Vallonian ”väärä” äänestystulos äänestettiin uudestaan EU:n ”oikeaksi.

img_3248 img_3242EU:n ja USA:n kesken pitkään hierotun laajan vapaakauppa- ja investointisuojasopimuksen TTIP:n kenraaliharjoituksena pidetyn EU:n ja Kanadan vastaavan vapaakauppa- ja investointisuojasopimuksen CETA:n allekirjoitus lykkääntyi, kun Belgian Vallonian alueparlamentti kahteen kertaan torjui sopimuksen hyväksymisen. Sen jälkeen EU:n vääristyneen demokratiakäsityksen hengessä käynnistyi  EU:n jäsenvaltioitten ja EU:n johdon sekä näitä myötäilevän median voimakas syyttely ja painostus Valloniaa vastaan, joka tuottikin tulosta niin, että EU:n johto saattoi riemuita Vallonian vielä uudessa äänestyksessä muuttaneen sopimuksen torjuntansa lähes yksimielisesti. EU:n rujossa demokratiassa ei saa olla erimieltä johtajien kanssa.

EU:n parlamentaarikot tuskin ovat jaksaneet edes lukea CETA-sopimuksen kilometrin pituista tekstiä, joka tarkoituksella EU-tapaan on laadittu niin väsyttävän pitkäksi, ettei siihen juuri kukaan viitsi paneutua.

Kansainvälinen suurpääoma sai taas uuden sulan hattuunsa, kun EU-poliitikot ovat valmiita supistamaan jäsenvaltioittensa demokraattista päätöksentekovaltaa ja EU:n valtaa ja luomaan yhteiskuntiin pysähtyneisyyden ajan, jossa jäsenvaltiot eivät saa käyttää lainsäädäntövaltaansa maahan sijoittautunutta isoa yritystä vastaan, esimerkiksi asettamalla sen toiminnalle uusia rajoituksia tai uusia velvoitteita, koska status quo:n eli olemassa olevan tilanteen horjuttaminen olisi todennäköisesti sopimusrikkomus, ja sen vuoksi asiaa ei voitaisi ratkaista jäsenvaltion parlamentissa lakia muuttamalla tai uutta säätämällä, vaan kansainvälisessä kolmijäsenisessä välimiesoikeudessa. Kolme kallispalkkaista juristia, jotka valittaisiin pienestä joukosta auktorisoituja välimiesjuristeja, ratkaisisivat tällaiset riidat ja kuinka ollakaan, todennäköisimmin yritykset lähes  aina voittaisivat. Demokraattisilla vaaleilla ei olisi tulevaisuudessa olennaisilta osin merkitystä, kun suuri osa päätöksentekokentästä olisi luovutettu yritysmaailman sopimuskikkailulle.

Ihmiset joutuisivat vaalien ja lainsäädännön tilalle keksimään uusia tapoja puolustaakseen itseään ja perheitään yritysmaailman ahneutta ja voitontavoittelua vastaan.


VEU:n puheenjohtaja Arjo Suonperä Espoossa 4.10.2016: Brexit – mitä sen jälkeen?

 

Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskus r.y.

Puheenjohtaja Arjo Suonperä

 

Brexit

Englanti päätti järjestämässään kansanäänestyksessä erota EU:n jäsenyydestä.

Ero kulkee nimellä Brexit.

Englannilla oli jo EU:n jäsenenä erivapauksia, kuten alennettu jäsenmaksu. Alennuksen maksoivat EU:lle muut jäsenmaat. Ennen kansanäänestystä Englannin silloinen pääministeri Cameron oli neuvotellut EU:n kanssa sopimusluonnoksen, jolla Englanti olisi saanut lisää helpotuksia, kuten sitoumuksen, ettei se joutuisi yhteisvastuuseen EU:n rahaunionin vastuista ja että Englanti voisi EU:n jäsenehdoista huolimatta kiristää maahanmuuttajiensa kohtelua, mm. rajoittaa näitten sosiaaliturvaa. Neuvotellut helpotukset eivät vakuuttaneet englantilaisten enemmistöä pysymään EU:ssa. Kun EU:n jäsenyyssopimuksen ehtoihin on kirjattu säännöksiä, joitten perusteella eroavan jäsenen ja EU:n välillä tulee käydä  määräajassa neuvottelut eron järjestelyistä ja ehdoista, on Englanti vasta nyt saanut ilmoitettua ajankohdan, johon mennessä virallinen eroilmoitus EU:lle toimitetaan. Näin tehdään viimeistään tulevassa maaliskuussa.

Eroäänestyksen tuloksen selvittyä EU:n päättävissä piireissä puhkesi pettyneitä raivonpuuskia ja Englanti on käytännössä jo suljettu EU:n merkittävän toiminnan ulkopuolelle. Eroneuvottelut voivat kestää muutaman vuoden.

Miksi Englanti eroaa?

-Saksa on kasvanut EU:n johtavaksi valtioksi ja pyrkii kasvattamaan valtaansa kehittämällä EU:a yhä enemmän liittovaltioksi eli kasvattamaan EU:n toimivaltaa yhä uusiin asioihin ja säilyttämään vallankeskityksen EU:ssa itsellään. Aikanaan Englanti oikeastaan oli liittynyt EU:n jäseneksi huolehtiakseen siellä, ettei mikään muu jäsenmaa nousisi kukkulan kuninkaaksi Euroopassa. Vanha Euroopan kaupan keskus ja johtava siirtomaavalta ei pidä kilpailijoista.

