Suomalaiset ja EU:n tulevaisuus

Suomen hallitus on saanut eduskunnalta ohjeet, miten menetellä hallitusten välisessä konferenssissa kun siellä käsitellään Euroopan unionin perustuslakisopimusta. Konferenssissa näytään oltavan valmiita käsittelemään eräitä Suomelle kipeitä kysymyksiä avoimesti ja rakentavasti. On siis toivoa, että oma komission jäsen voidaan tulevaisuudessa turvata ja että puolustusyhteistyötä koskevat säännökset muuttuvat asiallisiksi.

Samalla EU:n perustuslakisopimuksen vähättely jatkuu julkisuudessa. Nykyisin konsulttina toimiva Esko Aho sanoi viikolla, ettei kukaan havaitsisikaan sen mahdollista voimaan tuloa. Useasti väitetään, ettei EU olennaisesti muutu siitä unionista, johon Suomi liittyi vuoden 1995 alusta.

Tästä olen eri mieltä. Kansleri Kauko Sipponen on juuri julkaissut sopimusluonnosta koskevan kirjan otsikolla ”Jyrätäänkö meidät ?”, Lainvoima.2003, ( www.lainvoima.fi). Hänkin on eri mieltä vähättelijöiden kanssa.

Uuden perustuslakisopimuksen mukaan EU:lle tulisi oma lippu, oma hymni, yhteisesti juhlittava Eurooppa-päivä ja oma tunnus, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja toimisi eräänlaisena presidenttinä, lisäksi EU:lle valittaisiin ulkoministeri. Nykyisellään on jo olemassa oma raha, keskuspankki, komissio, parlamentti ja ministerineuvosto, tuomioistuin, muita virastoja ja EU-kansalaisuus.

EU:n Nizzassa hyväksytty perusoikeusasiakirja tulee sitovaksi. EU saisi myös mahdollisuuden liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Näitä asioita suomalaiset ajoivat päättäväisesti ja menestyksellä konventissa.

Euroopan unioni muuttuisi myös oikeushenkilöksi eli se olisi oikeudellinen yhteisö, jolla olisi oikeus säätää kaikkia EU:n kansalaisia koskevia lakeja.

Arvioidaan että 60 – 80 prosenttia maamme lainsäädännöstä on EU:sta lähtöisin. Sopimuksessa tulisi EU:n piiriin uusia aloja, erityisesti sisä- ja oikeuspolitiikan alalla. Perinteisesti on katsottu itsenäisen valtion tunnusmerkkinä olevan, että ne alat, joissa valtio voi käyttää pakkoa, kuten esim.. poliisin, rajavartioston tai syyttäjän tai tuomioistuimen osalta, tulisi kuulua yksinomaan itsenäiselle valtiolle. Tulevaisuudessa EU voi puuttua niihinkin esimerkiksi terrorismin, korruption, järjestäytyneen rikollisuuden tai ihmissalakuljetuksen torjumiseksi.

Jos syntyy EU-lain ja maamme lain tai perustuslain välinen ristiriita, EU-laki on voimakkaampi. EU-lakien ylimpänä tulkitsijana toimii EU-tuomioistuin Luxemburgissa.

Komission aloitteesta se voi velvoittaa jäsenmaan noudattamaan EU:n oikeutta, tarvittaessa tuntuvan sakon nojalla.

EU:lla on yksinoikeus säätää lakeja esim. tullien, kauppapolitiikan, rahapolitiikan, kilpailulainsäädännön tai kalastuksen osalta. Niillä aloilla taas, joilla on jaettu toimivalta jäsenmaiden kanssa, kuten esimerkiksi sisämarkkinoiden, maatalouden, liikenteen, kuluttaja-asioiden tai ympäristöasioiden osalta, EU voi ottaa käsiteltäväkseen minkä tahansa tätä alaa koskevan aiheen ja säätää siitä laki.

Suomalaiset voivat vaikuttaa lakien syntyyn EU:n parlamentissa ja ministerineuvostossa. Uusi sopimus tosin helpottaisi EU:n mahdollisuuksia tehdä päätöksiä jonkin maan vastustaessa, koska määräenemmistösäännöksiä lievennetään ja jäsenmaiden mahdollisuudet käyttää veto-oikeuttaan vähenevät.

Mikä uusi EU on ? Onko se valtio, liittovaltio tai valtioliitto tai joku muu. Valitettavasti asiaan ei voi vastata, koska EU on niin omaperäisesti rakennettu, ettei sillä ole historiassa vastinetta. Jonkun mielestä EU on prosessi, jonka loppuasema on vielä tuntematon. Aina kun prosessi etenee, EU:lle tulee lisää tehtäviä.

