Uusi globaali maailmanjärjestys

Afganistanin sota ei ole vastaus terrorismiin, eikä se myöskään ole reaktio islamilaiseen fundamentalismiin. Se on tosiasiassa, erään tämän planeetan vaikutusvaltaisimpien miesten sanoin, lopullisen konfliktin alku ennen kuin USA:n johtama maailman dominanssi johtaa kaikkien kansallisten hallitusten kumoamiseen.

USA:n Ulkosuhteiden neuvoston (Council of Foreign Relations, CFR) jäsen ja entinen Carter-neuvonantaja Zbigniew Brezinski sanoo, että tämä tulee johtamaan siihen, että kansallisvaltiot integroidaan uuteen maailmanjärjestykseen, joka on yksinomaan taloudellisten intressien ohjaama ja pankkien, suuryritysten sekä valtansa ylläpitämisestä huolestuneen eliitin sanelema. Pelotteena valistumattomalle lukijalle, joka sattuu lukemaan tästä pelottavasta suunnitelmasta, Brzezinski tarjoaa vaihtoehdon, jossa maailma on kaaoksessa ellei USA kontrolloi planeettaa kaikilla mahdollisilla keinoilla.

Tohtori Johannes B. Koeppl, Saksan puolustusministeriön entinen virkamies ja NATO:n entisen pääsihteerin Manfred Wörnerin ex-neuvonantaja, sanoo: ”Bushin hallinnon takana olevat intressipiirit, kuten CFR, Trilaateraalinen komissio sekä Bilderberg -ryhmä, ovat suunnitelleet ja ovat nyt etenemässä seuraavan viiden vuoden aikana kohti avointa maailman diktatuuria. Ne eivät taistele terroristeja vastaan. Ne taistelevat omia kansalaisia vastaan.”

Wilderness Publications, marraskuu 2001

Lipponenkin hermostui tästä…

Britannia harkitsee vievänsä eteenpäin ehdotuksia ankkuroida EU:n kolmen suurimman maan arvovalta YK:n turvallisuusneuvoston tapaiseen elimeen. Suunnitelma tunnustaa virallisesti Saksan, Ranskan ja Britannian valta-aseman, kun unioni laajenee 15 jäsenmaasta 25:een. Britannian ehdotus päätöksenteon helpottamiseksi käsittää vakituisen pääsihteerin johtaman neuvoston kokouksia sekä YK:n turvallisuusneuvoston tapaisen sisäpiirin kokouksia, jotka voisivat tehdä toimeenpanevia päätöksiä 25-jäsenisen neuvoston kokousten ulkopuolella.

Financial Times 20.1.01

Kansalaismielipide EMU-kansanäänestyksestä

EVA:n kyselyn tulokset 1997

Suomalaisten enemmistö halusi kansanäänestyksen EMU:sta!

Muista mielipiteistä erottuu selvänä näkemys, että EMU-jäsenyys tulee ratkaista kansanäänestyksellä.
Näin tapahtuukin monissa muissa EU-maissa. Miksi siis ei meillä Suomessa?

Ks. väittämä: ”Niin tärkeä valinta, että suomalaisten mukaanmeno tulisi ratkaista kansanäänestyksellä”

07eu97

emu12veu

Toisin kuin poliitikot, kansalaiset eivät halua liittyä rahaliittoon ensimmäisten maiden joukossa.

Hallituksen tulee kunnioittaa tätä mielipidettä, sillä EMU:n riskit EU:n jäsenmaille ovat tavattoman suuret, eikä vastoin yleistä mielipidettä tehtyä päätöstä voida pitää kestävänä.

Hallitus käyttää kuitenkin jälleen mielikuvaa ”EMUn ulkopuolelle jäämisestä” lähes kiristyskeinona yleisen EMU-kriittisen mielipiteen murtamiseen.Vetoaminen kilpailukykyyn on liiankin helppo keino hämärtää EMU:n vaikutuksetdemokratiaan ja kansalliseen päätäntävaltaan.

Kansalaiset eivät hyväksyisi EMUa missään tapauksessa, jos liittovaltiokehityksen etenemisestä kerrottaisiin rehellisesti.

Lähde: Helsingin Sanomat 28.10.1997

”Kilpailupaine tulee olemaan epäilemättä kovempi rahaliitossa… Mikään valtio ei saa myöskään, julkisesti tai salaa, kuvitella saavansa jotakin tulonsiirtoja… Jos assymmetrinen shokki tapahtuu, rahaliiton jäsenvaltioiden täytyy, periaatteiden mukaisesti, vastata kansallisilla toimilla tarvittavien joustojen saavuttamisesta.”

Hans Tietmayer, Saksan Bundesbankin johtaja, maaliskuu 1996

Syyskuussa 1994 Saksan silloiset hallituspuolueet hyväksyivät julistuksen, jossa todetaan USA:n, Naton ja EU:n suhteista seuraavanlaisesti:

”Sellaisessa valtioiden yhteisössä, joka pitää itseään yhtenä unionina, kaikkien jäsenten on voitava nauttia samoista turvallisuustakeista. Tämä on edellytys jäsenyydelle. Jos osoittautuu, että USA:lla on halua, ei ainoastaan vastata velvoitteistaan nykyisellä alueella, vaan on valmis ulottamaan ne koskemaan ainakin niitä maita, jotka haluavat EU:n jäseniksi, niin tulee EU:n osallistua omaan puolustukseensa niillä alueilla, joissa ei ole Naton ydinaseita. Tulevaisuudessa tämä merkitsee Naton muuttamista liitoksi, jonka puitteissa EU, USA ja Kanada tasa-arvoisesti kantavat vastuun ja muodostavat yksikön, joka pystyy tehokkaasti toimimaan.”

WEU:n asiakirjassa Ydinaseiden rooli ja tulevaisuus 19.5.1994 EU:n puolustuksen ydin ilmaistaan sen kohdassa 330 näin:

”Keskustelu EU:n ydinpelotteesta on totuuden hetki rakennettaessa Euroopan poliittista unionia.”

”Tulevaisuus on saksalaisten käsissä, kun rakennamme Eurooppa-kotia … Seuraavan kahden vuoden aikana teemme Euroopan integraatiosta palautumattoman. Se on kova taistelu, mutta voittamisen arvoinen.”

— Saksan liittokansleri Helmut Kohl, 1992