– vaikka Englanti on saanut EU:n jäsenmaksuista alennusta, se on ollut kuitenkin EU:n toiseksi suurin nettomaksaja ja bruttojäsenmaksutkin on ollut ensin maksettava, ennen kuin Bryssel ”palauttaa” ilman korkoja erilaisten avustusten ja tukien muodossa osan jäsenmaksuista takaisin. Kun kapitalismin ideologian mukaan valtion ja yhteiskunnan roolia on pitkään supistettu yksityistämisen ja pääomapiirien suosimista ja verohelpotuksia jatkettu, valtiolla on Englannissakin vaikeuksia saada tarvittavat tulot menojen maksamiseen eli saada budjettinsa tasapainoon. EU:n jäsenmaksujen ja jäsenyyden muiden menojen säästöt ovat huomattava erä budjettipolitiikan kannalta, vaikka tästä ei puhuta;

-EU:n vapausoikeuksista Englanti oli jo saanut sen, mitä oli tarvinnut, ja suunnat niitten osalta olivat kääntymässä negatiiviseen suuntaan. Esimerkiksi halpaa  työvoimaa oli tullut jo liikaakin ja tulijoitten määrä ja heidän sosiaalikustannuksensa uhkasivat nousta kestämättömiin määriin. Pääomavirtoja oli aikanaan tullut mukavasti, mutta nyt pääomat olivat alkaneet huolestuttavasti etsiytyä halvempiin maihin. Englanti ei myöskään pitänyt todennäköisenä, että EU:n neljää perusvapautta eli pääomien, tuotteitten, palveluitten ja työvoiman liikkumisvapautta tultaisiin EU-eron vuoksi rajoittamaan eli kääntämään historian pyörää taaksepäin;

-kun pääomilla on taipumusta etsiytyä maihin, joissa niillä on suuremmat tuotto-odotukset ja vähemmän rajoituksia, uskottiin, että eron jälkeisen alkukiihtymyksen jälkeen pääomia alkaisi päinvastoin virrata Euroopasta Englantiin suurten tuotto-odotusten vuoksi, kun pääomapiirit uskoisivat eron köyhdyttämässä Englannissa voitavan tehdä pienentyvien kulujen vuoksi paremmin voittoja kuin enemmän säännellyn EU:n alueella;

– eron vuoksi Englanti voisi rajoittaa maahanmuuttoa ja muuttajien oikeuksia ja sosiaaliturvaa ja näin saada budjettiinsa säästöjä ja istuva konservatiivihallitus lisää poliittista kannatusta maahanmuuttajia vastustavilta piireiltä;

-eron aiheuttamien taloudellisten menetysten varjolla konservatiivihallitus ajatteli voivansa muuttaa tulonjakoa entistä enemmän pääomien eduksi palkansaajien ja tavallisen kansan kustannuksella, ”kun olisi pakko leikata”. Tavallisen kansan menetyksistä voitaisiin pitkään syyttää EU:ta ja Saksaa ja niitten ahneutta;

-jos EU ja Saksa alkaisivat oikein ”kukkoilemaan”, Englanti voisi katsoa toisella tapaa myös kapitalismiin siirtyneen Venäjän korttia eli yhteistyötä sen kanssa ja rynnätä sen varjolla Venäjän markkinoille.

Mitä EU Brexitin jälkeen?

-Saksa käyttää syntynyttä tilaisuutta hyväkseen kasvattaakseen valtaansa EU:ssa ja Euroopassa ja pyrkii kehittämään EU:a liittovaltioksi, jonka johtavana voimana Saksa säilyisi;

-EU:n muitten jäsenmaitten jäsenmaksurasitus kasvaa, koska Englannin jättämä suuri aukko EU:n tuloissa on paikattava, eikä EU pystyne tekemään sitä vain menojaan supistamalla;

-EU:n pankkiunionin vaikeudet jatkuvat ja syvenevät, kun EU:lla on aiempaa pienemmät mahdollisuudet syytää lisää rahaa uusin euro- ja pankkikriisien hoitoon. Pankkiunionin vaikeudet kysyvät lisää rahapanostuksia EU-mailta;

-EU-kriittisten voimien kannatus kasvaa eri puolilla EU:a ja johtaa muittenkin maitten pyrkimyksiin kiristää jäsenyydestä helpotuksia tai saada lisäetuja tai jopa pyrkimyksiin EU:sta eroamiseksi;

-Saksan on ehkä vaikeampaa hallita EU:a, kun tyytymättömyys sitä kohtaan kasvaa, kun uusillekaan jäsenmaille ei ole enää varaa jakaa tukia entiseen malliin;

-rasittava sotatila ja sen voimistuminen EU:n reunoilla Venäjän ja lähi-idän suunnilla, maahanmuuttajapaineet, terrorismin kasvu kuluttavat EU:n resursseja enemmän kuin siitä eronneen Englannin;

-jo historiallisista ja kielipoliittisista syistä Englanti on Saksaa tärkeämpi liittolainen johtavalle imperialistivallalle USA:lle;


Tervetuloa VEU:n vuosikokoukseen

VEU kokous

Vuosikokouskutsu

VAIHTOEHTO EU:LLE TIEDOTUSKESKUS RY:N VUOSIKOKOUS
PIDETÄÄN  10.4. 2016 KELLO 15:00 MATINKYLÄN PIRTIN KAHVIOSSA
Keskipäivänkuja 4, 02210 Espoo. Kokouksessa käsitellään sääntöjen mukaise vuosikokousasiat. Vuosikokous on kaikille jäsenille avoin.

Sääntöjen mukaan niiden, jotka aikovat käyttää kokouksessa äänivaltaa, tulee ilmoittaa osallistumisestaan kaksi viikkoa ennen kokousta kirjallisesti toimistolle.

ILMOITTAUTUMISET 27.3.2016 mennessä, kirjeitse osoitteeseen
VEU, Mäkelänkatu 15, 00550 Helsinki tai sähköpostilla veu@co.inet.fi
TERVETULOA!

