Olisiko nyt aika?

Noin runsas vuosi sitten ehdotin että Suomen olisi kannattanut lähteä eurosta. Tuolloin se olisi vielä merkinnyt sitä, että Suomen uusi valuutta olisi devalvoitunut ja muutenkin eroaminen olisi pitänyt tehdä mahdollisimman yllätyksellisesti. Korkotasomme olisi myös saattanut hetkellisesti nousta, mutta ennenkaikkea valuutan devalvoitumisella olisi ollut selvästi positiivisia vaikutuksia tilanteessa jossa Suomi oli syvässä lamassa. Nyt olemme edelleen lamassa (tai tilapäisen lievän elpymisen jälkeen olemme taas hajoamassa) ja kauppataseemme on merkittävästi huonontunut, mutta toisaalta ympäröivä maailma on myös merkittävästi muuttunut.

Komissaari Olli Rehnin mukaan Suomi on saanut huonon maineen maana joka valmistelee lähtöä eurosta. Toinen EU-janitsaari Alexander Stubb taas vakuuttaa, että Suomi on sataprosenttisesti sitoutunut euroon eikä missään nimessä tule siitä lähtemään ja on valmis kaikkiin uhrauksiin mitä eurossa pysyminen edellyttää. Asetelma on selvä: ne joiden mielestä Euroopan Unionin etu on asetettava eurooppalaisten kansallisvaltioiden edun edelle, pitävät eurossa pysymistä ehdottoman välttämättömänä. Ne, joiden mielestä Euroopan Unioni edelleen on itsenäisten kansallisvaltioiden yhteenliittymä jonka ensisijaisena tarkoituksena on olla hyödyksi jäsenilleen, ovat toista mieltä. Jos on niin, että eurossa pysyminen on jollekin maalle haitallista, niin vastuullisen poliitikon tulee ajatella maansa etua.

Meitä pelotellaan jatkuvasti euron hajoamisen karmeilla seurauksilla. On ilmeistä, että tilanteessa jossa euro hajoaa pakon edessä, kun muuta vaihtoehtoa ei enää ole, seuraukset ovat ikäviä kaikille niille maille jotka ovat edelleen mukana. Ne eivät välttämättä ole niin ikäviä kuin kauhukuvien maalailijat esittävät: on todennäköistä että ne maat jotka ovat pitäneet taloutensa kohtuullisessa kunnossa eivät joudu kärsimään tolkuttomista koronnousuista, valuutan arvon romahduksesta (joskin se ei olisi yksinomaan haitallista). Sen sijaan jos on tehty sitoumuksia euron tukemisesta ja jouduttu maksamaan suuria summia erilaisiin rahastoihin, niin niitä rahoja ei enää saada takaisin vaan voidaan yhtäkkiä olla tilanteessa jossa vastuut realisoituvat oikeina velkoina. Kuten The Economist arvioi, nämä vastuut ovat suhteellisesti raskaampia meille.

Suomelle on kuitenkin olemassa vaihtoehto, jota muille maille, ehkä Hollantia lukuunottamatta, ei ole: voisimme erota eurosta heti, vapaaehtoisesti. Erolla ei olisi meille mitään taloudellisesti vahingollisia seurauksia:

Suomen valtionlainojen korot laskisivat, Suomen uuden valuutan arvo nousisi hiukan, vapautuminen uhkaavista vastuista parantaisi taloudellisia näkymiämme ja lisäisi edelleen luottamusta Suomen kykyyn selviytyä isommastakin kriisistä. Kuten Juhana Vartiainen, joka innokkaasti on levittänyt väitettä, että Ruotsi ei suinkaan ole hyötynyt siitä että se ei ole eu-rossa (tosin meidänhän piti hyötyä selvästi enemmän siitä että olemme eurossa) on todennut, rahapolitiikka on oikeasti toissijainen ja ennen kaikkea on tärkeää että talouden perusedellytykset ovat kunnossa.

On totta että rahapolitiikalla ei maata pelasteta jos se on muuten kuralla, mutta toisaalta huonolla rahapolitiikalla voi maan viedä kuralle, niin kuin vaikka Suomen 90-luvun laman aikana, jolloin tehtiin kaikki mahdolliset virheet, liian korkeasta kiinteästä valuuttakurssista tolkuttomiin budjettileikkauksiin juuri silloin kun niitä ei olisi pitänyt tehdä.

Suomen ulkomaankaupasta pieni osa (n. 30% viennistä ja alle 30% tuonnista) on euroalueen sisäistä, tosiasia mitä on yritetty piilotella puhumalla EU-kaupasta yleisesti. Tämäkin on lisännyt euron haitallisuutta meille. ulevaisuudessa ei ole näköpiirissä että tärkeimmät kauppakumppanimme liittyisivät euroon. Toisin sanoen, juuri nyt vastuullisten suomalaisten poliitikkojen, jotka pitävät silmämääränään Suomen etua, tulisi ei ainoastaan varustautua euron romahdukseen vaan irrottaa Suomi eurosta. Tätä edellyttävät Suomen ankeat talousnäkymät ja odotettavissa oleva kestävyysvaje. Vain epäisänmaalliset poliitikot, joita nykyään löytyy eniten ihmeellisesti kokoomuksen riveistä, pitävät eurossa pysymistä pyhänä asiana, jota ei saa kyseenalaistaa. Tilaisuus ei toistu, kohta junan vauhti on sellainen ettei siitä enää voi hypätä ilman vaaraa.

On helppo muuten todeta, että irrottautumisella eurosta on positiivisia vaikutuksia. Kun (väärä) uutinen Suomen valmistautumisesta eroamaan eurosta tuli julki, niin Suomen valtionlainan korko laski heti.

J P Roos

professori

Helsingin yliopisto

Julkaistu VEU-lehdessä 3/2012.