Artikla 141

”Jos eläisimme Kekkosen aikaa, olisi kansallinen hätätila julistettu jo aikoja sitteen”
Poliittinen ja taloudellinen eliittimme on johtanut meidät tilanteeseen, josta näimme juuri surkuhupaisan näytelmän nimeltään ”artikla 141 -neuvottelut”. Näytelmä uusiutuu aina n. neljän vuoden välein, koska olemme liittyneet ylikansalliseen suunnitelmatalouteen nimeltään EU. Itsenäisen kansallisvaltio -Suomen kannattajana en voi kuin ihmetellä ja surra kansakuntamme nykytilaa – olemme luovuttaneet vapaaehtoisesti mahdollisuuden päättää omista kansalaisten jokapäiväiseen elämään liittyvistä asioista. Artikla 141 on hyvä esimerkki tästä. Kyse on siis siitä, että saammeko omilla rahoillamme turvata oman elintarviketuotantomme.

Oleellisista asioista ei keskustella

Ajallemme ominaista on, että keskustelu käydään kuitenkin kokonaan siitä, saammeko me jotain tukea ja kuinka paljon. Keskustelua ei käydä alkuunkaan siitä, kuinka on mahdollista, että näin oleellisessa tärkeässä asiassa meillä ei ole omaa vapaata päätäntävaltaa.
141 -neuvottelujen tulos oli ainakin minun laillani ajatteleville ihmisille täysin odotettu – viljelijän tuki jatkoi tasaista laskua. Näin on tarkoitettukin. EU:n uusliberaali vapaa kilpailu keskittää tuotannon sinne, missä sen suhteellinen kilpailukyky on paras.

Valtaeliitti elää virtuaalitodellisuudessa

Pohjoinen sijaintimme, karut ja pienet pellot ja suuret logistiikkakulut merkitsevät sitä, että Suomelle ei ole EU:ssa varattu ruoan tuottajan roolia. Onnetonta on myös se, niin kuin viimeaikojen esimerkit osoittavat, että myös monilla teollisuudenaloilla tuo samainen suhteellisen edun periaate vie työpaikkoja ja yrityksiä pois Suomesta.
Jos eläisimme Kekkosen aikaa, olisi kansallinen hätätila julistettu jo aikoja sitten. Meidän valtaeliittimme elää kuitenkin omaa virtuaalitodellisuuttaan juosten loputtomissa Brysselin kokouksissa. Heidän onnekseen ruokalautaset ovat lounailla riittäneet kaikille ja lisäksi on päästy ”oikeaan viiteryhmään” kuuluvien ”oikeitten ihmisten” kanssa samaan kuvaan ja kustannukset on korvattu ruhtinaallisesti.

Toivottavasti 141-sirkus avaa kansan silmät?

Toivottavasti 141 -neuvottelut mediasirkuksineen avaavat kansalaisten silmät ja tämä herääminen aikaansaisi nykymenon yleisen kyseenalaistamisen. ”Vallasväen” suhteen olen toivoni menettänyt. Kyseenalaistaminen voisi alkaa vaatimalla kansanäänestystä EU:n perustuslaista. Äänestystä edeltäisi vilkas kansalaiskeskustelu puolesta ja vastaan. Keskustella tulisi myös siitä, mikä on tällä nykymenolla Suomen tulevaisuus ja onko Suomen ja suomalaisten mahdollista elää ja menestyä myös EU:n ulkopuolella?

Urho Kittilä