-Hallitus-


EU:n ja Suomen budjettiongelmat

USA on pyrkinyt ylläpitämään maailmanherruuttaan käymällä jatkuvasti eri puolilla maailmaa sotia. Niiden seurauksena on aiheutettu Eurooppaankin vyöryvä satojen tuhansien pakolaisten vyöry. Pakolaisten suurella määrällä on uskottu voitavan paikata EU:n johtavissa jäsenmaissakin niiden työnantajien halvan ja nöyrän työvoiman saantitarpeita, heikentää ja pitää kurissa kotimaisten työntekijöitten ammattiyhdistyksiä, sekä alentaa palkkakustannuksia. EU-alueella onkin käynnissä suuri palkansaajien työehtojen huonontamisprosessi aivan kuin USA:ssakin. Siksi EU ei ole arvostellut USA:n sotapolitiikkaa pakolaisuuden aiheuttajana.

Pakolaisten liian suuri määrä on ylittänyt kuitenkin nämä tarpeet ja muodostunut ongelmaksi toisaalta pakolaisuuden aiheuttamien suurten kustannusten suhteen ja toisaalta siksi, että ylijäämäpakolaiset uhkaavat radikalisoitua ja synnyttää aivan uuden väkivaltaisen vastakkainasettelun Euroopan eri maissa, koska heille ei olekaan pystytty tarjoamaan pakolaisten kuvittelemia oloja ja työpaikkoja.

Suomen tämän vuoden budjetissa on pakolaisvyöryn, jonka hallitsemattomuus johtuu olennaisesti Suomen EU-jäsenyyden tuomasta EU:n sisäisestä vapaasta liikkuvuudesta, ansiosta jo nyt lähes puolen miljardin euron vajaus. Pakolaisvyöry EU-alueelle, Ukrainan länsihallinnon tukeminen, EU:n talouskriisin jatkuminen ja Englannin tuleva EU-jäsenmaksujensa alentaminen EU-erollaan uhkaamalla, tulevat romuttamaan EU:n budjetin ja aiheuttamaan, että EU:n on vaadittava jäsenmailtaan lisää rahaa entisten jäsenmaksujen lisäksi. Suomen budjetin vajaus voi kasvaa näin vielä lisää pääministeri Sipilän yhteiskuntasopimuksella, palkkojen 0-sopimuksella ja muilla kiristys- ja leikkaustoimilla kaavaileman 5 %:n verran.

Suomen hallitus aikoo ilmeisesti lisätalousarvioissaan nämä vajeet paikata veroja kiristämällä ja leikkaamalla lisää kansalta. Oikeampi tapa olisi vaatia lisääntyneitten kulujen korvaamista EU:lta ja Suomen budjetoiman yli 2,1 miljardin euron EU-jäsenmaksun alentamista sekä lisäksi yrittää vaikuttaa EU:n päättäjiin, ettei EU avustuksillaan, ulkopolitiikallaan tai sotatoimin ole tukemassa Ukrainan sotaisaa länsihallintoa ja muita sotatoimia, jotka aiheuttavat pakolaisuutta. Lisäksi Suomen tulisi vihdoinkin EU:sta huolimatta ryhtyä suojelemaan omaa elinkeinoelämäänsä ja työpaikkojaan ulkomaiselta vapaalta kilpailulta.


EU-komentoa ja rasismia vastaan

Euroopassa kyyti on kylmää.

Kuluneena vuonna on nähty, miten Euroopan unionin viralliseksi talousdogmiksi sementoitu talouskuri on polkenut demokratian jalkoihinsa kerta toisensa jälkeen. Kesällä EU:n komission, Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston muodostama Troikka kieltäytyi neuvottelemasta Kreikan vaaleilla valitun hallituksen kanssa. Kun maassa järjestettiin kansanäänestys velkajärjestelystä, Suomessakin eurokraatit järkyttyivät: ei kansan voi antaa tällaisista asioista päättää!

Kreikassa velkakiristystä vastaan noussut voimakas OXI- eli EI-liike voitti kansanäänestyksen, mutta velkasopimus pakotettiin silti kansan kurkusta alas. Nyt Portugalissa nähtiin vastaava farssi: vaalit voittaneita puolueita ei haluttu päästää valtaan, koska ne uskaltavat olla eurokriittisiä. Eihän kansanedustajien sellaista voi antaa päättää!

Tänään Suomessa puhutaan juhlapuheissa paljon sanoja itsenäisyydestä, mutta tosiasiassa myös me olemme samanlaisessa demokratian pakkopaidassa. Oppositiossa euroa kritisoinut perussuomalainen puolue laitettiin välittömästi ruotuun hallituksessa: talouskurisopimuksen leikkausvaatimukset ja pankkien tukemiset on hyväksytty mukisematta. Ja kansa maksaa: talouskriisi yritetään paikata palkkojen leikkauksilla, sosiaaliturvan romuttamisella ja ammattiyhdistysliikkeen oikeuksien polkemisella.

Tämä ei ole vain Suomen oikeistohallituksen politiikkaa. Vaikka valta vaihdettaisiin, edellisen hallituksen allekirjoittama Euroopan talouskurisopimus velvoittaa Suomen tekemään leikkauspolitiikkaa. Se jopa antaa Brysseliin vallan päättää budjetista puolestamme, jos siihen ei sisälly tarpeeksi rajuja kansaa kurjistavia toimenpiteitä. Missä on silloin itsenäisyys? Missä on kansan valta päättää omista asioistamme? Se on olematonta sanahelinää.

Me Vaihtoehto EU:lle Tiedotuskeskuksessa pidämme positiivisena asiana europarlamentaarikko Paavo Väyrysen alulle laittamaa kansalaisaloitetta, joka vaatii kansanäänestyksen järjestämistä eurosta. Vaikka kaikista sen perusteista en henkilökohtaisesti ole samaa mieltä, on keskustelunavaus tärkeä. Poliittinen keskustelu eurosta ja siihen sisältyvästä ideologiasta on ollut pitkään tabu: nyt se on avattu uudelleen. Onko euro todella ollut se menestystarina joksi se on virallisessa kaanonissamme maalailtu, vai ovatko itse asiassa kaikki ne varoitukset käyneet toteen, josta me olemme varoittaneet 90-luvusta saakka?

