999, J.4 artikla muuttui artiklaksi J.7. Sopimuskohdan muotoilu jatkaa samaa epämääräistä linjaa, mutta tukee entistä selvemmin linjaa kohti yhteistä puolustusta. Amsterdamin sopimuksen J.7 artikla kuuluu seuraavasti:

”Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka käsittää kaikki Euroopan unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, mukaan lukien toisen alakohdan mukaisesti asteittain määriteltävä yhteinen puolustuspolitiikka, joka saattaa aikanaan johtaa yhteiseen puolustukseen, jos Eurooppa-neuvosto niin päättää. Tällöin se suosittelee, että kukin jäsenvaltio hyväksyy päätöksen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti.”

Yhteiseen puolustukseen voidaan siirtyä siis ilman uutta hallitusten välistä konferenssia – tarvitaan vain Eurooppa-neuvoston päätös.

Suomen hallitus on pitänyt suurena voittona sitä, että Amsterdamin sopimukseen ei kirjattu Länsi-Euroopan unionin WEU:n ja EU:n yhdistämistä. Hämmentävää onkin se, että välittömästi sopimuksen voimaan astumisen jälkeen valtionpäämiehet kokoontuvat Kölniin 3. – 4. kesäkuuta keskustelemaan ja mahdollisesti päättämään juuri tästä asiasta!

Kuten seuraavat puheenvuorot osoittavat kysymys ei enää ole siitä, syntyykö yhteinen puolustus, vaan milloin se syntyy.

”Euroopan tulee pystyä voimistamaan poliittista arvovaltaansa kansainvälisellä areenalla, laatimalla aito eurooppalainen puolustus.”

— Presidentti Jacques Chirac lounaspuheessa Pariisissa 12.11.98 Elisabeth II kunniaksi.

Saksan ulkoministeri Joschka Fischer lehdistötilaisuudessa 17.11.98:

”Saksan puheenjohtajakaudella yritetään ottaa askel eteenpäin Euroopan turvallisuus- ja puolustusidentiteetin määrittelyssä.”

”Eurooppa tarvitsee vahvistettuja taisteluvoimia, jotka pystyvät reagoimaan nopeasti uusiin riskitilanteisiin ja jotka voivat nojautua kilpailukykyiseen ja vahvaan teolliseen ja puolustusteknologiseen perustaan.”

— Saint-Malossa 4.12.98 pidetyn ranskalais-saksalaisen huippukokouksen julkilausuma.

Suomen pääministerin kotoiset puheet Helsingin Sanomissa 10.12.98 vaikuttavat olevan väärässä seurassa.

”Paavo Lipponen vakuuttaa, että Ranska ja Britannia haluavat kehittää vain kriisinhallintakykyä eikä yhteistä puolustusta.”

Englannin pääministerin Tony Blairin visio 11.12.98 onkin erilainen:

”Puolueettomien maiden tulee itse päättää asemastaan tulevassa eurooppalaisessa turvallisuus- ja puolustusidentiteetissä. Puolueettomat maat eivät kuitenkaan voi olla osallistumatta kuluihin.”

Itävaltalainen Der Standard raportoi Wienin 12.-13.12.98 pidetystä huippukokouksesta:

”Ranskalais-brittiläinen aloite EU:n omista puolustusvoimista sai enimmäkseen positiivisen vastaanoton.”

Tosin pääministeri Lipposen mukaan juuri nämä maat eivät halua yhteistä puolustusta…

Samaa linjaa veti myös liittokansleri Gerhard Schröder puheessaan Haagissa 19.1.99:

”Olen vakuuttunut, että asemamme maailmassa koskien ulkomaankauppaa ja kansainvälistä finanssipolitiikkaa tulee ennemmin tai myöhemmin johtamaan yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, joka on nimensä arvoinen.”

Ja hän jatkoi:

”kansallinen suvereniteetti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on kohta pelkkää harhaluuloa.”

EU:n ulkoministereiden Eltvillessä 15.3.99 pidetyssä epävirallisessa kokouksessa Saksa esitti muun muassa seuraavaa:

”Päämääränä on vahvistaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä täydentää sitä kehittämällä yhteistä eurooppalaista turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Tämä vaatii toimintakapasiteettia, joka nojaa uskottavaan sotilaalliseen kapasiteettiin ja asianmukaisiin päätöksentekoelimiin.”

