Vuosi 2002 lähentelee loppuaan. Vuosi on ollut historiallinen. Markasta on luovuttu. Lainsäädännöstämme jo yli 60% on ns. EU-lakeja. Itsenäisen valtion tunnusmerkkeinä on perinteisesti pidetty oikeutta päättää omasta rahasta, lainsäädännöstä ja itsenäisestä puolustuksesta (raha, laki ja miekka). Vuoden aikana säännöllisesti kokoontunut Euroopan Tulevaisuuskonventti suunnittelee EU:lle omaa perustuslakia ja sen alustavassa luonnoksessa ehdotetaan yhteistä puolustuspolitiikkaa EU:lle. Jos näin käy, sitkeämmänkin EU:n puolestapuhujan on myönnettävä, että silloin itsenäisyyden tärkeimmistä periaatteista on jo kokonaan luovuttu.
Mitä pitäisi asiasta ajatella, kun Suomen edustajat EU:n tulevaisuuskonventissa – samoin kuin pääministeri Paavo Lipponen – heräsivät yhtäkkiä huomaamaan, että kehitys on menossa liian pitkälle. Joko poliittinen eliitti on sinisilmäinen tai kansalaisten silmien edessä näytellään arvotonta teatteria. En tiedä kumpi on pahempi.
Mennyt on mennyttä. On katsottava eteenpäin. Vuosi 2003 on täynnä haasteita ja töitä riittää kaikille, jotka edelleen jaksavat miettiä maamme ja mantereemme tulevaisuutta.
Bratislavassa kokoontui 16.-17. marraskuuta eri puolilta Eurooppaa joukko EU:n vastustajia ja EU -liittovaltion kannattajia. Heillä oli yhteinen tavoite; oikeudenmukaisten kansanäänestysten aikaansaaminen vuonna 2004 sekä EU:n jäsenmaissa että jäsenyyttä hakeneissa maissa. Muodostamalla tarpeeksi laajapohjainen vaatimusliike on mahdollista pakottaa näiden maiden hallitukset äänestyksen järjestämiseen.
Konventin esitysten perusteella tehtävät hallitusten välisen konferenssin (HVK:n) päätökset merkitsevät sellaisia muutoksia nykyisiin sopimuksiin, että ne on syytä alistaa jokaisessa maassa kansanäänestykseen.
Vaihtoehto EU:lle -liikkeen tavoitteena on saada aikaan laajaa yhteiskunnallista keskustelua Euroopan unionin tulevaisuudesta ja murtaa maassamme vallitseva luonnoton yhden ainoan vaihtoehdon monopoli, joka tosiasiassa estää avoimen ja asiallisen keskustelun. Kansanäänestys onkin erinomainen tapa keskustelun aikaansaamiseksi. Euroopan unionin kannattajat eivät kuitenkaan ole olleet kansanäänestysten kannattajia. On siis myönteistä, jos me nyt – eri leireissä toimijat – myös täällä Suomessa voisimme yhdistää voimamme tässä asiassa.
Olemmeko valmiita ottamaan puolin ja toisin häviämisen riskin?
Kansallinen eri maiden poliittinen ja EU-eliitti tekee kaikkensa estääkseen kansanäänestyksen ja tarpeen tullen voittaakseen äänestyksen, jos se siihen pakotetaan,. Heillä on paitsi rahaa käytettävissä myös medioiden ja talouselämän tuki.
EU-kriittisille liikkeille haasteet ovat kovat. Lähes kaikissa hakijamaissa on ensi kevään, kesän ja syksyn aikana kansanäänestykset EU:n liittymissopimuksista. Jo nyt näitä maita varoitetaan, etteivät ne kiinnittäisi huomiota Euroopan unionin tulevaan kehityssuuntaan ja antaisi sen sotkea peruskysymystä jäsenyydestä. Pitää panna silmät kiinni ja äänestää vain liittymisestä! Kampanjaan ei siis saa sotkea liittovaltion kehityksen seuraavaa vaihetta EU:n perustuslakia ja esimerkiksi kysymystä yhteisestä puolustuksesta. Sopii ihmetellä miksi ei saa puhua asioista jotka ovat EU:ssa esillä ja joista päätetään vuoden sisään siitä, kun on äänestetty liittymisestä. Sopimuksen sisältöhän on silloin jo selvillä! Pelko ”väärästä” päätöksestä lienee suuri.