Ensi vuonna testataan valiokunnissa eduskuntapuolueiden todelliset kannat käytännössä: onko puhe eurokriittisyydestä ollut tyhjää? Meillä EU-kriittisessä liikkeessä on tässä suuri haaste vaatia kansalaisaloitteen asianmukaista käsittelyä ja rakentaa laajempaa verkostoa tämän aloitteen ympärille.

Vähintään yhtä suuri haaste EU-kriittiselle liikkeelle on rasismin ja äärioikeiston nousu. Tänään takanamme järjestetään Itsenäinen Suomi -tapahtuma, jossa sulassa sovussa ja yhdessä rintamassa seisoo ulkoministeripuolueen kansanedustaja ja rasistisia valheita sekä uhkauksia levittäviä kiihottajia, jotka toimivat yhteistyössä aitojen, väkivallantekoihin syyllistyneiden uusnatsien kanssa.

Pidän erittäin vakavana, että yhdessä rintamassa sanoissaan EU-kriittiset puolueet ovat nyt rasistiseen tapahtumaan osallistumalla avoimesti liittoutuneet fasismin kanssa. Vaihtoehto EU:lle ei totisesti synny heittelemällä polttopulloja vastaanottokeskuksiin tai lietsomalla pelkoa, vihaa ja salaliittoteorioita turvapaikanhakijoista. Tällaisesta on ehdottomasti ja suoraselkäisesti pystyttävä irtisanoutumaan.

Parasta EU-kriittistä toimintaa on vastustaa hallituksemme EU-sopimuksilla sementoitua talouskuripolitiikkaa, kansoja kurjistavia niin sanottuja tukipaketteja, puolueettomuutemme vieviä sotilasliittoja ja demokratian suuryhtiöille myyviä vapaakauppasopimuksia, solidaarisena ja yhdessä kaikkien ihmisten kanssa. Ei ainoastaan suomalaisten, ei ainoastaan edes eurooppalaisten, vaan aivan kaikkien ihmisten, jotka kärsivät perustoimeentulon vievästä talouskurituksesta, länsimaiden meren takana käymistä sodista, leikkauspolitiikasta ja kansanvallan katoamisesta. Näitä vastaan toimimalla voimme sanoa puolustavamme itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta. Se yhteinen kokemus yhdistää meitä ihmisiä täällä katutasolla kaikissa Euroopan maissa enemmän kuin yksikään kabineteissa hierottu EU-sopimus.

Rauhallista itsenäisyyspäivää – ja hyvää toimintavuotta 2016, EU-komentoa ja rasismia vastaan.


EU:n pääomaunioni – rikkaruoho vai kukkanen?

Viimeksi Maastrichtin perussopimuksessa on EU:ssa vahvistettu pääomien vapaa liikkuvuus EU:n sisämarkkinoilla, mutta myös kaikkialla muuallakin. Kaikki rajoitukset rajoja ylittävien pääomasiirtojen osalta on kielletty. EU:n talous- ja rahaliiton (EMU) yli 10 vuotta jatkunut toteutus ei ole ollut mikään menestystarina. Siitä muistuttavat euro- ja pankkiriisi, Kreikka, Irlanti, Espanja ja jatkuva jäsenmaitten verovarojen sijoittaminen kriisien hoitamiseksi. Huonoja tuloksia vastaan on puolustauduttu poliitikkojen manjana-väitteellä; koska talous- ja rahaliitto ei ole valmis, ei se ole vielä voinut tuottaa kaikille jäsenmaille etujakaan. Siksi EMU pitää viedä loppuun saakka aidoksi poliittiseksi ja taloudelliseksi liitoksi. Sitä tosin kutsutaan liittovaltioksi, mutta kun sanalla on jäsenmaissa huono kaiku, puhutaan peiteilmaisuilla.

Esikuva EU:n pääomaunionille on USA:n liittovaltion ja sen kauppasopimusvaltioitten luomat pääomamarkkinat, kuinkas muuten, onhan koko EU:n muunkin idean toteutus pitkälti muotoiltu amerikkalaisten suurpankkien piirissä.

Pääomaunioni olisi pääomien vapaan liikkuvuuden viemistä pidemmälle, vaikuttamista tulonjakoon pääomien eduksi, jäsenvaltioiden poliittisen itsenäisyyden rajoittamista ja kapitalismin ideologian sementointia. Pääomien liikkeitten verottaminen, rajoittaminen tai niillä keinottelun estäminen olisi kiellettyä.
EU:n jäsenmailta vaadittaisiin itsenäistä selviytymistä, jotta heikoimpia ei tarvitsisi EU:n tulonsiirroilla häiriötilanteissa tukea. Sen vuoksi jäsenmaita on tiukasti valvottava ja vaadittava niiltä rakenteellisia uudistuksia erityisesti sosiaalipolitiikan ja työmarkkinoiden osalta, leikkauspolitiikan käyttämistä ja talouden joustoja. Näin valtioiden alijäämät ja velkaantuminen pyritään saamaan kuriin ja sopeutettua EU:n omien 7-vuotisten budjettiraamien mukaisiksi.

