Kenen perustuslaki?

Euroopan unionille esitetään perustuslakia. Peruskysymys kuuluu; kuka tarvitsee lakia ja mihin tarkoitukseen? Euroopan unionilla ei tähän mennessä ole ollut kuin yksi kehityssuunta – kohti entistä tiiviimpää valtiota tai liittovaltiota. Tätä kehitystä haluavien tavoitetta palvelee uusi perustuslaki. Toki sen valmistelutyö oli kuorrutettu toinen toistaan kauniimmilla tavoitteilla kuten kansalaisten lähentämisellä unioniin, sen tehokkuuden – mitä se sitten onkin – parantamisella, sen hajanaisten asiakirjojen selkeyttäminen ja niin edespäin.

Nyt perustuslakia valmistelleen konventin lopputulos on ns. HVK -prosessissa eli hallitusten välisen konferenssin käsittelyssä. Suomessa hallitus ei ole asettanut perustuslaille mitään ”kynnyskysymyksiä”. Se tarkoittaa, että murinastaan huolimatta hallitus ja myös eduskunnan selvä enemmistö on valmis loppujen lopuksi hyväksymään konventin esityksen. Perustuslakia voi arvioida monesta eri näkökulmasta, mutta nostan tässä esiin vain muutaman.

Julkisuudessa on näyttävästi ”väännetty kättä” tuleeko unionille suljettu vai avoin puolustusydin. Suomen hallitus on tyytyväisenä pannut merkille, että sen peikoksi nostama suljettu ydin ei toteudu. Sen sijaan hallitus ei ollenkaan ole huolissaan siitä tosiasiasta, että tällä perustuslailla militarisoidaan lopullisesti EU, luomalle sille oma puolustusytimensä, joka siis Suomenkin toiveiden mukaisesti on ”avoin”. Perustellusti voidaankin kysyä mitä sotilaallisesta liittoutumattomuudesta jää jäljelle, kun avoimen ytimen sotilaallinen voima nojaa raskaasti ja saumattomasti Naton kanssa tehtyihin ja tehtäviin sitoumuksiin.

Uuden perustuslain toteutuessa kansallisvaltioiden rooli vähenee entisestään. EU:n toimivaltaan siirretään yhä uusia alueita ja sen valta käsittää, muutamaa siviilioikeuden ja välittömän verotuksen aluetta lukuun ottamatta, lähes kaikki yhteiskuntaelämän alueet. Ensimmäistä kertaa kirjataan näkyviin periaate, jonka mukaan EU -lainsäädäntö on ensisijaista koko unionin alueella mukaan luettuna jäsenvaltioiden perustuslait.

Onkin syntymässä avoin ristiriita oman perustuslakimme ja esitetyn EU:n perustuslain välille. Jotkut ovat esittäneet, että perustuslaki hyväksyttäisiin jälleen ”valtiosopimuksena” ja jos se sitten osoittautuu olevan ristiriidassa meidän perustuslakimme kanssa Suomen perustuslakia voidaan sitten muuttaa jälkeenpäin!

Suomalaiselle hyvinvointijärjestelmälle saattaa perustuslaki antaa lopullisen iskun alistaessaan kilpailun kohteeksi kaikki yhteiskunnalliset palvelut ilman rajoituksia. Tällä tavoin EU:n ajama uusliberalistinen markkinavapaus kirjataan kätevästi perustuslakiin!

Kaikissa EU:n jäsenmaissa on noussut vahva vaatimus kansanäänestyksistä. Äänestystä ovat yhteisrintamassa vaatimassa niin epäillen tai kielteisesti Euroopan unioniin suhtautuvat kuin myös laaja joukko niitä, jotka näkevät EU:n tulevaisuuden kannalta välttämättömäksi saada kansalaisten tuki EU:n kehitykselle. Voi siis sanoa, että kansanäänestysvaatimusliikkeessä ovat mukana demokratiaa puolustavat tahot.