Minulla on melkein kahdeksan vuoden kokemus EU-viran hoitamisesta. Kokemukset ovat pääosin myönteisiä. Siellä on paljon ihmisiä jotka vilpittömästi työskentelevät Euroopan kansalaisten hyväksi. Silti minua kiusaa se, että monen EU-asiantuntijan pääasiallinen huoli on siitä, miten EU voisi toimia paremmin. Heidän osoittamansa mielenkiinto suomalaisten asioiden turvaamiseen on ollut vähäistä.

Kävin Kolumbian pääkaupungissa Bogotassa puhumassa. Siellä tapasin Suomessa aikaisemmin työskennelleen diplomaatin, joka kutsui minut kotiinsa. Hän oli kirjoittanut kirjan, jossa ylisti vuosiaan Suomessa. Hän kysyi voisinko mitenkään järjestää hänelle oleskeluluvan maahamme. Olisi ihana palata Suomeen, hän sanoi.

Strasbourgissa vietin iltaa uuden oikeusasiamiehen kotona, jossa oli hänen kreikkalainen perheensä ja heidän ystäviään. Eräs kreikkalainen naisdiplomaatti, joka oli ollut miehensä kanssa Helsingissä sanoi haikeudella, että Suomi on parhaiten organisoitu maa, jossa hän on ikinä ollut.

Suomen on vuosien ajan katsottu olevan maailman vähiten korruptoitunut maa. Kansainvälisten lehtimiesjärjestöjen mukaan olemme sananvapauden esimerkkimaa. Jossakin yhteydessä Suomen on todettu olevan hyvin kilpailukykyinen. Meidän lukiolaisemme voitti äskettäin alansa eurooppalaisen tietokilpailun. Suomalaiset lukevan eniten lehtiä EU:n alueella. Voisi ehkä olla aika hieman ryhdistäytyä kun esille tulee itsenäisestä lainsäädäntövallasta luopuminen.

Olen katsonut, että kun hvk:ssa on sovittu EU:n perustuslakisopimuksen sisällöstä, tulisi maassamme suorittaa asiasta kansanäänestys. Tämä turvaisi sen, että asia selvitettäisiin suomalaisille perin pohjin. Asiahan ei ollut lainkaan esillä eduskuntavaalitaistelussa.

Monet ovat vastustaneet kansanäänestystä. He ovat kiinnittäneet huomiota m.m. siihen että vuoden 2000 perustuslaki säädettiin ilman kansanäänestystä.

Se säädettiin normaalia perustuslakimenettelyä käyttäen siten, että eduskunta ensin hyväksyi sen sisällön yksinkertaisella enemmistöllä. Sen jälkeen käytiin uudet eduskuntavaalit. Seuraava eduskunta hyväksyi sen lopullisesti 2/3-enemmistöllä.

Kansalaisilla oli siis mahdollisuus puuttua asiaan äänestämällä vaaleissa sellaista edustajaa tai puoluetta, joka edusti heidän näkemyksiään.

Maamme uudessa perustuslaissa ei ole lainkaan mainintaa, että Suomi on EU:n jäsenmaa. Siinä ei ole liioin valtuutusta asioiden siirrosta EU:n toimivaltaan. Aikaisemmat EU-sopimukset käsiteltiin kansainvälisinä sopimuksina ja hyväksyttiin poikkeuslailla. Uudessa perustuslaissa on rajoitettu poikkeuslakien käyttö määräämällä, että tätä menettelyä voi käyttää vain, kun kysymys on perustuslaista tehtävästä ”rajatusta poikkeuksesta”.

EU:n perustuslakisopimusehdotus ei toden totta ole ajallisesti eikä asiallisesti rajattu.

Päinvastoin se on laaja-alainen ja tarkoitettu kestämään pitkälle tulevaisuuteen.

Ilmeisesti on niin, että oikea tapa sen käsittelyyn maassamme olisi turvautua samaan perinteiseen menettelyyn kuin vuoden 2000 perustuslain kohdalla tehtiin.

Näin suomalaiset voisivat muodostaa asiasta kantansa normaalin vaalitaistelun puitteissa ja tukea siinä mieleisiään ehdokkaita ja puolueita. Ja asia tulisi maassamme hoidettua arvokkaasti, maamme perustuslakia kunnioittaen.

Ja kansa saisi sanoa sanottavansa.

Jacob Söderman
Kaleva 26.10.2003