Jäsenmaitten häiriötilanteet pyrittäisiin hoitamaan tämän kuripolitiikan ja pääomaunionin avulla hajauttamalla taloudellisia riskejä esimerkiksi sijoitussalkuissa jakamalla niiden sisältöä parhaimpien jäsenmaitten sijoituskohteisiin ja lainaamalla ulkoa tällaisista maista rahaa häiriötilanteiden ajaksi. Jäsenmaitten talouksien joustavuus perustuisi niiden työ- ja palkkamarkkinoitten ja sijoituskohteitten nopeisiin muutosmahdollisuuksiin häiriötilanteissa, ts. että palkkoja voitaisiin tarvittaessa nopeasti alentaa, valtion menoja sosiaaliturvaan supistaa ja sijoitettuja pääomia nopeasti siirtää kunkin maan kilpailuetujen piirissä oleviin hankkeisiin ja saada nopeasti lainaa ulkomailta EU-sääntelyn ehdoilla. Niillä keinoilla EKP ja EU uskovat jäsenmaitten pysyvän pystyssä tai kaatuvan EU:n syliin.

Kaikki perustuu uskotteluun, että jos kunkin maan kilpailuetujen kannalta merkittävät yritykset toimivat siellä hyvin ja voivat nopeasti kohdentaa sijoituksiaan toisaalle ja saada lisää lainaa ulkomailta, niin maat pärjäävät. Ajatus edellyttäisi toimivaa työnjakoa jäsenmaitten välillä, joka antaisi jokaiselle maalle jonkun kilpailuetu sektorin, jolla toimia, jolla toiset eivät pystyisi kilpailemaan. Jos puuttuisi, olisi edessä Kreikan tie, jossa pankkiirit veisivät valtion omaisuuden ja ihmiset kiristäisivät vyötä. Kilpailuetusektorin ulkopuolelle jäävillä yrityksillä ei olisi tulevaisuutta.

Järjestelmä johtaisi liittovaltioon sekä Saksan ja USA:n suurpankkien herruuteen. Kyse on päivitetyn kapitalismin kukkasesta, mutta EU:n ihmisiä polttavasta rikkaruohosta. Suomen ero EMU:sta ja eurosta on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Varatuomari Arjo Suonperä


Ryhmä tutkijoita ja aktivisteja mukaan kansanäänestysaloitteeseen eurojäsenyydestä

Joukko tutkijoita ja asiantuntija­-aktivisteja ilmoittaa allekirjoittaneensa Paavo Väyrysen esittämän kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa.

He kehottavat kaikkia kansanvaltaisen EU-­politiikan ystäviä tekemään samoin, jotta voidaan varmistaa, että eduskunnan enemmistö asettuu kansanäänestyksen järjestämisen kannalle. (Ks. https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1372)

Samalla he tuovat esille omat perustelunsa kansanäänestyksen puolesta. Allekirjoittajien keskeinen yhteinen perustelu on kansanvallan vaaliminen. Suomen EU-­jäsenyyden demokraattinen perusta on vuoden 1994 kansanäänestys. Tämän jälkeen Euroopan unioni on kuitenkin peruskirjamuutosten myötä voimakkaasti muuttunut. Eurokriisin puhjettua vuonna 2008 unionin luonteeseen ovat merkittävästi vaikuttaneet niin sanotut kriisinhoitotoimenpiteet. Suomen jäsenehtoja on kansanäänestyksen jälkeen lisäksi voimakkaasti muuttanut päätös liittyä ainoana Pohjoismaana euro­alueeseen. Näiden muutosten johdosta on käynyt epäselväksi, nauttiiko Euroopan unioni ja Suomen tapa osallistua siihen enää kansalaisten tukea.

”Allekirjoittajat eivät kaikilta osin, tai välttämättä edes pääosin, yhdy Väyrysen perusteluihin aloitteelleen”, toteaa allekirjoituksia kerännyt filosofian dosentti, SDP:n kaupunginvaltuutettu Thomas Wallgren, ”mutta meitä yhdistää arvio, että hyvä Eurooppa­politiikka on mahdollinen vain jos kansalaiset saadaan mukaan keskustelemaan ja tekemään valintoja.”

”Allekirjoittaminen teki minulle tiukkaa” sanoo akatemiatutkija Johanna Oksala ja jatkaa: ”Halusin olla mukana muistuttamassa siitä, että kansanäänestystä eurojäsenyydestä voi kannattaa muistakin kuin nationalistisista lähtökohdista.”

Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen, maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki korostaa, että vaikka euroäänestys olisi syytä järjestää kaikissa jäsenmaissa utopiaa ei pidä jäädä odottamaan. ”Tavoitteena on nykymuotoisen EMUn politisointi ja solidaarinen, tulonjaot mahdollistava fiskaalinen unioni, jonka toimielimet olisi demokratisoitu, ja jossa talouskuri olisi korvattu ekologisen uudelleenteollistamisen ohjelmalla”, sanoo Patomäki.

Keskustalaisen kaupunginvaltuuston jäsen Vantaalta, lakimies Johannes Hirvaskoski korostaa, että euron olemassaolo edellyttää tulonsiirtounionia tai yhdenmukaistettua finanssipolitiikkaa. ”Ensimmäiseen ei ole poliittisia edellytyksiä, toinen johtaa jo kolmannen suvereenin valtion peruspilarin menettämiseen ­ siis lainsäädäntövallan ja rahapoliittisen vallan lisäksi nyt myös finanssipoliittisen vallan” Hirvaskoski arvioi.

Tietokirjaliija Risto Isomäki yhtyy myös Väyrysen aloitteeseen. ”Pakkohan meidän on jollakin tavalla päästä eroon nykyisen kaltaisesta euroalueesta, muuten tässä käy todella huonosti”, sanoo Isomäki.

Tampereelta vihreän liikkeen aktivisti Marko Ulvila, jonka aloitteesta tutkija-­aktivistien nimien keräys alkoi, korostaa poikkipoliittisen yhteistyön tarvetta. ”Euroopalle ja Suomelle on vaarallista jos globaalia yhteisvastuuta kannattavat ihmiset jättävät Euroopan unionin perusteellisen kritiikin äärioikeiston yksinoikeudeksi”, Ulvila toteaa.

