Missä mennään?

On kulunut jo yli 100 vuotta siitä, kun kansalaiset saivat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat sittemmin jääneet lähes pelkästään äänioikeudeksi vaaleissa. Kaiken lisäksi vaalien yhteydessä on rahan ja mainonnan merkitys ratkaisevaa, eivät suinkaan asiat. Kehitys on merkinnyt sitä, että melkein kaikki puolueet ovat omaksuneet samanlaiset tai ainakin samankaltaiset teemat. Vieläkin suositumpaa taitaa olla se, ettei kerrota mitä aiotaan tehdä, jos valtaan päästään. Vai mitä on sanottava siitä, ettei vaalimelskeissä kerrottu esimerkiksi nyt esillä olevasta kunta- ja palveluremontista sanallakaan, esillä ei myöskään ollut EU:n palveludirektiiviesitys tai että olisi kerrottu mitä pitää sisällään mantran tavoin hoettu tilaaja – tuottajamalli kuntien toiminnoissa.

Onkohan meidät suomalaiset opetettu ottamaan nöyrästi vastaan mitä ylhäältä annetaan? Liiankin usein kuulee sanottavan, kuinka on parasta antaa ”valittujen” edustajien päättää puolestamme asioista, koska heillä kuitenkin on parhaat tiedot asioista. Yhä useammin sen kuulee nykyisin juuri näiltä päättäjiltä.

Joku on sanonut, että olemme vasta nyt siirtyneet puhtaaseen kapitalismiin. Näin kai on, koska valtiovallan ainoaksi tehtäväksi näyttää jääneen vain yksityisen yritystoiminnan edellytysten vaaliminen. Yhä useampi asia on joutunut kategoriaan, jonka tunnuksena on ” ainoa vaihtoehto´´. Mitäpä ihmiset turhaan haikailevat vaihtoehtojen perään! Tosiasiassa meille vain uskotellaan erilaisia pakkoja ja välttämättömyyksiä. Vanha viisaus on syytä saattaa kunniaan ja kysyttävä: Kuka tästä hyötyy?

Hyötyvätkö UPM:n työntekijät paperitehtaan sulkemisesta niin kuin johtajat väittävät? Lakkautuspäätöshän tehtiin vain UPM:n muiden työpaikkojen pelastamiseksi tai siksi, että markkinat sitä vaativat ja ahneet eläkesäätiöt!

Meidän oli ratifioitava käytännössä kuollut EU:n perustuslaki, sillä Suomen täytyy näyttää hyvää esimerkkiä ja antaa positiivinen signaali koko muulle EU:lle.

Me muutimme rauhanturvalakimme kriisinhallintalaiksi, koska meidän täytyy vapautua YK:n mandaatista ja suomalaisille sotilaille on annettava mahdollisuus oikeisiin sotatoimiin. Näin olemme mukana militarisoimassa EU:ta ja tekemässä siitä suurvaltaa. Suomen liittyessä EY:n jäseneksi eivät edes jäsenvaltioiden puolustusministerit pitäneet keskinäisiä palavereitaan, koska sotilaallinen puoli ei kuulunut EY:n toimivaltaan. Militarisointi on edennyt kovaa vauhtia ja ilman että kansalaisilta olisi asiasta kysytty mitään!

Esimerkkejä löytyy lukematon määrä. Jossain kohtaa on pantava piste nykymenolle.

Juhani Lilja 25.11.2008

Natoa pestään Coca-Colalla

Tärkeää ei ole se, miten on, vaan miltä näyttää.
Tärkeitä ovat imagot ja mielikuvat.

Coca-Cola on yksi maailman suurista mielikuvatehtaista ja maailman arvokkain brändi sen Business Weekin luokituksen mukaan, jossa Nokia on numero 5 (häviten Coca Colan ohella ainoastaan Microsoftille, IBM:lle ja General Electricille mutta voittaen mm. Toyotan, Intelin, Mercedes-Benzin, McDonalds´in ja Disneyn).
Coca-Colalla on käytössään paras tieto ostosuostuttelun tekniikasta ja siihen tarvittavat brändinkiillotus- ja tajunnantuotantovälineet.

Nyt on alkamassa Naton brändipesu Coca-Colalla.
Nato on sitä varten ostanut palvelukseensa Coca-Colan imagonvartijan, englantilaissyntyisen amerikkalaisen Michael Stopfordin. Ennen siirtymistään Coca-Colalle hän kiillotti öljy-yhtiö Exxonin brändiä.

Nato haluaa itsestään myönteisemmän mielikuvan tulevan 60-vuotisjuhlansa kunniaksi.

Sotaliiton budjetoimia propagandamäärärahoja nostetaan 8 miljoonasta eurosta vastaamaan video- ja internet-ajan vaatimuksia erityisesti nuorten mielissä. Käyttöön otetaan oma NATO-TV myönteisten sotauutisten levittämistarkoituksia varten. ”Kierrämme uutistoimittajien suodattimet”, sanoo Naton propagandavastaava James Appathurai. (IHT 16.7)

(Euroopan parlamentti ottaa käyttöön oman webbi-tv:n samassa tarkoituksessa.)

Natosta, jonka päämaja Brysselissä on entinen mielisairaala, ei kuitenkaan saa helpolla tehdyksi rauhanyhdistystä. Siitä pitää huolen todellisuus.

Monet poliitikotkin ovat astuneet uuteen (mieli)kuvatodellisuuteen.

Esimerkiksi Saksan liittokansleri Angela Merkelin mielestä kauniit kuvat ovat tärkeämpiä kuin mitkään sanat (Der Spiegel 25/2008). Hän valvoo henkilökohtaisesti poliittista kuvailmettään ja huolehtii aina ennakolta siitä, ettei häntä kuvata sivulta, alhaalta päin tai kävellessä.

Sopii sitä sitten esittää kansainvälisillä politiikan juhlaviikoilla eliitin kuva-showta, kun lavasteet on aina mietitty nimenomaan (mieli)kuvien muodostamista varten.

Tärkeämpi on julkisivu kuin sen tausta. Se, miltä politiikassa näyttää, on kulissi sisällön tyhjyydelle.
Nato ei kuitenkaan ole sisältä tyhjä.