Keväisissä eduskuntavaaleissa eivät valtapuolueet halunneet käydä tästä asiasta keskustelua. Poliittinen eliitti ei halua ottaa riskejä. Sitä ei tunnu kiinnostavan kansalaisten käsitys Euroopan unionin kehityksestä. Nyt on aika käynnistää voimakas kampanja, jolla voidaan vaikuttaa niin, että Suomessakin kansalaisten mielipidettä perustuslaista kysytään. On kerättävä mahdollisimman paljon nimiä kansanäänestysvetoomuksen taakse.

Jussi Lilja, VEU:n pääsihteeri

Äänioikeus EU-kansalaisille

Nyt on viimeinen hetki tullut kerätä voimia laajan EU:n perustuslakia koskevan kansanäänestysliikkeen taakse, huolimatta siitä, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunta 30.9. valmistuneessa mietinnössään ei pitänyt kansanäänestystä tarpeellisena. Asia, joka jälleen kerran osoittaa miten pahasti päätöksentekijämme ovat etääntyneet kansasta, jonka enemmistö on kansanäänestyksen kannalla.

Jos EU:n perustuslaki-ehdotus hyväksytään – vaikkakin ulkoasianvaliokunnan esittämällä muutoksella, että jokaisella jäsenmaalla on edelleenkin oma äänivaltainen edustajansa komissiossa – valta karkaa lopullisesti Brysseliin ja liittovaltiokehitys vahvistuu entisestään.

***

Ehdotuksessa esitetty Unionin oikeushenkilöllisyys tarkoittaa, että Suomi menettää äänensä kansainvälisissä foorumeissa. EU:n perustuslaki (oikeus) on jäsenvaltioiden kaikkien lakien, myös perustuslakien yläpuolella. Maailmankauppajärjestön (WTO) päätökset tekee EU:n edustaja kuulematta kansallisia parlamentteja. Tämä tarkoittaa mm., että palvelujen, vesihuollon ym. ihmisten arkipäivää syvästi koskevissa asioissa Suomen eduskunta on kytketty pois päätösprosessista. Kehitys kohti yhteistä puolustusta viedään taas askel eteenpäin. Yhteinen EU presidentti ja yhteinen ulkoministeri luovat EU:lle yhteiset kasvot edustamaan EU:n arvoja maailmalla. Huhuillaan myös mahdollisuudesta yhdistää komission puheenjohtajan ja EU presidentin virkoja. EU-parlamentin yhteispäätösmenetelmä tulee käsittämään 36 uutta aluetta jne.

Ulkoasianvaliokunnan yksisilmäinen tarrautuminen omaan komissaariin voidaan lähinnä pitää kansan harhaanjohtamisoperaationa. Tämä vaatimus tulee mitä todennäköisemmin menemään läpi ilman suurempia taisteluita kiitokseksi siitä, että suuret jäsenmaat saavat vaatimuksensa EU presidentin viran perustamisesta läpi.

Valtaeliitin pimeissä kammareissa tästä asiasta on jo sovittu!

***

Asia jota monessa jäsenmaassa pidetään varsin ongelmallisena on perustuslakiluonnoksessa esiintyvä viittaus EU:n yhteisiin arvoihin.

Mm. Saksan perustuslakituomioistuimen tuomarin ja EU-lainsäädännön tutkijan, professori Siegfried Brossin mielestä olisi pitänyt käydä syvällistä keskustelua perusarvoista kaikissa jäsenmaissa ja hakijamaissa jo ennen EU-konventin työskentelyn aloittamista. Hän myös peräänkuuluttaa ”puolueetonta kompetenssi-tuomioistuinta”, joka ratkaisi niitä ristiriitoja, jotka hän ennakoi syntyvän kansallisen ja EU-lainsäädännön välillä. Siegfried Brossin mielestä kansanäänestys EU:n perustuslaista on välttämätön ainakin joidenkin osien kohdalta.

Tanskalaisen EU-parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja Torben Lund, entinen
ministeri, kehotti Politiken-lehdessä elokuussa tanskalaisia äänestämään EI EU:n perustuslaille.

Hänen mukaansa perustuslaki siirtää liian paljon valtaa kansallisilta parlamenteilta Brysseliin. Lund arvioi, että ollaan vain 5 % päässä todellisesta liittovaltiosta ja etteivät kansalaiset tiedä mitä on tapahtumassa.
Suomessa äänestettiin liittymisestä EU:hun vuonna 1994. Arvioitaessa kansanäänestystarvetta perustuslaista täytyy muistaa, että nykyinen EU on kaukana siitä EU:sta josta äänestettiin vuonna 1994.