Aloitteessa mukana

Jaana Airaksinen, kustantaja, Helsinki
Yrjö Hakanen, kaupunginvaltuutettu, Helsinki
Outi Hakkarainen, tutkija­aktivisti, Helsinki
Johannes Hirvaskoski, kaupunginvaltuutettu, Vantaa
Risto Isomäki, kirjailija, Helsinki
Johannes Kananen, yliopistonlehtori, Helsinki
Joel Kaitila, jatko­opiskelija, Jyväskylä
Marianne Laxén, fredsaktivist, Helsingfors
Joona Mielonen, kaupunginvaltuutettu, Kotka
Johanna Oksala, akatemiatutkija, Helsinki
Heikki Patomäki, professori, Helsinki
Antti Ronkainen, jatko­opiskelija, Helsinki
JP Roos, professori, Helsinki
Marko Ulvila, tietokirjailija, Tampere
Thomas Wallgren, filosofian dosentti, Helsinki

Lisätietoja

Thomas Wallgren: 0504154808, thomas.wallgren (ät) iki.fi
Marko Ulvila: 0445332368, marko.ulvila (ät) iki.fi

​Euron ja EU:n perustaminen suuren rahan markkinoiden vapauden pohjalle on johtanut kriisiin, joka on iskenyt kovimmin työntekijöihin, työllisyyteen, julkisiin palveluihin, sosiaaliturvaan ja demokratiaan. Samalla kriisiä käytetään oikeistolaisen talouskurin ja autoritaarisen liittovaltion voimistamiseen. Tarvitaan toisenlainen Eurooppa, jossa ihmisten ja luonnon hyvinvointi asetetaan liikevoittojen sijasta tärkeimmäksi. Kansanäänestys tarjoaa mahdollisuuden laajalle keskustelulle vaihtoehdoista sekä aloitteille demokraattisen ja solidaarisen Euroopan rakentamiseksi.
— Yrjö Hakanen

​Suomeen tarvitaan lisää kriittistä keskustelua taloudesta, etenkin talouskasvun hegemonian sekä ekologisen kestävyyden ja ihmisten hyvinvoinnin välisestä ristiriidasta. Ihmiskunta tarvitsee jo nyt 1,5 maapallon verran luonnonvaroja, luku olisi yli kaksinkertainen jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset. Ihmisten tasa­arvoisen hyvinvoinnin ja tulevien sukupolvien toimeentulon asettaminen aidosti talouspolitiikan tavoitteeksi tarkoittaa kasvun ylivallan kyseenalaistamista, ympäristön kantokyvyn kunnioittamista sekä taloussuunnittelun mittareiden muuttamista. Tarkka arviointi euroalueeseen kuulumisesta on tärkeä osa kriittistä keskustelua ja kansanäänestys erinomainen sysäys asialle. Kyse on myös demokratiasta. Suomen liittyminen euroalueeseen tehtiin pelkällä valtioneuvoston tiedonannolla. Melkoinen määrä suomalaisia ei varmaankaan ymmärtänyt antaneensa vuoden 1994 kansanäänestyksessä ääntänsä Euroopan unioniin liittymisen lisäksi myös rahaliitolle. Nyt on aika antaa kansalaisten äänen kuulua.
— Outi Hakkarainen

​Euroopan unioniin ja euroon liittyvät sopimukset pakottavat tällä hetkellä myös Suomen hallituksen toimimaan laskusuhdannetta syventävällä tavalla, eli leikkaamaan ihmisten ostovoimaa ja omaa kulutustaan aikana, jolloin lama uhkaa muutenkin painaa päälle. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että asioita ei jaksettu miettiä loppuun saakka silloin kun euroaluetta perustettiin. Nykyisen kaltainen järjestelmä on todennäköisesti pakko
purkaa. Jos näin ei tehdä, seurauksena on todennäköisesti vielä pahempi lama kuin 1930­-luvulla. Valtioille täytyy jälleen antaa lupa siirtää osa veloistaan keskuspankeille ja meidän täytyy päästä eroon tilanteesta jossa meillä on virallisesti vain yksi euro mutta sen sisällä 19 eri valtion joukkovelkakirjoja. Nykyinen järjestelmä on liian altis keinottelulle.
— Risto Isomäki

Miksi eurojäsenyydestä pitää järjestää kansanäänestys
— Johannes Kananen

Eurojärjestelmä on luotu pankkien ja suuryhtiöiden ehdoilla ja demokratian kustannuksella. Pelatessaan jäsenmaat toisiaan vastaan sekä julkistalouden sääntöjen että kilpailukykyideologian kautta, euro itsessään ruokkii epäluuloja ja nationalismia jäsenmaissa. Eurojärjestelmä sisältää epäterveitä kannustimia. Koska se pakottaa varmistamaan julkistalouden rahoitusaseman vientiylijäämällä, järjestelmän institutionaalinen logiikka ohjaa jäsenmaat ”nuijimaan naapureitaan”. Keino tähän on kampittaa työväestöä ja vähäväkisiä palkkojen, julkispalveluiden, sosiaaliturvan, ja eläkkeiden leikkauksilla. Jäsenmaiden keskinäinen kilpailu murentaa sisämarkkinoita ja estää eri maiden työväestön välisen solidaarisuuden syntymistä. Todella olemassa oleva euro on siten omien tavoitteidensa kanssa ristiriidassa. Mutta ennen kaikkea se on ristiriidassa eurooppalaisten hyvinvoinnin ja ja demokratian kanssa. Eurojäsenyydestä on vihdoin käytävä älyllisesti rehellinen
keskustelu.
— Joel Kaitila

​I Sverige arrangerades en folkomröstning om Euron och diskussionen var intensiv. Även i vårt land behöver vi en öppen och demokratisk diskussion, så att medborgarna förstår att de har ett inflytande och ett ansvar.
— Marianne Laxén