Länsi-Euroopan unionin WEU:n pysyvä komitea hyväksyi Pariisissa 17.3.99 toimintasuunnitelman Puolustuksen Aika, jossa se toteaa: ”Eurooppa tarvitsee omaa puolustuskapasiteettia” ja että se

”hyväksyy täydellisesti Saint Malo kokouksen tulkinnan, että Eurooppa-neuvostolle annetaan valtuudet, hallitusten välisellä tasolla, päättää ja toimia Euroopalle tarpeellisella tavalla. Ei ole mitään järkeä rakentaa euro-unionia, jos Eurooppa ei pysty takaamaan kansalaisilleen rauhaa, turvallisuutta ja vapautta.”

EU:n ulkosuhteiden komissaari Hans van den Broek totesi WEU:n 50 vuotisjuhlassa Brysselissä 17.3.99:

”WEU:n ja EU:n yhdistäminen on monimutkaista, niin kauan kuin kaikki eivät ole WEU:n jäseniä. Ehkä on tullut aika pyytää niitä EU:n jäsenmaita, jotka eivät nyt ole WEU:n jäseniä harkitsemaan asemaansa.”

Esittäytyessään EU-parlamentille ensimmäistä kertaa 13.4.99 tuleva komission puheenjohtaja Romano Prodi totesi:

”Euroopan unionin on Maastrichtin ja Amsterdamin sopimusten periaatteiden pohjalta kyettävä ajan mittaan luomaan omaa puolustuskapasiteettiaan ja jo nyt rationalisoitava puolustusteollisuuden voimavaransa.”

Romano Prodi jatkoi aiheen käsittelyä parlamentissa käyttämässään puheenvuorossa 3.5.99 toteamalla:

”Euroopan unionin yhteinen puolustus on perustavanlaatuinen ehto rauhan ja vakauden ylläpitämiseksi.”

Bonnissa 28.5.99 kokoontuneet EU-maiden ulkoministerit olivat yksimielisiä jatko-ohjelmasta. Selostaessaan lehdistölle epävirallisen kokouksen loppulauselmaa Saksan puolustusministeri Rudolf Scharping puhui siis myös Suomen Jan-Erik Enestamin suulla todetessaan:

”Odotamme, että Kölnin huippukokouksesta 3.- 4. 6. muodostuisi yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisen alkusysäys. Tänään hyväksyimme määrätietoisen työohjelman 18 kuukaudelle, jotta saamme syvennettyä turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhdentymistä ennen Ranskan puheenjohtajakauden alkua vuoden 2000 toisella puoliskolla.”

Kysyttäessä onnistuuko Euroopan unioni Ranskan puheenjohtajakauden lopulla tekemään päätöksen yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta Scharping vastasi: ”Se olisi ihana tulos!”

Kysymykseen eikö puolueettomilla mailla ollut mitään huomauttamista tätä prosessia vastaan, hän vastasi yksinkertaisesti: ”Ei”.

Edellä olevat edustavat hyvin sitä keskustelua, jota johtavien EU-maiden kesken käydään. Tätä taustaa vasten suomalaisen poliittisen eliitin puheet kriisinhallinnasta tai pyrkimykset peitellä EU:n todellisia tavoitteita joutuvat varsin omituiseen valoon. Paraikaa riehuva Balkanin sota osoittaa selvästi, että eroa kriisinhallinnan, rauhaanpakottamisen tai täysimittaisen sodan välillä ei taida sittenkään olla kuin puheissa. Naton roolia EU:n puolustuksen suunnittelussa onkin syytä tarkastella hieman tarkemmin.

NATO, WEU ja EU

Kaikissa EU:n asiakirjoissa Länsi-Euroopan unionia WEU:ta, jota siis nyt ollaan sulauttamassa Euroopan unioniin, kutsutaan ”Naton eurooppalaiseksi tukijalaksi.” Se on tietysti varsin ymmärrettävää, sillä nykyisistä 15 jäsenmaasta 11 on myös jäsenenä Natossa.

Suomalaiset, joista peräti 70% vastustaa jäsenyyttä Natossa, ovat mielipidemittausten mukaan varmoja siitä, että poliittiset päättäjät ovat vaivihkaa viemässä Suomea Naton jäsenyyteen. Poliittinen eliitti luonnollisesti kiistää tämän. On syytä kysyä onko realistista edes ajatella, että EU:n jäsen voisi pitkällä tähtäimellä pysyä sotilasliiton ulkopuolella?

