70 hollantilaisen taloustieteilijän EMU-julkilausuma
Me allekirjoittaneet (kaikki hollantilaisia taloustieteilijöitä) odotamme kasvavalla huolestuneisuudella hetkeä, jolloin Euroopan talous- ja rahaliiton kolmas vaihe alkaa. Maastrichtin sopimus, joka astui voimaan 1 marraskuuta 1993 merkitsi monessa mielessä kehityksen loppua, erityisesti mitä tulee demokratiaan, työllisyyteen, tulonjakoon, ympäristöön sekä köyhyyden poistamiseen sekä unionin sisä- että ulkopuolella. Kaiken lisäksi sopimus perustuu epäilyttäviin taloudellisiin oletuksiin.
Mikään ei ole muuttunut paremmaksi sen jälkeen. Päinvastoin Emuun valmistautumisella on ollut kova hinta mukaanlukien lisääntynyt työttömyys ja sosiaalinen levottomuus. Emu on osoittautunut pelkäksi monetaristiseksi projektiksi.
Dublinissa hyväksytty ”Vakaussopimus” on vahvistanut tätä kehitystä, valtion talouspoliittinen liikkumavara, erityisesti sosiaalisten ja ekologisten kysymysten hoidossa, on tullut pienemmäksi kuin koskaan. Sen sijaan, että Emu synnyttäisi modernin eurooppalaisen hyvinvointivaltion, Emu luo institutionaaliset puitteet vielä pidemmälle menevälle kansallisen sosiaali- ja fiskaalipolitiikan ohjaukselle ja Euroopan julkisen sektorin alasajolle. Sosiaalisesta, ekologisesta ja demokraattisesta näkökulmasta tarkastellen tämä ei ole lainkaan toivottavaa. Myös taloudellinen hyöty on kyseenalainen.
Julkaistu de Volkskrantissa 13.2.1997