Sen jälkeen Suomi on liittynyt EU:n rahaliittoon, josta enemmistö kansalaisista olisi halunnut kansanäänestyksen. Ilman kansalaiskeskustelua ja kansanäänestyksettä eduskunta myös hyväksyi sekä Amsterdamin että Nizzan sopimukset.

Näiden sopimusten myötä Suomen eduskunta on luovuttanut merkittävän osan päätösvallastaan
EU:n instituutioille ja siten vähitellen tehnyt itsensä yhä tarpeettomammaksi vaikka omituista kyllä palkat ovat nousseet samassa tahdissa kun työpanokset ovat pienentyneet. Perustuslain myötä eduskunta toimittaa itsensä lopullisesti kaatopaikalle.

Hämmästyttävää on, että harva kansanedustaja on herännyt huomamaan, että merkittävä osa kansalaisista on valmis puolustamaan näiden yhteiskunnan rahoilla eläviä Brysselin kumileimasimia ja että merkittävä osa kansalaisista tukee vallan siirtämistä takaisin jäsenmaille eikä päinvastoin kuten tähänastinen kehitys on kulkenut.

On myönnettävä, että tuntuu suorastaan tyhmältä lähteä puolustamaan kansanedustajien työpaikkoja tilanteessa, jossa he itse ovat käsiä taputtaen tuhoamassa niitä. Mutta eiköhän suomalainen sisu riitä tähänkin urakkaan, vaikka sisu näytti karanneen lahden taakse Ruotsiin – ainakin vähäksi aikaa.

Ulla Klötzer

Herra Pääministeri, älkää pettäkö Suomen kansaa!

AVOIN KIRJE SUOMEN PÄÄMINISTERILLE 4.7.2003

Herra Pääministeri, älkää pettäkö Suomen kansaa!

Maaliskuun eduskuntavaaleissa Keskustan vaalivoitto, vaikkakin niukanlainen, osoitti Suomen kansan turhautumisen sosialidemokraattien johtamaan sateenkaarihallitukseen, sen vahvaan konsensus- ja valtapolitiikkaan sekä ylimieliseen suhtautumiseen kansalaisiin.

Silloinen pääministeri Paavo Lipponen tuki enemmän tai vähemmän avoimesti Suomen NATO- jäsenyyttä esiintyessään ulkomailla, mutta Suomen kansan edessä hän vaikenee joutuessaan tämän kysymyksen eteen eikä hän ole antanut tukeansa kansanäänestyksen järjestämiselle, vaikka mielipidemittaukset osoittavat, että kansalaisten vahva enemmistö on kansanäänestyksen kannalla. Keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki sen sijaan piti kansanäänestyksen mahdollisuutta esillä vaalikeskustelussa ja puhui myös laajemmin avoimuudesta ja demokratian vahvistamisesta. Miten kävi?

Samanlainen kansalaisten mielipidettä sivuttava asenne Paavo Lipposella oli USA:n sotapolitiikkaan. Vaikka mielenosoitukset Irakin sotaa vastaan keräsivät Suomen historian suurimpia väkijoukkoja, Suomen hallitus vaikeni ja pääministeri Lipponen kävi osoittamassa USA:n presidentille tukensa, josta laadittiin salaisia pöytäkirjoja.

EMU-jäsenyydestä, EU:n Amsterdamin ja Nizzan sopimuksista ei myöskään sallittu kansalaiskeskustelua, vaikka nämä tukevat kehitystä kohti EU-liittovaltiota ja vaikka mielipidemittaukset osoittivat, että kansalaiset olivat kansanäänestyksen kannalla koskien tärkeitä EU-asioita.

Myös viime kevään eduskunnan ydinvoimaäänestys osoitti miten valta- ja painostuspolitiikalla taivutellaan kansanedustajia halutun päätöksen taakse. Ydinvoimastakin kansalaiset ovat toistuvasti vaatineet kansanäänestystä. Helsingissä osallistui näihinkin mielenosoituksiin ennätysmäärä ihmisiä, tuloksetta!