Puolustuspolitiikka on aina ollut keskeinen alue integraatiopolitiikassa. Yhteisessä julistuksessa Länsi-Euroopan unionista WEU:sta Belgia, Saksa, Espanja, Ranska, Italia, Luxemburg, Hollanti, Portugali ja Iso-Britannia toteavat näin:

”WEU:n jäsenvaltiot ovat yhtä mieltä siitä, että tulee kehittää todellista eurooppalaista turvallisuus- ja puolustusulottuvuutta ja että eurooppalaisten vastuuta puolustusasioissa pitää kehittää siten, että rakennetaan asteittainen prosessi. WEU:n tulee olla elimellinen osa EU:n kehitystä ja omalta osaltaan vahvistaa solidaarisuuttaan Natolle. WEU:n jäsenvaltiot haluavat yksimielisesti vahvistaa WEU:n roolia siten, että ajanmittaan syntyy yhteinen puolustuspolitiikka Euroopan unionille, joka saattaa johtaa yhteiseen puolustukseen ja on sopusoinnussa Naton kanssa.”

Syyskuussa 1994 Saksan silloiset hallituspuolueet hyväksyivät julistuksen, jossa todetaan USA:n, Naton ja EU:n suhteista seuraavanlaisesti:

”Sellaisessa valtioiden yhteisössä, joka pitää itseään yhtenä unionina, kaikkien jäsenten on voitava nauttia samoista turvallisuustakeista. Tämä on edellytys jäsenyydelle. Jos osoittautuu, että USA:lla on halua, ei ainoastaan vastata velvoitteistaan nykyisellä alueella, vaan on valmis ulottamaan ne koskemaan ainakin niitä maita, jotka haluavat EU:n jäseniksi, niin tulee EU:n osallistua omaan puolustukseensa niillä alueilla, joissa ei ole Naton ydinaseita. Tulevaisuudessa tämä merkitsee Naton muuttamista liitoksi, jonka puitteissa EU, USA ja Kanada tasa-arvoisesti kantavat vastuun ja muodostavat yksikön, joka pystyy tehokkaasti toimimaan.”

EU-parlamentti hyväksyi 14.5.1998 julkilausuman, jossa todetaan muun muassa:

”WEU, joka on olennainen osa EU:n kehitystä, tulee toimia Euroopan turvallisuus- ja puolustusidentiteetin tärkeänä elementtinä Naton puitteissa.”

Itävaltalainen Der Standard päivälehti kommentoi Wienin huippukokouksen puolustuskeskustelua 11.12.98:

”Nato istuu ”hiljaisena vieraana” EU:n neuvottelupöydässä. On puhdas illuusio uskoa, että EU:n puolustus koskaan voisi toimia ilman Natoa ja sen sotilaallisia rakenteita.”

Saksan pysyvä edustaja WEU:ssa Rolf Hofstetter esitteli 29.1.1999 WEU:n pysyvälle komitealle Saksan puheenjohtajakauden ohjelmaa ja sanoi:

”Puheenjohtajamaa tekee kaikkensa, jotta WEU saattaa päätökseen Nato-ministerineuvoston kokouksessa kesäkuussa 1996 Berliinissä tehdyt päätökset EU:n turvallisuus- ja puolustusidentiteetistä, jotta ne voidaan lopullisesti hyväksyä Washingtonin Nato-huippukokouksessa. Tämä tarkoittaa erityisesti sopimusta Nato-välineiden käytöstä pelkästään EU:n johtamissa operaatioissa.”

USA:n Nato-lähettiläs Alexander Vershbow pohti EU-Nato suhteen kehittämistä WEU:n turvallisuustutkimusinstituutin seminaarissa Pariisissa helmikuun alussa 1999 seuraavasti:

”Ensimmäinen huolemme on, että tutkiessamme mahdollisuuksia muuttaa Nato-WEU suhde Nato-EU malliksi, tulee varmistaa, että uusi järjestely sisältää ja pitää kiinni niistä periaatteista, joista sovittiin kesäkuussa 1996 Berliinissä. Erityisen tärkeä on Berliinin asiakirjan periaate, että toimimme yhdessä Naton kanssa missä tahansa. Joissakin tapauksissa USA saattaa valita olla osallistumatta johonkin operaatioon, mutta päätöksen siitä, johtaako jotain operaatiota Nato vai WEU tulee olla yhteinen.”

WEU:n tuoreessa toimintaohjelmassa 17.3.99 ”Puolustuksen aika” Nato suhteesta todetaan näin:

”Komitea ehdottaa aikataulua, joka sisältää muun muassa a) välittömässä tulevaisuudessa aikataulun laatimisen WEU:n integroimiseksi EU:hun, b) keskipitkällä aikavälillä integraatiota syvennetään, kun saavutetaan yksimielisyys erilaisten WEU tehtävien ja instituutioiden siirtämisestä EU:lle ja c) seuraavaksi tulee saada aikaan yhteinen puolustusrakenne ja EU:n puolustusvoimat EU:n sisään, jolla on vastaavasti linkit Natoon.”