Esko Seppänen

Meppielämää 24.06.2008

EU oli tänään puoliunessa ja väsähtänyt, sammahtamaisillaan.

Neuvottomuuden kruunasi ehdotus EU:n omasta jalkapallomaajoukkueesta.
Tällainen vaikutelma syntyi, kun puheenjohtajamaan Jansa ja komission Barroso esittelivät aamulla europarlamentille juhannusaaton huippukokouksen tuloksia. Jansaa hämmensi se, että jalkapallo on Euroopassa korkeammassa kurssissa kuin EU.

Ylistettiin huippukokouksen suuria saavutuksia ruuan ja energian hinnannousun hillitsemisessä. Kumpaakaan EU ei kuitenkaan voi estää, jos ne ovat edelleen kallistuakseen maailman markkinoilla. Varsinkin sähkön hintaa EU on omilla toimillaan nostamassa taivaisiin suuryhtiöiden voittoja kasvattamaan.

Irlannin kansanäänestyksen tulokseen ei herroilla ollut muuta kommenttia kuin että jäsenmaiden pitää jatkaa sen ratifiointia. Toivotaan tilannetta, että kaikki muut 26 maata, joissa ei ole uskallettu kysyä kansan mielipidettä, hyväksyttävät parlamenteillaan sopimuksen ja että Irlanti jää yksin. Se tekee helpommaksi Irlannin kansanäänestyksen tuloksen mitätöimisen.

EU:lla on vain yksi tavoite: perustuslaki on saatava voimaan kunnioittamatta Irlannin päätöstä, joka perussopimusten mukaan ja siis laillisesti yksin riittää koko sopimuksen hylkyyn.

Irlanti ei kuitenkaan ole yksin!

Tshekin oikeistolainen presidentti Vaclav Klaus vaatii laillisuuden kunnioitusta poliittista mielivaltaa ja painostusta vastaan, ja Tshekki on tulossa Irlannin tueksi.

Haastattelussa (http://www.freenations.freeuk.com) hän sanoo, että ”koko Euroopan pitäisi kiittää Irlannin kansaa sellaisten nykyisten virheellisten prosessien hidastamisesta, jotka lisäävät unionistamista, kansallisvaltioiden alasajoa, ”alueiden Eurooppaa” ja ylhäältä alas tapahtuvaa keskittämistä. Ne oli kirjoitettu Lissabonin sopimukseen. Kansanäänestys oli täydellinen esimerkki siitä, mitä tavalliset ihmiset ajattelevat tästä kehityksestä.”

”Ratifiointia ei voida jatkaa eikä sopimus voi enää tulla voimaan.”

En ole Klausin poliittisia hengenheimolaisia enkä kannata haastattelun julkaisseen ”Freenationsin” yleistä retoriikkaa, mutta siinä asiassa olemme samanmielisiä, että EU:n pitää perustua lailliseen menoon olemassa olevien sopimusten pohjalta.

Toiseltakin suunnalta tulee tukea irlantilaisille, eritoten maan työläisille.

Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (ETUC) ruotsalainen puheenjohtaja Wanja Lundby-Wedin ja pääsihteeri John Monks vaativat (The European Voice 19.6) Lissabonin sopimusta täydennettäväksi erityisellä sosiaalisella pöytäkirjalla. Kun pöytäkirja on laillisesti sitova asiakirja, sen hyväksyminen merkitsisi ratifioinnin aloittamista alusta.

Vaatimus perustuu EY-tuomioistuimen päätöksiin ns. Viking Line, Vaxholm (Laval) ja Rüffert-tuomioissa.

Uusin päätös samassa ay-liikkeen toimintaoikeuksia kaventavassa sarjassa tuli 19.6.2008. Se löytyy tuomioistuimen kotisivuilta http://curia.europa.eu ja on päätös asiassa komissio vastaan Luxemburg.
Lissabonin sopimus ei lisää ay-liikkeen toimintaoikeuksia tai laillista työtaistelutoimia. Suomen ay-pomojen sopimusretoriikalta on tuomioistuimen jäsenmaiden lakeja ylemmillä päätöksillä pudonnut pohja pois.

Lähiaikoina muuten julkistetaan mielipidetutkimus, jonka mukaan suurempi osuus suomalaisistakin olisi hylännyt kuin hyväksynyt Lissabonin sopimuksen, jos meillä olisi ollut kansanäänestys.

Esko Seppänen

Eurooppalaista ay-liikettä lyödään

Eurooppalaista ay-liikettä lyödä mätkäistiin joulukuussa kahdella ikävällä EY-tuomioistuimen päätöksellä. Nyt (4.3.2008) tuli kolmas: ns. Rüffert-tapaus.

Tuomioistuimen mukaan julkisen vallan järjestämissä tarjouskilpailuissa ei saa asettaa ehtoa, jonka mukaan yritysten ja niiden alihankkijoiden on noudatettava voimassa olevaa työehtosopimusta.

EY-tuomioistuimesta tullut lakien tulkitsijasta lainsäätäjä, kun se ajaa kilpailun vapauden varjolla alas sosiaalista Eurooppaa.

Tapauskohtaisella lakien tulkinnalla se määrittää hallitusten ja europarlamentin tahdon ensi sijassa markkinoiden vapaudeksi, vaikka muitakin tukintamahdollisuuksia olisi päätösten perustaksi; onhan myös työntekijöiden suojelu kirjoitettu EU-lakeihin.

Rüffert-tapauksessa EY-tuomioistuin otsikoi tiedotteensa seuraavasti:

”Sellaisen työehtosopimuksen, jota ei ole julistettu yleisesti sovellettavaksi, vaikka jäsenvaltiossa tunnetaan tällainen järjestelmä, mukaisen palkan maksamista ei voida edellyttää tässä jäsenvaltiossa sovellettavan, julkisia hankintasopimusten tekomenettelyä koskevan lain nojalla sellaisilta rajat ylittäviä palveluja tarjoavilta yrityksiltä, jotka lähdettävät työntekijöitä tämän saman jäsenvaltion alueelle.”