Joka puolella Eurooppaa kansalaisjärjestöt ja kansalaiset paheksuvat Suomen eduskunnan päätöstä tukea vanhentunutta, epätaloudellista ja vaarallista ydinteknologiaa.

Uutena pääministerinä Teidän on nyt näytettävä kenen asiamies olette. Kansan kelpo asianajaja vaiko edellisen hallituksen juoksupoika?

Olette monesti osoittanut edustavanne avoimen kansalaisyhteiskunnan arvoja. Äänestitte eduskunnassa ydinvoimaa vastaan ja annoitte myös tukenne kansanäänestyksen järjestämiselle EU:n tulevasta perustuslaista, joka käy lähes kaikkien Suomen lakien, myös perustuslain edellä. Nyt olette kuitenkin vetäytynyt kansanäänestyksen järjestämisestä. Kenen vaatimuksesta?

Monessa EU-jäsenmaassa keskustellaan avoimesti siitä, että perustuslaki ei vie kehitystä ainoastaan kohti liittovaltiota vaan kohti valtiosopimusta, joka antaa jäsenvaltioille vähemmän liikkumavaraa kun liittovaltion osavaltioille.

On myös muistettava, että EU:n tuleva perustuslaki on osa sopimusketjua (EMU, Amsterdamin ja Nizzan sopimukset), josta Suomen kansa ei ole saanut sanoa sanottavaansa.

Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker kritisoi äskettäin kärkevästi perustuslakia valmistelevan konventin työtä der Spiegel lehden haastattelussa (25/2003). ”Konventti esiteltiin suurena demokratia-jippona. En ole koskaan nähnyt pimeämpää (salaisempaa) toimintaa kun mitä konventti edusti. Tämänhetkinen teksti on mahdotonta luettavaa, Euroopan kansalaisille on suotava oikeus tietää kuka, mistä lähtien ja missä muodossa on vastuussa Euroopan asioista.”

Myöskin entinen EU:n asiamies Jakob Söderman on kritisoinut perustuslakiesitystä. Hänen mukaansa esityksen alkuperä on hieman mystinen, esitys ei paranna EU-instituutioiden kaoottista tapaa kohdella kansalaisia, eikä se tuo kansalaisille uusia mahdollisuuksia tutustua julkisiin asiakirjoihin.

Merkittävimmät saksalaiset ympäristöjärjestöt ovat paheksuneet 50-luvulta peräisin olevan ydinteknologiaa tukevan Euratom-sopimuksen kytkemistä EU:n perustuslakiin. Ne muistuttavat siitä että ainoastaan pieni vähemmistö nykyisistä jäsenmaista satsaavat enää ydinvoimaan ja monessa maassa on jo hyväksytty suunnitelmia ydinvoimasta luopumisesta.

Joka puolella Eurooppaa rauhanjärjestöt varoittavat EU:n militarisoinnista ja NATO:on kytkemisestä tavalla, joka hämärtää vastuu-alueiden rajoja ja antaa läntiselle maailmalle sotilaallisen iskukyvyn joka puolelle maailmaa.

Tällainen raju kritiikki osoittaa, että jäsenmaissa tarvitaan kunnollista kansalaiskeskustelua perustuslaista sekä kansojen kytkemistä päätöksentekoon kansanäänestysten kautta.

On myös huomioitava, että mielipidemittausten mukaan enemmistö suomalaisista haluaa siirtää valtaa takaisin jäsenmaille eikä luopua vallasta kuten uusi perustuslaki sekä Amsterdamin ja Nizzan sopimukset, jotka eivät ole saaneet kansan virallista hyväksyntää, edellyttävät.
Monessa EU-jäsenmaassa suunnitellaan kansanäänestyksiä EU:n perustuslaista. Olisi häpeällistä jos Suomi, aikoinaan arvostettu avoimuuden ja demokratian puolestapuhuja ei uskaltaisi luottaa omien kansalaistensa arviointikykyyn niinkin merkittävässä asiassa kuin itsenäisyyden luopumisesta.