​Eurokriisi on antanut troikalle tekosyyn kiristää otettaan jäsenvaltioihin demokratian kustannuksella. Suomenkin talouspoliittista liikkumavaraa ja itsenäisyyttä on rajoitettu viime vuosina suoraan usealla eri tavalla mm. budjettikurisopimuksella. Kansalaisten demokraattista valtaa talouspolitiikkaan on kavennettu ilman, että toimille on haettu kansalaisten mandaattia. Oli EMU­-jäsenyydestä mitä mieltä tahansa, on kansanvallan
näkökulmasta välttämätöntä antaa kansalaisten ilmaista haluaako se jatkaa itsenäistä päätösvaltaa rajoittavassa rahaliitossa. Suomessa kansanäänestykset eivät valitettavasti sido eduskuntaa, mutta kansanäänestyksen järjestäminen käynnistäisi jo itsessään tärkeän keskustelun rahaliiton tulevaisuudesta ja kehittämisestä.
— Joona Mielonen

​Talouden asiantuntijat ovat melko yksimielisiä siitä, että Suomen eurojäsenyys on ollut virhe. Perusteluni kannattaa tätä aloitetta eivät kuitenkaan ole ensisijassa talouspoliittiset eivätkä nationalistiset. Uskon eurooppalaiseen solidaarisuuteen ja suhtaudun kriittisesti ekologisesti kestämättömään kasvutalouteen. Tunnistan myös ylikansallisten hallintorakenteiden tärkeyden globalisoituneessa maailmassa. Näiden hallintorakenteiden on kuitenkin perustuttava vahvalle demokratialle. Jotta voimme rakentaa aitoa solidaarisuutta sekä tasa­arvoista ja ekologisesti kestävää Eurooppaa, nykyinen EU vaatii radikaalia uudistamista sen demokratiavajeen korjaamiseksi. Kansanäänestys Suomen jäsenyydestä euroalueessa olisi askel tätä tavoitetta kohden ainakin kolmella tavalla: 1) se ratkaisisi tällä hetkellä epäselvän kysymyksen Suomen eurojäsenyyden demokraattisesta perustasta 2) se tekisi välttämättömäksi laajan julkisen keskustelun talouskuripolitiikasta, EU:n tulevaisuudesta sekä Suomen roolista siinä 3) se voisi toimia sysäyksenä EU:n demokraattiselle uudistamiselle myös Euroopan laajuisesti.
— Johanna Oksala

EU-muutos: toivo on kansalaisaloitteissa ja kansanäänestyksissä
— Heikki Patomäki

Cosmopolitan Futures for Europe — Thomas Wallgren


EU:n suunnittelema pääomamarkkinaunioni ”suuri riski” yhteiskunnalle

Euroopan komission esitys ”epäperinteisten” pankkijärjestelmien käytön lisäämisestä Euroopassa – niin sanottu Pääomamarkkinaunioni (CMU) -aloite – aiheuttaa suuren riskin ihmisille ja ympäristölle, toteaa eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen liittouma.

CMU-aloite sisältää esityksen markkinapohjaisen rahoituksen lisäämiseksi, jossa ovat osallisina hedge-rahastojen ja investointipankkien kaltaiset tahot. Ne harjoittavat perinteisiä pankkitoimintoja, mutta tekevät sen perinteisen pankkijärjestelmän sääntelyn ulkopuolella. Komission mukaan CMU avittaa talouskasvua ja vähentää riippuvutta pankeista.

Mutta kansalaisjärjestöjen liittouma sanoo esityksen todellisuudessa olevan valheellinen lupaus joka palvelee ainoastaan suurten investointipankkien ja pääomarahastojen intressejä.

Anne van Schaik Euroopan Maan ystävistä toteaa:

— Kymmenet miljoonat ihmiset kaikkialla Euroopassa joutuvat edelleen kärsimään finanssikriisin seurauksista päivittäisessä elämässään – työttömyydestä, matalista palkoista, työväen ja sosiaalisten oikeuksien rapauttamisesta, sekä kasvavasta epätasa-arvosta. Miksi haluaisimme, että päättäjämme auraisivat tien seuravaan kriisiin?

— Vetoamme nyt Euroopan parlamenttiin ja 28 jäsenvaltioon jotta ne varmistaisivat ettei CMU-aloite kaiva yhtään enempää maata reaalitalouden, kestävän kehityksen ja ihmisoikeuksien alta, sekä Euroopassa että koko maailmassa. Tarvitsemme pikaisesti lakiesityksiä finanssimarkkinoiden epävakautta vastaan, sekä haitallisten investointien pysäyttämiseksi. Emme tarvitse uutta virheellistä ratkaisua talous- ja finanssikriisiin.

Yhteisessä julkilausumassaan kansalaisjärjestöjen liittouma toteaa CMU:n herättävän henkiin finanssikriisiä edeltäneet trendit huomioimatta kriisin opetuksia. Aloite merkitsee myös politiikan siirtymää kohti lyhytnäköistä kasvun ja kilpailun tavoittelua hinnalla millä hyvänsä, kun sen sijaan tarvittaisiin talouden pitkäkestoista kehitystä.

Vetoomuksen allekirjoittaneilla järjestöillä, joihin kuuluu ammattiliittoja, kuluttajajärjestöjä, kehitys- ja ympärstöjärjestöjä ja ajatuspajoja, on monenlaisia huolia CMU-aloitteeseen liittyen. Niihin kuuluvat riskit rahoituksen vakaudelle, yksityissijoittajille, eläkeläisille, kuluttajille ja työläisille sekä ympäristölliset, yhteiskunnalliset ja hallinnolliset huolenaiheet.