Teksti näyttää suomen kieleltä, mutta ei ole sitä. Arkisuomellahan päätös tarkoittaa, että EU:n halpapalkkamaiden työntekijöitä pitää saada vapaasti tuoda korkeamman palkkatason maihin polkemaan työntekomaiden palkkoja ja työehtoja.

Kun EU:ssa neuvosto ja europarlamentti hyväksyivät palvelukaupan ”vapauttamista” koskevan ns. Bolkestein-direktiivin, siitä nimenomaan jätettiin pois vaatimus siitä se, että lähetettyihin työntekijöihin (posted workers) sovellettaisiin lähettävän maan työehtoja.

EY-tuomioistuin otti lainsäädäntövallan omiin käsiinsä, kun se päätti, että jäsenvaltiot eivät voi vaatia julkisissa hankinnoissa maksettavaksi työntekomaan palkkoja (kun sellaista ei vaadita yksityisenkään sektorin tarjouskilpailuissa!).

Dirk Rüffert on saksalainen lakimies, joka haastoi Ala-Saksin osavaltion oikeuteen rakennusyhtiö Objekt und Bauregie-yhtiön puolesta.

Ala-Saksin lainsäädännössä on määräys, jonka mukaan julkisia hankintoja (tässä tapauksessa Göttingen-Rosdorfin vankilan rakennuttamista) kilpailutettaessa yritysten on kirjallisesti sitouduttava maksamaan työntekijöilleen vähintään voimassa olevan työehtosopimuksen mukaiset palkat. Sama velvoite koskee myös alihankkijoita, jotka saavat osaurakoita teetettäväksi toisista maista tulevalla (halpa)työvoimalla.

Objekt und Bauregi-yhtiö oli antanut rakennustyön alaurakan puolalaiselle yritykselle, jonka todettiin maksaneen 53 työntekijälle vain 46,57 % säädetystä vähimmäispalkasta.

Ala-Saksin osavaltio sanoi urakkasopimuksen irti sopimusrikkomuksen perusteella, ja siitä syystä Objekt und Bauregie vei asian saksalaiseen tuomioistuimeen.

Yhtiö hävisi alioikeudessa, mutta valitti, ja valitustuomioistuin omasta puolestaan pyysi asiassa EY-tuomioistuimen ennakkopäätöksen. Se kysyi, voidaanko toisen jäsenmaan yritykset velvoittaa noudattamaan paikallisia työehtoja, jos ne sillä tavalla ”menettävät alhaisempiin palkkamenoihin perustuvan kilpailuedun”; mistä seuraisi, että ”työehtosopimusten noudattamista koskeva velvoite on rajoitus” vapaalle palvelujen tarjonnalle muista jäsenvaltioista tuleville luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille.

Valittajan mukaan EU:ssa ei saa rajoittaa palvelujen vapautta työehtosopimuksen mukaista palkkausta koskevalla urakkaehdolla.

EY-tuomioistuin tulkitsi asian ensi sijassa EY:n perustamissopimuksen artiklan 49 mukaan. Sen mukaan unionissa on palvelujen vapaa liikkuminen.

Se totesi, että Ala-Saksin laki rikkoo lähetettyjen työntekijöiden direktiiviä ja on este vapaalle (palkka)kilpailulle, eikä osavaltio niin ollen saa vaatia paikallisten työehtosopimusten noudattamispakkoa julkisissa hankinnoissa.

Päätöksen jälkeen Euroopan ay-liittojen konfederaation (ETUC) pääsihteeri John Monks antoi lehdistötiedotteen, jonka mukaan Rüffert-päätös ”on taas yksi tuhoisa ja vahingollinen tuomio äskeisen Laval-tuomion jälkeen”.

Kun EY-tuomioistuin tekee tulkintoja tapaus kerrallaan, vähitellen sen tulkinnoista muodostuu yhtenäinen viiteperusta tuleville tuomioille. Sellainen tapauskohtainen lainsäädäntötapa on vieras suomalaisessa oikeuskäytännössä, jossa tuomiot annetaan aina lain mukaan eikä yhtä tapauskeskeisesti kuin eräissä muissa EU-maissa – ja EY-tuomioistuimessa. Tapauskohtaisilla tuomioilla, jotka ovat ay-liikkeen toimintaoikeuksien näkökulmasta kielteisiä, on suuri merkitys tulevalle lainkäytölle: jokaisen uuden tuomion perusteella ongelma kasvaa.

Suomen ay-johto vaikenee, kun tapauksilla ei muka ole vaikutusta Suomeen.
Niillä rupeaa kuitenkin olemaan, jos ne yhdessä tekevät mahdolliseksi sosiaalisen dumpingin ja kansallisten työehtojen noudattamatta jättämisen – laillisesti lähetettyjen työntekijöiden direktiivin mukaan – koko EU:n alueella.

Aikaisemmista tuomioista kotisivullani: http://www.eskoseppanen.net/index.php?option=com_content&task=view&id=536&Itemid=27

Esko Seppänen

Urho Kittilän puhe Eduskunnan portailla 9.5.2006

Arvoisat eduskuntaryhmien edustajat, hyvät läsnäolijat.

Valitettavasti en voi toivottaa tervetulleeksi pääministeriä, ulkoministeriä enkä eduskunnan puhemiestä ja varapuhemiestä, jotka myös olimme kutsuneet tähän tilaisuuteen. He eivät ole täällä tänään.

Joulukuussa 2003 perustetun Kansanäänestystoimikunnan tarkoituksena oli kerätä nimiä kansalaisadressiin. Kansanäänestystoimikunta koostui kansalaisjärjestöistä, poliittisista nuorisojärjestöistä ja yksityisistä ihmisistä. Adressin tarkoituksena oli vedota poliittisiin päättäjiin niin, ettei EU:n uutta perustuslakia ratifioitaisi ilman poliittisesti sitovaa kansanäänestystä.

Perustelemme kansanäänestystä asian suurella merkityksellä, sillä EU:n peruslaki tulisi Suomen peruslain yläpuolelle. Tämä puolestaan merkitsisi sinettiä sille kehitykselle, jolla luovutamme päätösvaltaamme ylikansalliselle tasolle. Samalla mahdollisuus päättää omista asioistamme vähenisi. Tämä on ristiriidassa itsenäisen kansallisvaltion periaatteen kanssa.