Herra Pääministeri, eduskuntavaalit osoittivat, että suomalaiset haluavat uudenlaista politiikkaa ja aidosti kansalaisten ehdoilla toimivia päättäjiä. Pallo on nyt Teillä!

Ulla Klötzer
Vaihtoehto EU:lle kansalaisliikkeen puheenjohtaja
Naiset Rauhan Puolesta liikkeen aktiivijäsen.

Uusi vuosi – uudet haasteet

Vuosi 2002 lähentelee loppuaan. Vuosi on ollut historiallinen. Markasta on luovuttu. Lainsäädännöstämme jo yli 60% on ns. EU-lakeja. Itsenäisen valtion tunnusmerkkeinä on perinteisesti pidetty oikeutta päättää omasta rahasta, lainsäädännöstä ja itsenäisestä puolustuksesta (raha, laki ja miekka). Vuoden aikana säännöllisesti kokoontunut Euroopan Tulevaisuuskonventti suunnittelee EU:lle omaa perustuslakia ja sen alustavassa luonnoksessa ehdotetaan yhteistä puolustuspolitiikkaa EU:lle. Jos näin käy, sitkeämmänkin EU:n puolestapuhujan on myönnettävä, että silloin itsenäisyyden tärkeimmistä periaatteista on jo kokonaan luovuttu.

Mitä pitäisi asiasta ajatella, kun Suomen edustajat EU:n tulevaisuuskonventissa – samoin kuin pääministeri Paavo Lipponen – heräsivät yhtäkkiä huomaamaan, että kehitys on menossa liian pitkälle. Joko poliittinen eliitti on sinisilmäinen tai kansalaisten silmien edessä näytellään arvotonta teatteria. En tiedä kumpi on pahempi.
Mennyt on mennyttä. On katsottava eteenpäin. Vuosi 2003 on täynnä haasteita ja töitä riittää kaikille, jotka edelleen jaksavat miettiä maamme ja mantereemme tulevaisuutta.

Bratislavassa kokoontui 16.-17. marraskuuta eri puolilta Eurooppaa joukko EU:n vastustajia ja EU -liittovaltion kannattajia. Heillä oli yhteinen tavoite; oikeudenmukaisten kansanäänestysten aikaansaaminen vuonna 2004 sekä EU:n jäsenmaissa että jäsenyyttä hakeneissa maissa. Muodostamalla tarpeeksi laajapohjainen vaatimusliike on mahdollista pakottaa näiden maiden hallitukset äänestyksen järjestämiseen.

Konventin esitysten perusteella tehtävät hallitusten välisen konferenssin (HVK:n) päätökset merkitsevät sellaisia muutoksia nykyisiin sopimuksiin, että ne on syytä alistaa jokaisessa maassa kansanäänestykseen.

Vaihtoehto EU:lle -liikkeen tavoitteena on saada aikaan laajaa yhteiskunnallista keskustelua Euroopan unionin tulevaisuudesta ja murtaa maassamme vallitseva luonnoton yhden ainoan vaihtoehdon monopoli, joka tosiasiassa estää avoimen ja asiallisen keskustelun. Kansanäänestys onkin erinomainen tapa keskustelun aikaansaamiseksi. Euroopan unionin kannattajat eivät kuitenkaan ole olleet kansanäänestysten kannattajia. On siis myönteistä, jos me nyt – eri leireissä toimijat – myös täällä Suomessa voisimme yhdistää voimamme tässä asiassa.

Olemmeko valmiita ottamaan puolin ja toisin häviämisen riskin?

Kansallinen eri maiden poliittinen ja EU-eliitti tekee kaikkensa estääkseen kansanäänestyksen ja tarpeen tullen voittaakseen äänestyksen, jos se siihen pakotetaan,. Heillä on paitsi rahaa käytettävissä myös medioiden ja talouselämän tuki.