Miten muuten olisikaan Suomessa käynyt, jos olisi uskallettu rehellisesti kertoa markan menettämisestä, liittovaltiosta tai EU:n militarisoinnista, jotka sisältyivät jo meidänkin liittymissopimuksemme ehtona olleeseen Maastrichtin sopimukseen. Näistä asioista ei saanut puhua ja ne jotka puhuivat leimattiin pelkiksi pelottelijoiksi!
Kansalaiset avainasemaan!
Tulevaisuuskonventin puheenjohtajan, Ranskan entisen presidentin Giscard d’Estaingin mukaan tulee joko hyväksyä sopimus tai olla kokonaan ulkona. Puheenjohtajisto on ehdottanut myös perustuslakiin eroamispykälää. Todennäköistä on, että pelotteena käytetään ulkopuolelle jäämistä ja porkkanana mahdollisuutta erota myöhemmin. Eroaminen tosin johtaisi esityksen mukaan tarkemmin määrittelemättömiin seuraamuksiin ja olisi siis ilmeisesti vain teoreettinen mahdollisuus.
Ainoa toivo on kansalaisissa. On muistettava, että USA:n hallitus ei lopettanut Vietnamin sotaa – vaan kansalaiset! Heidän turhautumisensa ja suuttumuksensa pani pisteen järjettömyydelle.
Ja turhautumisen ja suuttumisen merkkejä EU:n menoon on nähtävissä kaikkialla Euroopassa. Toistuvat raha-sotkut ja skandaalit, eurosta johtuvat hinnan korotukset, poliittisen eliitin etääntyminen kansasta, suurten jäsenmaiden armoton pienten maiden polkeminen, salainen päätöksentekojärjestelmä, joka tuhoaa demokratian, markkinavoimien julma julkisen sektorin alasajo ja EU:n sekava päsmäröinti pikkuasioissa.
Tulossa ovat eduskuntavaalit
Suomen eduskuntavaalit ovat maaliskuussa. Onko eduskunta nykymuodossaan korkein lakiasäätävä instituutio maassamme, kun lähes 70 % lainsäädännöstä tulee EU:sta. Onko eduskunta jo pelkkä kumileimasin? Ehkä lyhyempi työaika ja pienempi palkka kansanedustajille olisi paikallaan. Tai he voisivat jatkaa omalla sarallaan puolipäivä- tai pätkätyöläisinä. Se saattaisi lähentää heitä keskivertosuomalaisen arkeen ja ongelmiin, mistä heillä tuntuu nyt olevan hyvin vääristynyt kuva.
Eduskuntavaaleihin Vaihtoehto EU:lle -kansanliike ei osallistu. Kehotamme ihmisiä käyttämään äänioikeuttaan ja äänestämään Euroopan unioniin kriittisesti suhtautuvia ehdokkaita – missä tahansa puolueessa. Niitä tarvitaan kipeästi, jos kansanäänestys toteutuu. Poliittinen rohkeus on nyt yhteiskunnassa harvinainen ilmiö, mutta sitä tarvitaan estämään uuden supervallan synty. Tulevaisuuskonventin esityksessä esitetään perustettavaksi ”Euroopan Yhdysvallat”. Tämä merkitsee, että Suomi olisi osavaltio Euroopan Yhdysvalloissa. Hyvin pieni osavaltio. Sillä on noin 2 % vaikutusvalta asioihin, jotka ovat suomalaisten arkipäivää. Se pelottaa.
Ulla Klötzer