Toinen tärkeä perustelu on se, että kansanäänestys antaisi oivan mahdollisuuden käydä laaja kansalaiskeskustelu EU:n perustuslain sisällöstä ja sen suuresta vaikutuksesta kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja tulevaisuuteen.

Nämä pääperustelut kansanäänestyksen puolesta ovat tänään yhtä ajankohtaisia kuin toimikuntaa perustettaessa kaksi ja puoli vuotta sitten.

EU:n perustuslain merkityksestä ja oikeutuksesta taustaryhmien ja toimikunnan jäsenten mielipiteet ovat jakautuneet alusta asti.

Itse edustan Vaihtoehto EU:ta. Meidän kantamme EU:n perustuslain ratifiointiin on kielteinen. Mielestämme on ajanhukkaa tuhlata aikaa perustuslakiin, jota ei ole olemassa. Globalisaation paineessa eduskunnalla ja hallituksella on paljon tärkeämpiäkin asioita pohdittavana. Tavallisille kansalaisille tällainen ”show” antaa huonon kuvan ”vallasväen” asioiden tärkeysjärjestyksestä. Se osoittaa vain turhaa nöyryyttä ja kunnioittavaa alamaisuutta Brysselin valtakoneistoa kohtaan. Kun tätä näytelmää peilaa Suomen tasavallan itsenäisyyden kunniakkaaseen historiaan, niin saamme hävetä. Ei siis ole ihme, miksi gallupit näyttävät, että suomalaisten enemmistö kokee EU:n negatiivisena. Tähän asiaan kiinnitti huomiota Presidentti Tarja Halonen eilisessä kannanotossaan.

EU:n perustuslaki on kuollut. Sen kaatoi Ranskan ja Hollannin kansat hallituksiaan sitovilla kansanäänestyksillä. Tämä EU:n sydänmailta tullut tuomio on loppu paitsi perustuslaille, myös sille kehitykselle, jolla Euroopan kansallisvaltioilta on viety valtaa ylikansalliselle päätöksenteolle. Syrjäisen Suomen kansallinen etu on vastustaa tätä kansallisvaltioiden hävittämistä.

Arvoisat Eduskuntaryhmien edustajat, saatte kohta puheenvuoron, jossa mielellämme kuulisimme kantanne EU:n perustuslain ratifiointiin ja siihen, mikä on henkilökohtainen kantanne kansanäänestyksen järjestämiseen.

EU-Suomen lyhyt historia

Kahdeksankymmentäluvun lopun suurpoliittiset tapahtumat, kuten Neuvostoliiton luhistuminen, Itäblokin maiden itsenäistyminen ja kylmän sodan loppuminen antoivat Suomelle suuria vapauksia ulkopolitiikkansa toteuttamiseen. Irti idästä ja sidokseen länteen oli Suomen ulkopoliittisen johdon ratkaisu tässä uudessa valintatilanteessa.

Lyhyeksi jäi Suomen riippumattomuuden aika – vain kolmeksi neljäksi vuodeksi. Käyttämättömäksi jäi se suuri mahdollisuus, että Suomi sitoutumattomana, puolueettomana maana ”talousblokkien” välissä, Sveitsin tavoin olisi täysimääräisesti hyödyntänyt tämän suuren mahdollisuuden. Oli suuri virhe olla käyttämättä Venäjän kaupan suuret mahdollisuudet, johon oli valmiit perinteet.

Useat, pääasiassa EU:hun orientoitumisen vuoksi tapahtuneet, virheratkaisut johtivat Suomen ennen kokemattomaan lamaan ja pankkikriisiin. Valtio velkaantui, tuhansia yrityksiä ajettiin konkurssiin, työttömyys nousi lähes 20 % ja julkishallinnon alasajo alkoi. Kävi niin kuin aina, syylliset palkittiin ja syyttömät, vähäosasin kansanosa, pantiin kärsijäksi. Oli ymmärrettävää, että tässä taloustilanteessa valtaeliitti halusi luovuttaa konkurssipesän ”suurempiin käsiin” eli EU:lle ja näin välttyä vastuusta.

Teknosysteemi eli valtaeliitti median voimakkaalla tuella jyräsi Suomen EU:hun. Menetimme korkeimman lainsäädäntö ja tuomiovallan eli luovutimme mahdollisuuden päättää omista asioistamme.

Suomen kansa jakautui kahtia suhtautumisessaan EU:hun ja on sitä edelleen. Kriittisyys on päinvastoin viimevuoden aikana lisääntynyt. Syynä skeptisyyteen on se, että EU:n vaikutukset ihmisten jokapäiväiseen elämään ja varsinkin tulevaisuuteen koetaan kielteiseksi. Pysyvä korkea työttömyys, tuloerojen kasvu, Kiina-ilmiö, EU:n hallitsematon laajeneminen ja kyllästyminen jatkuvaan muutokseen lienevät pääsyitä epäuskoon.

Myös Ranskan ja Hollannin, EU:n ydinkansojen, selvä ei EU:n perustuslakiluonnokselle rohkaisi meitä ”metsäsuomalaisia” tuomaan avoimemmin esille kielteisyytemme. Tähän asti epäileviä tuntemuksia peiteltiin ja hävettiin olla huonoja eurooppalaisia. Tästä uskalluksesta on viimeaikoina saatu rohkaisevia esimerkkejä myös tiedotusvälineissä. Kriittinen EU-tiedotus on ollut todella harvinaista herkkua suomalaisessa mediassa.

VEU:n tärkeä tehtävä on keksiä keinot millä tämä kasvanut EU kriittisyys saataisiin kanavoiduksi poliittiseen päätöksentekoon. Olemme pieniä ja vähävoimaisia ja lisäksi EU kriittiset ihmiset ovat jakautuneet useiksi pieniksi liikkeiksi. Lisäksi valtaosa EU kriittisistä ihmisistä jupisee itsekseen ja äänestää vaaleissa aina samalla tavalla kuin ennenkin. Näin tämän EU kriittisen kansanosan mielipide ei kanavoidu poliittiseen päätöksentekoon, vaan johtaa poliittiseen syrjäytymiseen ja passivoitumiseen. Tämä joukko on suurempi kuin yksikään poliittinen puolue meillä Suomessa.