EU-kriittisille liikkeille haasteet ovat kovat. Lähes kaikissa hakijamaissa on ensi kevään, kesän ja syksyn aikana kansanäänestykset EU:n liittymissopimuksista. Jo nyt näitä maita varoitetaan, etteivät ne kiinnittäisi huomiota Euroopan unionin tulevaan kehityssuuntaan ja antaisi sen sotkea peruskysymystä jäsenyydestä. Pitää panna silmät kiinni ja äänestää vain liittymisestä! Kampanjaan ei siis saa sotkea liittovaltion kehityksen seuraavaa vaihetta EU:n perustuslakia ja esimerkiksi kysymystä yhteisestä puolustuksesta. Sopii ihmetellä miksi ei saa puhua asioista jotka ovat EU:ssa esillä ja joista päätetään vuoden sisään siitä, kun on äänestetty liittymisestä. Sopimuksen sisältöhän on silloin jo selvillä! Pelko ”väärästä” päätöksestä lienee suuri.

Miten muuten olisikaan Suomessa käynyt, jos olisi uskallettu rehellisesti kertoa markan menettämisestä, liittovaltiosta tai EU:n militarisoinnista, jotka sisältyivät jo meidänkin liittymissopimuksemme ehtona olleeseen Maastrichtin sopimukseen. Näistä asioista ei saanut puhua ja ne jotka puhuivat leimattiin pelkiksi pelottelijoiksi!

Kansalaiset avainasemaan!

Tulevaisuuskonventin puheenjohtajan, Ranskan entisen presidentin Giscard d’Estaingin mukaan tulee joko hyväksyä sopimus tai olla kokonaan ulkona. Puheenjohtajisto on ehdottanut myös perustuslakiin eroamispykälää. Todennäköistä on, että pelotteena käytetään ulkopuolelle jäämistä ja porkkanana mahdollisuutta erota myöhemmin. Eroaminen tosin johtaisi esityksen mukaan tarkemmin määrittelemättömiin seuraamuksiin ja olisi siis ilmeisesti vain teoreettinen mahdollisuus.

Ainoa toivo on kansalaisissa. On muistettava, että USA:n hallitus ei lopettanut Vietnamin sotaa – vaan kansalaiset! Heidän turhautumisensa ja suuttumuksensa pani pisteen järjettömyydelle.

Ja turhautumisen ja suuttumisen merkkejä EU:n menoon on nähtävissä kaikkialla Euroopassa. Toistuvat raha-sotkut ja skandaalit, eurosta johtuvat hinnan korotukset, poliittisen eliitin etääntyminen kansasta, suurten jäsenmaiden armoton pienten maiden polkeminen, salainen päätöksentekojärjestelmä, joka tuhoaa demokratian, markkinavoimien julma julkisen sektorin alasajo ja EU:n sekava päsmäröinti pikkuasioissa.

Tulossa ovat eduskuntavaalit

Suomen eduskuntavaalit ovat maaliskuussa. Onko eduskunta nykymuodossaan korkein lakiasäätävä instituutio maassamme, kun lähes 70 % lainsäädännöstä tulee EU:sta. Onko eduskunta jo pelkkä kumileimasin? Ehkä lyhyempi työaika ja pienempi palkka kansanedustajille olisi paikallaan. Tai he voisivat jatkaa omalla sarallaan puolipäivä- tai pätkätyöläisinä. Se saattaisi lähentää heitä keskivertosuomalaisen arkeen ja ongelmiin, mistä heillä tuntuu nyt olevan hyvin vääristynyt kuva.

Eduskuntavaaleihin Vaihtoehto EU:lle -kansanliike ei osallistu. Kehotamme ihmisiä käyttämään äänioikeuttaan ja äänestämään Euroopan unioniin kriittisesti suhtautuvia ehdokkaita – missä tahansa puolueessa. Niitä tarvitaan kipeästi, jos kansanäänestys toteutuu. Poliittinen rohkeus on nyt yhteiskunnassa harvinainen ilmiö, mutta sitä tarvitaan estämään uuden supervallan synty. Tulevaisuuskonventin esityksessä esitetään perustettavaksi ”Euroopan Yhdysvallat”. Tämä merkitsee, että Suomi olisi osavaltio Euroopan Yhdysvalloissa. Hyvin pieni osavaltio. Sillä on noin 2 % vaikutusvalta asioihin, jotka ovat suomalaisten arkipäivää. Se pelottaa.

