Onko huoli demokratiasta aitoa?

Pääministeri Paavo Lipposen koolle kutsumassa keskustelutilaisuudessa 25.9. Säätytalolla, Euroopan tulevaisuutta pohtivan konventin puheenjohtaja Giscard d’Estaing kertoi konventin työskentelystä, sekä vastasi eri järjestöjen edustajien kysymyksiin. D’Estaing korosti omassa puheessaan demokratian merkitystä, avoimuuden lisäämisen tärkeyttä sekä kansalaisten luottamuksen saamista tämän EU-projektin taakse.

Tilaisuudessa esitin kysymyksen kansanäänestysten järjestämisestä niin vanhoissa jäsenmaissa kuin hakijamaissa uudesta vuoden 2004 HVK:n sopimuksesta. Kysymykseen d’Estaing vastasi, että hän tukee demokratiaa ja kansanäänestysten järjestämistä EU-jäsenyydestä hakijamaissa. Sen sijaan d’Estaing jätti vastaamatta erittäin tärkeään kysymykseen nykyisten jäsenmaiden kansanäänestyksistä. Tekikö hän näin tahallaan vai johtuiko tämä kielivaikeuksista – mene ja tiedä.

Nyt näyttää siltä, että meneillään olevan prosessi tuottaa esityksen, joka on erittäin federalistinen ja toimii perustuslakina kaikissa jäsenmaissa ylittäen siten kansallisten oikeus- ja edustuslaitosten päätäntävallan. Italian valtiovarainministerin Giulio Tremontin mukaan on olemassa Euroopan Tulevaisuus-konventin sihteeristön sopimusluonnos (Project Non-Paper), joka sisältää 11 erittäin federalistista asiakohtaa. Tremontin mukaan ”suunta ei ole kohti Kansallisvaltioiden Liittoa vaan kohti Liittovaltiota (one single State)”.

Useimmissa EU:n jäsenmaissa ei ole koskaan järjestetty minkäänlaisia kansanäänestyksiä aina edes EU-jäsenyydestä tai EU:n tiestä kohti liittovaltiota. Tällainen kehitys ei tietenkään ollut myöskään suomalaisten mielessä kun he äänestivät EU-jäsenyydestä vuonna 1994.

Vaihtoehto EU:lle kansalaisliikkeen sekä kaikkialla Euroopassa toimivien EU-kriittisten järjestöjen mielestä tulee järjestää kansanäänestys kaikissa EU:n jäsen- sekä hakijamaissa uudesta suunnitteilla olevasta EU-sopimuksesta. Kansanäänestysprosessissa tulisi taata samanlaiset taloudelliset edellytykset sekä kyllä- että ei-puolelle ja tulisi olla tarpeeksi pitkä ja näin mahdollistaa perusteellinen ja täysin avoin vuoropuhelu. Ainostaan tällä tavalla olisi mahdollista pysäyttää se nopeasti kasvava luottamuspula, jonka Giscard d´Estaingkin on havainnut.

Mutta mitä tapahtuu? Pannaanko kansalaiset äänestämään niin monta kertaa, että saadaan ”oikea” tulos? On todennäköistä, että Irlannin tapaus on saattanut EU-eliitin pelon valtaan. 19 lokakuuta irlantilaiset äänestävät toistamiseen vain vuoden sisällä Nizzan sopimuksesta, eli samasta sopimuksesta, jonka he torjuivat laillisesti järjestetyssä kansanäänestyksessä.

Irlannin tapaus osoittaa räikeästi, että EU ja sen poliittinen eliitti ei kunnioita kansan tahtoa. Äänestyttäminen kunnes tulos on heidän tahtonsa mukainen on erittäin syvä loukkaus demokratiaa kohtaan! Tulevaisuudessa on siis helpompaa välttää kansanäänestyksiä!

Ulla Klötzer, VEU:n puheenjohtaja