Näiden EU kriittisten aktivoiminen on tärkein asia kun VEU:n väki kokoontuu 27.–28.1. 2006 Hauholle Lautsian lomakeskukseen keskustelemaan ja etsimään keinoja ongelman ratkaisemiseksi. Valmistautukaa asiaan. Tulemme myös pyytämään valmisteltuja puheenvuoroja eri aiheista.

Hyvää uutta vuotta kaikille ja tervetuloa innolla keskustelemaan

Terveisin Urho Kittilä

Kansalaiset ja luottamus EU-politiikkaan

Ranska äänesti taannoin nurin EU:lle kaavaillun perustuslain, joka valtaosin laadittiin sanelemalla, Suuri oli hämmennys, mutta lehdet kertoivat heti seuraavana päivänä, että EU:n sotilaallinen varustautuminen kyllä jatkuu. Nopean toiminnan joukot etenisivät aikataulussa ja rahaliitto pysyisi, kävi perustuslain miten tahansa.

Presidentit pohtivat HS:n mielipidesivulla 15.7.05 miten kansalaiset saadaan luottamaan EU-politiikkaan. Demokratia, vapaus, vauraus, rauha ja turvallisuus Euroopassa ovat kauniita asioita ja niihin vedotaankin kirjoituksessa. Luvattu sotilaallinen varustautuminen, joka vie suuriin muutoksiin Suomessa, ei saanut huomiota.

Miten voi puhua rauhasta, kun EU-maita on mukana viemässä ”rauhaa ja demokratiaa” hävityksen kohteena olevaan Irakiin? Ja uusiin selkkauksiin varaudutaan. Nopean toiminnan joukot kun on tarkoitettu myös varsinaisiin sotilaallisiin toimiin EU:n ulkopuolella.

Miten voi puhua vaurastumisesta, kun harjoitetun talouspolitiikan vuoksi tämän tästä ihmiset menettävät työpaikkansa ja jäävät vaille toimeentulomahdollisuuksia? Tehtaita siirretään maihin, jossa työaikamääräykset yhtä vähän kuin palkka vastaavat työntekijän oikeuksia. Pätkätyöt ja tulospalkkaus murentavat perustaa, jolle on rakentunut Suomessa turvattu toimeentulo ja uutta luova sivistys.

Miten voi puhua turvallisuudesta, kun terrorisminvastaisen sodan otetaan askelia kohti poliisivaltiota lakeja ja kansalaisten valvontaa kiristämällä? Miljoonia euroja ollaan valmiit ohjaamaan kansalaisten sähköpostien ja puhelinliikenteen valvomiseen.

Uusissa jäsenmaissa on vähemmistö- ja kieliongelmia, jotka johtavat epäinhimilliseen kohteluun. Niissä on ihmisiä vailla kansalaisuutta ja oikeuksia ja karkotuksen uhka on heille arkea. Ei voi kuin toivoa, että EU ei katso näitä ongelmia sormien läpi.

Kirjoituksensa lopussa presidentit nostavat esiin EU:n saavutukset, joiden joukossa mainitaan kansalaisten kannalta mukava säästyminen rahanvaihdolta matkustaessa. Ihmetyttää, että moinen vähäinen ja vain matkustelevia koskeva asia tahdottiin nostaa esiin vakavasti otettavana perusteluna. Suuren enemmistön kansalaisista muodostavilla – työpaikkansa menettäneillä, syrjjäytetyillä, säästöistä kärsivillä lapsiperheillä ja vammaisilla – olisi toiset tarpeet.

Kuin myös maaseudun uurastajilla. Heitä koskee EU:n hyväksymä, hyvältä vaikuttava päätös. jonka mukaan lehmät pitää päästää ulos kuudeksi viikoksi kesällä. Entä kun lehmät pohjoisessa ryntäävät suojaan itikka- ja mäkäräiskaudella takaisin navettaan? Sakko räpsähtää isännälle. Miten Suomi vaikutti sen pöydän äärellä, jossa tämä päätös tehtiin? Jospa kansalaisia olisi tässäkin kuultu . . .

Terttu Ahokas
Helsinki

2.8.2005

Mistä uuden Euroopan unionin perustuslaissa on kysymys

Motto n:o 1: ”Euroopan neuvoston kokouksiin osallistuvana ulkoministerinä kuulun tietenkin euroeliittiin itsekin. Itsekritiikki on siis paikallaan, vaikka olen koettanut olla aliar­vioimatta kansalais­ten ymmär­rystä ja kykyä erottaa epäoleellinen oleelli­sesta.” (Erkki Tuomioja)

Motto n:o 2: ”Ilonpitä­jiin kuuluvat myös ne, jotka pitävät perustuslakisopi­muksen torjumista tärkeänä voittona yksipuolista markkinauskoisuutta edustavasta uusliberalismista.- Minäkin iloitsisin heidän kanssaan, jos sopimus todella olisi sellainen uusliberalismin ilmentymä, jollaisena sitä on de­monisoi­tu. Näin en asiaa kuitenkaan näe.” (Erkki Tuomioja)

Erkki Tuomioja ilmoittaa koettaneensa olla aliarvioimatta kansalaisten ymmärrystä ja kykyä erottaa epäoleellinen oleellisesta (ks. Motto 1). Tämä on ilahduttava pyrkimys. Valitettavasti tuo ’harrastus’ ei ole saanut ilmausta kansanäänestyksen vaatimisen muodossa. Tämä merkinnee, ettei Tuomiojan elitismi johdu yksinomaan virka-asemasta.