Vetoomuksen ovat allekirjoittaneet:

  • Action Aid International
  • Attac (Itävalta, Ranska, Irlanti)
  • CEO (Corporate Europe Observatory)
  • Cittadinanzattiva, Italia
  • CNCD 11.11.11 (Centre national de coopération au développement), Belgia
  • ECCJ (European Coalition for Corporate Justice)
  • EAY (Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö)
  • FABI (Federazione Autonoma Bancari Italiani), Italia
  • Finance Watch
  • Euroopan Maan ystävät
  • First-Cisl, Italia
  • Fisac CGIL, Italia
  • Focsiv, Italia
  • Global Witness, UK
  • Housing Europe
  • Move Your Money, UK
  • NEF (New Economics Foundation), UK
  • Polish Institute for Human Rights and Business, Puola
  • Positive Money, UK
  • Réseau Financité, Belgia
  • Solidar
  • SOMO (Stichting Onderzoek Multinationale Ondernemingen), Alankomaat
  • Unisin (Unità Sindacale), Italia
  • Veblen Institute, Ranska
  • Vienna Chamber of Labor, Itävalta
  • Weed (World Economy, Ecology & Development), Saksa
  • World Future Council, Saksa

Lähde: Friends of the Earth Europe. Katso myös Finance Watchin artikkeli: Kuka hyötyy pääomamarkkinaunionista?


EU-parlamentilla mittavat propagandakulut

EU-parlamentti on rakentanut laajan propagandaverkoston, kirjoittaa Jan-Erik Gustafsson Kritiska EU-fakta -lehden pääkirjoituksessa.

— Merkittävä osa EU-parlamentin talousarviosta ovat menot, jotka on kirjattu ”eurooppalaisen identiteetin edistämiseksi”.

Tämä ilmenee eri tavoin: suorana rahoituksena medialle, maksuina integraatioystävällisille niin sanotuille ajatushautomoille ja kansalaisjärjestöille, sekä erityisille parlamentin hankkeille kuten vierailukeskukselle ja museolle.

Mediatuki on listan kärjessä. Parlamentti käytti vuonna 2012 kaikkiaan 3,066 miljoonaa euroa tiedotusvälineiden tukemiseen, jotka edistävät EU:n päätösten ja EU-tietouden leviämistä. Yliopistoille EU-alueella annettiin rahaa EU-konferenssien järjestämiseen. Samana vuonna EU-parlamentti jakoi 1,507 miljoonaa ajatushautomoille ja kampanjajärjestöille. Esimerkiksi Friends of Europe (”Euroopan ystävät”) sai 139 000 euroa ja Institute of European Affairs (”Eurooppalaisten asioiden instituutti”) 106 875 euroa.

EU-parlamentti on järjestäytynyt poliittisiin ryhmiin, ei kansallisuuden vaan poliittisten suuntausten mukaan. Tällä hetkellä ryhmiä on seitsemän ja joitakin poliitikkoja, jotka eivät ole järjestäytyneet ryhmiin. Ryhmän muodostamiseen tarvitaan vähintään 25 poliitikkoa seitsemästä jäsenvaltiosta. Ryhmien ulostuloille annetaan enemmän aikaa parlamentissa.

***

EU:n talousarviossa ei jaeta rahaa ainoastaan puolueryhmille, vaan myös niin sanotuille yleiseurooppalaisille poliittisille puolueille ja säätiöille. Parlamenttiryhmille annettu raha menee hallintoon, muun muassa työntekijöiden palkkaamiseen.

Se on vähemmän tiedettyä, että rahaa annetaan myös yleiseurooppalaisille puolueille, joilla ei ole valittuja edustajia parlamentissa. Poliittiset säätiöt linkittyvät näihin puolueisiin, jotka usein tuottavat puolueellista tutkimusta ja poliittisia hankkeita, jotka myös saavat rahaa EU:n budjetista.

Yhteensä rahaa jaetaan 85 miljoonaa euroa parlamenttiryhmille, europuolueille ja säätiöille. Vuonna 2012 konservatiivinen EPP-ryhmä sai 21,127 miljoonaa euroa ja sosialidemokraattinen ryhmä S&D 14,907 miljoonaa euroa.

Jokaisella eurooppalaisella puolueella on oma poliittinen säätiö tai aivoriihi, jolle myönnetään myös varoja tutkimuksen rahoittamiseen oman harkinnan mukaan. EPP:n säätiö Center for European Studies sai 3,179 miljoonaa euroa ja S&D:n European Progressive Studies sai 2,795 miljoonaa euroa. Pienemmät aivoriihet European Liberal Forum, Green European Forum ja European Conservatives and Reformists’ Foundation for European Reform ovat myös saaneet rahoitusta.

Uudet äärioikeistolaiset ryhmät jotka muodostavat European Alliance for Freedomin, Marine Le Penin Front National ja Geert Vildersin PVV lähipiireineen saavat jo pienen määrän rahaa EU:n talousarviosta, mutta rahoitus kasvaa pian kymmenkertaiseksi. 38 jäsenellä ja sen perusteella, mitä olemassa olevat ryhmät saavat per jäsen, uusi ryhmä saanee 4,443 miljoonaa euroa vuodessa tai 22 miljoonaa euroa parlamentin viisivuotisen istuntokauden aikana.

EU:n kansalaiset ovat siten alttiina massiiviselle verorahoitteiselle EU-propagandalle toimittajilta, tutkijoilta ja muilta intellektuelleilta, jotka riippuvat taloudellisesti myönteisen EU-kuvan levittämisestä riippumatta yhteiskunnallisista seurauksista, joita EU:n maaninen säästöohjelma on johtanut esimerkiksi Kreikassa. Kaiken kaikkiaan propagandatoimintaan on ohjattu EU-parlamentin vuonna 2012 julkaistussa budjetissa 5175 miljoonan euron kokonaismenot.

&mdasha; Se on yksi monista syistä liittyä jäseneksi Ei EU:lle -kansanliikkeeseen, toteaa Folkrörelsen Nej till EU-liikkeen puheenjohtajana toimiva Gustaffson.