Suomen hallitusohjelma

Maastrichtin ja Amsterdamin sopimusten, sekä edellä kuvatun WEU-Nato keskustelun valossa, on ymmärrettävää, että Suomen hallitus ei hallitusohjelmassaan enää huhtikuussa 1999 puhu itsenäisestä puolustuksesta. Puolueettomuus muutettiin jo edellisessä hallitusohjelmassa liittoutumattomuudeksi. Ohjelmassa siihen on liitetty epämääräinen termi ”vallitsevissa oloissa”. Tämän ”muuttuneen olotilan” määrittely on jätetty täysin avoimeksi. On kuitenkin selvästi nähtävissä, että päätös ei ole Suomen hallituksen eikä varsinkaan Suomen kansan käsissä vaan sitä ohjataan aivan muualta.

Mikäli Suomi olisi todella halunnut jatkaa omaksumallaan puolueettomuuden ja sotilaallisen liittoutumattomuuden linjalla, sen olisi pitänyt huolehtia asemastaan ja tehdä esityksiä, joilla tällainen asema voitaisiin säilyttää. Näin ei ole tehty. Suomi on innokkaasti mukana tarkkaili-jana WEU:ssa ja Natossa sekä mukana omasta aloitteestaan sotateollisessa järjestössä WEAG:ssä. Ulkoministeri Tarja Halosen mukaan Suomi onkin jo avoliitossa Naton kanssa. Integraatiokehityksen logiikka johtaa siihen, että lopullista aviopäätöstä ei enää tee Suomi.

Balkanin sota osoittaa karulla tavalla mistä Suomi on luopumassa. Suoraan sotilasliittoihin kuuluvat maat ovat menettäneet täysin mahdollisuutensa vaikuttaa hallitsemattomaksi ryöstäytyneeseen kriisiin, jota USA johtaa.

Kun Saksan liittokansleri Gerhard Schröder ja ulkoministeri Joschka Fischer vierailivat vastanimettyinä Washingtonissa tutustuakseen vaikutusmahdollisuuksiinsa Natossa, he saattoivat todeta, että USA:n Nato-lähettilään Alexander Vershbowin kuvaama Nato-WEU-EU yhteispäätösprosessi ei toimi. Ulkoministeri Fischerin kommentti lehdistölle oli paljon puhuva: ”Ei mitään mahdollisuuksia vaikuttaa mihinkään.”

Nyt jo meidänkin asemamme on Amsterdamin sopimuksen artikla J.1 muuttanut riippuvuus-suhteeksi ja alisteiseksi EU:lle. Omia kenties poikkeavia mielipiteitä ei sallita.

Artiklan J.1 kohta 2 kuuluu seuraavasti:

”Jäsenvaltiot tukevat aktiivisesti ja varauksettomasti unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa uskollisuuden ja keskinäisen yhteisvastuullisuuden hengessä. Jäsenvaltiot toimivat yhdessä lujittaakseen ja kehittääkseen keskinäistä poliittista yhteisvastuullisuuttaan. Ne pidättäytyvät kaikista toimista, jotka ovat unionin etujen vastaisia kansainvälisissä suhteissa. Neuvosto huolehtii siitä, että näitä periaatteita noudatetaan.”

Euroopan unionin yhteisen ja Natoon kytketyn puolustuksen hinta

Yhteinen puolustus vie perinteisesti rauhaan ja aseidenriisuntaan pyrkivien sotilaallisesti liittoutumattomien tai puolueettomien maiden oikeuden puhua omalla äänellään kansainvälisillä foorumeilla. Tämän lisäksi yhteisen puolustuksen vaatimat asejärjestelmäuudistukset rasittavat suunnattomasti maiden talouksia. Tästähän meillä on jo aavistus ilmavoimien ja ns. valmiusjoukkojen asearsenaalia maksaessamme. Naton Washingtonin ”juhlakokouksen” hyväksymässä uudessa strategiassa vaaditaan, että edistääkseen rauhaa ja vakautta Euroopassa ja muualla, on eurooppalaisten partnereiden vahvistettava sotilaallista kapasiteettiaan. ”Jos haluat rauhaa – varustaudu sotaan” -ideologia piti huippukokoustaan.