Tuomioja kritikoi niitäkin ’ilonpitäjiä’, ”jotka pitävät perustuslakisopi­muksen torjumista tärkeänä voittona yksipuolista markkinauskoisuutta edustavasta uusliberalismista”. Tuomioja ei kuitenkaan näe asiaa siten kuin mainitut ’ilonpitäjät’ (ks. Motto 2). Valitettavasti Tuomioja ei tee selkoa uuden Euroopan unionin perustuslain sisällöstä. Mutta onneksi tietoa janoava kansalainen ei ole tuon tiedon kieltävän hallituksen toiminnan varassa. Seuraavassa esityksessä selvitetään mainittua sisältöä Saksan Attacin edustamien mielipiteiden valossa (LÄHDE: Suomen Attacin keskustelufoorumi. Ranskan ja saksan Attacien kommentteja. [suom. Alla Kerttu Loukola] Toimitus: Ville-Pekka Sorsa 6.6.2005: http://forum2.attac.kaapeli.fi/1117443073/index_html). Mielipiteitä esitetään otteiden muodossa.

* *

Saksan Attac:

”Ei perustuslakiehdotukselle – kyllä sosiaaliselle, demokraattiselle ja rauhantahtoiselle Euroopalle”

”Eurooppa on huonossa tilassa. EU-komission ja Eurooppa-neuvoston uusimmat epäsosiaaliset ehdotukset puhuvat selvää kieltä. Samoin Bolkesteinin linjaus, joka liberalisoisi täysin EU:n palvelumarkkinat tai työaikalinjaus, joka johtaisi Euroopan laajuiseen työaikojen pidentämiseen.”

”Näiden seurana on jatkuva EU-maiden varustautuminen maailmanlaajuiseen sodankäyntikykyyn.”

”Sopimus ei tue sosiaalista, rauhallista ja demokraattista Eurooppaa
– koska se velvoittaa vapaaseen markkinatalouteen ja maailmanlaajuiseen vapaakauppaan
– koska työllisyys- ja sosiaalipolitiikka on alistettu ’talouspolitiikan peruspiirteille’ ja pitää ensisijaisena ’hintavakautta’
– koska markkinoiden vapaus, omistusoikeus ilman sosiaalisia velvoitteita ja stabiilius, jonka pitää palvella kilpailukykyä, asetetaan muiden politiikan tavoitteiden edelle”

”Sopimus ei mahdollista rauhantahtoista Eurooppaa
– koska se militarisoi Euroopan
– koska se velvoittaa varusteluun
– koska se perustaa varusteluviraston
– koska se ei velvoita noudattamaan YK:n sopimuksia eikä edellytä YK-mandaattia sotilasinterventioille”

”Sopimus ei vahvista sosiaalisia perusoikeuksia
– koska sosiaaliset ja työtä koskevat perusoikeudet tehdään ontoiksi erilaisilla lisäyksillä
– koska kansalaisille ei luvata ’oikeutta työhön’ vaan ’oikeus työskennellä’”

”Sopimus ei luo demokraattista Eurooppaa
– koska demokratiavaje jää pysyväksi: Europarlamentti ei saa edes niitä lainsäädännöllisiä oikeuksia, jotka ovat ministerineuvostolla, parlamentaarikot eivät saa aloiteoikeutta. Parlamenttilla on vain oikeus kuulemiseen ja oikeus tehdä ehdotuksia. Komission puheenjohtajan valinnan edustajat tosin voivat suorittaa, mutta vain eurooppaneuvoston asettamista ehdokkaista
– koska ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätökset tekee eurooppaneuvosto, ministerineuvosto ja EU-ulkoministeri. Europarlamenttia vain kuullaan ja sitä pidetään ajan tasalla
– koska yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ei ole mahdollista tehdä yksityistä valitusta EU-tuomioistuimeen”

”Sopimus ei ole avoin tulevaisuudelle”

”Perustuslaissa pitäisi olla tilaa poliittisille vaihtoehdoille. Sitä vaatimusta tämä sopimus ei täytä. Sopimuksen muuttaminen on mahdollista vain, jos kaikki valtiot yksimielisesti solmivat uuden sopimuksen. Unioissa tulee olemaan pian 30 jäsentä. Tätä taustaa vasten on ajatus myöhemmistä muutoksista todellisuudelle vieras.”

* * *

Uuden Euroopan unionin perustamista de jure ja de facto tarkoittava perustuslakiprojekti, jolle ranskalaiset ja hollantilaiset ovat kansanäänestyksissä antaneet lähes kuolettavan iskun, merkitsee Euroopan suurvaltojen valtaeliittien projektia. Sen päämääränä on federatiivinen supervalta, joka lopulta kykenee kilpailemaan maailmanherruudesta jopa aikamme ainoan supervallan, Yhdysvaltojen, kanssa. Aidosti kansanvaltaisille eurooppalaisille sanottu projekti on todellisen demokratian vastainen.

Aidosti kansanvaltaiset eurooppalaiset haluavat solidaarisen, yhteisvastuullisen maailman, yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen maailman, joka ottaa huomioon ihmisten valtaosan eli vähäväkisen väestönosan tarpeet ja unelmat. Aidosti kansanvaltaiset eurooppalaiset eivät rakasta upporikkaita valtaeliitin jäseniä, joille ei milloinkaan mikään riitä. Aidosti kansanvaltaiset ihmiset kaikkialla maapallolla haluavat maailman, jossa ketään ei sorreta ja jossa jokaisesta vähäväkisestä pidetään huolta. Aidosti kansanvaltaiset ihmiset kaikkialla maapallolla tuomitsevat Bushin hirmuhallinnon ja ainoan supervallan maailmanherruuspyrkimykset. Aidosti kansanvaltaiset ihmiset kaikkialla maapallolla janoavat aitoa vapautta, vapautta riistosta.

Aidosti kansanvaltaiset ihmiset kaikkialla maapallolla noudattavat Che Guevaran henkistä testamenttia: ”Pyri aina tuntemaan syvästi jokainen epäoikeudenmukaisuus, joka kohdistetaan kehen tahansa ihmiseen missä maailmankolkassa hyvänsä.”

T. Kuosma 7.6.2005

Poliitikkojen mottona alista ja hallitse!