Ulla Klötzer

Haasteet kasautuvat demokratian, rauhan ja itsemääräämisoikeuden puolesta taisteleville

Menneen ja tämän vuoden tapahtumat eivät lupaa demokratian, itsemäärämisoikeuden, rauhan, ympäristön ja sosiaalisen tasa-arvon puolesta taisteleville kansalaisjärjestöille muuta kuin työtä, työtä ja jälleen kerran työtä.

EU etenee kovaa vauhtia kohti liittovaltiota.

Kehotan kaikkia lukemaan Hans Lindqvistin artikkelin joka perusteellisesti kertoo missä tilanteessa ollaan. Jos haluamme edelleen päättää itse, missä suomalaiset sotilaat taistelevat, millä tasolla sosiaaliturvamme, terveydenhuoltomme ja opetusinstituutiomme toimivat, ja jos haluamme ihan oikeasti taistella ympäristön puolesta, meidän on saatava aikaan rintama Suomessa ja koko Euroopassa, joka sanoutuu irti EU:n liittovaltiokehityksestä ja vuoden 2004 Hallitusten välisessä konferenssissa syntyvästä EU-sopimuksesta.
Jos haluamme ylläpitää edes jonkinlaista hyvinvointiyhteiskuntaa, jota on jo vuosia määrätietoisesti ajettu alas EMU -kriteereiden vuoksi, meidän on estettävä verojen, työmarkkinoiden ja sosiaalipolitiikan harmonisoiminen, joka on liittovaltiokehityksen vääjäämätön tavoite.

Suomi etenee kovaa vauhtia kohti NATO-jäsenyyttä aivan kuten EU-kriittiset liikkeet povasivat jo ennen kansanäänestystä 1994. Puolustusministeri Jan-Erik Enestamin mielestä NATO-jäsenyydestä ei tarvitse järjestää kansanäänestystä, sillä NATO on vain yksi kansainvälinen järjestö muiden joukossa. Sillä, missäpäin maailmaa suomalaiset sotilaat ampuvat ihmisiä ”demokratian” ja ”länsimaisten arvojen” nimissä, ei ole merkitystä hänen mielestään. Ottaen huomioon, että selvä enemmistö suomalaisista edelleen vastustaa NATO-jäsenyyttä, tämä on rankka kannanotto demokratiaa vastaan. Jos haluamme itse päättää, millä perusteella osallistumme sotiin, jotka eivät ulotu meidän rajoillemme saakka, meidän on nyt vaadittava kansanäänestystä sekä NATO-jäsenyydestä että EU:n militarisoinnista, joka sekin etenee kovaa vauhtia.

Jos haluamme edelleen suojella ympäristömme ja edistää maailmanlaajuista tasa-arvoa, meidän on tehtävä rankasti työtä globalisaatiota vastaan, jonka moottorina EU toimii saadakseen EU-alueen ulkopuolella uusia markkinoita ja voidakseen investoida halvempiin tuotantolaitoksiin, jotka vuorostaan mahdollistavat työehtosopimusten ja palkkaehtojen heikentämistä EU-alueella. On ällistyttävää, miten vähän Suomessa käydään keskustelua näistä asioista. On suorastaan kuvottavaa, miten vähän Suomen media kertoo mielenosoituksista ja protesteista näiden asioiden puolesta muualla maailmassa.

Onneksi kansalaisjärjestöjen verkostot toimivat ja voimistuvat samaa tahtia kuin elinkeinoelämän huippujohtajien ja poliittisen eliitin huippukokousten aitaukset kasvavat ja mellakkapoliisien otteet kovenevat. Onneksi he muodostavat loppujen lopuksi aika surkean pienen omaa-napaa tujottavan vähemmistön, joka ei suinkaan edusta koko maailmaa. He ovat uhranneet ihanteensa rahan ja vallan alttarille jo aikoja sitten. Muutosta vaativan merkittävän enemmistön nopeasti kasvavat joukot sen sijaan tulevat joka maailman kolkasta. Vaikka heillä ei ole rahaa eikä moderneja ohjuksia, heillä on paras koskaan keksitty ase: ihanteet ja toivo paremmasta maailmasta.

Ulla Klötzer
VEU, puheenjohtaja