Kokouksen yhteydessä USA:n puolustusministeri William Cohen, jolla on vahvat kytkennät USA:n sotateollisuuteen, varoitti Saksan puolustusministeriä Rudolf Scharpingia kasvavasta ”teknologiakuilusta” eurooppalaisten armeijoiden ja USA:n High-Tech -armeijan välillä:

”Tarvitaan uusia asejärjestelmiä ohjusten torjuntaan, uutta teknologiaa elektroniseen sodankäyntiin, kauas kantavia kuljetuskoneita ja niin edespäin.”

Hahmotetulla EU-Nato yhteistyöllä on myös moraalinen hintansa. Balkanin sota osoittaa, että Nato-EU akseli on valmis toimimaan kansainvälisten sopimusten ja jopa omien asiakirjojensa vastaisesti. Naton hyökkäys Jugoslaviaan on ristiriidassa sekä Yhdistyneiden kansakuntien asetuksen II artiklan että Wienin 1980 ja Helsingin 1975 sopimusten kanssa. Se oli myös vastoin Naton omia asiakirjoja.

Uudessa strategiassaan Nato nostaa itsensä ”euroatlanttisen alueen turvallisuuden ja vakauden” vartijaksi. Hoitaakseen ”yhteisiä turvallisuusintressejä” se antaa itselleen oikeuden puuttua sotilaallisesti tilanteisiin missä vain, jos tilanne niin vaatii, ilman YK:n tai ETYJ:n suostumusta. Naton pääsihteerin Javier Solanan mukaan: ”YK:n turvallisuusneuvostoa ei tarvita.”

Uuden strategian mukaan Eurooppaan sijoitetut ydinaseet ovat elintärkeitä. Tämä merkitsee sitä, että ydinaseriisunta pysähtyy ja edessä saattaa olla uusi asevarustelukierre.

WEU:n asiakirjassa Ydinaseiden rooli ja tulevaisuus 19.5. 1994 EU:n puolustuksen ydin ilmaistaan sen kohdassa 330 näin:

”Keskustelu EU:n ydinpelotteesta on totuuden hetki rakennettaessa Euroopan poliittista unionia.”

Hetki lähestyy pikavauhtia.

EMU-mielipidemittaukset 11/1997

EU-komission Eurobarometri-tutkimus 27.11.97:

Vain 47 % EU-maiden asukkaista kannattaa Emua.

Emun kannatus eri maissa: Saksassa vain 32%, Englanti vain 26 %, Ruotsi 33 % ja Suomi 29%.

Ainoastaan 46 % EU-maiden kansalaisista katsoo suhtautuvansa positiivisesti Euroopan unioniin. Tämä on matalin luku sitten vuoden 1981, jolloin 50 % suhtautui positiivisesti EY:öön.

”Kääntykää taas vanhalle tielle, herra Kansleri. Saksalaisten pitäisi taas olla saksalaisia eikä puolen Euroopan maksumiehiä vanhan bismarckilaisen unelman takia. Me britit olemme täällä, me odotamme. Me haluamme olla teidän ystäviänne, partnereitanne, yhteistyökumppaneitanne, muttei taloudellisia alamaisianne. Onko se niin paha? Onko se saksalaisvihamielistä? Saksalaiset pitäkööt oman markkansa – olette tehneet hemmetin paljon töitä sen eteen. Tapetoikoon Santer-tylsimys seinänsä Brysselin seteleillä. Ja me pidämme puntamme – se ei ole mitenkään hullumpi, se vanha daami (nainen), joka meillä on ollut jo lähes tuhat vuotta.”

— Frederick Forsyth’n avoin kirje kansleri Helmut Kohlille, englantilainen jännitysromaanien kirjoittaja (Shakaali ym.) (Der Spiegel 14/1997)

”Tiedämme kaikki, että tämä tulee vaatimaan meiltä koko energiamme, että se tulee vaatimaan taloudellisia uhrauksia, että meitä tullaan häpäisemään, siteraamaan väärin ja jopa tekemään vastustajan taholta naurunalaiseksi. Mutta tämä ei pelota meitä. Emme pelkää häpeää tai epäonnistumista, vaikka pidämmekin enemmän menestyksestä. Emmekä ansaitse kiitosta. Kun näemme tämän traagisen onnettomuuden tapahtuvan silmiemme edessä, emme pysty olemaan tekemättä mitään – meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin taistella.”

— Sir James Goldsmith, Referendum Partyn (Kansanäänestys-puolue) puoluekokouspuheessa 19.10.96