Kun katsotaan taaksepäin mitä on tapahtunut Suomessa viimeisten kymmenen vuoden aikana ei voi olla ihmettelemättä miten on ollut mahdollista niin lyhyessä ajassa ja ilman että on esiintynyt minkäänlaisia isompia mielenilmaisuja, suorittaa lähes täydellistä alasajoa koskien meidän aikoinaan niin korkeasti arvostettua ja monen muun maan kadehtimaa yhteiskuntamallia.
Ehkä suomalaiset ovat olleet liian hyväuskoisia ja näin ollen kiitollisia kohteita poliittiselle eliitille, joka ennätysvauhdissa on omaksunut hämmästyttävän valheellisuuden, ylimielisen vähättelyn kansalaisten huolestuneisuutta ja ongelmia kohtaan sekä suoranaisen halveksunnan demokratiaa ja kansalaisten oikeuksia kohtaan.

Kun suomalaiset äänestivät EU-jäsenyydestä vuonna 1994 moni äänesti kyllä koska meille luvattiin turvallisempia työpaikkoja, parempia kehitysmahdollisuuksia elinkeinoelämälle sekä suurempaa turvallisuuspoliittista turvallisuutta. Sen lisäksi suuri tehtävämme oli viedä pohjoismaisia arvoja EU:hun.

Tänään suomalaisia yhtiöitä myydään loppuunmyyntivauhdilla ulkomaille. Harva perhe on välttynyt työttömyyden kiroukselta. Turvattomat ja psyykkisesti rasittavat pätkätyöt ovat yhä kiihtyvässä tahdissa etenkin nuorten ja naisten kohtalo. Nuorilla ei ole lähes minkäänlaisia mahdollisuuksia perustaa perhettä turvallisissa olosuhteissa. Lapsia otetaan huostaan enenevässä määrin. Sosiaali- ja terveyshuoltomme ovat Portugalin tasolla. Kouluissa luokat ja opettajien vastuu kasvavat samalla kun palkka pienenee. Opettajien, sairaanhoitajien ja sosiaalihuollon henkilökunnan loppuunpalaminen on päivittäinen ongelma. Suuri osa suomalaisista voi pahoin.

Mutta mitään ei tapahdu. Jatkamme työntekoa yhä kiihtyvässä tahdissa siinä pelossa, että muuten menetämme senkin vähän mitä on jäljellä. Emme enää keskustele aiheista jotka 70- ja 80-luvulla muodostivat perustan pohjoismaiselle arvoyhteisyydelle; ympäristö, rauha, aseidenriisunta, vastuu, kehitysmaista, sosiaalinen tasa-arvo. Pohjoismainen ääni on vaiennut kansainvälisissä foorumeissa.

Emme puhu globalisaation tuhoisista seurauksista emmekä aseidenriisunnasta. Sen sijaan tuemme Euroopan ja samalla koko maailman militarisointia. Ympäristö-keskustelua ei käydä. Rakennamme uutta ydinvoimaa emmekä protestoi kun jo kiellettyjä terveydelle ja ympäristölle haitallisia torjunta-aineita otetaan taas käyttöön. Katsomme hiljaisina vierestä kun maanviljely ajetaan alas.

Ja ilman suurempaa kriittistä keskustelua meidät aiotaan nyt alistaa EU-perustuslakiin. Mutta kiitos Brysselin huippukokouksen fiaskon saamme nyt lisää miettimisaikaa. Luonnos ei tule muuttumaan merkittävästi pienten jäsenmaiden kohdalla. Peli joka nyt pelataan on suurten jäsenmaiden valtataistelu. Suomalaisten kohdalla olisi nyt viisasta käyttää hengähdystaukoa hyväkseen avoimen keskustelun käymiseksi siitä mitä tämä perustuslaki tulisi merkitsemään meille ja pitämään muistissa miten kävi kansanäänestyksen kohdalla vuonna 1994. EU-kriittisten huolestumisen aiheet pidettiin silloin kauhupropagandana.

Tälläkin kertaa poliittiset ”johtajamme” vähättelevät kaikkia pelkoja ja kaikkea kritiikkiä.

Pääministeri Matti Vanhanen ja ulkoministeri Erkki Tuomioja toistavat häikäilemättömästi että puolueettomuus säilyy vaikka korkeat sotilashenkilöt Suomessa ja ulkomailla ovat toista mieltä.

Lilliputtiosavaltion Suomen suuriruhtinas Paavo Lipponen tukee avoimesti NATO-jäsenyyttä ja osallistumista EU:n sotilaalliseen ytimeen. Hän torjuu yksinvaltijatapansa mukaan suomalaisten vaatimukset kansanäänestyksen pitämisestä.

Korostetaan kaikkien jäsenmaiden omien komissaaripaikkojen tärkeyttä. Ilmiselvää teatteria kansalle sillä komissaarit ovat perustuslain artikla 25 mukaan velvoitettuja olla ottamatta vastaan minkäänlaisia ohjeita tai neuvoja entisiltä kansallisvaltioilta, vaan heidän tulee toimia pelkästään EU:n etujen mukaisesti. Ja kuinka monta kertaa olemme nähneet Erkki Liikasen vanhassa kotimaassaan viime aikoina? Missä hän piileskeli kun Suomen maatalous vähän aikaa sitten sai taas uuden kuoliniskun?

Mistä poliittinen eliittimme ei halua keskustella? Siitä, että EU:lle tulee yksinomainen oikeus puhua jäsenvaltioiden puolesta kansainvälisissä foorumeissa kuten esim. Maailmankauppajärjestössä, että EU:n perustuslaki käy kaikkien lakien – myös Suomen perustuslain edelle, että sitoudumme toteuttamaan ja puolustamaan unionin arvoja, että perustuslain mukaan sitoudumme nostamaan puolustusbudjetimme ja, että EU:n vaikutusvalta työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaamme kasvaa ratkaisevasti jne., jne…

Tämän lisäksi kokemukset osoittavat, että suuret jäsenmaat tulevat toistuvasti ajamaan meidän yli ajaessaan omaa häikäilemätöntä politiikkaansa jossa omat intressit ja edut ovat etusijalla.

