”Euroopan integraation perusideologia on epäliberaali ja tulee tuhoamaan demokratian. Raha on määritelmiltään rajoittamaton valtiovallan harjoituksen väline. Jos se siirretään kansallisista instituutioista ylikansallisille elimille, sillä on laajakantoisia perustuslaillisia seurauksia.”

John Lauhgland, artikkelitoimittaja Wall Street Journalissa (The European 23.-29.1.1997)

”Ranskalainen historioitsija Emanuel Todd ennustaa, että rahaunionin toteuttaminen tulee johtamaan Euroopan katastrofiin. Yhteisestä valuutasta on tullut Jumalan korvike, sanoo Todd. Ne kristillisdemokraatit ja oikeistolaiset miehet, jotka ohjaavat Eurooppaa, ovat menettäneet uskonsa Jumalaan ja korvaavat tämän uskomalla Ainoaan Valuuttaan ja keskuspankin erehtymättömyyteen.”

Emanuel Todd, ranskalainen historioitsija (Dagens Nyheter 29.1.97)

”En ole valuuttaa vastaan, mutta Maastrichtin sopimusta vastaan, sillä se ei tule viemään meitä sinne minne haluamme ja se saattaa murtaa Euroopan. Jos finanssimarkkinat hyväksyvät euron, se johtaisi Emun ulkopuolella olevien valuuttojen devalvoimiseen. Ne ottaisivat siten markkinaosuuden niiltä mailta, jotka ovat valuuttaunionissa.”

Antonio Martino, ekonomisti ja Italian entinen ulkoministeri (The European 23.-29.1.97)

”EMU lisää työttömyyttä”

”EMU tulee muutamilla alueilla johtamaan sosiaalisiin oloihin, joita on mahdotonta hyväksyä. Saamme politiikan, josta määräävät pankinjohtajat, joita ei voida erottaa toimestaan. Tasoittavia tulonsiirtoja ei sallita. EMU tarkoittaa täten demokratian tahallista heikentämistä. Samalla vähätellään epäluuloja; sanotaan, että ihmiset eivät ymmärrä parastaan. Projektin nostaminen sodan tai rauhan kysymykseksi edustaa sitä paitsi sellaista retoriikkaa, joka on johtanut valtioita ja kokonaisia maanosia onnettomuuteen.”

Carl Tham, Ruotsin opetusministeri (Dagens Nyheter 29.12.96)

”Jos vero- ja muu tulo- ja menopolitiikka viedään yhteiselle ylikansalliselle ja poliittiselle tasolle, se vaatii käsittääkseni että uudistettu EU-parlamentti päättää eurooppalaisen tason veroista. Siinä tilanteessa EU-yhteisön luonne muuttuu. Suvereenien valtioiden välisestä yhteistyöstä kehitys kulkee kohti eurooppalaista liittovaltiota. Silloin EU muuttuu aivan toisenlaiseksi EU:ksi kuin se EU, jolle Ruotsin kansa, tietynlaisen tuskan ja pitkän sekä repivän keskustelun jälkeen, sanoi kyllä”

Göran Persson, Ruotsin pääministeri (Svenska Dagbladet oma artikkeli 29.12.96)

”Euroopan johtajat ovat näköjään valmiita hyväksymään pysyvän korkean työttömyyden vielä muutaman vuoden toteuttaakseen rahaunionin.”

Herald Tribunen artikkelisarja EMU:sta vuodelta 1996

”Ruotsin EMU-jäsenyys saattaa johtaa matalampiin korkoihin ja matalampaan inflaatioon. Mutta on olemassa myös huonoja puolia. Mahdollisuudet torjua talouden häiriöitä pienenevät. Sen lisäksi luovumme eräästä osasta demokratiastamme – lopputuloksena myöskin vero- ja finanssipolitiikka keskitetään.”

Erik Åsbrink, Ruotsin valtiovarainministeri (Dagens Nyheter oma artikkeli 28.8.96)

”Berlusconin hallituksen kaaduttua vuoden 1994 lopussa Italian Eurooppa-politiikka on tehnyt selvän pro-Saksa käännöksen, jopa siihen pisteeseen asti, että kommentaattori puhuvat jo Italian liittämisestä (Anschluss) Bonn-Pariisi-liittoutumaan… Tilanteessa, jossa edelleen vallitsee erimielisyyksiä Saksan ja Ranskan välillä, erityisesti koskien ministerineuvoston enemmistöäänestyksiä ja EU-parlamentin vallan kasvattamista, Italian keskusta-vasemmisto koaliitio on luopunut kaikista yrityksistä kehittää omaa politiikkaansa hallitusten välistä konferenssia varten. Se suuntaa energiansa tasoittamaan Saksan tietä kohti federalistista Eurooppaa.”

Livio Caputo, Forza Italian senaattori, entinen Eurooppa-asioiden ministeri (The European 20.-26.6.96)