Punavihreä hyvinvointimalli on tulevaisuutemme

Kansainvälisen kapitalismin kriisi on syvenemässä. Ns. eurokriisin syyt eivät löydy valtioiden velkaantumisesta vaan yksityisen velan kasvusta ja sen aiheuttamasta varallisuusarvojen – asuntojen, osakkeiden ja erilaisten johdannaisten – kuplasta, joka on puhjennut. Taustalla on ennen näkemätön velkakupla. Velka on ollut kapitalismin turbo, mutta nyt ahdin on tukossa. Lisääntynyt yksityinen velka on ”vivuttanut” varallisuusarvoja ylöspäin, mutta tuotannollisesti hyödyttömät varallisuusarvot eivät luo kassavirtoja, joilla noita velkoja kyettäisiin maksamaan.

Nykyinen kriisi onkin kapitalismin globaali systeemikriisi. USA:n ja Euroopan rooli ja merkitys maailmantaloudessa on kriisin myötä supistumassa. On tapahtumassa samanlainen muutos kuin taloushistoriassa on ennenkin tapahtunut, kun Hollanti ja Iso-Britannia romahtivat. Molemmat oli-vat pitkään maailmanvaltoja. Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina ja Etelä-Afrikka eli ns. BRICS–maat ja niiden lähellä olevat maaryhmät tulevat jatkossa määrittämään tahdin. Tällä muutoksella on paitsi valtava taloudellinen myös poliittinen ulottuvuutensa.

USA ja sen liittolaiset tulevat menettämään valtaansa. Ylipäätään näyttää siltä, että pitkäjänteinen yhteiskuntien menestys ei nouse kovalta uusliberalistiselta, oikeistolaiselta pohjalta. Pikemminkin tasa-arvoiset yhteiskunnat pärjäävät paremmin kuin sellaiset yhteiskunnat, joissa eroja tietoisesti kasvatetaan ja luokkaerot syvenevät. Koulutus, hyvinvointi, ihmisten osallisuus ja demokratia ovat tärkeimpiä tulevaisuuden menestystekijöitä. Pitkään toteutettu uusliberalistinen politiikka on lukinnut koko joukon ihmisiä paisuvaan köyhien joukkoon. Esimerkiksi kotikaupungissani Tampereella jo lähes 20 prosenttia ihmisistä eli 39 000 tamperelaista on köyhyysrajan alapuolella. Heille, kuten muillekin huono-osaisille, on avattava ulospääsyreitit köyhyydestä. Hyvä ja kohtuuhintainen koulutus kaikille, työ ja kohtuullinen palkka, oikeudenmukainen sosiaaliturva ja palvelut sekä ennen muuta osallisuus yhteiskunnassa ovat tällaisia ulospääsyreittejä. Samalla ne ovat punavihreän hyvinvointimallin keskeisiä ja olennaisia piirteitä.

Tulevaisuuden hyvinvointimalli on mitä todennäköisimmin punavihreä. Toimittaja Martti Mörttinen kirjoitti taannoin (AL 8.12.2011), että punavihreä on ”nykyään suosittu ja periaatteessa hyväkin haukkumasana. Punainen ja vihreä ovat vastavärejä, ja jos ne sotketaan, niin siitähän tulee sitä itseään. Ruskeaa”. Näinköhän on? Pikemminkin näyttää siltä, että punavihreä hyvinvointimalli on juuri se tulevaisuuden visio, joka avaa myös maailmanlaajuisesti vasemmistolle, vihreille ja monipuoliselle kansalaisliikkeiden kirjolle hyvät näkymät menestyä ja muuttaa maailmaa.

Jari Heinonen

sosiaalityön professori

Tampere

Julkaistu VEU-lehdessä 3/2012.