Ja meidän tulee muistaa, että EU:n integraatio ei lopu tähän. Se puolustuspolitiikka joka nyt mahdollisesti jää toteutumatta tulee ilmestymään EU:n agendalle uudestaan lähitulevaisuudessa.
Saksan valtiovarainministerin The Sunday Times-lehdessä 23.12.01 mainitsema yhteinen verojärjestelmä kuuluu myös niihin asioihin joihin tullaan palaamaan. Myös EU-komission puheenjohtaja Romano Prodi otti selvästi kantaa asiaan Financial Times -lehdessä 4.12.01 kun hän sanoi, että euro tulee pakottamaan EU:ta ottamaan käyttöön erilaisia taloudellisia ohjausmekanismeja. Mekanismeja joista on poliittisesti mahdotonta puhua tällä hetkellä mutta jotka

pakotetusti tulevat ajankohtaisiksi kun EU eräänä päivänä on kriisin edessä.
Myös EU-konventin varapuheenjohtaja Jean-Luc Dehaene, ent. Belgian pääministeri, puhui European Voice-numerossa 3-9/7/2003 EU:n yhteisen tuloveron puolesta tulevien toimintojen rahoittamiseksi. Dehaene ennusti, että EU:n perustuslaki tässä mielessä on korjattava jo 3 vuoden kuluttua perustuslain voimaanastumisesta.

Mitä meidän on rahoitettava tällaisella EU-tuloverolla? Sotilaallista varustelua? EU:n korruptio-projekteja? Puolalaisten perheviljelmien tuhoamista hollantilaisten ja saksalaisten tehoviljelmien tieltä? Julkisen sektorin yksityistämistä?

Monessa jäsenmaassa tunnetut poliitikot ja arvostetut älymystön edustajat ovat kritisoineet sekä EU-konventin työskentelytapoja että perustuslain sisältöä.

Suomessa poliittinen eliitti ei ole vielä ainakaan esittänyt suurempaa kritiikkiä projektia kohtaan.

Mieluiten nähtäisiin, että se vaiennettaisiin kuoliaaksi. Niiden kohdalla, joilla on vielä valmiudet tallella ajatella itsenäisesti ja jotka eivät näe EU:n tulevaisuutta yhtä ruusuisena kun poliittiset ”johtajamme” ei ole muuta vaihtoehtoa kun vaatia asiasta kansanäänestystä. Sen voi tehdä kirjoittamalla nimensä kansanäänestysvaatimukseen kotisivulla www.kansanaanestys.fi.

Nyt on toiminnan aikaa! Sen jälkeen kun EU:n perustuslaki on astunut voimaan ei ole mitään muuta tehtävissä kun vaieta ja totella. Mutta mehän olemme olleet kovassa harjoituksessa jo pitemmän aikaa jotenka meillä on erittäin hyvät edellytykset onnistua siinä myös superliittovaltio EU:n puitteissa.

Ulla Klötzer, opettaja

Vaihtoehto EU:lle kansanliikkeen puheenjohtaj

EU:n perustuslaki uhkaa demokratiaa, hyvinvointia ja liittoutumattomuutta

EU:n perustuslakia käsitellyt huippukokous koki täydellisen katastrofin. Sitä ei muuksi muuta Suomen hallituksen ontuvat selittelyt. Hallituksen ja eduskunnan onkin syytä arvioida uudelleen hallitusten välisessä konferenssissa noudatettu linja. Mitkään eduskunnan perustuslakiin esittämistä muutoksista eivät ole toteutuneet. Suomen neuvottelijat ajautuivat kestämättömään suohon ja lopulta EU:n militarisoinnin ajajiksi.

Tähänastiset EU:n perustuslain valmistelut osoittavat, että tarkoitus on ”perustuslaillistaa” uusliberalistisen talouspolitiikan vaihtoehdottomuus, muuttaa julkiset palvelut ja sosiaaliturva yhä laajemmin kauppatavaraksi, militarisoida unionia ja keskittää lainsäädäntövalta euroeliitille, yhä kauemmas kansalaisista.

Vaikka hallitus on luvannut puolustaa julkisia palveluja ja sosiaaliturvaa, se on hyväksynyt hallitusten välisessä konferenssissa EU:n kauppapoliittisen toimivallan laajentamisen koskemaan julkisia palveluja. Tältä osin perustuslakiesitys uhkaa johtaa siihen, että EU:ssa voidaan enemmistöpäätöksillä alistaa yhä useammat julkiset palvelut vapaakaupalle, kilpailuttamiselle ja yksityistämispolitiikalle. Perustuslakiesitys romuttaisi vielä Nizzan sopimuksessa julkisten palvelujen suojaksi kirjatut suojalausekkeet.

Vastoin kaikkia lupauksia Suomen liittoutumattomuudesta presidentti Tarja Halonen ja Matti Vanhasen hallitus ovat hyväksyneet EU:n muuttamisen sotilasliitoksi. He ovat valmiita viemään Suomen mukaan EU:n sotilaalliseen toimintaan aina taistelujoukkoja ja turvatakuita myöten. Perustuslakiesityksen mukaan jäsenvaltiot sitoutuvat lisäämään asevarustelua ja keskinäiseen sotilaalliseen avunantoon, EU:lle muodostetaan taistelujoukot ja EU ottaa itselleen oikeuden ajaa etujaan maailmassa asevoimalla ilman YK:n valtuutusta. Se merkitsee myös tiivistä yhteistyötä Naton kanssa ja solidaarisuutta USA:n julistamassa ”terrorismin vastaisessa sodassa”.

Suomen etujen kannalta on välttämätöntä irtisanoutua kaikista EU:n militarisoimiseen tähtäävistä esityksistä ja pitäytymään tiukasti sotilaallisessa liittoutumattomuudessa. Nykymaailmassa tarvitaan liittoutumattomia maita ja ennalta ehkäisevää rauhanpolitiikkaa.

Hallitus ja eduskunta ole saaneet kansalaisilta valtakirjaa hyväksyä valmisteilla olevaa unionin perustuslakia. Perustuslaista on järjestettävä Suomessakin kansanäänestys.

Arto Viitaniemi
Järvenpää

Vaihtoehto EU:lle hallituksen jäsen